Kun reggaetonista tulee politiikkaa – Bad Bunnyn uusin albumi vastarinnan välineenä

Kirjoittajan henkilökuva
Saana Lähdesmäki | 28.09.2025
Tekstiartikkelin kuva. Puerto Ricon lippu San Juanin vanhassa kaupungissa. Kuva: Unsplash (Kuvalähde)

Puertoricolaisartisti Bad Bunnyn kuudes studioalbumi johdattelee kuuntelijansa matkalle läpi Puerto Ricon historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden uhkakuvien. 17 kappaletta sisältävä ja noin tunnin kestävä albumi nostaa esille saaren monimutkaisen aseman osana Yhdysvaltoja ja pohtii, miksi puertoricolaisen identiteetin säilyttäminen on tärkeää erityisesti nykyisen maailmantilanteen valossa.

Bad Bunny, oikealta nimeltään Benito Antonio Martínez Ocasio, julkaisi 5. tammikuuta 2025 kuudennen studioalbuminsa, ”Debí tirar más fotos” (suom. Minun olisi pitänyt ottaa enemmän kuvia), joka nousi välittömästi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Albumi ei kuitenkaan ole pelkästään viihdettä, vaan myös poliittinen väline. 

Populaarikulttuurin eri muodot, esimerkiksi elokuvat ja musiikki, ovat kautta historian välittäneet erilaisia arvoja ja identiteettejä sekä toimineet poliittisen protestin välineinä. Latinalaisen Amerikan kontekstissa tästä hyvä esimerkki on reggaeton-musiikkityyli, jonka teemat ovat kytkeytyneet vahvasti köyhyyden ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ympärille. Bad Bunnyn albumi on sekoitus reggaetonia ja perinteisiä puertoricolaisia musiikkityylejä, kuten salsaa, bombaa ja plenaa. Näitä hyödyntäen hän kertoo tarinan kolonialismin perinnöstä, siirtolaisuudesta ja kulttuurisesta ylpeydestä. Albumin keskiössä on ajatus puertoricolaisen identiteetin ylläpitämisestä aikana, jolloin saaren väestö vähenee ja Yhdysvaltojen ote sen asioista pysyy tiukkana.

Kansa, joka ei olisi koskaan halunnut lähteä kotoaan

Puerto Ricoa kutsutaan toisinaan “maailman vanhimmaksi siirtomaaksi”. Saaren hallinta siirtyi Espanjalta Yhdysvalloille vuonna 1898 Espanjan ja Yhdysvaltojen välisen sodan jälkeen. Siitä lähtien Puerto Rico on ollut Yhdysvaltojen hallitsema alue, jolla on vuonna 1952 annetun commonwealth-statuksen ansiosta rajoitettu itsehallinto. Vaikka saaren asukkaat ovat saaneet Yhdysvaltain kansalaisuuden vuodesta 1917 alkaen, heidän poliittiset oikeutensa ovat rajallisemmat kuin mantereella asuvilla: He eivät voi äänestää presidentinvaaleissa eikä heillä ole edustusta kongressissa. Lisäksi Yhdysvaltain kongressilla on valta kumota Puerto Ricon parlamentin säätämiä lakeja.

Viime vuosina yhä syvempään talous- ja velkakriisiin ajautunut Puerto Rico on taloudellisesti riippuvainen Yhdysvalloista. Vaikka Yhdysvallat on osittain yrittänyt edistää Puerto Ricon yhteiskunnallista kehitystä, on se samanaikaisesti omalla toiminnallaan varmistanut, että epätasa-arvoinen suhde alueiden välillä on ja pysyy. Yhdysvaltojen ja Puerto Ricon monimutkaista suhdetta sekä Puerto Ricon historiaa on analysoitu laajemmin myös The Ulkopolitistin aiemmassa artikkelissa.

Bad Bunny nostaa albumillaan esille ajatuksen “kansasta, joka ei olisi koskaan halunnut lähteä kotoaan”. Miljoonat puertoricolaiset ova muuttaneet Yhdysvaltojen mantereelle saavuttaakseen paremman elintason – toiset vapaaehtoisesti, toiset pakon edessä. Vuonna 2025 arviolta 5,8 miljoonaa puertoricolaista asuu Yhdysvalloissa, kun taas Puerto Ricossa heitä asuu enää vain noin 3 miljoonaa. Bad Bunny käsittelee tätä teemaa muun muassa albumin nimeä kantavalla kappaleella ”DTMF”: “Toivon, etteivät omat ihmiseni muuttaisi ikinä pois.” “Omilla ihmisillä” tarkoitetaan tässä kontekstissa puertoricolaisia.

