Trumpin toinen kausi on muuttanut Yhdysvaltojen Ukraina-politiikkaa merkittävästi Bidenin kauteen verrattuna: tuki Ukrainalle on ehdollistunut, rauhanneuvotteluiden painotus on kasvanut ja Euroopan asema rauhanprosessissa on hämärtynyt. Samalla Trumpin retoriikka ja toimet ovat horjuttaneet Ukraina-tuen kansainvälistä yhtenäisyyttä.

Donald Trumpin paluu Valkoiseen taloon tammikuussa 2025 merkitsi merkittäviä muutoksia Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Jo ennen vaaleja yksi keskeisistä huolenaiheista oli kysymys siitä, kuinka Trumpin toinen kausi vaikuttaisi Yhdysvaltojen Ukraina-tukeen ja Venäjää vastaan asetettuihin pakotteisiin. Vajaa kolme kuukautta virkaanastujaisten jälkeen on jo nähty dramaattisia linjanmuutoksia, jotka vaikuttavat ratkaisevasti sekä Ukrainan turvallisuuteen että Euroopan strategiseen asemaan.

Kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan vuonna 2022, Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin hallinto nousi Ukrainan keskeiseksi tukijaksi maan puolustaessa itsenäisyyttään. Yhdysvallat tarjosi Ukrainalle miljardeja dollareita sotilaallista ja taloudellista apua sekä vankkaa diplomaattista tukea. Washington toimitti Ukrainalle kehittyneitä asejärjestelmiä, kuten HIMARS-raketinheittimiä ja Abrams-taistelupanssarivaunuja, ja myönsi säännöllisesti uusia tukipaketteja. Hallinto teki tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja pyrki diplomatian keinoin varmistamaan kansainvälisen tuen Ukrainalle. Washington oli lisäksi avainasemassa varmistamassa pakoterintaman yhtenäisyyttä: Bidenin hallinto ajoi uusia sanktioita yhteistyössä EU:n ja G7-maiden kanssa ja kohdisti niitä yhä tarkemmin Venäjän sotateollisuuteen ja vientituloihin.

Vaikka Bidenin politiikkaa kritisoitiin toisinaan varovaisuudesta ja esimerkiksi pitkän kantaman aseiden toimitusten viivästymisestä, oli Yhdysvaltojen Ukraina-tuki Bidenin kaudella käytännössä taattua. Sodan jatkuessa ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien lähestyessä kansainväliseen keskiöön nousi kuitenkin kysymys: jatkaisiko Donald Trump Ukrainan tukemista, ja missä muodossa, jos hän voittaisi vaalit? 

Ensimakua: Trumpin ensimmäinen kausi ja 2024 vaalikampanja

Trumpin ensimmäinen presidenttikausi (2017–2021) antoi esimakua hänen lähestymistavastaan Ukrainaan. Hallinnon ulkopolitiikkaa leimasi epäluottamus transatlanttiseen yhteistyöhön. Se suhtautui varauksella Nato-yhteistyöhön sekä kyseenalaisti toistuvasti eurooppalaisten maiden panostukset yhteiseen puolustukseen. Ukraina nousi otsikoihin Trumpin virkarikossyyteskandaalin myötä, kun paljastui, että Trump oli pidättänyt kongressin hyväksymää sotilasapua Ukrainalle painostaakseen presidentti Volodymyr Zelenskyiä tutkimaan Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin toimia Ukrainassa. Vaikka Yhdysvallat jatkoi tukeaan Ukrainalle myös Trumpin kaudella, tämä tuen ehdollistaminen antoi esimakua tulevasta.

Trumpin retoriikka vuoden 2024 presidentinvaaleissa vahvisti pelkoja siitä, että Yhdysvaltojen Ukraina-tuki voisi heikentyä, jos hänestä tulisi jälleen presidentti. Trump esimerkiksi lupasi lopettaa sodan vuorokaudessa ja vihjasi toistuvasti Ukrainan tuen karsimisesta, sillä Euroopan tulisi kantaa suurempi vastuu sekä omasta että Ukrainan turvallisuudesta. Trumpin lausunnot kuvastavat sekä ensimmäisen että toisen kauden “America First” -politiikkaa, jossa Yhdysvallat keskittyy enemmän omaan sisäpolitiikkaansa ja kansainvälisesti pyrkii aina asettamaan oman etunsa monikansallisten tavoitteiden edelle.

