Trump on julistanut ajavansa rauhaa ja suojelevansa naisia, mutta hänen hallintonsa puheet ja teot kertovat toisenlaista tarinaa. Naiset, rauha ja turvallisuus -strategian purkamisyritykset ja tasa-arvoa edistävistä sitoumuksista vetäytyminen ovat vahva poliittinen viesti asenteista naisten turvallisuutta kohtaan. Olisi kuitenkin hyvä ymmärtää, että kestävää rauhaa ei rakenneta ilman konfliktin ja rauhan sukupuolivaikutusten huomioimista.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti toisen kautensa virkaanastujaispuheessa haluavansa jättää perinnökseen rauhanrakentamisen ja ihmisten yhdistämisen. Hänen toisen kautensa ensimmäisen vuoden aikana on kuitenkin saatu huomata Trumpin rakentavan rauhaa jokseenkin omalaatuisesti. Uutisia seuraavat ovat saaneet kyllästymiseen asti lukea Trumpin ja hänen hallintonsa turvallisuuspoliittisista hankkeista, ja kohu toisensa perään on unohtunut nopeasti seuraavan tullessa tilalle.

Rauhanrakentajan lisäksi Trump on halunnut profiloitua myös jonkinlaisena naisten suojelijana ja puolustajana. Trump on lausunut suojelevansa naisia ”pitivät he siitä tai eivät”. Presidentin aiempia puheita tunteville ja Epstein-kohua seuranneille Trumpin väitetty huoli naisten turvallisuudesta tuntuukin irvokkaalta. Trumpin harmiksi mielipidemittaukset osoittavat, että naiset nimenomaan eivät pidä hänen ”suojelutoimistaan”. Trumpin toimia voisi itse asiassa ennemmin pitää naisten oikeuksien heikentämisenä ja kontrolloimisena, jota vastaan naiset yrittävät taistella.

Myöskään rauhaan ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä Trumpin toimia ei pidetä erityisen onnistuneina. Mieleen juolahtaakin useampi kysymys: kenelle Trump ajattelee rakentavansa rauhaa? Mitä Trumpin rauhanrakentaminen ja ulkopolitiikka tarkoittavat naisille? Rauhaa, yhdistymistä ja turvallisuutta vaiko ohittamista, poissulkemista ja aiempaa vaarallisempia oloja?

Trumpin toisen presidenttikauden rauhanprojektien kirjo

Edellisten virkaanastujaistensa jälkeen Trump on käyttänyt innokkaasti toimeenpanovaltaansa ja saanut monenlaista aikaan myös rauhan ja turvallisuuden saralla. Hän on esimerkiksi perustanut rauhanneuvoston ja ilmoittanut lopettaneensa ainakin kahdeksan sotaa. 

Niin kutsuttu rauhanneuvosto ei tosin ainakaan vielä ole päässyt oikein vauhtiin, joten sen merkitys konfliktien lopettamiselle on toistaiseksi ollut vähäinen. Alun perin Gazan jälleenrakennukseen tarkoitetun rauhanneuvoston painopiste on siirtynyt yleisluontoisemman “rauhan edistämisen” suuntaan. Trumpin mukaan rauhanneuvosto, jonka elinikäinen puheenjohtaja hän on, voisi esimerkiksi toimia YK:n valvojana. Toistaiseksi rauhanneuvoston asiantuntijajoukko on miehinen, eikä johtokuntaan kuulu yhtään naista.

Sotien lopettamisen lukumäärän osalta Trumpin puheiden ja todellisuudenvälillä on selvä ristiriita. Trumpin ilmoittamaan lukuun sisältyvät esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan välinen rauhansopimus, jonka jälkeen taistelut ovat jatkuneet, Intian ja Pakistanin välinen aselepo, jonka tekemisessä Trump ei Intian mukaan ollut apuna, sekä tietysti Israelin ja Hamasin välinen aselepo, joka jälkeen Israel on jatkanut kansanmurhan suorittamista Gazassa.

Projektien tosiasiallisista tuloksista riippumatta Trumpin rauhanpoliittiset toimenpiteet ovat olleet Suomessakin otsikoissa tuon tuosta. Otsikoita hallinneiden edesottamusten lisäksi Trumpin rauhanrakentamiseen on sisältynyt muitakin toimia, esimerkiksi vähemmän palstatilaa saanut Trumpin hallinnon hiljattain tekemä ilmoitus, jonka mukaan Yhdysvallat vetäytyy yli kuudestakymmenestä kansainvälisestä järjestöstä ja sopimuksesta, jotka ”eivät palvele” Yhdysvaltain etua. Pitkälle listalle mahtuu monia erilaisia toimijoita, mukaan lukien YK:n rauhanrakennuskomissio ja -rahasto sekä YK:n tasa-arvojärjestö UN Women.