Yksi merkittävimmistä syistä pakkomuuton taustalla on gentrifikaatio, eli köyhien kaupunginosien nopea rikastuminen, kun niihin muuttaa varakkaampia, usein ulkomaalaisia, asukkaita. Puerto Ricossa ilmiö on tuonut asuinalueille esimerkiksi uusia palveluita ja parempaa infrastruktuuria, mutta toisaalta se on myös aiheuttanut sosiaalista eriarvoisuutta. Asuinalueiden rikastumisen seurauksena yleinen hintataso ja vuokrat nousevat, mikä ajaa alkuperäisen väestön pienituloisimpia jäseniä pois kodeistaan ja muuttaa kokonaisia yhteisöjä. Puerto Ricon kontekstissa tämä aiheuttaa usein alueiden yhdysvaltalaistumista

DTMF”-kappaleen kertosäkeessä Bad Bunny laulaa haikeasti: “Minun olisi pitänyt ottaa sinusta enemmän kuvia silloin, kun minulla vielä oli sinut.” Säe kuvaa gentrifikaation pahinta uhkakuvaa: katoavaa Puerto Ricoa, joka on siirtynyt saaren ulkopuolelta saapuneiden asukkaiden hallintaan, ja jonka yhteisö ja identiteetti uhkaavat jäädä vain muistoihin. Puerto Ricoa kuvataan kuin menetettyä entistä rakkautta.

Käykö Puerto Ricolle kuten Havaijille?

Albumin kantaaottavin kappale on ”Lo que le pasó a Hawái” (suom. Se, mitä Havaijille tapahtui), jossa Puerto Ricon tilannetta verrataan Yhdysvaltojen 50. osavaltion, Havaijin, historiaan. Havaiji liitettiin osaksi Yhdysvaltoja Puerto Ricon tavoin vuonna 1898, ja vuonna 1959 siitä tuli kansanäänestyksen seurauksena virallinen osavaltio. Gentrifikaation ja massaturismin vuoksi Havaijista on tullut Yhdysvaltojen kallein osavaltio elää, mikä näkyy suoraan siinä, ettei kaikilla paikallisilla ole enää varaa asua omalla kotiseudullaan. Lisäksi Havaiji on kärsinyt paljon luonnonvarojensa kaupallistamisesta ja palveluiden valjastamisesta matkailijoiden tarpeisiin.

“En halua, että sinulle tehdään kuten Havaijille”, Bad Bunny laulaa kappaleen kertosäkeessä. Pelko ei ole tuulesta temmattu, sillä Puerto Ricossa on havaittavissa samankaltaisia kehityskulkuja kuin Havaijilla. Turismi on yksi Puerto Ricon tärkeimmistä tulonlähteistä, mutta sen lisääntymisellä on myös varjopuolia. Saarella on muun muassa keskusteltu julkisessa omistuksessa oleville rannikkoalueille kohdistuvista rakennusprojekteista. Lisäksi asumisen hinnat ovat pompanneet pilviin, kun sijoittajat ostavat asuntoja historiallisilta alueilta, kuten San Juanin vanhasta kaupungista, vain käyttääkseen niitä Airbnb-tarkoituksiin matkailijoille. Bad Bunny ottaa tähän kantaa laulamalla: “He haluavat naapurustoni, ja että isoäiti lähtee pois kodistaan.” Paikalliset pelkäävät, että vuokrien noustessa ja asuntojen saatavuuden huonontuessa vanhoilta asuinalueilta katoaa yhteisöllisyyden tuntu.

Luonnonvarojen ja infrastruktuurin yksityistäminen on jo nyt aiheuttanut ongelmia Puerto Ricossa. Saarella on esimerkiksi esiintynyt pitkäkestoisia sähkökatkoksia siitä lähtien, kun sähkönsiirto- ja jakeluverkosto siirtyi vuonna 2021 yksityiselle kanadalais-yhdysvaltalaiselle LUMA Energy -yhtiölle. Erityisesti ulkomaiset sijoittajat ovat kiinnostuneet ostamaan lisää erilaisia omistuksia saarelta taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. “He haluavat viedä minulta joen ja rannan”, Bad Bunny toteaa kappaleessa viitaten juuri luonnonvarojen kaupallistamiseen. Jos sama jatkuu, Puerto Rico saattaa hyvinkin olla samalla tiellä kuin Havaiji.

