Kiina on pitkään arvostellut Yhdysvaltojen tapaa ulottaa pakotteensa, vientirajoituksensa ja sääntelynsä maan rajojen ulkopuolelle. Nyt Peking pyrkii rakentamaan omaa “pitkää kättään” ja sitä kautta vaikuttamaan yritysten ja yksilöiden toimintaan myös omien rajojensa ulkopuolella. Ennen kaikkea hallinnon tarkoituksena on vaikeuttaa tai estää ulkomaisten toimitusketjuja koskevien vaatimusten toimeenpanoa silloin, kun niiden katsotaan vahingoittavan Kiinan etuja. 

Kiinan valtioneuvoston keväällä 2026 antamat asetukset 834 ja 835 ovat uusi ase suurvaltojen välisessä kauppasodassa. Asetus 834 (“toimitusketjujen turvallisuusasetus”) antaa Kiinan viranomaisille valtuudet seurata, suojata ja tarvittaessa puuttua toimitusketjuihin liittyviin riskeihin. Asetus 835 (“ulkomaiden ekstraterritoriaalisen lainkäytön vastainen asetus”) puolestaan mahdollistaa sen, että Kiina voi tunnistaa tiettyjä ulkomaisia lakeja tai viranomaistoimia ”epäasianmukaisiksi” ja kieltää niiden noudattamisen. 

Uudet asetukset ovat osa Kiinan pakotevastaista ja ekstraterritoriaalista lainkäyttöä torjuvaa sääntelykehikkoa. Siihen kuuluivat jo ennestään esimerkiksi ulkomaisia pakotteita koskeva vastapakotelaki (Anti-Foreign Sanctions Law, 2021), Blocking Rules -säännöstö (2021) sekä epäluotettavien toimijoiden lista (Unreliable Entity List, UEL, 2020). 

Asetuksen 835 myötä on perustettu myös “pahantahtoisten toimijoiden lista” (Malicious Entity List), jolle voidaan lisätä ulkomaisia organisaatioita ja henkilöitä, jotka toimeenpanevat tai edistävät “Kiinalle haitallisia ulkomaisia toimenpiteitä” – käsite, jonka määritelmä on kenties tarkoituksella jätetty hyvin avoimeksi. Listalle joutuminen voi johtaa esimerkiksi viisumien epäämiseen, maahantulo- ja oleskelurajoituksiin, Kiinassa sijaitsevien varojen jäädyttämiseen tai kauppaa, tiedonsiirtoa ja investointeja koskeviin rajoituksiin. Seuraukset voivat kohdistua yrityksen tai yksityishenkilön lisäksi listatun toimijan määräysvallassa oleviin tai siihen läheisesti kytkeytyviin yhtiöihin. 

Vaikka vakavia oikeudellisia seurauksia ei voi poissulkea, yhdysvaltalaisen data- ja riskitiedusteluyritys Sayarin asiantuntijat arvioivat webinaarissa elokuussa 2026, että uudet asetukset ovat tarkoituksella laajoja ja jättävät tilaa tulkinnalle.Yksi niiden merkittävimmistä vaikutuksista saattaa hyvinkin olla epävarmuuden lisääntyminen. 

Toisaalta ainakin The Japan Times pelkää kommenttiartikkelissaan tilanteen kuvastavan jotain pelkkää epävarmuutta vakavampaa todeten, että  “Demoniset voimat on päästetty valloilleen globaaleissa toimitusketjuissa”. Vaikka tätä voikin pitää kenties hieman dramaattisena tulkintana, yritysten näkökulmasta esimerkiksi toimitusketjun kartoitustoimet, auditoinnit ja tiedonkeruu alihankkijoista voivat Kiinan uusien asetusten myötä muuttua arkaluontoisiksi.

Uusia asetuksia ja niitä ympäröivää lainsäädäntökehikkoa on joka tapauksessa syytä yrittää ymmärtää Kiinan kontekstissa. Maassa on laaja ja kehittynyt oikeusjärjestelmä, mutta kommunistinen puolue on viime kädessä sen yläpuolella ja voi suhtautua lakiin eri tavalla asioissa, joita se pitää poliittisesti herkkinä. Näin käytännössä mikä tahansa oikeustulkinta on tarvittaessa mahdollinen, eli liikkumavaraa Kiinan viranomaisille ja mahdollisia lopputuloksia ulkomaisille yrityksille on tarjolla runsaasti. 

Jälleen vastaisku yritysvastuusääntelylle?

