Latvian parlamentti hyväksyi 30. lokakuuta lakiesityksen maan irrottautumiseksi naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan vastaisesta Istanbulin sopimuksesta. Parlamentin päätös vain vuosi sopimuksen ratifioinnin jälkeen herätti tyrmistystä sekä maan sisällä että kansainvälisesti. Latvia olisi ensimmäinen EU-maa, joka eroaa sopimuksesta. Virossa ja Liettuassa yhtäältä pelätään ja toisaalta toivotaan, että Latvian tilanne heijastuu myös niiden politiikkaan.

Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tunnetaan yleisemmin Istanbulin sopimuksena. Se hyväksyttiin vuonna 2011 ja se tuli voimaan 1. elokuuta 2014. Melkein kaikki Euroopan neuvoston 46 jäsenmaata ovat allekirjoittaneet sopimuksen, ja niistä 39 on ratifioinut sen kansallisessa parlamentissa. Sopimus korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on luonteeltaan rakenteellista, ja se pyrkii edistämään naisten ja miesten välistä tosiasiallista tasa-arvoa. Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo itsenäinen kansainvälinen asiantuntijaryhmä.

Baltiassa Istanbulin sopimus on voimassa Virossa ja Latviassa, mutta ei Liettuassa. Viron parlamentti ratifioi sopimuksen vuonna 2017 ja Latvian parlamentti viime vuonna. Liettua allekirjoitti yleissopimuksen Baltian maista ensimmäisenä vuonna 2013, mutta maan parlamentti ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole edelleenkään ratifioinut sitä. Baltian maissa naisiin kohdistuva väkivalta ei tilastojen valossa ole yhtä suuri ongelma kuin väkivaltatilastojen kärjessä olevassa Suomessa, mutta ilmiön mittaamista hankaloittavat yhteisöllinen paine olla ilmoittamatta väkivaltatapauksista ja erot kansallisten viranomaisten tilastointitavoissa.

Hallitus päättää yhtä, parlamentti toista

Latviassa suhtautuminen Istanbulin sopimukseen on jakanut poliittista kenttää. Kysymys on kietoutunut maan poliittisen järjestelmän “oligarkkiseen laahukseen” eli politiikassa pitkään toimineiden korruptoituneiden suurliikemiesten jatkuvaan vaikutusvaltaan. Viimeisin käänne, jossa parlamentti äänesti Istanbulin sopimuksesta irtautumisen puolesta, liittyy istuvan hallituskoalition pitkään jatkuneeseen sisäiseen kinasteluun ja lähestyviin parlamenttivaaleihin.

Syyskuussa hallituskoalition toiseksi suurin puolue, Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto (ZZS), päätti yllättäen yhtyä oppositioryhmien lakiesitykseen irrottautua Istanbulin sopimuksesta, vaikka puolue oli vain runsas vuosi aiemmin äänestänyt sopimuksen ratifioinnin puolesta maan parlamentissa saeimassa. Äärioikeistolaisen Latvia ensin (LPV) -puolueen tekemä esitys meni viimeisessä äänestyksessä läpi äänin 56–32. Vain pääministeripuolue Uusi yhtenäisyys ja pienempi hallituskumppani Edistykselliset äänestivät lakiesitystä vastaan.

Vaikka pääministeri Evika Siliņa syytti ZZS:ää petturuudesta, kiista Istanbulin sopimuksesta ei ole kaatanut parisen vuotta istunutta hallitusta. Presidentti Edgars Rinkēvičs palautti paineen alla lakiesityksen takaisin saeiman käsittelyyn. Kansanedustajat päättivät noudattaa presidentin kehotusta lykätä lopullinen päätös ensi vuoden lokakuussa pidettävien parlamenttivaalien yli. Sopimuksesta saattaa siten tulla yksi tulevan vaalikampanjan keskeisistä kysymyksistä. Mikäli esitys menisi uudestaan läpi, Latvia olisi ensimmäinen EU-maa, joka eroaa sopimuksesta.

Sekä ZZS:ssä että LPV:ssä vaikuttavat kaksi 1990-luvulta lähtien Latvian politiikassa johtavissa asemissa toiminutta suurliikemiestä. ZZS on alunperin useiden pienpuolueiden yhteenliittymä. Näistä yksi on korruptiosta tuomitun satamakaupunki Ventspilsin entisen pormestarin Aivars Lembergsin perustama ja johtama alueellinen puolue Latvian ja Ventspilsin puolesta. Populistisen LPV:n perustaja ja johtaja on samoista ajoista maan politiikassa ja pääkaupungin Riian satamassa häärännyt kiistanalainen liikemies Ainārs Šlesers.

