Tampereesta on tullut Hossein Alizadeh:n uusi koti. Kuva: Uwa Iduozee

Ennen arabikevättä Iranissa syntyi järisyttävin kansanliike sitten vuoden 1979 Islamilaisen vallankumouksen.

Vuonna 2009 Iranissa oli presidenttivaalit. Ehdokkaina olivat konservatiivinen, valtaapitävä Mahmud Ahmadinejad ja maltillinen reformisti Mir-Hosein Musavi. Virallinen ääntenlaskenta totesi, päinvastoin kuin gallupit olivat ennustaneet, Ahmadinejadin voittaneen vaalit. Monet kokivat tulleensa huijatuiksi. Tämä synnytti mielenosoitusten aallon jonka iskulause oli: “Missä on minun ääneni?”

Syntynyttä kansanliikettä alettiin kutsua Vihreäksi liikkeeksi.

Mielenosoitusten lähtökohdissa oli paljon samoja tekijöitä kuin arabikevään vallankumouksissa.  Yli 60% iranilaisista on alle 30-vuotiaita, maassa on suuri keskiluokka ja korkeakoulutettuja on enemmän kuin naapurimaissa. Iranin koulutusjärjestelmä on omaa luokkaansa yli 2500 vuoden kokemuksella. Vuotta ennen presidenttivaaleja noin 86% Iranin aikuisväestöstä oli lukutaitoisia. Kun taas alueen keskiarvo samoihin aikoihin oli 62%. Syyskuussa 2015 aikuisten lukutaidon todettiin nousseen Iranissa 93:een prosenttiin.

Niin kuin Tunisiassa ja Egyptissä, myös Iranissa siviilien kuolemat kiihdyttivät mielenosoituksia. Yksi kuolleista oli Neda Agha-Soltan. Teheranissa asunut filosofian opiskelija oli seisonut passiivisena mielenosoittajien läheisyydessä kun häntä ammuttiin ylävartaloon keskellä kirkasta päivää. Ampujan henkilöllisyydestä ei ole varmuutta, kansalaisjärjestöjen ja ulkomaalaisen median mukaan ampumisesta on vastuussa hallitusta myötäilevä puolisotilaallinen Basij-järjestö.

Tapaus olisi jäänyt huomioitta, ellei sivustakatsoja olisi kuvannut sitä älypuhelimellaan. Video levisi nopeasti ja teki Agha-Soltanista poliittisen marttyyrin.

Syksyisessä Helsingissä Iranin suurlähetystön toiseksi korkein virkamies Hossein Alizadeh seurasi tapahtumia. Hän oli turhautunut. Miten Ahmadinejadin kaltainen hullu mies voisi jatkaa Iranin presidenttinä? Meitä on huiputettu! Lopulta Alizadeh teki elämänsä suurimman päätöksen. Hän järjesti tiedotustilaisuuden Hotelli Arthurissa jossa kertoi, ettei enää voinut edustaa Iranin nykyhallintoa.

Saatuaan turvapaikan Suomesta Hossein Alizadeh suuntasi Tampereelle jossa hän toimii rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen jatko-opiskelijana. Hän kaipaa Iraniin mutta ei voi palata sinne.

”Kaipaan suunnattomasti äitiäni. Juttelemme usein Skypessä. Toivoisin myös, että tyttäreni voisivat muodostaa normaalin suhteen isoäitinsä. Minua myös surettaa, että vaimoni, joka ei koskaan arvostellut Iranin hallintoa ei pysty palaamaan kotimaahansa” Alizadeh sanoo.

Ennen komennustaan Helsinkiin Alizadeh oli työskennellyt diplomaattina New Yorkissa ja Euroopan suurkaupungeissa, hän eli hulppeaa elämää, johon kuuluivat edustusasunnot ja hyvä palkka. New Yorkissa hän työskenteli yhdessä Mohammad Javad Zarifin kanssa. Zarifista tuli myöhemmin Iranin nykyinen ulkoministeri. Zarif ja Alizadeh tunsivat toisensa jo Teheranin yliopistolta, jossa Alizadeh opiskeli ja Zarif opetti.

