Työperusteinen maahanmuutto ja siirtotyöläiset ovat tärkeitä tekijöitä globaaleissa alihankintaketjuissa, ja maailman lähes 168 miljoonaa siirtotyöläistä kattaa noin viisi prosenttia maailman työvoimasta. EU-maissa tarve kolmansista maista saapuville siirtotyöläisille on jatkuva ja kasvava. Rekrytointi perustuu usein monimutkaisiin alihankintaketjuihin ja erilaisiin ulkoistamis- tai välikäsien järjestelyihin. Työt ovat usein osa-aikaisia, hankekohtaisia tai kausitöitä. Näissä ketjuissa siirtotyöläiset ovat kuitenkin usein alttiita hyväksikäytölle ja epäreiluille rekrytointi- ja työllistämiskäytännöille. 

Helmikuussa 2025 YLE uutisoi miten Suomen historian suurin ihmiskauppaoikeudenkäynti aiheutti harmaita hiuksia Lapin käräjäoikeudelle. Kokonaisuus sisälsi kaksi laajaa oikeusjuttua, yhteensä 140 syytettä törkeästä ihmiskaupasta, yli 16 000 sivua poliisin esitutkintamateriaalia ja kymmeniä todistajia. Ensimmäisessä tapauksessa marjayritys Kiantamaata sekä sen thaimaalaista liikekumppania syytettiin 62 törkeästä ihmiskaupasta. Toisessa tapauksessa marjayritys Polaricaa ja sen entistä toimitusjohtajaa Jukka Kristoa sekä samaa thaimaalaista liikekumppania vastaan nostettiin syytteet 78 törkeästä ihmiskaupasta.

Thaimaasta Suomeen palkattujen työntekijöiden työolot ja -ehdot olivat kaikin puolin vähintäänkin kyseenalaiset. Oikeudenkäynnin uutisoinnin yhteydessä YLE kuvaili, miten työntekijät joutuivat tekemään ylipitkiä päiviä keskellä metsää vain muutaman tunnin levolla. Ruoka oli usein raakaa tai pilaantunutta, kuten esimerkiksi homeista riisiä. Yöt nukuttiin ahtaissa tiloissa muiden työntekijöiden kanssa. Matkat jouduttiin maksamaan itse ja lopulta jotkut työntekijöistä eivät ansainneet mitään vaan jäivät työnantajalle velkaa kuukausien työstä huolimatta.

Tapauksissa tyypillistä on se, että monista kolmansista maista rekrytoidut työntekijät ovat olleet osa monivaiheista palveluketjua, joka vastaa työvoimapulasta kärsivän alan tarpeisiin. Vaikka marja-ala onkin pääasiassa pohjoismainen erikoisuus, kulminoituu näissä oikeudenkäynneissä eräänlainen globaalien työmarkkinoiden nurja puoli – siirtotyöläisten hankala oikeudellinen asema alati monimutkaistuvissa kansainvälisissä alihankintaketjuissa. Mitä monimutkaisemmiksi ketjut käyvät, sitä vaikeampi niitä on valvoa ja sitä suuremmaksi kasvaa siirtotyöntekijöiden riski joutua hyväksikäytetyiksi.

Työmarkkinoiden paikkaajat

Ilmiö on yhteydessä kansainvälisesti kasvavaan työvoiman tarpeeseen. Pelkästään Euroopassa työvoiman tarve on ollut tasaisen nousujohteista. Siirtolaisuutta seuraava ja tutkiva järjestö ICMPD listasi yhtenä kymmenestä vuoden 2025 muuttoliiketrendeistä ”hiljaisesti kasvavan” työperusteisen muuttoliikkeen. Tämä viittasi siihen, että vuonna 2024 työperusteinen maahanmuutto näkyi vähemmän esimerkiksi Euroopan julkisessa keskustelussa verrattuna muihin aiheisiin, kuten säännösten vastaiseen muuttoliikkeeseen tai rajavalvontaan. Tästä huolimatta esimerkiksi myönnettyjen työlupien määrä nousi lähes 9% ja kausityölupien määrä jopa yli 22% EU-alueella.

