Otto Europaeus on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt Kelan kansainvälisten asioiden keskuksessa ja on asunut työn ja opintojen puolesta Irlannissa, Turkissa sekä Alankomaissa.

Talousvaikeuksistaan tunnettu Argentiina valitsi joulukuussa 2023 presidentikseen ekonomisti Javier Milein. Vasta reilun vuoden kestäneen presidenttikauden jälkeen on liian aikaista arvioida ovatko Milein toimet onnistuneet kohentamaan Argentiinan taloustilannetta, mutta tähänastinen talouspolitiikka on tarkastelemisen arvoista lähestyvien syksyn 2025 välivaalien valossa, missä Milein koalitiolla on mahdollisuus vakiinnuttaa otettaan maan politiikassa.

Moottorisahaa heiluttava kiivaspuheinen Javier Milei nousi maailman tietouteen Argentiinan presidentinvaaleissa syksyllä 2023. Hänen edustaman La Libertad Avanza -puoluekoalition epätavanomaista linjaa on kutsuttu talouspolitiikan saralla ultrakapitalistiseksi ja yhteiskuntatieteiden puolesta konservatiiviseksi tai jopa äärioikeistolaiseksi.

Milei on taustaltaan taloustieteen tuplamaisteri, ekonomisti ja professori, joka on tullut tunnetuksi myös indie-rockbändin solistina, vierailuistaan paikallisissa televisio-ohjelmissa ja avoimesta suhde-elämästään. Milei kohteli vuonna 2017 kuollutta englanninmastiffi Conania kuin omaa poikaansa, ja kertomansa mukaan kuollut Conan välitti hänelle viestin Jumalalta presidentiksi pyrkimisestä. 

Erikoislaatuisesta persoonastaan huolimatta Milein karisma vetosi selvästi yli puoleen äänestäjistä. Joulukuussa 2023 Milei asteli Argentiinan vaaleanpunaiseen presidentintaloon kaikessa ristiriitaisuudessaan, tavoitteenaan pelastaa hyperinflaation ja talouskriisien säännöllisesti riepottelema Argentiinan talous.

Talouskriisi vailla loppua

Argentiinan vauraus rakentui 1800-luvulla maatalouden varaan, mutta yksipuolinen talouskoneisto oli haavoittuvainen maailmanmarkkinoiden heilahtelulle. Ensimmäisen maailmansodan, vuoden 1929 globaalin laman ja toiseen maailmansotaan johtaneiden epävarmojen vuosien myötä maailmankaupan supistuminen iski Argentiinaan voimakkaasti. Maa aloitti varovaisen teollistumisen suojellen samalla kotimaan markkinoita.

Alkukesästä 1946 valtaan kivunnut kenraali Juan Domingo Perón vei kehityksen astetta pidemmälle: hänen visionsa Argentiinan menetetyn vaurauden takaisinsaamisesta rakentui vahvan keskushallinnon, työväkeä tukevan kattavan sosiaaliturvan, ulkomaalaisten omistamien yritysten kansallistamisen sekä ulkomaankaupan rajoittamisen varaan. Uudistusten seurauksena protektionistinen suurvalta jäi paitsi maailmansotien jälkeisten globaalien markkinoiden nopeasta toipumisesta. Perón myös mullisti Argentiinan poliittisen järjestelmän perustaen hänen nimeään kantavan poliittisen aatteen.

Argentiinan politiikkaa määritti pitkään myös poliittisen vallan vaihtuminen presidenttien ja sotilasdiktaattorien välillä, ja talouspolitiikkaa on luonnehtinut heilahtelu vasemmistolaisen valtiojohtoisen talouden ja oikeistolaisen markkinatalouden suosimisen välillä. Epävakaassa tilanteessa yritykset avata teollisuutta maailmanmarkkinoille ovat johtaneet toistuvasti työttömyyden ja köyhyyden kasvuun, kun kotimainen valtion tukiin nojaava teollisuus ei ole voinut kilpailla ulkomaalaisia tuontituotteita vastaan. Vuonna 1982 käyty lyhyt Falklandin sota Argentiinan ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä pahensi tilannetta entisestään.