Yrityksille Kiinan uudet asetukset luovat kasvavaa sääntelyristiriitaa. EU:n akkuregulaatio, pakkotyöregulaatio ja yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD) edellyttävät yrityksiltä toimitusketjujen kartoitusta ja riskienhallintaa. Samoja vaatimuksia nousee edelleen myös yritysten asiakas- ja sijoittajakunnasta huolimatta siitä, että kovaääninen ja kenties liioittelevakin vastuullisuusviestintä on viime aikoina vähentynyt julkisuudessa.  

Kiinan uuden sääntelykehikon myötä tilanne on se, että EU:n, Yhdysvaltojen tai muiden maiden sääntelyyn vastaaminen voi johtaa yrityksen tai jopa sen yksittäisten työntekijöiden kohdalla liiketoimintarajoituksiin, vahingonkorvausvastuuseen tai rikosoikeudellisiin seuraamuksiin Kiinassa. Riskit ovat arvioiden mukaan suurimmillaan yrityksillä, joilla on merkittävää toimintaa tai tytäryhtiöitä Kiinassa, mutta ne voivat ulottua myös yrityksiin, joiden toimitusketjut linkittyvät maahan.

Asetukset 834 ja 835 saattavatkin herkästi vaikuttaa suoralta hyökkäykseltä Yhdysvaltojen ja EU:n vastuullisuusääntelyä kohtaan. Sekä Yhdysvaltojen että EU:n pakkotyösääntely esimerkiksi velvoittaa yrityksiä varmistamaan, että markkinoille tulevien tuotteiden valmistuksessa ei ole käytetty pakkotyötä. Molemmat sääntelyt ovat jossain määrin syntyneet kontekstissa, jossa huoli Kiinan uiguuriväestöön kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista on ollut näkyvästi esillä.

Yhdysvallat on käyttänyt pakkotyösääntelyään (Uyghur Forced Labor Prevention Act, UFLPA) estääkseen yhteensä 187 kiinalaisen yrityksen maahantuonnin ja perustellut tullimaksujen nostamista sillä, että sen kauppakumppanit eivät ole kyenneet kitkemään pakkotyötä. Kiina puolestaan on avoimesti pitänyt näitä toimia poliittisesti motivoituneina ja sen sisäisiin asioihin puuttuvina. 

Elokuussa 2026, vain viisi päivää sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli tehnyt viimeisimmän lisäyksen UFLPA:n kieltolistalle, Kiina lisäsi omalle vastatoimien listalleen vastuullisia toimitusketjuja edistävän yritysverkosto Responsible Business Alliancen (RBA) ja työoikeusjärjestö Veritén. Kiina siis vaikuttaa kohdistavan toimiaan paitsi vastuullisuusääntelyn edellyttämään huolellisuusvelvoitteeseen, myös sen toteuttamista eri tavoin edesauttaviin organisaatioihin. 

Toimiiko Kiina siis tarkoituksella läntistä vastuullisuussääntelyä vastaan? The Diplomat -lehden mukaan Kiinan toimien taustalla on laajempi kamppailu siitä, kuka määrittää toimitusketjujen läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja tiedonkeruuta koskevat kansainväliset pelisäännöt. Siinä missä 2010-luvulla sääntelyn kehitys kulki pitkälti OECD:n, YK:n ohjaavien periaatteiden ja länsimaisten vastuullisuusstandardien suuntaan, Kiina rakentaa nyt omaa malliaan. 

Vastuullisuusääntely törmää raaka-ainepolitiikkaan

On kuitenkin olennaista huomioida, että kaikki toimitusketjujen kartoitus tai asianmukaisen huolellisuusvelvoitteen toimeenpano ei ole edelleenkään automaattisesti kiellettyä. Kiinan viranomaisille jää huomattavasti harkintavaltaa eikä kiinalaisilla yrityksillä ole välttämättä kannustinta syyttää ulkomaisia liikekumppaneitaan niitä vastaan toimimisesta. Taustalla onkin monimutkaisempi geopoliittinen tilanne, jonka kätköistä löytyy linkki ainakin kriittisiin raaka-aineisiin, erityisesti kaivannaisiin. 

Kiinan vastatoimien listalle lisäämä RBA esimerkiksi on taustaorganisaatio Responsible Minerals Initiativelle (RMI), joka on yksi maailmalla laajimmin käytössä olevista metallien ja mineraalien sertifiointijärjestelmistä. Kommentaattoreiden mukaan listalle lisäämistä taustoittaa se, että organisaation auditointijärjestelmien väitetään sisällyttäneen UFLPA-vaatimuksia osaksi auditointejaan ja auditointidatan toimineen syötteenä tarkastuksille ja tuontikielloille. Yhdysvaltalainen asianajotoimisto Morrison Foerster mainitsee arviossaan, että RBA:n lisäys listalle voi häiritä kriittisten mineraalien toimitusketjuja aikana, jona näiden materiaalien kysyntä on poikkeuksellisen suurta. 