Siirtotyöläiset täyttävät kriittisiä puutteita kansainvälisissä toimitusketjuissa ja ovat jo pitkään tukeneet maailmantalouden kasvua monilla aloilla. Hyvin konkreettinen esimerkki on maatalous; Eurostatin arvion mukaan Euroopassa työntekijöiden osuus maataloudessa on laskenut tasaisesti viimeiset 15 vuotta. Laskevan suuntauksen taustalla on osittain tuotannon tehostuminen ja koneistuminen, mutta toinen puolisko liittyy työvoiman saatavuuteen: matalapalkkainen ja raskas työ ei monissa EU-maissa houkuttele paikallista maaseudun nuorisoa tai kansallista työvoimaa. Euroopan väestö myös ikääntyy ja vähenee. Euroopan komission tutkimuslaitoksen JRC:n arvion mukaan Euroopan väestö saavuttaa huippunsa vuoden 2026 paikkeilla ja alkaa sen jälkeen laskea tasaisesti. Maatalouden kaltainen alkutuotanto on kuitenkin elintärkeää myös länsimaille. Kun tekeviä käsiä ei ole riittävästi, työvoima on rekrytoitava muualta.

Siirtolaiset kansainvälisissä alihankintaketjuissa

Siirtotyöntekijöitä työskentelee monilla aloilla EU-maissa alihankintaketjujen kautta. Alihankinnasta on tullut vallitseva liiketoimintamalli Euroopassa esimerkiksi rakennus-, maatalous- ja kuljetusalalla. Etenkin matalapalkkaiset ja fyysisesti raskaat työt ovat kasvavissa määrin siirtotyövoiman varassa Euroopassa.

Maatalouden kausityöntekijöiden lisäksi Euroopassa yhden tyypillisen alihankintailmiön muodostavat niin sanotut lähetetyt työntekijät, joita käytetään laajasti esimerkiksi rakennusalalla. Lähetetyillä työntekijöillä tarkoitetaan kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat saaneet työperäisen oleskeluluvan yhteen EU-maahan ja sen jälkeen alihankintayritys on lähettänyt työntekijän lyhyemmälle työkomennukselle toiseen EU-maahan. Systeemillä on tarkoitus sujuvoittaa EU:n työvoiman liikkuvuutta ja tehdä esimerkiksi rakennusprojektien toteuttamisesta dynaamisempaa. Varjopuolena on, että järjestelmä mahdollistaa esimerkiksi työlupasäännösten kiertämisen ja asettaa työntekijät monesti haavoittuvaan asemaan. Lähetetyillä työntekijöillä ei ole käytössään samoja oikeudellisia suojakeinoja kuin paikallisella työntekijällä. 

Suomen viranomaiset ovat raportoineet esimerkiksi tapauksia, joissa kolmannen maan kansalainen lähetetään toiseen EU-maahan rekisteröityneen yrityksen lähetettynä työntekijänä työskentelemään Suomeen, mutta työntekijän työnteko-oikeus on myönnetty väärin perustein. Näin ollen työntekijä saattaa Suomessa työskennellä säännösten vastaisesti, usein tietämättään.

Monesti alihankintaketjun kautta järjestetään koko rekrytointiprosessi; toimeksiantaja saattaa sijaita yhdessä maassa, kuten Suomessa, mutta ketjun alkupää eli ihminen, joka työn lopulta suorittaa, saattaa sijaita kaukana toisella puolella maailmaa. Työmaan ja tekijän välissä saattaa olla useita alihankintayrityksiä, pöytälaatikkofirmoja, työnvälitysyrityksiä, matkanjärjestäjiä ja erinäisiä epävirallisia välikäsiä – joskus jopa työntekijän omia sukulaisia. Alkupäässä on työntekijä, joka etsii parempaa elantoa, kenties hyvin maksavaa väliaikaista työkeikkaa, jolla paikata omassa maassa sesongin ulkopuolista työttömyyttä.