Sodan jälkimainingeissa Argentiina palasi 1980-luvulla demokraattiseen järjestelmään “menetetyn vuosikymmenen” varjossa, jolloin Argentiinan talous nojasi vahvasti Kansainvälisen valuuttajärjestön (IMF) tukiin vailla kykyä maksaa lainoja takaisin. Argentiina on kokenut kaikesta huolimatta ajoittaisia lyhyitä talouskasvun jaksoja, viimeksi presidenttipari Nestór Kirchnerin ja Cristina Fernández de Kirchnerin peräkkäisinä valtakausina, mutta ilman pysyvyyttä.

Tuskin on siis mikään yllätys, että Argentiina on kansakuntana hyvin jakautunut näkemyksistään siitä, millä tavalla maata riivaava krooninen talouskriisi saataisiin loppumaan. Esi-isiensä vauraudesta haaveilevat argentiinalaiset ovat jo vuosikymmeniä eläneet reilusti yli varojensa.

Talouslibertarismin messias

Milei edustaa yli sata vuotta jatkuneen vuoristoradan uusinta suuntaa ja käännöstä oikealle. Puoluekoalitionsa tapaan hänen politiikkaansa on vaikea kategorisoida, mutta sen keskiössä on paljon samaa kuin itävaltalaisen taloustieteilijä Friedrich von Hayekin ja yhdysvaltalaisen taloustieteilijä Milton Friedmanin ajattelussa. Tavoitteena on julkisen sektorin tuntuva supistaminen ja neoliberaali talouspolitiikka talouden sääntelyn vähentämiseksi sekä vapaiden markkinoiden edistämiseksi. Argentiinan aikaisempi presidentti Carlos Menem ajoi samansuuntaista talouspolitiikkaa vuosina 1989–1999, ja Milei on ilmaissut ihailevansa hänen presidenttikauttaan.

Milein vaalikampanja ratsastikin lupauksilla siitä, että talouden korjaamiseksi hän antaisi Argentiinalle shokkiterapiaa muun muassa leikkaamalla tuntuvasti julkisesta sektorista ja korvaamalla Argentiinan peson Yhdysvaltain dollarilla. Virkaanastumisensa yhteydessä Milei julisti, että toimet vaikuttaisivat aluksi negatiivisesti argentiinalaisten elintasoon, mutta loisivat talouskasvua pitkällä aikavälillä ja tekisivät Argentiinasta taas Latinalaisen Amerikan talouden suurvallan.

Milei iskikin vertauskuvallisella moottorisahallaan julkiseen sektoriin rajusti jo ensimmäisten viikkojen aikana. Julkisia rakennusprojekteja keskeytettiin, keskushallinnon tulonsiirtoja provinssien hallinnoille supistettiin merkittävästi, uusien pesojen painamista vähennettiin ja kahdeksastatoista ministeriöistä puolet lakkautettiin. Joulukuussa 2023 Argentiinassa koettiin 2000-luvun suurin kuukausikohtainen inflaatiopiikki, 25,5 prosenttia. Työttömyys ja köyhyys ovat kasvaneet merkittävästi Milein presidenttikauden aikana erityisesti julkisen sektorin työntekijöiden työttömyyden vuoksi, ja kesällä 2024 yli puolet argentiinalaisista eli köyhyysrajan alapuolella. Samalla muun muassa elintarvikkeet, terveydenhuolto ja julkisen liikenteen palvelut ovat kallistuneet tuntuvasti.

Milein keskeisin yksittäinen tavoite on Argentiinan peson korvaaminen Yhdysvaltain dollarilla. Menem yritti samanlaista rahapolitiikkaa tekemällä keinotekoisesti Argentiinan pesosta samanarvoisen Yhdysvaltojen dollarin kanssa. Tämä avitti alkuun Menemin tavoitteita maan vientiteollisuuden nostamiseksi ja 1980-luvulta perityn hyperinflaation hillitsemiseksi. Pitkällä aikavälillä politiikka kuitenkin paljasti uudemman kerran Argentiinan talouden heikon kilpailukyvyn kansainvälisillä markkinoilla, paisutti valtion menoja ja esti painamasta uutta rahaa valtion budjetin rahoittamiseksi ja erääntyneiden velkojen maksamiseksi. Menemin politiikka johti lopulta uuteen talouskriisiin.

Milein tavoite muistuttaa Menemin toimia, jolloin Argentiinan peso oli keinotekoisen vaihtokurssin avulla saman arvoinen kuin Yhdysvaltain dollari. Tämänkaltaisen taikatempun tekemisen sijasta Milei on esittänyt peson korvaamista dollarilla hitaan laskelmallisesti, sillä hänen ensisijainen tavoitteensa on Argentiinan peson valuuttakurssin tasapainottaminen ennen sen korvaamista dollarilla.