Koti on siellä, missä yhteisö on

Poliittisten kannanottojen lisäksi albumissa korostuvat sekä ylpeys puertoricolaisesta identiteetistä että pelko sen katoamisesta. Identiteetin erityislaatuisuutta kuvaa ajatus sen kaksijakoisuudesta: puertoricolaisuuden lisäksi saaren asukkaat ovat myös yhdysvaltalaisia. Kokemusta kuitenkin rajoittavat saarelaisten jo aiemmin mainitut rajalliset oikeudet mantereen asukkaisiin verrattuna. Oleellista onkin, millaiseksi kukin saarelainen itse oman identiteettinsä kokee. Myös Bad Bunny tiedostaa identiteetin moninaisuuden sekä puertoricolaisten levittäytymisen ympäri Yhdysvaltoja. Hän haluaa korostaa, että mantereellakin asuvat ovat edelleen puertoricolaisia. Albumin kannessa sanotaan, että se on omistettu “kaikille puertoricolaisille ympäri maailmaa”.

On mielenkiintoista, miten voimakkaasti mantereella asuminen vaikuttaa puertoricolaisten identiteetiin. Albumissa tätä käsitellään heti alussa New Yorkista kertovalla “Nuevayol”-kappaleella. New Yorkin osavaltiossa asuu yli miljoona puertoricolaista. Tämä on toiseksi eniten koko Yhdysvaltojen mantereella. Alunperin New Yorkiin muutettiin työmarkkinoiden ja poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksien perässä, kun taas myöhemmän sukupolven puertoricolaiset ovat suosineet valmiiseen yhteisöön muuttamista. Bad Bunny korostaakin yhteisön tärkeyttä räpätessään: “Pieni annos rommia Toñitan kotona, niin Puerto Rico tuntuu olevan aivan lähellä.” Säkeellä on vahva kulttuurinen merkitys, sillä “Toñita” on New Yorkissa sijaitseva yli 50 vuotta vanha sosiaalinen klubi, joka on toiminut monille osavaltion latinoille kulttuurin ja yhteisön kohtaamispaikkana. Paikan tärkeydestä kertoo myös sen kuvaus “kotina”. 

Lisäksi koko albumi on täynnä erilaisia kulttuurisia viittauksia Puerto Ricoon. “Lo que le pasó a Hawái” -kappaleessa Bad Bunny esimerkiksi toteaa puertoricolaisille: “Älkää laskeko lippua tai unohtako lelolaita.” Lelolai on perinteinen puertoricolainen melodia, jota pidetään nykyään vastarinnan symbolina. Puerto Ricon lippu on puolestaan ollut saarella jo vuodesta 1895 vahva ylpeyden ja itsenäisyyden tunnusmerkki.

Ylpeydestä kotisaarta kohtaan kertoo myös Bad Bunnyn päätös järjestää 30 konsertin mittainen “residency”-kiertue Puerto Ricossa ennen albumin varsinaista maailmankiertuetta. Tätä kiertueen osaa hän kutsui nimellä “No me quiero ir de aquí” (suom. En halua lähteä täältä), ja sen ensimmäiset yhdeksän konserttia oli varattu vain Puerto Ricossa asuville.

Kansainvälinen tunnettavuus tuo lisää poliittista vaikutusvaltaa

Bad Bunny on yksi maailman kuunnelluimmista artisteista, joten hänellä on poliittista vaikutusvaltaa niin Puerto Ricossa kuin kansainvälisestikin. Tästä saatiin todiste Puerto Ricon kuvernöörinvaaleissa syksyllä 2024. Saarella valtaa ovat tyypillisesti pitäneet kaksi eri puoluetta: Puerto Ricon liittymistä Yhdysvaltain osavaltioksi ajava Partido Nuevo Progresista (PNP) sekä nykyisen aseman säilyttämistä kannattava Partido Popular Democrático (PPD) . Syksyn vaalien alla Bad Bunny osoitti tukensa itsenäistymistä ajavan puolueen, Partido Independentista Puertorriqueñon (PIP), ehdokkaalle Juan Dalmaulle. Yllättäen Dalmau sai yli 30% äänistä ja sijoittui vaaleissa historiallisesti toiseksi. Bad Bunnyn sekä muiden puertoricolaisten julkisuudenhenkilöiden ulostuloilla voidaan katsoa olleen vaikutus ainakin nuorten äänestyskäyttäytymiseen.