Monipolviset ketjut haaste viranomaisille

Hyväksikäytön valvonta kansainvälisissä alihankintaketjuissa on osoittautunut haasteelliseksi valvottavaksi viranomaisille. Euroopan muuttoliikeverkoston uudessa tutkimuksessa kartoitettiin kolmansien maiden kansalaisten luvatonta työntekoa EU-maissa. Raportin löydöksistä piirtyy selkeä kuva siirtotyöntekijöiden epävarmasta asemasta Euroopassa toimivissa alihankintaketjuissa. Moni hyväksikäytetyksi tai ihmiskaupan uhriksi tullut siirtotyöntekijä on saattanut olla myös laillisesti maassa, mutta maahanmuuttaja-asema sellaisenaan voi siitä huolimatta olla haavoittuvuus. 

Viranomaisilla EU-maissa on haasteita sanktioida riittävän tehokkaasti säännöksiä laiminlyöviä työnantajia. Usean EU-jäsenmaan mukaan laitonta työntekoa ja siihen liittyvää hyväksikäyttöä koskevien seuraamusten täytäntöönpano yli rajojen on erityisen haastavaa. Esimerkiksi Itävalta raportoi, että lähetettyihin työntekijöihin liittyvistä rikoksista määrättyjen seuraamusten kansainvälinen täytäntöönpano on erittäin monimutkaista, kun työnantaja on rekisteröity toisessa EU-maassa. Belgia ja Latvia raportoivat samankaltaisista haasteista, joita usein pahentaa se, että alihankintaketjut (joissa toimeksianto koostuu useista yrityskerroksista) heikentävät mahdollisuuksia valvoa työnantajien vastuuta noudattaa työlainsäädäntöä. Pöytälaatikkofirmojen ja ketjutettujen alihankkijoiden yleinen käyttö tekee kansainvälisistä rikostutkinnoista kalliita, aikaa vieviä ja vaikeita.

Alihankintaketjuilla pyritään tehostamaan rekrytointiprosesseja, mutta monesti ne muuttuvat hyvinkin pitkiksi ja monikansallisiksi, minkä seurauksena ketjun läpinäkyvyys heikkenee ja sitä myötä myös työntekijöiden oikeusturva. Euroopan työviranomaisen, ELA:n, selvityksen mukaan yleisimmät ongelmat liittyvät työntekjiöiden omiin puutteellisiin tietoihin siitä, kuka heidän varsinainen työnantajansa on ja mitkä heidän oikeutensa ovat.

Esimerkiksi Suomen poliisi raportoi EMN:n tutkimuksessa, että kontaktin saaminen ulkomaalaisiin työntekijöihin ja heille heidän oikeuksistaan tiedottaminen on koettu haasteelliseksi, koska suoraan viranomaisilta saatua tietoa ei monesti katsota luotettavaksi maahanmuuttajayhteisöissä. Tieto kulkee suusta suuhun ja siihen luotetaan enemmän.

Puutteellinen tieto oikeuksista tekee hyväksikäytön ennaltaehkäisystä vaikeaa.  Hyväksikäyttötapauksissa työntekijöitä on vaikea saada todistamaan työnantajia vastaan, koska usein he pelkäävät tulevansa karkotetuksi maasta ja menettävänsä ansionsa. Työnantaja saattaa käyttää tätä pelkoa hyväkseen ja uhkailla työntekijää karkotuksella. 

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) selvityksen mukaan siirtotyöntekijät kohtaavat ainakin seuraavia hyväksikäytön muotoja työssään: alipalkkaus työn määrään nähden; terveydelle vaaralliset tai haitalliset työolot ilman mahdollisuutta terveydenhuoltoon; työsopimuksen puute tai sopimus kielellä, jota työntekijä ei osaa; työtehtäviä, jotka eivät kuulu sopimukseen sekä epäinhimilliset tai muuten ei-säälliset majoitusolosuhteet.

Monimutkaiset alihankinta- ja välittäjäjärjestelmät toimivat FRA:n mukaan usein työntekijöiden oikeuksien kustannuksella. Rekrytointitoimistot toimivat aktiivisemmin maataloudessa ja kotitaloustyössä. Myös lähetettyjä työntekijöitä rekrytoidaan yleisesti rekrytointitoimistojen kautta. FRA:n selvitystä varten kerätyt työntekijöiden kertomukset vahvistavat, että työvoiman hyväksikäytön riski kasvaa entisestään, mitä riippuvaisempia työntekijät ovat rekrytointitoimistoista. Rekrytointitoimistot saattavat hallita työntekijää hyvinkin kokonaisvaltaisesti viisumien, kuljetuksen, majoituksen ja työn luonteesta tiedottamisen osalta. Riski hyväksikäytölle on merkittävä: tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa näiden toimistojen kautta rekrytoiduista haastatelluista tunnustettiin myöhemmin ihmiskaupan uhreiksi.