Historioitsija Una Bergmane huomautti, että Venäjä on propagandassaan pitkään levittänyt Istanbulin sopimuksen vastaista disinformaatiota. Sekä ZZS:n “takapiru” Lembergs että LPV:n nokkamies Šlesers ovat olleet vuosikymmeniä tiiviissä yhteistyössä venäläisten liikekumppanien, mukaan lukien valtiollisten toimijoiden, kanssa. Lakiesitystä sopimuksesta eroamiseksi kannatti myös Venäjä-mielinen Vakauspuolue sekä — politiikan seuraajien hämmästykseksi — kansallismielinen ja Venäjä-vastainen Kansallinen liittouma. 

Latvian kristillisten uskonyhteisöjen johtajat ottivat aiemmin kantaa Istanbulin sopimusta vastaan. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE:n neuvonantaja Dace Kavasan mukaan kirkolliset johtajat kokevat sopimuksen uhkaavan heidän vaikutusvaltaansa yhteiskunnassa. Tämä lienee vaikuttanut eritoten oppositiopuolue Yhtenäislistan ja latvianvenäläisten Vakauspuolueen kantaan asiassa. Haastattelemani politiikan tutkija Elīza Dāldere arveli, että hallituspuolue ZZS yhtyi opposition lakiesitykseen siksi, että se pelkää tappiota tulevissa vaaleissa.

Parlamentin päätettyä vetäytyä Istanbulin sopimuksesta, sopimusta puolustava kansalaisaloite keräsi Latviassa ennätykselliset yli 68 000 allekirjoitusta. Samaan aikaan sopimusta kannattavaan massiiviseen mielenosoitukseen Riian tuomiokirkon aukiolla osallistui runsaat kymmenentuhatta mielenosoittajaa. Saeiman päätöksen nostattama vahva vastarinta kotimaassa ja laaja kansainvälinen reaktio tulivat Istanbulin sopimuksen hylänneille puolueille ilmeisesti yllätyksenä. Kolmen puolueen hallituskoalitiolle tilanne näytti kestämättömältä.

“Naisia suojelevat miehet, eivät sopimukset”

Viro allekirjoitti Istanbulin sopimuksen vuonna 2014. Viron parlamentti riigikogu ratifioi sopimuksen hyvin selkein äänin 79–6. Ainoa lakiesitystä vastustanut puolue oli Viron konservatiivinen kansanpuolue (EKRE). Latvian parlamentin hyväksyttyä esityksen sanoutua irti Istanbulin sopimuksesta EKRE teki saman tien vastaavanlaisen lakiesityksen Viron parlamentissa. Samaan aikaan 57 kansanedustajaa kaikista muista puolueryhmistä 101-paikkaisessa parlamentissa julkaisivat yhteisen kannanoton sopimuksen puolesta.

Kun riigikogu käsitteli lakiesitystä sopimuksen ratifioimiseksi, EKRE:n puheenjohtaja Martin Helme kirjoitti, että “naisia suojelevat miehet, eivät sopimukset”. Istanbulin sopimus on “hirvittävää väkivaltaa lapsia, maalaisjärkeä ja luonnollista järjestystä vastaan”, Helme jatkoi. EKRE:n silloinen varapuheenjohtaja Henn Põlluaas väitti, että sopimus avaa oven valtaisalle pakolaisten vyörylle maista, joissa naisten oikeuksia sorretaan järjestelmällisesti. Sukupuolten valtasuhteet ovat olleet puolueen politiikan keskiössä sen perustamisesta lähtien.

EKRE:n asema Viron puoluekentällä on eristynyt, kun muut riigikogussa edustetut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä sen kanssa. Politiikan tutkija Veikko Jarmalan mukaan puolue on sisäisen hajaannuksen seurauksena siirtynyt selvemmin Venäjä-mieliselle linjalle. EKRE on aina korostanut kaipuuta neuvostoajan sosiaalikonservatismiin. EKRE:n kampanja Istanbulin sopimusta vastaan saattaakin saada kannatusta Viron venäjänkielisessä äänestäjäkunnassa, joka on arvoiltaan yleisesti ottaen virolaisia äänestäjiä vanhoillisempaa.

Historioitsija Aro Velmetin mukaan Viron liittyminen Euroopan unioniin vuonna 2004 johti kansainvälisen katolisen aktivismin ja virolaisen laitaoikeiston lähentymiseen. Hän korostaa Brasiliasta lähtöisin olevan, aatteellisesti taantumuksellisen Perinne, perhe, omaisuus -liikkeen vaikutusta muutoksessa. Äärikonservatiivisten katolilaisten aktivistien ajattelu alkoi lomittua virolaisessa poliittisessa keskustelussa EU-vastaiseen puheeseen, jossa sukupuoleen liittyvät kysymykset nousivat nopeasti keskeiseksi poliittisen kamppailun aiheeksi.