Pesolla on ollut jo pitkään useita vaihtokursseja, joista tärkeimmät ovat valtion puoltama virallinen vaihtokurssi sekä tosiasialliseen kysyntään pohjautuva epävirallinen kurssi. Ennen Milein vaalivoittoa yhden Yhdysvaltojen dollarin arvo oli virallisesti 370 pesoa, mutta epävirallisesti 1000 pesoa. Näiden kahden valuuttakurssin yhteensovittaminen Argentiinan peson todellisen markkina-arvon löytämiseksi on elinehto Milein suurelle suunnitelmalle. Presidentti laski peson virallista arvoa 50 prosentilla heti joulukuussa 2023, ja on sen jälkeen laskenut sitä tasaisesti kuukausittain.

Toimet peson virallisen arvon laskemiseksi ovat kuitenkin ylläpitäneet Argentiinan inflaatiota ja laskeneet epävirallista arvoa entisestään. Kysymykseksi on noussut, kuinka alas peson epävirallinen arvo voi vielä laskea ennen kuin virallinen arvo saa sen kiinni. Arvot kävivät hyvin lähellä toisiaan joulukuussa 2024, mutta ovat sittemmin ottaneet taas etäisyyttä. Yhdysvaltojen uudelleen valitun presidentti Donald Trumpin aikeet tulleista todennäköisesti supistavat Yhdysvaltojen markkinoita ja nostavat Yhdysvaltain dollarin arvoa, mikä vaikeuttaisi entisestään dollarin ja Argentiinan peson arvojen yhteensovittamista.

Kaikesta huolimatta Milei on onnistunut kääntämään ylijäämäisiksi sekä julkisen talouden pitkälti julkista sektoria leikkaamalla että vientisektorin kiihdyttämällä ulkomaankauppaa ja vähentämällä tuontia. Samalla inflaation kasvu on hidastunut, vaikka se kasvaakin edelleen kuukausittain. Inflaation vaikutusta on lieventänyt vuoden 2024 aikana myös se, että suurimman osan vuodesta argentiinalaisten palkat kasvoivat hieman inflaatiota enemmän.

Argentiinan pitkäaikainen tuki ja piina IMF on ollut tähän mennessä tyytyväinen Milein toimintaan sekä lupaillut uutta 44 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainaa jäljellä olevien talousreformien saavuttamiseksi. IMF:n laina pönkittäisi samalla Argentiinan keskuspankin koronapandemian huventamia reservejä ja antaisi lisäaikaa etsiä peson ja dollarin kriittistä tasapainopistettä.

Myös argentiinalaisten enemmistö on antanut tukensa Mileille, ja hänen suosionsa on säilynyt korkealla koko presidenttikauden ajan. Erityisesti inflaatio on Argentiinassa keskeinen huolenaihe, ja Milein suosiota saattaakin selittää juuri tähänastinen onnistuminen inflaatiokehityksen hidastamisessa. Edes helmikuun 2025 kryptovaluuttaskandaali, jossa Mileitä syytettiin huijaukseksi paljastuneen Libra-kryptovaluutan mainostamisesta X-viestipalvelussa, ei suuremmin ravisuttanut hänen suosiotaan. Oppositio ehti kuitenkin vaatia Milein eroa vedoten siihen, että presidentti oli joko mainostanut riskialtista kryptovaluuttaa ymmärtämättä sen yksityiskohtia, tai jopa suoraan osallistunut kryptovaluuttahuijaukseen kansalaisten kustannuksella.

Argentiinalaiset tuntuvat kuitenkin uskovan enemmän Mileihin kuin hänen edustamaansa La Libertad Avanza -puoluekoalitioon, joka sai marraskuun 2023 yleisvaaleissa vain 6 Argentiinan senaatin 72 paikasta ja 39 Argentiinan edustajainhuoneen 257 paikasta. Sen sijaan Unión por la Patria -valtapuoluekoalitiolla on selkeä enemmistö sekä senaatissa että edustajainhuoneessa.