Siirtotyöntekijöiden oikeudet kansainvälisessä lainsäädännössä

Viranomaistoimien lisäksi siirtotyöntekijöiden oikeuksia on pyritty takaamaan kansainvälisessä lainsäädännössä. Esimerkiksi yksityisiä työnvälitystoimistoja koskeva ILO:n yleissopimusnro 181 vuodelta 1997 vahvistaa yksityisten työnvälitystoimistojen palkkaamien työntekijöiden rekrytointia, välittämistä ja työllistämistä koskevat yleiset säännöt. Siinä muun muassa kielletään maksujen periminen työntekijöiltä ja taataan työntekijöiden perusoikeudet. Näihin kuuluvat yhdistymisvapaus, työehtosopimusneuvottelujen vapaus, yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun suojelu vastaanottaviin maihin rekrytoitaville tai välitettäville siirtotyöläisille sekä sanktiot säännösten vastaisesti toimiville työnantajille. On huomionarvoista, että sopimuksen on ratifioinut kaiken kaikkiaan vain 37 maata globaalisti. Suomi on yksi niistä.

Tämän lisäksi EU:n tasolla yksi merkittävä instrumentti on niin sanottu työnantajasanktiodirektiivi, jonka perusteella jäsenmaat voivat määrätä seuraamusmaksuja työnantajille, jotka ovat palkanneet henkilöitä ilman työlupaa. Vaikka direktiivin tarkoitus on alun perin hillitä säännösten vastaista maahanmuuttoa, sillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se velvoittaa työnantajat valvomaan toimitusketjunsa luvanvaraisuutta. Direktiivissä säädetään myös työntekijöiden suojakeinoista, kuten esimerkiksi maksamattomien palkkojen korvaamisesta. Tämän lisäksi EU:n työehtodirektiivi toimii yleisenä perustana työntekijöiden oikeuksille EU-alueella, mukaan lukien siirtotyöläiset. 

EU-maiden kansallisessakin lainsäädännössä ilmiö on huomioitu. EMN:n raportin mukaan useimmissa EU-jäsenvaltioissa on käytössä työperäisen hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhreja koskevia erityismenettelyjä. Joissain maissa myönnetään tilapäinen oleskelulupa ja toisissa käynnistetään kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Esimerkiksi Suomen ulkomaalaislain 54§b mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa, jos hän on joutunut työnantajansa hyväksikäyttämäksi. 

Yleisesti ottaen siirtolaisten kasvava rooli suorittavan työn tekijänä Euroopassa tunnustetaan ja työvoiman rekrytointi alihankintaketjuilla EU:n ulkopuolisista maista on vakiintunut mekanismi. Räikeät ihmiskauppatapaukset, kuten Suomen marjanpoimintatapaus, nousevat helposti otsikoihin, mutta haasteet ilmiön torjunnassa eivät liity vain rikostutkintoihin; Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI arvioi raportissaan, että vaikka järjestäytynyt rikollisuus onkin merkittävä tekijä hyväksikäytössä, suuri rooli on myös yhteismarkkinoiden ja liiketoimintaprosessien sisäänrakennetuilla ominaisuuksilla. Työvoiman vapaa liikkuvuus, epätasa-arvoisuus sekä erilaiset työmarkkinarealiteetit saattavat johtaa tilanteisiin, joissa hyväksikäyttö on piilotettu laillisiin rakenteisiin, kuten juuri pitkien alihankintaketjujen sisään.

Erityiskiitos Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNIn johtaja Natalia Ollukselle erittäin hyödyllisestä keskustelusta, lähdevinkeistä, kriittisistä kommenteista ja reflektioista jutun aiheeseen liittyen.