Vaalikampanjan aikana varapresidenttiehdokas J.D. Vance esitteli rauhanehdotuksen, joka myötäili Venäjän kantoja: Venäjä saisi pitää miehitetyt alueet, Ukrainan olisi sitouduttava jättäytymään Naton ulkopuolelle ja maiden välille perustettaisiin demilitarisoitu vyöhyke. Ehdotus herätti huolta sekä Ukrainassa että muualla Euroopassa, sillä se uhkasi Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Zelenskyin hallinto on johdonmukaisesti vastustanut kaikkia ehdotuksia, jotka tunnustaisivat Venäjän oikeuden miehitettyihin alueisiin. 

Trumpin toisen kauden ensiaskeleet ja tukipolitiikan uudelleenneuvottelu

Trumpin toisen kauden alussa on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. Presidentin retoriset ulostulot sekä Valkoisen talon epäonnistunut tapaaminen presidentti Zelenskyin kanssa herättivät suurta huomiota. Helmikuussa Trump totesi julkisesti, että Ukraina ”aloitti sodan” eikä ollut valmis tekemään kompromisseja:

”Olette olleet mukana jo kolme vuotta. Teidän olisi pitänyt päättää se. Teidän ei olisi koskaan pitänyt aloittaa sitä. Olisitte voineet sopia asian.” – Presidentti Trump 19.2.2025

Lausunto noudatteli Venäjän propagandistista kieltä ja se tuomittiin kansainvälisesti laajalti. Kansainvälisen oikeuden suoraviivainen näkemys on, että Venäjä on yksin vastuussa hyökkäyssodan aloittamisesta.

Samana päivänä Trump julkaisi Truth Social -alustalla viestin, jossa hän kutsui Zelenskyiä diktaattoriksi, joka estää vaalien järjestämisen, mikä lisäsi epäluottamusta Yhdysvaltojen johdon aikomuksiin Ukrainan suhteen:

”Zelenskyin, diktaattorin ilman vaaleja, on parempi toimia nopeasti, tai hänellä ei tule olemaan maata jäljellä.” – Presidentti Trump 19.2.2025

Väite jätti huomiotta sen, että Ukrainan vaalilait estävät vaalien järjestämisen sotatilalain aikana ja suuri osa maan väestöstä on joko rintamalla tai maanpaossa. Tämän lisäksi on merkittävä riski että Venäjä pyrkisi vaikuttamaan vaaleihin itselleen suotuisalla tavalla. Ukraina on tästä huolimatta nähtävästi järjestämässä presidentinvaaleja kesäksi 2025.

Ukrainan syyllistäminen kulminoitui helmikuun lopulla presidentti Zelenskyin vierailuun Washingtonissa allekirjoittaakseen sopimuksen, joka olisi antanut yhdysvaltalaisille yrityksille oikeuden hyödyntää Ukrainan kriittisiä mineraalivaroja, kuten litiumia ja titaania. Nämä raaka-aineet ovat keskeisiä sekä vihreän teknologian että puolustusteollisuuden kannalta. Trump kuitenkin arvosteli Zelenskyin esiintymistä, syytti tätä kolmannen maailmansodan lietsonnasta ja esitti julkisesti epäluottamuksensa Ukrainan vaalihaluttomuutta kohtaan. Tunnelma kääntyi nopeasti vihamieliseksi, eikä mineraalisopimusta allekirjoitettu. Tapaaminen herätti eritoten Euroopassa suurta huolta siitä miten Ukrainaa kohdeltaisiin jatkossa. 

Zelenskyi pakotetaan neuvottelupöytään

Heti epäonnistuneen tapaamisen jälkeen Yhdysvallat ilmoitti keskeyttävänsä kaiken sotilaallisen avun ja tiedusteluyhteistyön Ukrainan kanssa pakottaakseen Ukrainan neuvottelupöytään. Maaliskuun puolivälissä Yhdysvaltojen ja Ukrainan virkamiehet tapasivat Saudi-Arabiassa, jossa käytiin keskusteluja mahdollisesta ilma- ja meriaselevosta Venäjän kanssa. Tapaamisten jälkeen Yhdysvallat ilmoitti palauttavansa tuen ja tiedusteluyhteistyön. Tilanne korostaa uuden hallinnon ehdollistettua linjaa, jossa tukea vuorollaan vedetään pois ja palautetaan vastineeksi halukkuudesta osallistua Yhdysvaltojen muotoilemiin neuvotteluprosesseihin.

