Amazonin alkuperäiskansat ovat saaneet tarpeekseen lepsusta ilmastopolitiikasta, joka tuhoaa heidän elinympäristöjään. Vuoden 2025 ilmastokokouksessa he vaativat todellista muutosta, sillä Amazon on vaarassa saavuttaa useita ilmastonmuutoksen keikahduspisteitä lähivuosina. Riskinä on, että alkuperäiskansoja hyödynnetään ilmastokokouksessa vain pelinappuloina. Pelkkä representaatio ei kuitenkaan auta luomaan rehdimpää ilmastopolitiikkaa.

Järjestyksessään 30. kansainvälinen ilmastokokous on nurkan takana. Brasilian Belémissä marraskuussa järjestettävään COP30-kokoukseen kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja ennustuksia. Belém sijaitsee Amazonin joeston varrella, ja sitä pidetään kulkuyhteyksiensä takia porttina Amazoniin. Tämä ilmastokokous on erityinen, koska Brasilia on keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi aiempien kokousten tulokset ovat olleet laimeita. Aika on Brasilialle otollinen, sillä neljän vuoden olemattomien ilmastotoimien jälkeen maata johtaa jälleen ympäristönsuojelusta kiinnostunut presidentti. 

Ilmastodenialistina tunnetun Jair Bolsonaron kauden jälkeen valtaan palasi vasemmistolainen Luis Inázio Lula de Silva, joka aikaisemmin johti maata kaksi kautta vuosina 2003–2011. Bolsonaron presidenttikauden aikana katosi ja murhattiin niin satoja alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä kuin myös heitä tukeneita tutkijoita sekä journalisteja. Presidentti Lulan aikakaudella ympäristönsuojelu ja vähemmistöjen oikeudet ovat jälleen kansallisesti edistettävien asioiden listalla ja ympäristöaktivistit voivat toimia pelotta, mikä on nostattanut liikkeen voimaa. Kuitenkin samaan aikaan Yhdysvalloilla on taas johtajanaan  ilmastosta vähät välittävä Donald Trump, ja muiden öljymaiden lailla Brasilia on antanut uusia lupia öljynporaukseen myös nykyisen presidenttinsä valtakaudella. Brasilia haluaa siis näyttäytyä Yhdysvaltoja vihreämpänä tekijänä, mutta sabotoi silti energiaratkaisuilla omia ilmastotavoitteitaan.

Amazonin alkuperäiskansoilla sen sijaan on ilmastoneuvotteluissa erityisen paljon sekä annettavaa että menetettävää. Sademetsän yli 400 alkuperäiskansaa ovat riippuvaisia välittömästä ympäristöstään, esimerkiksi elinkeinojen ja ruuan saannin suhteen. Alkuperäiskansojen kansalaisoikeusryhmät ovat kampanjoineet sademetsän suojelemisen puolesta pitkään, ja nykyään heidän vakituinen edustajansa Sônia Guajajara istuu Brasilian hallituksessa alkuperäiskansojen ministerinä. Alkuperäiskansojen edustajia on ollut mukana kansainvälisissä ilmastoprotesteissa, kuten Fridays for Future-liikkeessä. He ovat olleet myös aktiivisesti luomassa yhdenvertaisempaa ilmastopolitiikkaa kansallisella tasolla vastustamalla Amazonin laittomia hakkuita ja kaivantoja. 

Belémin ilmastokokouksessa alkuperäiskansojen virallinen edustus tulee olemaan suurempi kuin koskaan aikaisemmin: yli kolmetuhatta henkilöä eri maanosista, etenkin Brasiliasta. Alkuperäiskansoja edustaa yhteisesti yksi neljästä johtajuusryhmästä, Kansojen rinki (The People’s Circle), joka pyrkii vahvistamaan Brasilian ilmastokokousjohtajuutta ja sisällyttämään erilaisia ryhmiä ilmastokokouksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmastokokouksen alla alkuperäiskansojen yhteisorganisaatiot, kuten COIAB (Coordination of the Indigenous Organizations of the Brazilian Amazon) sekä Kansainvälinen alkuperäiskansojen ilmastofoorumi IIPFCC, ovat vaatineet representaation ja rahoituksen lisäksi alkuperäiskansojen maaoikeuksia sekä vaiheittaista fossiilisista energianlähteistä luopumista. 