Zarif puolestaan on nyt uransa huipulla. Hän edusti Irania P5+1 neuvotteluissa, joiden myötä Iranin vastaiset talouspakotteet päätettiin purkaa. Vastineeksi Iran lopettaa uraanin rikastuttamisen ja antaa pääsyn kansainvälisille tarkkailijoille ydinlaitoksiinsa. Ydinsovun jälkeen Zarif on kutsuttu edustamaan Irania Wienin Syyrian rauhannevotteluihin, joista EU:n ulkoministeri Federica Mogherini twiittasi keskustelujen edistyneen “vaativassa mutta rakentavassa hengessä”.

Mutta takaisin Teheraniin.

Uuden vuosituhannen alkupuolella Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön taloudelliset pakotteet olivat alkaneet kuristaa maan kansantaloutta kasvavissa määrin. Taantuma oli syönyt etenkin mukavaan elämään tottuneen keskiluokan ostovoimaa. Alizadeh itse oli 13 vuoden ikäinen kuin Islamilainen vallankumous syrjäytti shaahin ja kansainvälinen yhteisö langetti maalle talouspakotteet.

”Nuoruudessani iranilaiset nauttivat samanlaisesta luksuksesta kuin ihmiset Dubaissa tai Dohassa tänään. Iranin valuutta rial oli vahva, ja sitä sai vaihtaa kaikkialla Euroopassa. Iran oli naapurimaita huomattavasti edellä”, sanoo Alizadeh.

Vastalauseena talouden rappeutumiselle ja eriarvoistumiselle oppositio kasvoi. Iranin oppositioryhmittymiä toimii sekä maan sisällä, että ulkopuolella. Yhdysvalloissa toimii muun muassa shaahi Reza Pahlavin pojan mobilisoima oppositioverkosto. Maan sisällä on laaja oppositioryhmittymien kirjo kommunisteista uskonnollisiin ryhmiin. Alizadeh pitää Vihreää liikettä tärkeimpänä oppositiovoimana.

”Erona eräisiin ulkomailla toimiviin oppositioliikkeisiin, Vihreä liike ei halua syrjäyttää islamilaista vallankumousta, vaan pelkästään sen johdon. Taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten lisäksi liike pyrkii uusimaan Iranin perustuslain joka on täysin kestämätön. Perustuslaki keskittää liikaa valtaa liian pienelle ryhmälle ja vallasta viisaskin muuttuu hulluksi”, Alizadeh sanoo.

Vihreän liikkeen tukijoihin kuuluu iranilaisia poliitikkoja ja intellektuelleja kuten entiset presidentit Mohammad Khatami ja Hashemi Rafsanjani. Molempia pidetään vallankumouksen jälkeisen Iranin suurina reformisteina, joiden aikana sananvapautta ja kansalaisyhteiskuntaa rajoitettiin vähemmän. Alizadeh’n mukaan Vihreän liikkeen synty on merkinnyt Iranissa enemmän kuin poliittista vastustusta ja vaihtoehtoa; se on luonut sisäisen paineen, joka on muuttanut Irania kulttuurisesti.

”Vaikka Ahmadinejad lopulta sai jatkaa presidenttinä, tapahtumat koituivat Khamenein ja konservatiivien tappioksi. Kansan luottamus johtoon on romahtanut sen jälkeen kuin hallitus vastasi mielenosoituksiin väkivallalla. Myös sosiaalista mediaa, jota hallitus paheksuu, käytetään vapaammin kuin ennen. Nuoriso, joka on väestöryhmistä suurin, ei tunne yhteenkuuluvuutta partaansa mumisevan ajatollah Khamenein kanssa. Heitä kiinnostaa enemmän sekularismi, internet ja kaikenlaiset tekniset vempeleet”, Alizadeh sanoo.