Katolinen kirkko moraalipoliisina

Liettua puolestaan allekirjoitti Istanbulin sopimuksen kaksitoista vuotta sitten, mutta maan parlamentissa seimasissa suurin osa puolueista vastustaa edelleen sopimuksen ratifiointia. Pääministeripuolue sosiaalidemokraatit (LSDP) ja oppositiossa istuvat liberaalit ovat aina kannattaneet sopimusta, kun taas LSDP:n hallituskumppanit, Liettuan talonpoikien ja vihreiden liitto ja äärioikeistolainen Niemenin aamunkoi, vastustavat sitä kivenkovaan. Suurin oppositiopuolue, konservatiivinen Kotimaan liitto, suhtautuu sopimukseen myös kielteisesti.

Vuonna 2021 järjestettiin Liettuan pääkaupungissa Vilnassa Istanbulin sopimusta ja sukupuolineutraalia rekisteröityä parisuhdetta vastustanut “Suuri perhemarssi”, josta sai alkunsa perinteisiä perhearvoja puolustava kirjava kansanliike. Tälle liikehdinnälle antoi epäsuoraa tukea istuva presidentti Gitanas Nausėda. Hänen edeltäjänsä Dalia Grybauskaitė oli ehtinyt jo kyllästyä puolueiden jahkailuun Istanbulin sopimuksen suhteen ja oli tuonut sen parlamentin käsittelyyn hallituksen ohi vuonna 2018, mutta lakiesitys oli silti jäänyt ilman enemmistön tukea.

Latvian tavoin Liettuan kristilliset kirkot vastustavat Istanbulin sopimuksen tuomista kansalliseen lainsäädäntöön. Kansalaisyhteiskunnan tutkija Augustė Nalivaikėn mukaan Liettuan katolinen kirkko, sitä lähellä olevat kansalaisjärjestöt ja konservatiiviset poliitikot hallitsevat asiaa koskevaa julkista keskustelua. Katolisella kirkolla on historiallisesti keskeinen rooli Liettuan kansallisen identiteetin ylläpitämisessä. Maan politiikassa on tapana kysyä kirkon edustajien neuvoa moraalikysymyksiin liittyvissä päätöksissä, Nalivaikė selittää.

Mielipidekyselyt ovat piirtäneet ristiriitaisen kuvan suuren yleisön suhtautumisesta Istanbulin sopimukseen. Presidentti Nausėdan kanslian tilaamassa, huhtikuussa 2021 tehdyssä kyselyssä lähes puolet vastaajista vastusti sopimusta, mutta kuukausi myöhemmin tehdyssä kyselyssä, jonka kysymyksenasettelussa yleissopimuksen sisältöä avattiin enemmän, 56 prosenttia vastaajista kannatti sopimusta. Viime vuoden toukokuussa tehdyssä kyselyssä taasen 40 prosenttia kannatti ja 32 prosenttia vastusti sopimuksen ratifiointia.

Naisviha on tarttuva tauti

Istanbulin sopimusta vastustavat kannanotot ovat olleet varsin samansuuntaisia useimmissa maissa, joissa asiasta on kehkeytynyt poliittinen kiistakapula. Sopimuksen väitetään juurruttavan yhteiskuntaan radikaalifeminististä “sukupuoli-ideologiaa”, joka murentaa “luontaisia” sukupuolirooleja ja perinteistä perhekäsitystä. Väitteiden yhtymäkohdat Venäjän valtiolliseen propagandaan on helppo osoittaa. Vaikka Moskova ei ole synnyttänyt näitä riitoja, se käyttää niitä hyväkseen aiheuttaakseen eripuraa ja hajaannusta myös Baltian maissa.

Itä-Euroopan tutkija Katalin Miklóssy ilmaisi Helsingin Sanomien haastattelussa huolensa, että Latvian parlamentin päätös vetäytyä Istanbulin sopimuksesta saattaisi rohkaista muita Euroopan neuvoston jäsenmaita toimimaan samoin. Hän arveli, että itäinen Eurooppa on “testi siitä, mihin olemme menossa” läntisessä Euroopassa. Norjalainen teologian tutkija Marianne Bjelland Kartzow ihmetteli, miksi Istanbulin sopimuksesta oli syntynyt niin suuri poliittinen riita Baltiassa, kun Pohjoismaissa sopimus oli hänen mukaansa hyväksytty mukisematta.

Yhdysvalloissa trumpistisen liikkeen keskustelua alkavat ohjailla internetin syvimmistä syövereistä ryömineet naisvihamieliset groyperit ja incelit. Kun suuri osa eurooppalaisestakin yhteiskunnallisesta keskustelusta käydään samanlaisen henkisen väkivallan syövyttämillä verkkoalustoilla, naisvihaa vahvistava puhe muuttaa poliittisen päätöksenteon suuntaa myös tasa-arvoisina pidetyissä yhteiskunnissa. Kärjistyvä kamppailu Istanbulin sopimuksesta herättää Baltiassa pelkoja siitä, että naisten turvallisuus jää kansainvälisen kulttuurisodan jalkoihin.