Pehmeän vallan mallimaa ilmastotaistelun etunenässä

Belémin ilmastokokous saattaa olla malliaan ensimmäinen Latinalaisessa Amerikassa järjestetty , mutta Brasilia on ollut ilmastodiplomatian ja uusiutuvan energiantuotannon kärjessä jo vuosikymmeniä. Vuoden 1992 Earth Summit Rio de Janeirossa loi asetelmat Pariisin ilmastosopimukselle sekä YK:n ilmastonsuojelun puitesopimukselle (UNFCCC). Myös COP25 oli tarkoitus järjestää Brasiliassa, mutta sijaintia siirrettiin poliittisen epävakauden ja Bolsonaron haluttomuuden takia. Brasilia on lisäksi maailman suurin uusiutuvan energian tuottaja ja käyttää 90-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, kuten vesi- ja aurinkovoimaa. Tästä huolimatta Brasilia kuuluu maailman suurimpiin saastuttajiin, joten tehtävää on paljon.

Belémin ilmastokokous on suuri mahdollisuus Brasilialle myös diplomaattisessa ja poliittisessa mielessä. Vaikka Brasilia on Etelä-Amerikan mahtivaltio väkiluvussa ja talouden koossa mitattuna, se ei pärjää valtasuhteissa tai armeijan koossa muille yhtä suurille valtioille. Brasilia onkin viime vuosina korostanut paikkaansa yhtenä pehmeän vallan suurten nimien joukossa, esimerkiksi ilmastodiplomatian avulla, josta saatiin esimakua vuoden 2024 G20-kokouksessa Rio de Janeirossa. Riossa Lula kehotti maiden johtajia pysymään ilmastotavoitteissaan ja nuhteli heitä kehittyvien maiden ilmastorahoituksen puutteellisesta saavuttamisesta.

Lisäksi Brasilia kuuluu vuonna 2009 muodostetun BRICS-liittouman perustajajäseniin Kiinan, Venäjän ja Intian ohella. BRICS -maat eivät ole tunnettuja päästöjen leikkaamisesta. Esimerkiksi Venäjä, jonka kanssa Lula on lämmitellyt välejään, edustaa fossiilisiin polttoaineisiin nojaavaa energiapolitiikkaa. Ilmastokokouksen lailla BRICS-huippukokous osui vuodelle 2025, mikä kohotti entisestään Brasilian profiilia kansainvälisissä neuvotteluissa. Samalla kun Trump kaveeraa yhä enemmän äärioikeistolaisten maailmanjohtajien kanssa, Brasilia tavoittelee Lulan johdolla samanmielisiä liittolaisia Afrikassa ja Aasiassa. Brasilia hyödyntää maailmanpolitiikan hajanaisuutta, jossa Yhdysvallat ei ole enää keskiössä. Tässäkin mielessä COP30 on mahdollisuus Brasilialle osoittaa diplomatiataitojaan muuttuneessa maailmantilanteessa.

Alkuperäiskansat mukana ilmastopäätöksenteossa – liian paljon, liian myöhään?

Amazonin sademetsä, johon suurin osa alkuperäiskansoista on keskittynyt, kattaa noin 60% valtion maapinta-alasta. Alueelle mahtuu valtava määrä erilaisia kansoja: osan elinkeinoihin Amazonian hyödyntäminen ei vaikuta merkittävästi, mutta esimerkiksi eristyksissä elävät ovat suuremmassa vaarassa hakkuiden takia. Vaikka tasavertaisen kohtelun eteen tehdään töitä, kipeä kolonialismin ja väkivallan värittämä historia heijastuu nykypäivänäkin maa-alue- ja ympäristöpolitiikkaan. Alkuperäiskansat menettävät maitaan muun muassa soijaviljelmille ja karjankasvattajlle. Kymmenien kansalaisryhmittymien rinnalla alkuperäiskansojen etuja ajavat kansallisella tasolla ministeriö sekä kansallinen neuvosto CNPI. 