Kiinan vipuvoima kansainvälisillä areenoilla nojaa sen asemaan globaalien toimitusketjujen, valmistuksen ja kriittisten raaka-aineiden keskeisenä solmukohtana. Monelle kansainväliselle yritykselle Kiina on samanaikaisesti merkittävä markkina, tuotantopaikka ja vaikeasti korvattavien tuotteiden tai materiaalien toimittaja. Häkellyttävän suuri osa maailman aurinkopaneeleista, tuuliturbiineista ja akuista tulee Kiinasta, samoin kuin noin puolet teräksestä ja yli puolet alumiinista. Ainakin Yhdysvaltain ulkoministeriön puhemies Thomas Pigottin mukaan Kiinan dominanssi on osin markkinoita vääristävän pakkotyön ansiota – siihen on siis puututtava inhimillisten syiden lisäksi myös terveiden markkinoiden puolustamiseksi. 

Kiinnostava yhteensattuma on kuitenkin se, että Yhdysvallat on viime vuosina pyrkinyt haastamaan Kiinaa ja vahvistamaan omaa rooliaan kriittisten raaka-aineiden tuottajana ja jalostajana. Myös UFLPA:n vaikutukset näyttävät yhä enenevässä määrin kohdistuvan strategisiin teollisiin toimitusketjuihin, kuten kriittisiin mineraaleihin, metalleihin ja akkuihin. Presidentti Donald Trumpin toisella kaudella sääntelyn prioriteettilistalle on lisätty esimerkiksi teräs, kupari ja litium. 

Vaikka työperäiseen hyväksikäyttöön puuttuminen globaaleissa arvoketjuissa onkin jalo päämäärä, ei Kiinan tulkinta siitä, että pakkotyöregulaatiota käytetään pikemminkin aivan muihin tarkoituksiin, vaikuta täysin perusteettomalta. Kriittisten mineraalien markkinoilla vastuullinen hankinta, toimitusvarmuus ja geopoliittinen kilpailu ovatkin yhä enenevissä määrin vaikeasti erotettavissa toisistaan. Samaan soppaan sekoittuu paikoin myös maailman mahtimiesten mittelö siitä, kuka kulloinkin on kaikkein voimakkain. 

Monta pitkää kättä

Kiina on pitkään arvostellut erityisesti Yhdysvaltojen pakotteisiin ja niin sanottuun ”long-arm jurisdiction” -lähestymistapaan liittyvää ekstraterritoriaalista sääntelyä. Kiinan hallinnon mukaan Yhdysvallat käyttää vaikutusvaltaansa geopoliittisena aseena pakottaakseen muun maailman noudattamaan tahtoaan, rikkoo valtioiden itsemääräämisoikeutta, häiritsee maailmankauppaa, kasvattaa yritysten kustannuksia ja repii globaaleja toimitusketjuja hajalle vain säilyttääkseen oman hegemoniansa.

Uudet asetukset ovat osoitus siitä, että Kiina rakentaa itselleen vastaavaa mahdollisuutta – asetus 835 nimittäin antaa Kiinalle mahdollisuuden soveltaa sääntelyä myös Kiinan ulkopuolella tapahtuviin toimiin. Kun jokin ulkomainen toimenpide on virallisesti katsottu Kiinan näkökulmasta epäasianmukaiseksi ekstraterritoriaaliseksi sääntelyksi, sen noudattaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. 

Kiina siis pyrkii estämään tilanteen, jossa EU:n, Yhdysvaltojen tai muiden maiden sääntely voisi yksipuolisesti määrätä, miten yritykset toimivat suhteessa siihen. Samalla maa rakentaa oikeudellisia välineitä vastata taloudelliseen painostukseen ja puolustaa omaa sääntelysuvereniteettiaan. Uudet asetukset ovat esimerkkejä Pekingin pitkän käden rakentumisesta – Kiinan pyrkimyksestä ulottaa oman sääntelynsä vaikutuksia maan rajojen ulkopuolelle – eikä niitä sinänsä voi pitää suorana yrityksenä kampittaa nimenomaisesti yritysten toimitusketjujen läpinäkyvyyteen ja asianmukaiseen huolellisuuteen tähtääviä toimia. 

Yrityksille seurauksena voi kuitenkin olla tilanne, jossa yhden oikeusjärjestelmän noudattaminen merkitsee toisen sääntöjen rikkomista. Toimitusketjujen läpinäkyvyyden tavoittelu tuskin katoaa, mutta sen toimeenpanosta tulee entistä oikeudellisempi ja poliittisempi kysymys. Geopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden tuntemus voikin nousta globaalisti toimivissa yrityksissä arvoon arvaamattomaan.