Ilmassa on myös poliittisia uudistuksia. Alizadeh’n mukaan ydinneuvottelut ei koskaan olisi ollut mahdollinen Ahmadinejadin aikaan. Nykyisen presidentti Rouhanin ministereistä yli puolet on suorittanut jatko-opintoja Iranin ulkopuolella. Lisäksi Iran on nyt valmis neuvottelemaan vallanvaihdosta Syyriassa, joka on maan ainoa valtiollinen liittolainen Lähi-idässä.

Yksi mielenkiintoinen merkki muutoksesta liittyy sloganiin “Kuolema Yhdysvalloille”. Vuodesta 1979 se on komeillut niin puheissa kuin mainostauluilla. Marraskuun alussa Khamenei tarkensi, ettei lauseella tarkoiteta kuolemaa amerikkalaisille tai Yhdysvalloille maana, vaan amerikkalaisille arvoille ja ulkopolitiikalle.

Iranin kehitys kansainvälisessä politiikassa on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Kun Teheranin kaduilla juhlittiin ydinsopimusta, Yhdysvaltaltain republikaanit tyrmäsivät sopimuksen heti kättelyssä. Yksi argumenteista oli, että Iranin saadessa käyttöönsä aiemmin jäädytettyinä olleet varat se pystyy helpommin tukemaan Hizbollahia, Irakin shiialaisia sissejä ja Jemenin houthi-kapinallisia.

”Olen kuullut nämä argumentit mutta uskon, että voittajat tässä ovat Iranin keskiluokka ja kansa. Maan eristäminen ei ole ollut hyvästä. Tämä tulee edistämään maassa jo tapahtuvaa positiivista kehitystä”, Alizadeh sanoo.

Jos Vihreä liike onnistuu uusimaan perustuslain niin Iranin valtiojärjestelmä tulee muuttumaan, mutta siihen on vielä matkaa. Sitä ennen tulee toisia muutoksia. Viime vuonna Ajatollah Khamenei joutui eturauhassyövän takia leikkaukseen. Valtiolliset televisiokanavat seurasivat tapahtumia läheltä. Alizadeh’n mukaan viesti oli, että kaikki on kunnossa ja Khamenei voi hyvin, mutta jossain vaiheessa valta vaihtuu.

Helmikuussa 2016 valitaan uusi eduskunta ja asiantuntijoiden neuvosto. Neuvoston tehtävänä on valita maan korkein johtaja sekä valvoa hänen toimintaansa.

”Konservatiivit ovat ajautuneet hankalaan tilanteeseen. He eivät uskalla pimittää ääntenlaskentaa niin kuin vuonna 2009 koska silloin kansa nousisi taas kaduille. He pyrkinevät vaikuttamaan vaaleihin muun muassa hylkäämällä reformistiehdokkaita ja pidättämällä toimittajia, jotka antavat reformisteille palstatilaa”, Alizadeh sanoo.

On politiikan toimittajien klisee,  että seuraavat vaalit tulevat olemaan historian tärkeimmät. Tosin Iranin tapauksessa väitteessä taitaa olla enemmän totuutta kuin yleensä.

Iran nimittäin seisoo tienristeyksessä. Kansainvälisten pakotteiden poistuessa maan keskiluokka tulee vaurastumaan. He ovat individualistisempia kuin aikaisemmat sukupolvet, ja heitä kiinnostaa ulkomaailma ja huvittelu, josta sosiaalinen media on antanut esimakua.

Tällainen muutos ei varmaan ole kaikkien mieleen ja kaiken logiikan mukaan Khamenein intresseissä on säilyttää mahdollisimman suuri osan islamilaisen vallankumouksen perinnöstä. Samalla hän kuitenkin pyrkii välttämään vähemmän onnekkaiden kollegoidensa kuten Hosni Mubarakin, Zinedine Ben-Alin ja Bashar al-Assadin kohtalon. Vaikea yhtälö.

Siksi lieneekin sopivaa lopettaa Javad Zarifin vihanpurkaukseen joka hiljensi ydinsopimusneuvottelijat kunnes Venäjän Sergei Lavrov uskalsi avata suunsa:

”Älä koskaan uhkaile iranilaista!”

Sama näyttää pätevän myös Iranin kansaan…