Vähäiselle huomiolle on jäänyt myös Yhdysvaltojen Women, peace and security -strategian (WPS-strategia) eli Naiset, rauha ja turvallisuus -strategian purkaminen. Huhtikuussa 2025 Trumpin hallinnon silloinen puolustusministeri ja sittemmin roolinsa uudelleenbrändännyt ”sotaministeri” Pete Hegseth ilmoitti ylpeänä, että kansalliseen WPS-strategiaan kuuluva puolustusministeriön WPS-ohjelma lopetetaan.

Syynä ohjelman lopettamishalulle oli Hegsethin mukaan se, että sitä ajavat ”feministit ja vasemmistolaiset aktivistit” ja että se on ”jälleen yksi woke hajottava/sosiaalinen oikeudenmukaisuus/Biden -aloite”. Jatkossa aiotaan keskittyä ”ydintehtävään: SOTIMISEEN”. Näin siis siitäkin huolimatta, että Trump itse allekirjoitti ohjelman laiksi ensimmäisellä kaudellaan monien hänen hallinnossaan nyt palvelevien silloisten kongressin jäsenten aloitteesta. Aloitetta tukivat ainakin nykyinen ulkoministeri Marco Rubio, nykyinen sisäisen turvallisuuden ministeri Kristi Noem sekä nykyinen Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs ja entinen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Mike Waltz. Myös presidentti Trumpin tytär ja silloinen neuvonantaja Ivanka Trump kannatti ohjelmaa ja sen tavoitteita Trumpin ensimmäisellä kaudella.

WPS-ohjelman ja sen mahdollisen lakkauttamisen merkitys Yhdysvalloissa

Kuten Suomen vastaavan toimintaohjelman myös Yhdysvaltojen WPS-ohjelman taustalla on YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymä ja jäsenmaita velvoittava päätöslauselma 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Päätöslauselma valottaa konfliktien sukupuolittuneita vaikutuksia sekä korostaa naisten rauhanprosesseihin osallistumisen tärkeyttä. Lokakuussa 2000 hyväksytyn päätöslauselman hyväksyminen edisti kansainvälistä naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa merkittävällä tavalla. Tuolloinkin republikaanijohtoinen Yhdysvallat ajoi aktiivisesti päätöslauselman hyväksymistä.

Yhdysvaltojen laiksi vahvistetun WPS-ohjelman tarkoituksena on edistää naisten osallistumista konfliktien jatkumon kaikkiin osa-alueisiin, mukaan lukien sotimiseen ja tilanteen rauhoittamiseen. Turvallisuuspolitiikkaan liittyvien ilmiöiden sukupuolittuneisuuden tunnistaminen on tärkeää, koska sotilaallisilla konflikteilla on merkittäviä sukupuolittuneita vaikutuksia. WPS-ohjelmassa on kyse naisten osallistumisen edistämisen lisäksi konfliktien sukupuolittuneiden kysymysten tunnistamisesta sekä sukupuolittuneiden ilmiöiden mahdollisesta hyödyntämisestä. Sukupuolinäkökulman avulla voidaan ymmärtää paremmin esimerkiksi, miten eri väestöryhmät liikkuvat konfliktialueilla ja välttää näin siviilivahinkoja. Sukupuoliroolien ymmärtäminen auttaa myös vastustajan vaikutusoperaatioiden, niiden toteutuskeinojen ja tavoiteltujen kohderyhmien ymmärtämisessä.

Yhdysvalloissa WPS-ohjelman ansiosta naisten osallistumista asevoimien operaatioihin on vahvistettu. Varsinkin kansainvälisissä konflikteissa se on edistänyt tilanteen vakauttamista, koska naiset ovat pystyneet luomaan sellaisia suhteita ja rakentamaan luottamusta paikallisväestöön, mihin miehet eivät ole pystyneet. Esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa naissotilailla oli ratkaiseva rooli paitsi taisteluissa, myös yhteisön osallistamisessa ja tiedustelutiedon keräämisessä. Erityisesti naiset työskentelevät naisiin ja tyttöihin kohdistetun seksuaalisen väkivallan ja ihmiskaupan vähentämiseksi, mikä vahvistaa naisten oikeuksien toteutumista perustavanlaatuisella ja konkreettisella tavalla.

WPS-ohjelman purkaminen heijastaa Trumpin hallinnon ideologiaa ja käsitystä siitä, keillä on oikeus turvallisuuteen ja ketkä osaavat edistää sitä. WPS-viitekehyksen ohittaminen piilottaa sen, miten konfliktit vaikuttavat eri ryhmiin kuuluvien ihmisten arkeen: keihin iskut kohdistuvat, ketkä joutuvat pakenemaan ja keillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Ohjelman purkaminen ei ole neutraali teko, vaan konkreettisesti epätasa-arvoa lisäävä aktiivinen toimi sekä vahva poliittinen viesti siitä, kenen turvallisuutta ja elämää pidetään merkityksellisenä.

