Onko hakusessa mukavaa luettavaa kesälomaksi?

Ajattelitko kenties viettää rentoja lukuhetkiä mökillä, hellittää monotoonisen bussimatkan tylsyyttä, tai tappaa aikaa maailman metropolien kansainvälisillä lentokentillä? Foreign Policyn hengessä Ulkopolitistit antavat kirjasuosituksia lukijoilleen, ja kertovat mitä itse aikovat lukea.

Mies ulkosuomalainen suosittelee jokseenkin erilaista lukukokemusta menneestä maailmasta. Georg August Wallinin (1811-1853) Tutkimusmatkoilla arabien parissa on hyvä muistutus siitä, että totuus on usein tarua kummallisempaa. Faktat puhukoot puolestaan: Wallin oppi vuodessa arabiaa (persian lisäksi), mukautuu arabiksi omaksuen nimen Abd el-Wali, reissaa kautta lähi-idän ja arabian niemimaata usean vuoden ajan, harrastaen antropologiaa keisarillisen stipendin turvin. Mikäli kirjaharvinaisuutta ei kuitenkaan satu löytymään hyllystä, myös The Media Relations Department of Hizbollah Wishes You A Happy Birthday tarjoaa kevyen viihdyttävää kesälukemista.

Kesän aikana Mies ulkosuomalainen suunnitelee lukevansa toisen klassikkoteoksen, nimittäin Tacituksen Historiae.  Teos on hieno esimerkki poliittisesta teatterista jossa dramatis personae on kirjava, tapahtumien tahti kova, ja jokaisen henkilön tavoitteena Rooman valtakunnan hallitseminen.

Synkeä yksinpuhelu yrittää sateessa kastumisen ja hyttysten karkoittelun lomassa selailla uudestaan ehkä kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen yhteiskuntatieteilijän, Martti Koskenniemen, kirjoittamaa kahta tiiliskiveä. Vuonna 1989 ilmestynyt From Apology to Utopia: The Structure of International Legal Argument, pyrkii muodostamaan kriittisen tulkinnan kansainvälisen oikeuden luonteesta. Koskenniemen mielestä kansainvälinen oikeus on viime kädessä  poliittinen diskurssi, jossa subjektiivisia poliittisia preferenssejä perustellaan oikeuksien ja velvollisuuksien retoriikalla. MyöhempääThe Gentle Civilizer of Nations. The Rise and Fall of International Law 1870-1960 -kirjaa voisi ehkä parhaiten kuvailla historialliseksi sosiologiaksi. Koskenniemi nostaa tarkasteluun keskeisiä Hersch Lauterpachtin ja Hans Morgenthaun kaltaisia henkilöitä ja tarkastelee kansainvälistä oikeuden syntyä ja kehitystä aina toisen maailmansodan jälkeiseen amerikkalaiseen realismiin.

Keveämpää lukemista tarjonnee julkaistaessaan viime syksyllä paljon huomiota saannut Bob Woodwardin Obama’s Wars -kirja, joka pyrkii tarjoamaan kulissien takaa – melko sympaattisen – kuvauksen Afganistania ja Irakia koskevasta päätöksenteosta Obaman lähipiirissä.

Jussi Schumanille palautui arabikevään tapahtumien myötä mieleen kiireen takia keskeytynyt Ranskan vallankumous -lukuprojekti. Eräs tämän aihepiirin ehdottomista klassikoista on Edmund Burken Reflections on the Revolution in France (1790), joka lienee tunnetuin länsimäisen konservatismin – poliittisen filosofian, ei niinkään Iso-Britanniassa toimivan puolueen, vaikka näinkin usein väitetään – lähtölaukauksena. Kirja on kuitenkin paljon näin tylsää mainetta mielenkiintoisempi.  Burken ranskalaisen ystävän kirjeitse lähettämään kysymykseen vastauksena muodostunut kirja on suorasukainen kritiikki Ranskan vallankumousta kohtaan, joka Burken mielestä edusti konkreettisten tavoitteiden siivettämää, Englannin vuoden 1688 “mainion vallankumouksen” vastakohtaa, luoden Burken ennustuksen mukaan lähinnä kaaoksen, eikä kovin kauas tämä ennustus osunutkaan.