Amazonin sademetsä on asukkailleen muutakin kuin elinympäristö. Ruuan saannin, viljelyn, kalastuksen ja liikkumisen lisäksi luontoyhteys on pohjana monille uskomuksille. Ympäröivä luonto on elävä olento, jonka kunnioittaminen näkyy jokapäiväisessä elämässä ja heijastuu kaikkeen tekemiseen. Vuosisatoja jatkuneen syrjinnän ja maa-alueiden omimisen jälkeen Brasiliassakin on alettu herätä siihen, että alkuperäiskansojen luontoyhteydestä on opittavaa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Vihreämpi ilmastopolitiikka ja alkuperäiskansojen oikeudet eivät kuitenkaan aina sovi yhteen. Esimerkiksi vesivoimaloiden rakentaminen sekä valtavat patojärjestelmät tuhoavat alkuperäiskansojen asuinalueita ja pakottavat tuhansia ihmisiä muuttamaan toisaalle.

Representaatio on vain yksi askel kohti oikeudenmukaisempaa ilmastodiplomatiaa. Vähemmistöjen pääsy tärkeisiin pöytiin on olennaista, mutta näennäisen osallistamisen sekä tehottomien ratkaisujen rinnalle tarvitaan muutoshalua ja konkreettisia toimia kaikilta. Alkuperäiskansat vaativat esimerkiksi perinteisen tiedon sisällyttämistä päätöksenteossa sekä maa-alueiden suojelun rahoituksen takaamista. Perinteisellä tiedolla viitataan sukupolvelta toiselle kulkevaan tietoon ympäristöstä ja luonnonilmiöistä, jota usein väheksytään verrattuna länsimaisen tutkimustiedon pohjalta saatuun tietoon. Alueiden suojelu on kuitenkin usein ristiriidassa talouskasvutavoitteiden kanssa. Kaikkia näitä keinoja tarvitaan, jotta Amazonin suojelu ja ilmastopolitiikka hyödyttävät heikommassa asemassa olevia ja Amazonin sademetsästä suoraan riippuvaisia ryhmiä. 

Useissa ilmastonmuutoksen hidastamista käsittelevissä asiakirjoissa on mainintoja alkuperäiskansoista. Niistä kuitenkin puuttuu mitattavia tavoitteita, joilla heidät voisi osallistaa ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Myös Brasilian alkuperäiskansojen ministeri Guajajara on useasti kyseenalaistanut alkuperäiskansojen näennäisen inkluusion ilmastopäätöksenteossa. Aktivistinakin tunnettu Guajajara on kritisoinut alkuperäiskansojen edustajien sivuuttamista muussa kuin ilmastonmuutokseen liittyvissä keskusteluissa. Osaltaan kyse on vallalla olevasta alkuperäiskansojen romantisoinnista, jolloin heidät nähdään arvokkaina ainoastaan erityisen luontosuhteen ja elintapojen takia, mutta muilta osin toimijuus evätään tai aliarvioidaan. On tärkeää, että alkuperäiskansojen edustajille luodaan tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon siten, että heidän eriävät tarpeensa ja realiteettinsa aidosti ymmärretään. Sama amnesian ongelma koskee laajemmin koko ilmastokokousta: tapahtuessaan se täyttää median, mutta pian supistuva Amazonin sademetsä ja sen asukkaat jäävät muiden teemojen alle. 

COP30 ei voi toistaa Bakun erheitä, eihän?

