Presidentti Donald Trump pyrkii maksimoimaan valtaoikeutensa ja hiljentämään vastustajansa, mikä tietää vaikeuksia perinteisille mediaorganisaatioille. Samalla journalismin säännöistä vapaat vaikuttajat muovaavat julkista keskustelua ja varastavat yleisöjen huomion yhä herkemmin.

Analyysi on Yhdysvaltojen mediakenttää käsittelevän juttuparin ensimmäinen osa – lue toinen artikkeli täältä.

Yhdysvalloissa vakiintuneiden medioiden asema luotettuna tietolähteenä ja journalististen ideaalien ylläpitäjinä horjuu. Yleisö kuulee uutisensa mieluummin vaikuttajien siivilöimänä, nykyinen hallinto hyökkää toimiaan kritisoivaa lehdistöä vastaan ja vaihtoehtoiset äänet keräävät yleisöjä internetin eri kolkissa. Kansalaisten on yhä vaikeampi pysyä tietoisena siitä, mikä on totta ja kuka valtaa käyttää.

Kilpailun keskellä on löydettävä keinoja erottua. Performatiivisuus ja spektaakkelit ovat osoittautuneet toimivaksi mediastrategiaksi poliittisessa kommunikaatiossa – ja kuka olisikaan parempi järjestämään kunnon show’n kuin julkisuuden henkilö? Julkkishahmot politiikassa voidaan nähdä politiikan viihteellistymisen oireena. Näitä julkkishahmoja ovat esimerkiksi Trump ja hänen oikea kätensä Elon Musk, mutta myös sosiaalisen median vaikuttajat. Toisaalta ilmiö kertoo myös siitä, miten pirstaloituvassa mediamaisemassa huomiotalouden ansaintalogiikka ohjaa sitä, kenen ääni kuuluu ja millaisena totuus esitetään. 

Uutiset kuullaan influenssereilta

Televisio ei ole enää amerikkalaisten pääuutislähde, sillä yhä useampi seuraa ajankohtaisasioita sosiaalisen median alustoilla. Uutiset saavuttavat 86 % amerikkalaisista digitaalisten välineiden, puhelimien, tablettien tai tietokoneiden, kautta. Televisiosta uutisensa ainakin joskus saavia on 63 %, ja useimmin he ovat yli 50-vuotiaita kuin nuorempia. Sosiaalinen media on ainakin yksi uutislähteistä yli puolelle aikuisista. Verrattuna esimerkiksi television tai sanomalehtien välityksellä saataviin uutissisältöihin, digitaaliset lähteet pirstaloivat sekä sisältöjä että keskustelua. 

Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuskeskuksen laaja uutisvaikuttajia käsittelevä tutkimus kertoo mediamaiseman muutoksesta. Pew määrittelee uutisinfluensserin olevan henkilö, joka julkaisee säännöllisesti ajankohtaisia tapahtumia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevää sisältöä sosiaalisessa mediassa ja jolla on vähintään 100 000 seuraajaa Facebookissa, Instagramissa, TikTokissa, X:ssä tai YouTubessa. 

Tutkimuksessa viidesosa amerikkalaisista kertoo saavansa tietoa uutisista sosiaalisen median vaikuttajilta. Alle 30-vuotiaiden kohdalla vaikuttajien kautta uutisia seuraa jo 37 %. Yleisöt kokevat saavansa vaikuttajilta sellaista tietoa ajankohtaisista asioista, jota he eivät saa muualta. Uutisvaikuttajat ovat enimmäkseen miehiä ja pieni enemmistö heistä kertoo olevansa poliittisesti enemmän oikealla. Harvalla heistä on journalistista taustaa tai kytköksiä perinteiseen uutismediaan. 

Valtavirrasta poikkeavimmat äänet ovat siirtyneet yleisimpien sosiaalisen median alustojen vaihtoehtoisille kilpailijoille. Näitä ovat esimerkiksi pikaviestintäsovellus Telegram, Trumpin perustama ja suurimmaksi osaksi omistama Truth Social ja Rumble, osin varapresidentti J.D. Vancen rahoittama ja sensuurivapaana esittäytyvä vaihtoehto YouTubelle. Koko väestöön suhteutettuna näitä vaihtoehtoisia alustoja käyttävien joukko on pieni, mutta selvästi ideologisesti oikealla – keskustelujen toistuvia teemoja ovat mm. ääriuskonnollisuus, rokotekriittisyys, syrjivä puhe seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja maksimaalisen sananvapauden korostaminen. Palveluiden käyttäjät kokevat, etteivät heidän näkemyksensä ole tervetulleita valtavirran alustoille ja ovat löytäneet sallivamman yhteisön muualta. 

