The Ulkopolitist Point on The Ulkopolitistin kolumnipalsta, jonka kirjoittajat tarttuvat ulkopolitiikan ajankohtaisiin ja kiinnostavimpiin ilmiöihin.

Intia on viimeisten vuosikymmenten aikana onnistunut nostamaan satoja miljoonia ulos köyhyydestä sekä takomaan vuosi vuodelta mielettömämpiä kasvulukuja. Isot numerot piilottavat kuitenkin taakseen epämiellyttävän totuuden: maa on jäänyt muiden Aasian maiden kasvuvauhdista eikä ole onnistunut rakentamaan laajaa teollisen tuotannon sektoria, mikä on taloudellisessa kehityksessä avainasemassa.

Selasin yksin lounasta syödessäni Instagramia. Koiravideoiden ja erilaisten glamourlomakohteita esittelevien influenssereiden välissä oli pätkä intialaisen koomikon Vineeth Srinivasanin standup-showsta, jossa hän kertoo matkastaan Vietnamiin. Ennen lähtöä ajatuksena oli ottaa rennosti “kolmannen maailman maassa”. Järkytys paikan päällä oli kuitenkin melkoinen. “Jos Vietnam kuuluu kolmanteen maailmaan, Intia on vähintään yhdeksättä maailmaa”, Srinivasan pohti. 

Kyseessä on totta kai itseironiaa tihkuva vitsi. Se kuitenkin kertoo jotain niistä keloista, joita todennäköisesti ainakin koulutettu ja kansainvälinen osa Intian yhteiskunnasta käy läpi. Miten voi olla, että useita pitkäkestoisia ja tuhoisia sotia kokenut Vietnam tuntuu kehittyneemmältä kuin maailman kuudenneksi suurin talous, josta on povattu vuosikymmenien ajan seuraavaa Kiinaa?

Päätähuimaavat kasvuluvut peittävätkin taakseen sen, ettei Intia ole pysynyt vertailumaidensa perässä. Vaikka Intian ja Kiinan lähtökohdat olivat samankaltaiset vielä 1970-luvulla, on Kiina jättänyt Intian nielemään pölyä: Kiinan bruttokansantuote henkilöä kohden on nykyisin 2,5-kertainen Intiaan verrattuna. Kehityksen nopeuseroista kertoo kummankin maan kansalaisten mediaanitulojen kasvu: Kiinassa ne kasvoivat 611 prosenttia vuosien 1987 ja 2022 välillä, kun taas Intiassa vastaava kasvu jäi 88 prosenttiin. 

Kiinan valtava menestys on intialaisille helpommin selitettävissä kuin Vietnamin. Ensiksikin Kiina on mennyt Intian ohi kehityksessä jo kauan sitten, joten sen perään surkuttelu tuntuu melko turhalta. Yksi Kiinan menestyksen avaintekijöistä oli panostus koulutukseen ja terveyteen, kun vastaavat investoinnit Intiassa – ainakin kansan syvien rivien keskuudessa – ovat jääneet puolitiehen. Näiden erojen kurominen umpeen kestää vielä kauan. Toiseksi Kiinalla oli joka tapauksessa talousihmeen osalta etumatkaa: se raotti oveaan maailmantaloudelle vuosikymmenen Intiaa aiemmin. 

Vietnamin menestys osoittaa kuitenkin vielä räikeämmin Intian suhteellisen epäonnistumisen, sillä kumpikin maa avautui taloudellisesti samoihin aikoihin 1990-luvun alussa. Vietnam on sittemmin virittänyt investointimyönteisellä politiikallaan itsestään teolliseen tuotantoon ja vientiin perustuvan turbomoottorin. Vielä vuonna 2010 Intia ja Vietnam veivät kumpikin maailmalle vuodessa noin 7 miljardin dollarin edestä elektroniikkaa. Vuosikymmen myöhemmin vuonna 2020 Vietnamin elektroniikkaviennin arvo oli 116 miljardia dollaria, kun Intiassa vastaava vienti oli kasvanut 10 miljardiin. 

Kehityseroista löytyy vielä räikeämpiäkin esimerkkejä. Vuonna 1991 63 prosenttia intialaisista ja 74 prosenttia vietnamilaisista oli töissä maataloussektorilla: vuonna 2025 Intiassa osuus oli laskenut 42 prosenttiin, mutta Vietnamin romahtanut neljäsosaan ihmisten siirtyessä pelloilta liukuhihnojen ääreen. Tällä on talouden kannalta merkitystä, sillä vaikka liki puolet intialaisista huhkii maatalouden parissa, tuottaa sektori vain 16 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. 

Intian maataloustyöntekijöiden osuus on itse asiassa viime vuosina hieman kasvanut, mikä kertoo taloudellisen kehitystarinan valtavasta epäonnistumisesta: teollisuus tai palvelualat eivät yksinkertaisesti ole luoneet riittävästi työpaikkoja, jotta matalan tuottavuuden maanviljelijät ja kalastajat voisivat niihin tarttua. Intian pitkälle kehittynyt ja paljon hypetetty IT-palvelusektori työllistää puolestaan väestöön suhteutettuna häviävän pienen määrän ihmisiä. Se, miten tekoäly tähän sektoriin vaikuttaa, jää vielä nähtäväksi. 

Mikään näistä faktoista ei tietenkään poista sitä totuutta, että Intia on kehittynyt huimasti viimeisten vuosikymmenien aikana: köyhyys on vähentynyt, teitä on rakennettu ja sähkölinjoja on vedetty. Maiden taloudellinen ja poliittinen vertailu ja arvotus on kansainvälisen politiikan penkkiurheilijoiden leipälaji. Siinä pitäisi aina pitää mielessä, ettei kansalaisen näkökulmasta välttämättä ole väliä, kuka kasaa enemmän autoja kuin toinen, jos omaan taloon vedetään sähköt ja läheinen hiekkatie päällystetään asfaltilla, vaikka abstraktilla makrotalouden tasolla sillä onkin merkitystä. 

Intia on valtava maa, josta on aina löydettävissä lukuisia taloudellisia valopilkkuja. Tästä hyvä esimerkki on Apple, joka valmistaa maassa nyt jo kymmeniä miljoonia iPhoneja vuosittain. Jokin Intian kasvutarinassa on kuitenkin vinksallaan, josta standup-koomikon vitsi on yksi osoitus. Siitä kertovat myös kesällä ja syksyllä mieltään osoittaneet miljoonat “torakat”, jotka edustavat nuoria ja koulutettuja, jotka eivät löydä töitä. Kun työttömyys lasketaan kymmenissä prosenteissa, on melko ymmärrettävää, etteivät otsikot huimista BKT-kasvuluvuista – tai maan kutsuminen “seuraavaksi Kiinaksi” – juuri lämmitä.