Presidenteillä on ollut perinteisesti kaksi tapaa toteuttaa tavoitteitansa presidenttikeskeisissä järjestelmissä: joko laajentamalla oman puolueen koalitiota enemmistön muodostamiseksi tai puskemalla uudistuksia läpi mahdollisimman nopeasti ja aggressiivisesti. Milei on toteuttanut tähän mennessä jälkimmäistä taktiikkaa, mutta jos La Libertad Avanza menettäisi rajallisia edustajapaikkojansa syksyn 2025 välivaaleissa, tulos vaikeuttaisi jäljellä olevien tavoitteiden toteuttamista.

Milei onkin toiminut politiikan saralla hyvin itsevaltaisesti. Hän muun muassa laajensi presidentin kanslian toimintaa voimakkaasti kautensa alussa keskittääkseen valtaa itselleen ja sisäpiirilleen talousreformien toteuttamiseksi. Yhtä lailla päätös supistaa valtion tulonsiirtoja provinsseille on herättänyt paljon närää oppositiossa, etenkin kun yksikään Argentiinan kahdestakymmenestäneljästä kuvernööristä ei ole La Libertad Avanza -puoluekoalition jäsen.

Mileillä on myös äärimmäisiksi ja keskenään ristiriitaisiksi tulkittuja näkemyksiä ihmisoikeuksista. Hän on puoltanut niin huumeiden, ampuma-aseiden hallussapidon ja ihmisten sisäelinkaupan laillistamista kuin myös tasavertaista avioliittolakia ja seksityöläisten oikeuksia. Samalla hän kuitenkin vastustaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä aborttioikeutta, kieltää ilmastonmuutoksen, on supistanut tieteen rahoitusta sekä vähätellyt Argentiinaa vuosina 1976–1983 hallinneen sotilasjuntan harjoittamaa valtioterrorismia. Milein toimet ovat kirvoittaneet etenkin ammattiyhdistysten edustajat, opiskelijat, opettajat ja eläkeläiset kaduille osoittamaan mieltään.

Milein konservatiivisemmat näkemykset saattavat olla tulevien välivaalien valossa enemmänkin yritys miellyttää häntä äänestäneitä La Libertad Avanza -puoluekoalition kannattajia, joista monet ovat etunenässä vanhan koulukunnan konservatiiveja eivätkä talouslibertarismin puolestapuhujia. Presidentin kärkevät kommentit ja kansainväliset liittolaissuhteet laitaoikeistoon kuitenkin puhuvat tätä vastaan, kuten myös esimerkiksi päätös lakkauttaa naisasiain ministeriö.

Taloustieteen koekenttä

Milein toimet ovat herättäneet keskustelua niiden soveltamisesta myös muihin talousvaikeuksista kärsiviin maihin. Valtion taloustoimien kaventaminen tai suoranainen rajoittaminen onkin merkittävä osa monen länsimaalaisen oikeistopuolueen toimintaa tai puolueohjelmaa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti Trumpin siunaama teknologiamiljardööri Elon Muskin lemmikkiprojekti DOGE on nähty laajalti yrityksenä kopioida Milein talouspolitiikkaa.

Milein taloustoimia käsiteltäessä olisi kuitenkin mielekkäämpää pohtia onko maailmassa edes toista valtiota, jonka taloushistoria ja nykytilanne olisivat lähelläkään Argentiinan erityislaatuisuutta. Taloustieteen vanhan vitsin mukaan maailmassa on kolmenlaisia talouksia: teollisuusvaltioita, teollistuvia valtioita ja Argentiina. Jos Milein ajama politiikka onnistuisi mahdottomassa ja saisi nostettua Argentiinan talouden jaloilleen, toimien suoranainen matkiminen esimerkiksi Suomessa Petteri Orpon hallituksen säästötavoitteiden löytämiseksi olisi käytännössä mahdotonta.

Milein tähänastista kannatusta selittääkin ennen kaikkea Argentiinan ainutlaatuisuus. Tuskin missään muussa maailman valtiossa ihmiset olisivat valmiita äänestämään valtaan henkilöä, jonka vaalilupausten keskiössä olisi ihmisten elintason heikentäminen leikkaamalla julkisesta sektorista sekä yksityistämällä taloutta kauaskantoisten lupausten nojalla. Syksyn välivaalit paljastavat hyväksyvätkö argentiinalaiset yhä Milein ja hänen talouspolitiikkaansa, ja jaksavatko he odottaa ja uskoa presidentin täyttävän loputkin vaalilupauksensa.