Burkesta eteenpäin on Schumanin pyrkimyksenä jatkaa ym. projektia tarttumalla de Tocquevillen Demokratia Amerikassa –klassikon varjoon jääneeseen L’Ancien Regime et la Révolution (1856) –teokseen, josta ensimmäinen englanninkielinen käännös julkaistiin vasta kolme vuotta sitten. Toinen vaihtoehto, mikäli rohkeus moiseen riittää, on tarttua englantilaisen historoitsijan Simon Schaman liki definitiivisenä Ranskan vallankumouksen kuvauksena pidettyyn 750-sivuiseen Citizens (1989) –tiiliskiveen. Jos aurinko ei tuo hikeä pintaan, niin vallankumouksellisen Ranskan juonikuviot viimeistään!

Taivaanrannanmaihari suosittelee Savukeidas -kustannuksen vuonna 2008 julkaisemaa Uusi Atlantis – puheenvuoroja Euroopan utopioista ja dystopioista , joka on ajatuksia herättävä kokoelma Eurooppaa pohtivia esseitä. Vain 150-sivuisessa teoksessa ehditään tutkailla Eurooppaa muun muassa filosofian, historian, sosiologian ja semantiikan näkövinkkelistä. Essee lajityyppinä on esillä koko kauneudessaan ja kauheudessaan: ajatukset ovat tiiviisti ja esteettisesti esitettyjä, mutta karkaavat paikoin pahasti huruiluksi. Suureleinen lässytys on kuitenkin välillä varsin virkistävä vaihtoehto usein kovin tekniselle EU-keskustelulle. Luin teoksen vasta nyt, ja se on edelleen tuore lisäys Eurooppa-keskusteluun – on kiintoisaa huomata näinä vaikeina aikoina, miten tietyt EU:n patologiat kuten jakautuneisuus, ylimielisyys ja utopismi voidaan tulkita myös identiteetin ja filosofiaa keinoin, esimerkiksi kansantaloustieteen lisäksi. Tämän kesän lukulistalla on myös Henry Kissingerin On China.

Kalashnikov ja Kukkamekko valmistautuu mutakylpyyn ja festivaaleihin. Matkalukemistona kassin pohjalla kulkee kevytta, ja siksi lomalle niin sopivaa luettavaa. Kesä on rauhan ja rakkauden aikaa, ja siksikin Jouko Vaanasen toimittama kokoelma Rauhaa, peace – pasifismin klassikoita (Into 2009) onkin niin sopiva pokkari mukaan rannalle tai mokille. Sisältö paljastuu muun muassa Vuorisaarna ja Mohandas Gandhin Miekan oppi Bertrand Russelin ja Tolstoin pohdintojen lomasta. Mukana kassissa on myös jo kertaalleen aloitettu, mutta kesken jaanyt, yli 10 vuotta vanha, mutta edelleen mielenkiintoiselta vaikuttava Alex de Waalin Unohdettujen sotien Afrikka (Like Pystykorvakirja 2000), joka tarttui mukaan muistaakseni viime vuoden Helsingin sosiaalifoorumista. Loppukevennykseksi (heh) suosittelen erinomaisia selvityksia ja raportteja esimerkiksi Sadankomitealle ja Safer Globe Finlandille tehneen tutkija Jarmo Pykälän kirjaa Missä soditaan suomalaisilla aseilla – Suomen asevienti ja sotateollisuus 1998–2007? Opus on julkaistu jo 2009, ja toimii hyvänä pohjana, jos sen päälle jaksaa päivittaa viime aikojen asekaupoista tietoa. Itsehän olen hyväksikäyttanyt Pykälän asiantuntemusta aikaisemmin Suomen asekauppaan liittyvässä blogautuksessani, joka on luettavissa täältä.