Yhdysvaltojen linja on aiheuttanut huolta Euroopassa, etenkin Ukrainassa. Trumpin vahva tahto vetäytyä Ukrainan tukemisesta ja sen taivuttelu rauhanneuvotteluihin kääntyy helposti Venäjän eduksi, sillä Ukraina saattaa joutua paineen alla tekemään merkittäviä omalle ja Euroopan turvallisuudelle haitallisia myönnytyksiä. Euroopan huolta lisää se, että Trumpin hallinto on käynnistänyt rauhanneuvottelut ensin Venäjän ja vasta toissijaisesti Ukrainan kanssa. Euroopan maat on lisäksi jätetty keskustelujen ulkopuolelle.

Tästä syystä Euroopan maat ovatkin alkaneet tarkastella omaa rooliaan Euroopan puolustamisessa uudelleen. Samalla keskustelu EU:n strategisesta autonomiasta on saanut uutta pontta. Poliittiset päättäjät Brysselissä ja kansallisissa pääkaupungeissa joutuvat nyt miettimään vakavasti, kuinka riippuvaisia Euroopan turvallisuus ja kriisivalmius voivat olla amerikkalaisesta tuesta tulevaisuudessa.

Tulevaisuudesta

Trumpin Ukraina-politiikan tulevaisuus on kaikkea muuta kuin varma. Asetelmat muuttuvat lähes jatkuvasti. Tätä artikkelia kirjoittaessa Trump on uhannut Venäjää uusilla pakotteilla, elleivät Ukraina ja Venäjä sovi aselevosta ennen huhtikuun loppua. Trump on myös allekirjoittanut päätöksen pakotteiden jatkamisesta vuodella. Tämä antaa toivoa siitä, että Trump on valmis painostamaan Venäjää neuvottelupöytään. Tähän mennessä venäläiset eivät ole suuremmin näyttäneet halua neuvotella tosissaan – valta sodan päättämisestä vaikka heti on kuitenkin Venäjän käsissä. 

Samaan aikaan kun Trump on itse ilmaissut turhautumistaan Venäjän hitauteen neuvotteluissa, ovat muut hallinnon ulostulot aiheuttaneet huolta Ukrainan tulevaisuudesta. Yhdysvaltojen Ukraina-lähettiläs Keith Kellogg mm. ehdotti Ukrainan jakamista vastuualueisiin kuten Berliini jaettiin toisen maailmansodan jälkeen. Kellogg on itse sanonut, että oli puhunut vain maan tukemisen jakamisesta vastuualueisiin. Lisäksi Yhdysvaltojen Lähi-idän lähettiläs Steve Witkoff on herättänyt huomiota Venäjä-mielisillä kannoillaan, kuten että Itä-Ukraina haluaisi liittyä Venäjään.

Myös Trumpin kanta vaikuttaa olevan taas kääntymässä Venäjän puolelle Ukrainan etuja vastaan. Yhdysvaltojen on uutisoitu esittävän rauhansuunnitelmaa, jonka mukaan lähes kaikki Venäjän miehittämät alueet tunnustettaisiin käytännössä Venäjän hallitsemiksi ja Krimin niemimaa osaksi Venäjää. Kun Zelenskyi ilmoitti, ettei Ukraina tunnustaisi Krimin miehitystä lailliseksi, Trump alkoi syyllistää Zelenskyiä rauhanneuvottelujen estämisestä. Myös varapresidentti Vance on sanonut, että tulitaukoa ei synny, jos Ukraina ei suostu alueluovutuksiin. 

Hallinnon lausunnot ja Ukrainan todennäköinen jättäminen Naton ulkopuolelle herättävät huolta Ukrainan suvereniteetin tulevaisuudesta. Trumpin hallinnon painostus nopeisiin tuloksiin myös heikentää Ukrainan neuvotteluasemaa ja horjuttaa Euroopan turvallisuutta. Tulevat viikot ja kuukaudet ovat ratkaisevia siinä, onnistuuko Trumpin hallinto saavuttamaan kestävän rauhan ilman, että Ukrainan alueellinen koskemattomuus ja lännen yhtenäisyys vaarantuvat.

Lopulta Yhdysvaltojen rooli Ukrainan sodassa riippunee siitä, kuinka Trump tasapainottaa oman ”America First” -politiikkansa ja kansainväliset turvallisuustarpeet. Pidemmällä aikavälillä Yhdysvaltojen huomion painopiste tulee myös siirtymään yhä enemmän Indopasifiselle alueelle. Epävarmuuden keskellä on ilmeistä, että Euroopan on kannettava vastuuta omasta ja Ukrainan turvallisuudesta. Siksi Euroopan on nyt tartuttava tuumasta toimeen ja näytettävä Trumpin hallinnolle, että sillä on sekä halu että kyvykkyys puolustaa omaa turvallisuuttaan.