Bad Bunnyn poliittiset valinnat ulottuvat myös hänen maailmankiertueeseensa: Marraskuussa 2025 alkava 57 konsertin mittainen kiertue kulkee Euroopasta Latinalaiseen Amerikkaan ja jopa Aasiaan asti, mutta Yhdysvaltojen mantereella se ei pysähdy. Syyskuussa 2025 Bad Bunny kertoi yhdeksi syyksi tälle huolensa siitä, että Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja tulliviranomaiset (ICE) etsisivät hänen konserteistaan ihmisiä karkotettaviksi. Tällä hän viittaa paperittomien siirtolaisten karkotuksiin Yhdysvalloista, jotka ovat lisääntyneet presidentti Donald Trumpin toisella kaudella. 

Yksi suurimmista Puerto Ricoa koskevista kysymyksistä on, miten sen asema osana Yhdysvaltoja kehittyy tulevaisuudessa. Vaihtoehtoja ovat osavaltiostatus, nykyisen aseman säilyminen tai itsenäistyminen. Vaikka Bad Bunny ei ole suoraan sanonut kannattavansa itsenäistymistä, hän kuitenkin leikittelee ajatuksella albumillaan. Viimeisessä, “La Mudanza” (suom. Muutto) -nimisessä kappaleessa hän viittaa Eugenio María de Hostos de Bonillaan, joka oli tunnettu Puerto Ricon itsenäistymisen puolestapuhuja. Kuollessaan vuonna 1903 Dominikaanisessa tasavallassa de Hostos de Bonilla toivoi, että hänen jäänteensä palautetaan Puerto Ricoon vasta, kun saari itsenäistyy. 

Bad Bunny antaa kappaleessa vahvan itsenäistymiseen viittaavan lausunnon: “Jos kuolen huomenna, toivon, ettei kasvojani unohdeta, ja että he soittavat minun kappaleeni, kun Hostos tuodaan takaisin. Arkussa on kirkkaansininen lippu.” Tällä hän viittaa alkuperäiseen Puerto Ricon lippuun, jonka sininen on nykyistä lippua vaaleampi. Tätä pidetään itsenäisyyden symbolina, sillä Puerto Ricon uudempi lippu on saanut tummansinisen värinsä Yhdysvaltojen lipusta.

Kulttuuri-identiteetti kestää, vaikka instituutiot horjuisivat

Puerto Ricon nykyinen tilanne muistuttaa, että Bad Bunnyn kappaleet eivät jää pelkäksi runoudeksi. Kesällä 2025 Puerto Rico raportoi ensimmäistä kertaa vuosiin uutisia positiivisesta nettomuutosta, eli tilanteesta, jossa enemmän ihmisiä muutti saarelle kuin sieltä pois. Tämä voi toisaalta olla merkki muutoksesta, mutta pitkällä aikavälillä väestökehitys saarella on edelleen laskevaa. Lisäksi gentrifikaatio jatkaa niin vuokrien kuin kiinteistöjen hintojen nostamista ja lisää samalla sosiaalista eriarvoisuutta.

Trumpin toisen presidenttikauden aikana Puerto Ricon asemaan on tuskin odotettavissa suuria muutoksia, ainakaan positiivisempaan suuntaan. Elokuussa 2025 Trumpin hallinto irtisanoi suurimman osan saaren talousasioita valvovasta liittovaltion lautakunnasta, mikä herätti huolta Puerto Ricon jo valmiiksi epävakaalla pohjalla olevan talouden tulevaisuudesta. Republikaanit ovat myös perinteisesti vastustaneet osavaltiostatuksen antamista Puerto Ricolle, sillä tämä toisi todennäköisesti demokraateille lisää ääniä presidentinvaaleissa. Siksi Puerto Ricon asema pysynee jonkin aikaa samanlaisena kuin aiemminkin.

Bad Bunny tekee kuitenkin selväksi, että identiteetti ei katoa, vaikka instituutiot horjuisivat. Albumi päättyy artistin toteamukseen, ettei kukaan voi viedä häntä pois Puerto Ricosta, sillä hän aikoo jäädä isoisänsä taloon. Lopuksi hän vielä huudahtaa ylpeästi olevansa Puerto Ricosta korostaen sitä, että vaikka häneltä vietäisiin kaikki muu, niin ainakin hänellä on oma identiteettinsä sekä ylpeys omaa kotisaartaan kohtaan. Tähän samaan ajattelumalliin hän haluaa innostaa myös muita puertoricolaisia.

Kirjoittaja: Saana Lähdesmäki
Editointi: Alli Kaila, Marika Honkanen-Chagoya, Olivia Hole
Kielenhuolto: Elina Heikkinen


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.