Ilmaisia vinkkejä innokkaille rauhanrakentajille

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo kohteena lukuisin eri tavoin. Hyökkäykset ovat yhtäältä tasa-arvon vastustajien aktiivista pyrkimystä heikentää naisten asemaa. Toisaalta naisten oikeudet voivat olla sivullisia uhreja prosesseissa, joissa pyritään parantamaan tai ehkäisemään jotain muuta haitallista asiaa tai ilmiötä. Naisten oikeuksia ja asemaa heikentävät päätökset voivat johtua paitsi välinpitämättömyydestä naisten oikeuksia kohtaan niin myös ymmärtämättömyydestä.

Koska Trump on tunnustautunut rauhan ihmiseksi ja naisten suojelijaksi, hänen tapauksessaan on oltava kyse ymmärtämättömyydestä ja onneksi siihen on mahdollista vaikuttaa! Otan siksi vapauden auttaa Trumpia ymmärtämään maailman menoa paremmin ja annan seuraavaksi muutaman neuvon, joiden avulla hän voi jatkossa rakentaa rauhaa tasa-arvoisemmin, oikeudenmukaisemmin ja kestävämmin.

Ensimmäisenä todettakoon, että WPS-ohjelma ei ole aktivistinen hyvän mielen hanke, vaan strateginen ja vaikuttava tapa lisätä vakautta maailmaan, suojella naisia ja tyttöjä heihin kohdistetulta väkivallalta sekä vahvistaa rauhaan pyrkivien sotilaallisten operaatioiden vaikuttavuutta. Hyvä alku kestävälle rauhanrakennukselle onkin ottaa rauhaa edistävät ohjelmat tosissaan.

Toiseksi on huomioitava, että erot rauhanvälittäjien jakonfliktialueiden kulttuurisissa ja uskonnollisissa normeissa voivat vaikeuttaa tai estää eri sukupuolien välisen kanssakäymisen. Erojen ymmärtäminen ja niiden huomioiminen edellyttävät laaja-alaista asiantuntijuutta, mikä puolestaan edellyttää prosesseihin moninaista joukkoa osallistujia ja asiantuntijoita. On siis järkevää ja tehokasta, että rauhanprosesseissa on jo lähtökohtaisesti mukana erilaisia ihmisiä, mukaan lukien eri sukupuolten edustajia. WPS-ohjelma valtavirtaistaa naisten osallistumista turvallisuustyöhön, mikä helpottaa ja tehostaa konfliktin ratkaisemista ja rauhanneuvotteluja.

Kolmantena rauhanprosesseissa on tunnistettava, että kriisit ja konfliktit vaikuttavat ihmisiin eri tavoin sukupuolen mukaan. Konfliktit vaikuttava naisten elämänlaatuun ja oikeuksien toteutumiseen monin tavoin. Konflikti- ja kriisialueilla naisten ihmisoikeudet eivät toteudu, sukupuoleen perusteella tehty väkivalta lisääntyy ja oikeussuoja heikkenee. Siksi naiset – kuten muutkin päätöksenteosta usein sivuun jätetyt ryhmät – on aktiivisesti otettava mukaan niihin pöytiin, joissa rauhan ehdot määritellään. Muuten riskinä on, että rauhansopimukset huomioivat vain puolikkaan väestön kokemukset ja sivuuttavat puolet konfliktin aiheuttamista kokemuksista. Tällainen rauha ei ole kaikkien rauha.

Viimeinen vinkki rauhanrakentamiseen on sen huomioiminen, että naisten ottaminen mukaan ei ole millään tasolla mahdoton tehtävä. Onnistuakseen neuvotteluasemissa olevien on kuitenkin oltava avoimia sille ja kestävän rauhan kannalta paras vaihtoehto olisi tietysti naisten mukaan ottamisen aktiivinen edistäminen. Jos naisten oikeuksien ja turvallisuuden vahvistaminen ei itsessään riitä motivaatioksi, omaa napaansa tuijottavat rauhanrakentajat voivat tarkastella asiaa myös omasta näkökulmastaan. Kun he ottavat naiset mukaan rauhanprosesseihin ja hyödyntävät sen tuottamaa positiivista vaikutusta kestävän rauhan syntymiseen, vahvistavat he samalla omaa legitimiteettiään ja luottamustaan – ja sitä kautta suosiotaan.

Korjaus 2.3.2026: YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 hyväksyttiin lokakuussa 2000, ei vuonna 2025, kuten tekstissä aiemmin mainittiin.