Viihde, uutiset, mielipiteet ja poliittiset päämäärät yhdistyvät vaikuttajien sisällössä, mikä vahvistaa heidän asemaansa uutisten tulkitsijoina, julkisen keskustelun ohjaajina ja mielipiteiden muovaajina. Vaikuttajien valta syntyy yleisön huomion, ei journalistisen instituution kautta, hyvin samaan tapaan kuin julkisuuden henkilöillä. Heillä on valtaa jaella tietoa ja vaikuttaa yleisöihin kuten perinteisellä medialla, mutta heiltä puuttuu julkaisijan vastuu, sananvapauden kolikon toinen puoli –puhumattakaan journalistisen työn perusasioista, kuten faktojen tarkistuksesta tai lähdekäytännöistä. Uutisvaikuttajat siis “tekevät” uutisia tulkitessaan niitä omista poliittisista, ideologisista tai muista lähtökohdistaan käsin, mutta he eivät tee journalismia.

Trump pyrkii hiljentämään vallan vahtikoiran

Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisessa lehdistönvapautta mittaavassa listauksessa Yhdysvaltojen luisu on ollut jo pitkään huolestuttavaa, ja järjestön mukaan toimittajat ovat joutuneet ahtaammalle Trumpin palattua presidentiksi. Viimeisimmässä tilastossa maa on pudonnut sijalle 57, samalla tolalla vapaa lehdistö on esimerkiksi Romaniassa ja Sierra Leonessa. Pidemmän aikavälin huolestuttavina kehityskulkuina pidetään Yhdysvaltalaisen mediaomistuksen keskittymistä ja objektiivisuuden heikentymistä samalla, kun puoluepoliittiset äänenkannattajat vahvistuvat ja yleinen luottamus mediaan vähenee. 

Vaikka presidentti on aiemminkin suhtautunut mediaan vihamielisesti, toisella kaudellaan Trump hallintoineen on pyrkinyt kontrolloimaan lehdistöä yhä tarmokkaammin. Trump ei ole empinyt lähettää lakimiehiään medioiden kimppuun jotka ovat esimerkiksi raportoineet hänen valheellisesta väitteestään vuoden 2020 vaalivoitosta. Toimittajien uhkailuun on riittänyt sekin, että media ei presidentin mielestä käsittele häntä reilusti, vaan on “liberaalien puolella”. 

Paine hallinnon suunnasta toimii, sillä useat mediapomot ovat mieluummin sovitelleet oikeusjutut kuin lähteneet käräjille. Tulilinjalla ovat varsinkin pienemmät mediaorganisaatiot, joilla ei välttämättä ole tarvittavia taloudellisia muskeleita vastustaa painostusta. Trumpin tyynnyttely näkyy myös journalististen ideaalien pää-äänenkannattaja The Washington Postissa, jonka omistaja Jeff Bezos on kajonnut mielipidejuttujen julkaisuprosesseihin.

Hallinto on myös pyrkinyt poistamaan valtiollisten medioiden National Public Radion ja Public Broadcasting Servicen rahoituksen, perusteenaan väite “vasemmistolaisen propagandan” levittämisestä. Toteutuessaan päätös osuisi koviten paikallismedioihin, jotka saavat rahoituksensa näiden valtakunnallisten mediayhtiöiden kautta. Eli juuri niihin uutislähteisiin, jotka ovat lähimpänä ihmisten arkea: paikallisvaaleja, -yhteisöjä ja -yrityksiä. 

Median vapautta rajoittavilla toimilla on myös ulkopoliittinen konteksti, sillä historiallisesti Yhdysvaltalaisella tiedonvälityksellä on globaali yleisö ja kantava ääni. Kun se jää kuulematta, tilaa vapautuu niin liittolaisille kuin kilpailijoillekin täyttää tyhjiö omilla viesteillään.

Viihde ja somevalta politiikan näyttämöllä

Ennen siirtymistään politiikkaan Donald Trump oli vuosikymmenien ajan julkisuuden henkilö, ja  julkkispersoonallisuus on ollut hyödyksi poliittisessa viestinnässä. Tiivis suhde televisiokanava Fox Newsiin auttoi Trumpia nousemaan presidentiksi vuonna 2016 ja nykyään hänen otteensa oikeiston äänitorvien sisällöstä on vain tiukentunut. Oikeistomediat tietävät, että MAGA-linjasta poikkeaminen ei tee hyvää bisnekselle.