Vuoden 2024 Azerbaidžanin Bakussa järjestettyä ilmastokokousta pidetään laajalti epäonnistumisena, joka johti jopa koko ilmastokokouskonseptin kyseenalaistamiseen. Tämä johtui muun muassa siitä, että Bakussa oli paikalla enemmän öljy- ja kaasuyritysten lobbareita kuin osallistujamaiden edustajia. Toisaalta kokousta rasittivat suuret näkemyserot osallistujamaiden välillä: kokoukset venyivät yliajalle, ja kehittyvien maiden edustajat saivat jälleen kärsiä hitaasti edistyvistä ilmastotavoitteista, joiden seuraukset tulevat osumaan eniten juuri heidän valtioihinsa. 

Yksi Bakun kokouksen harvoista positiivisista aikaansaannoksista oli ilmastorahoituksen takaaminen kehittyville maille. “Baku to Belem roadmap” eli tiekartta oli eritoten Brasilian ajama hanke, johon rahoitusta hankittaisiin niin yksityisen sektorin investoinneilla, bilateraalisen ilmastorahoituksen avulla kuin globaalin etelän maiden keskinäisillä rahoitusratkaisuilla. Useat hanketta tukevat maat ovat Brasilian BRICS-liittolaisia, ja yhteensä 1,3 miljardin suuruisen suunnitelman tulokset julkaistaan marraskuussa Belémissä. Hanke on kuitenkin edennyt hitaanlaisesti kehittyvien ja kehittyneiden maiden välisestä nokkapokasta johtuen.

Viime vuoden varjon roikkuessa Belémin yllä herää kysymys, miten ilmastokokouksesta voidaan luoda jälleen vakavasti otettava tapahtuma. Ketkä johtavat Belémin ilmastokokouksen keskustelua ja minkälaiset intressit heitä ajavat? Kasvojenkohotus on hankalaa, jos kokousta dominoivat maailman suurimmat saastuttajat muutoshaluttomine agendoineen. On todennäköistä, että Brasiliassa vahvoilla olevat öljy-yhtiöt ovat jälleen edustettuina. Tilannetta mutkistavat Belémin ilmastokokouksen korkeat osallistumiskulut, joiden takia monet pienemmät maat eivät osallistu. Matkakulujen päälle ilmastokokoukselle varatut hotellit veloittavat henkilöä kohti jopa $700 yöltä. Kun varakkaammat maat ja yritykset ovat yliedustettuina, on riskinä Bakun kaltainen pannukakku, jossa ilmastopolitiikka suosii länsimaita muiden maiden kustannuksella.

Neuvotteluissa edistyminen on elintärkeää, sillä rikkoihan kulunut kesä jälleen lämpöennätyksiä. Pitkään jatkuneet helleaallot, kuivuuden aiheuttamat lieveilmiöt ja muut ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt ovat yleistyneet niin Euroopassa kuin Etelä-Amerikassa. Kansainvälinen ilmastopaneeli on huomauttanut globaalin ilmastonmuutoksen vaikuttavan huomattavasti voimakkaammin tiettyihin alueisiin, kuten trooppisiin alueisiin. Alkuperäiskansojen haavoittuvaisuus ilmastonmuutoksen edessä on tosiasia, joka uhkaa meitä kaikkia pidemmällä aikavälillä.

Aika käy vähiin

Sônia Guajajara, Brasilian alkuperäiskansojen ministeri ja guajajara-heimon jäsen:

Brasilialla on mahdollisuudet Belémin kokouksen avulla tuoda ilmastokokoukset takaisin maailmankartalle niin varteenotettavien ilmastoratkaisujen kuin kansainvälisen diplomatiankin näkökulmista. Alkuperäiskansojen osallistaminen ja heidän vaatimuksiensa kuunteleminen päätöksenteossa on elintärkeää toimivien ratkaisujen takaamiseksi. Samalla jokainen hukattu hetki ja ilmastokokous tuo Amazonin lähemmäs seuraavaa keikahduspistettä ja tuhoaa alkuperäiskansojen korvaamattomia alueita sekä ainutlaatuisia ekosysteemejä. Belémin läheisyys Amazonin sademetsään tuskin riittää luomaan riittävää painetta päättäjille, mutta jää nähtäväksi saavatko alkuperäiskansat kokouksesta myös toivottuja konkreettisia ratkaisuja.