The Ulkopolitist Point on The Ulkopolitistin kolumnipalsta, jonka kirjoittajat tarttuvat ulkopolitiikan ajankohtaisiin ja kiinnostavimpiin ilmiöihin.

On kulunut 40 vuotta siitä, kun Eurooppa-päivää vietettiin ensimmäisen kerran. Eurooppalaisista arvoista puhutaan paljon, mutta miltä ne näyttävät käytännössä vuonna 2026?

Hyvää Eurooppa-päivää kaikille! Eiköhän päräytetä Oodi ilolle soimaan.

Tänä vuonna meillä on erityinen juhlanaihe: kuten moni uutismedia on kertonut, Unkari on palannut Eurooppaan. Unkarilaiset valitsivat Euroopan hanakammin kuin kukaan osasi odottaa.

Toukokuun yhdeksäntenä juhlistetaan Schumanin julistuksesta syntynyttä yhtenäistä Eurooppaa. Tänä päivänä vuonna 1950 tehtiin aloite Euroopan hiili- ja teräsyhteisön eli EU:n edeltäjän perustamisesta. Ludwig van Beethoven visioi jo 1800-luvun alussa eurooppalaisten jakamia vapauden, rauhan ja yhteisvastuun ihanteita kirjoittaessaan sävellystä Friedrich Schillerin runoon, josta sittemmin tehtiin Euroopan hymni.

Unkari tosiaan järjesti näyttävät Eurooppa-päivän etkot, kun Victor Orbánin autoritaarinen hallitus äänestettiin pois vallasta huhtikuussa. Orbánin Unkaria ovat määrittäneet esimerkiksi hallinnon kontrolli mediasta, korruptio, tiukka maahanmuuttopolitiikka ja vähemmistöjen oikeuksien polkeminen. Nyt kun Unkari on saatu takaisin, on hyvä katsoa, millä tavoin eurooppalaisia arvoja on toteutettu muualla ja mitä meillä on tarjota tilalle. Viime aikoina eurooppalaiset maat ovat tehneet vinkeitä valintoja mahdollisuuksien laarin äärellä.

Suomi on tunnustanut arvojaan tyylilleen uskollisesti eli pienieleisesti. Yksi arvovalinta nähtiin huhtikuussa, kun eduskunta hylkäsi kansalaisaloitteen puolustushankintojen sääntelystä. Näin voidaan jatkossakin ostaa aseita esimerkiksi Israelilta – ja rahoittaa sen toteuttamia sotarikoksia. Tämä on linjassa niiden arvojen kanssa, joita EU toteuttaa ylläpitämällä assosiaatiosopimusta Israelin kanssa kansalaisyhteiskunnan painostuksesta huolimatta.

Viime aikoina Euroopassa on puhuttanut erityisesti fasismi, jonka on kuvailtu tehneen “paluun” esimerkiksi Isoon-Britanniaan. Äärioikeistolaisten puolueiden nousua on kuvattu yhdeksi tämän vuosikymmenen merkittävimmistä kehityskuluista Euroopassa. Nykyinen äärioikeisto ympäri maanosan on huolissaan maahanmuutosta ja alhaisesta syntyvyydestä. Kyse ei tosiaan ole mistään uudesta ilmiöstä vaan ennemmin vanhojen eurooppalaisten arvojen kierrättämisestä – ehkä voisi puhua jopa niiden kunnioittamisesta!

Unkari on pitkään ollut malliesimerkki sanan- ja medianvapauden kaventumisesta Euroopassa, mutta se ei suinkaan ole ollut ainoa: journalisteja on viime vuonna uhkailtu väkivalloin esimerkiksi Kreikassa, Italiassa ja Hollannissa. Medianvapautta tutkivan The Civil Liberties Union for Europe -järjestön tuoreen raportin mukaan moninainen ja vapaa media on uhattuna läpi Euroopan.

Kansainvälisesti eurooppalaisia arvoja osataan myös puolustaa hyvin intohimoisesti. Näin tekevät esimerkiksi anti-gender-aktivistit, joiden mukaan ideaali-Eurooppa on valkoinen, kristitty, hetero ja cis-sukupuolinen. Anti-gender on kovaa vauhtia onnistunut kasvattamaan yhtenäistä ja ylirajaista arvopohjaa esimerkiksi Ranskassa, Italiassa, Puolassa, Kroatiassa, Espanjassa, Belgiassa ja Ruotsissa. Se osoittaa, että jaettuja arvoja tosiaan löytyy.

Eurooppa-päivän juhlijoiden joukkoon liittyi vuonna 2023 EU-kandidaatti Ukraina, joka halusi ottaa pesäeroa erityisesti Venäjän viettämään voitonpäivään. Itänaapurissamme bileet ovat eittämättä tänäkin päivänä suuret, vaikka paraatissa ei raskasta sotakalustoa nähdäkään.

Vaikka läntiset arvomme ovat lähtökohtaisesti täysin erilaiset kuin idän, löytyy Euroopalta ja Venäjältä (joka maantieteellisesti kuuluu osittain Eurooppaan) myös samanmielisyyttä: siinä missä eurooppalaiset arvot tarkoittavat Vladimir Putinille homoutta ja sateenkaaria, eurooppalaisille anti-gender-liikkeille ne tarkoittavat nimenomaan vapautta homoudesta ja sateenkaarista. Tässä kohtaa tapahtuu oikosulku: eurooppalaiset arvot törmäävät, no, epäeurooppalaisiin.

Ne ovat samoja, niitä vain kutsutaan eri nimillä.

Toisaalta arvoista puhumisen aika on useiden poliitikkojen ja asiantuntijoiden mielestä ohi, kuten Helsingin Sanomat uutisoi alkuvuodesta. Onhan valtiovarainministerimmekin todennut, ettei empatia kuulu politiikkaan. On keskityttävä todellisuuteen ja strategisuuteen, ja se nyt vain vaatii joustamista ja ennen kaikkea liittolaisuutta – myös Euroopan ulkopuolella. Tässäkin Eurooppa on ollut yhtenäinen: suurin osa valtioista ei ole sanonut juuta eikä jaata, kun Yhdysvallat on hyökännyt Iraniin ja Trump on muun muassa haaveillut tuhoavansa koko sen sivilisaation.

Olivatpa arvot sitten in tai out, Eurooppa-päivänä yhteisiä periaatteita voi kuitenkin muistella. Kuten yllä kävi ilmi, eurooppalaisia arvoja ovat vapaus, rauha ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämä on ehkä konservatiivinen ja tylsä ehdotus, mutta mitä jos nämä arvot otettaisiin vähän kirjaimellisemmin jatkossa ja todella harjoitettaisiin niiden mukaista politiikkaa?

Jätetään ajatus hautumaan eikä viivytellä karkeloita enempää. Sopiva tapa juhlistaa Eurooppa-päivää on esimerkiksi ottaa mallia unkarilaispoliitikko Zsolt Hegedűsin voitontanssista.

Kippis!