Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ja kauppaedustaja Michael Froman. Kuva: Wikimedia Commons

Yhdysvallat ja 11 muuta Tyynenmeren valtiota ovat saavuttaneet poliittisen sovun Trans-Pacifc Partnership -vapaakauppasopimusneuvotteluissa. Tuttavallisemmin nimeä TPP kantava sopimus on ensimmäinen kolmesta Yhdysvaltojen kauppapoliittisesta kärkihankkeesta, joka on saatu neuvoteltua. Palapelin kaksi muuta osaa eli palvelukauppasopimus Trade in Services Agreement (TiSA) sekä Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) ovat edelleen kesken. Tästä kolmikosta TPP on ollut Yhdysvalloille kaikkein tärkein.

Vaikka TPP:n voimaantulo kestää vielä jonkin aikaa ja aiheesta syntyy varmasti paljon kohinaa, kun kansalliset parlamentit saavat sopimuksen käsittelyynsä, nyt saavutettu neuvottelutulos on historiallinen. Taloudellisten ulkosuhteiden saralla vastaavaa suurhankkeen valmistumista ei ole nähty sitten 1990-luvun ja WTO:n perustamisen. Vääräleuka voisi sanoa, että saavutus on sopimuksessa sekä parasta että huonointa, sillä vapaakauppa ei ole ollut varsinaisesti myötätuulessa viime vuosina. Vaikuttaakin siltä, että TPP on parasta, mihin nykyoloissa voidaan ylipäänsä päästä.

Suuri osa siitä kitkasta, joka kansainvälisessä taloudessa on alkanut näkyä 2000-luvulla, kumpuaa viime kädessä Aasiasta ja Tyynenmeren alueelta. Surullisin esimerkki tästä lienee maailman kauppajärjestö WTO:n Dohan neuvottelukierrosten jatkuminen edelleen 14 vuotta aloittamisensa jälkeen. Tässä tilanteessa Yhdysvaltojen näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää vahvistaa alueellisten kauppasopimusten avulla sille tärkeitä periaatteita kansainvälisessä kauppapoliittisessa regiimissä. Yhdysvaltain kauppaviranomaisen (USTR) mukaan TPP:n investoinneille ja vapaakaupalle asettamat standardit ovatkin tärkeitä askeleita Tyynenmeren alueen yleisessä kehityksessä kohti avointa vapaakauppaa ja alueellista integraatiota. USTR:n maininta alueellisesta integraatiosta on olennaista huomioida, sillä alusta asti Yhdysvaltojen tavoitteena on ollut rakentaa eksklusiivisen kerhon sijaan uusia jäseniä aktiivisesti houkutteleva inklusiivinen integraatioalusta Aasiaan. Washingtonissa nähdään, että tämä on paras tapa tasapainottaa Kiinan voimakasta läsnäoloa ja muita alueella valmistelun alla olevia kauppapoliittisia hankkeita, joista keskeisin on niin sanottu Regional Comprehensive Economic Partnership.

TPP-neuvottelujen loppuminen tarkoittaa myös uutta tilaa Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisille TTIP-sopimusneuvotteluille. EU:n puolella tätä odotettiin jo heinäkuussa, jolloin TPP:n valmistuminen oli erittäin lähellä, mutta viimehetken vääntö esimerkiksi meijerituotteista ja autoista hidasti neuvottelujen loppuunsaattamista. Tilan lisäksi paine EU:n suuntaan kasvaa, koska kauppapolitiikassa on usein kyse kilpajuoksusta suhteellista etua tuottavien sopimusneuvottelujen kesken. Ensinnäkin nyt neuvoteltu sopimus luo paineen EU:lle päästä TPP:ta vastaavaan kunnianhimon tasoon muissa Aasian suuntaan kohdistuvissa kahdenvälisissä vapaakauppaneuvotteluissaan, joista tärkeintä neuvotellaan paraikaa Japanin kanssa. Seuraavaksi vuorossa on todennäköisesti neuvotteluihin pyrkiminen Uuden-Seelannin kanssa, jonka edustajat ovat liikkuneet aktiivisesti lobbaamassa hankkeen puolesta EU-alueella viime kuukausina.

Toiseksi TPP kirittää EU:ta saavuttamaan vähintään yhtä kunnianhimoisia neuvottelutuloksia ja ekvivalentteja taloudellisia hyötyjä TTIP:n puitteissa. Onkin arvioitu, että TPP:n EU:lle tuoma tappio menetetyn kaupan muodossa on suuruudeltaan samansuuntainen kuin arvioitu TTIP:n EU:lle tuottama vastaava lisäys. Näin ollen TPP:n synty vaatii EU:ta etenemään nopeasti TTIP:n kanssa, jos edes kaupan nykytaso halutaan säilyttää.

Optimistisimmissa arvioissa Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman toisen kauden päättyminen on kiintopiste, johon mennessä valmista pitäisi olla. Tällä hetkellä tuohon aikarajaan tosin suhtautuu epäröivästi Yhdysvaltojen TTIP-pääneuvottelijakin. Silti nimenomaan tiukka aikaikkuna voi olla paras konsultti tilanteessa, jossa EU:lle jokainen menetetty kuukausi maksaa euroja, ja Yhdysvalloissa istuva presidentti haluaa lisätä vielä yhden kappaleen lopulliseen meriittilistaansa.