Piilaakson teknologiapomot, omanlaisiaan julkkiksia hekin, ovat olleet näkyvä osa presidentti Trumpin toista kautta. Maailman rikkain mies, yrittäjä ja muun muassa X:n omistaja Elon Musk hääräili ensin vaalikampanjan moottorina ja puuhaa nyt ilman vaaleilla valitun poliitikon mandaattia DOGE-toimikuntansa kanssa hallinnollista puhdistusta. Facebookin perustaja Mark Zuckerberg patsasteli Trumpin virkaanastujaisissa rinnallaan muiden teknologiajättien pomoja, kuten Amazonin Jeff Bezos ja Googlen Sundar Pichai. Heidän alustojensa algoritmien vaikutus globaaliin tiedon leviämiseen on suuri, ja Trumpin suosio auttaa heitä pitämään kiinni asemistaan. Esimerkiksi Zuckerberg lopetti faktantarkistuksen Metan alustoilla Trumpin virkaanastujaisten jälkeen.

Musk ja Trump eivät käytä pelkästään poliittista valtaa, sillä heillä on julkisuuden henkilöinä valtaa määrittää, mikä on haluttavaa ja mikä ei. He molemmat omistavat sosiaalisen median alustan, jolla käydään erityisesti politiikkaan kietoutunutta keskustelua ja he ovatkin itse näyttäneet mallia radikaalit äänet ja kilpailevat totuudet sallivasta puheesta. Trumpin ja Muskin ohjenuorana vaikuttaa olevan, että jos kohtaa kritiikkiä, voi aina vedota valeuutisiin tai henkilökohtaiseen ajojahtiin.

Mediaympäristössä, joka on pirstaloitunut kaikukammioina toimiville alustoille, totuus muuttuu kiistanalaiseksi. Tutkija Susanna Dilliplanen havainnot viittaavat siihen, että altistuminen samanmielisille uutisille voi aktivoida poliittista osallistumista, kun taas altistuminen ristiriitaisille uutisille voi olla sitä lannistavaa. Faktuaalisesti vääräkin tieto voi siis inspiroida toimintaan, siinä missä omista uskomuksista poikkeavalla tiedolla ei ole samanlaista vaikutusta.

Epäluottamus ja valikoidut totuudet luovat pohjaa disinformaatiolle

Syitä vakiintuneen uutismedian luottamuspulaan on monia, mutta vapaata lehdistöä kohtaan avoimen vihamielinen Yhdysvaltain hallinto ja sen retoriikka valunee ainakin osaksi kansalaisten tunnetta. Muutos näkyy erityisesti republikaanien joukossa: viime vuosien aikana yhä suurempi osa heistä uskoo sosiaalisessa mediassa jaettua tietoa perinteisten mediaorganisaatioiden sijaan. 

Vaaleihin liittyvää uutisointia arvioitaessa republikaanit ja erityisesti konservatiivit kokevat luotettavan tiedon löytämisen vaikeaksi ja he ovat kriittisempiä uutisten laadun suhteen. Toisaalta omaan mediankulutukseensa liittyvät valintansa he kokivat positiivisina. Koko väestön tasolla alle puolet sanoo luotettavan vaaliuutisoinnin löytämisen olevan helppoa, mikä ei sekään kieli hyvää mediaympäristön tilasta. Jos äänestäjät suhtautuvat varauksella uutisointiin ja mieluummin etsivät sosiaalisesta mediasta itseään miellyttävää sisältöä, lisääntyy mis- ja disinformaation leviämisen riski.

Uutisvaikuttajat ja julkkikset vallankäyttäjinä lisäävät sisältöjen houkuttelevuutta käyttämällä kerronnan tapoja, joita journalismi varoo. Sensaatiot, spekulointi ja viihdearvon korostuminen saavat perinteisen median näyttämään vakavalta ja varovaiselta, erityisesti nopeaan ärsyketulvaan tottuneen internet-ajan kansan silmissä. Toisaalta erityisesti television uutiskanavien sisältö on perinteisesti ratsastanut karismaattisilla kommentaattoreilla. Vakiintuneen lehdistön valinta on ollut uutisoida Trumpista kuin kenestä tahansa poliitikosta. Kriitikoiden mielestä tämä normalisoi hänen radikaaliutensa, mutta presidentin ollessa kyseessä hiljentyminenkään ei ole vaihtoehto. 

Mutta voiko media toimia enää kuten aiemmin, jos valtiovalta heikentää demokratiaa ylläpitäviä instituutioita? Marshall McLuhanin sanoin Medium is the message, ja tässä ajassa se on Elon Muskin X, joissa salaliittoteoriat, meemititilit ja brain rot -sisältö jylläävät. Muskin nousu valtiovallan ytimeen on oire sosiaalisen median kaikukammioiden muovaamasta todellisuudesta, jossa oman edun mukainen politiikka ja paikka päättävissä pöydissä on ostettavissa tarpeeksi paksulla lompakolla. Nähtäväksi jää, miten kansalaisyhteiskunta reagoi, jos vallanpitäjät eivät pian enää pelkää joutuvansa teoistaan julkiseen vastuuseen.