Egean meri aamunkoitteessa. Aamun ensimmäinen vene saapuu Lesboksen saarelle. Kuva: Sami Lensu.

Suvi Lensu on filosofian maisteri ja erikoistunut kehitysmaapolitiikkaan ja kansalaisoikeuksien tutkimukseen. Tukholman ja Lontoon yliopistoista valmistunut kirjoittaja on tehnyt kenttätutkimusta ja ihmisoikeustyötä erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Kirjoitus pohjautuu Lesboksen saarelle ja Morian leirille tehtyyn vierailuun tammikuun aikana.

Kello on puoli seitsemän aamulla kun ensimmäinen auringon kajastus nousee Egean meren ylle. Kreikan ja Turkin välissä sijaitsevalle, Lesboksen saaren itärannikolle on saapunut joukoittain vapaaehtoistyötekijöitä. UNHCR:n, eli YK:n pakolaisjärjestön, bussit ajavat rantabulevardia edestakaisin Mitilinin kaupungin ja lentokentän välillä. Rannalla kiikarilla tähystävä vapaaehtoinen huomaa aamun ensimmäisen veneen. Horisontissa näkyy pieni musta piste, joka hiljalleen lipuu lähemmäs rantaa. Mies sytyttää hätäsoihdun. Vieressä kymmenkunta ihmistä nostaa taskulamppuja, kirkkaita pelastusliivejä ja valoa heijastavia avaruuslakanoita ilmaan. Lahdella häämöttävä kumivene suuntaa valoja kohti. Espanjalaiset hengenpelastajat pukevat märkäpuvut päälleen ja kahlaavat veteen ottamaan venettä vastaan.

Rantautuminen tapahtuu muutamissa minuuteissa kun hengenpelastajat vetävät veneen hiekalle ja vapaaehtoiset muodostavat ihmisketjun veneen ympärille. Ensimmäiseksi kannetaan lapset ja huonokuntoiset aikuiset hiekalle levitetyille huoville. Kiitos on jokaisen veneestä nousevan turvapaikanhakijan ensimmäinen sana. Helpotuksen ja hämmennyksen sekaisissa tunnelmissa ihmiset halaavat toisiaan. Joku soittaa rakkaalleen kertoakseen selvinneensä merimatkasta. Isistä paenneet syyrialaiset teinipojat nappaavat ryhmäselfieitä.

Vapaaehtoisten joukko ottaa venettä vastaan. Matkan viimeiset metrit ovat usein kohtalokkaita kivikkoisesta rannasta johtuen. Kuva: Sami Lensu

Vapaaehtoisten ryhmä tarjoaa useiden tuntien kestäneestä matkasta väsyneille pakolaisille vettä, energiapatukoita, lämpöhuopia ja kuivia vaihtovaatteita ja -kenkiä. Lääkäriä kutsutaan paikalle. Hollantilaiseen vapaaehtoisjoukkoon kuuluva nainen huutaa ”Täällä!” ja ryntää hypotermiasta tärisevän miehen luo.

Akuutin lääkintähoidon ja puolen tunnin levähtämisen jälkeen kaksi YK:n pakolaisjärjestön työntekijää ohjaa ihmisiä rannalle pysäköityihin busseihin. ”Irakilaiset ja syyrialaiset ensimmäiseen autoon, kaikki muut seuraavaan!” huutaa YK:n siniseen liiviin pukeutunut mies englanniksi ja arabiaksi. Suurin osa ihmistä on paennut Isisin ja sisällissodan runtelemista Syyriasta ja Irakista. Loput ovat kotoisin Afganistanista, Palestiinasta ja itäisen Afrikan maista. Kun bussit ovat täyttyneet lähes viidestäkymmenestä uupuneesta turvapaikanhakijasta matka jatkuu saaren keskiosassa sijaitsevaan Morian pakolaisleirille, Lesboksen viralliselle rekisteröitymispisteelle.

YK:n pakolaisjärjestön arvion mukaan Kreikkaan saapui vuoden 2015 aikana noin 800 000 turvapaikanhakijaa. Heistä ainakin puolet rantautui Lesboksen saarelle. 90 000:n asukkaan saari on vuoden sisällä käynyt läpi varsinaisen myllerryksen. Vilkkaimpina päivinä Kreikan saarille on saapunut yli 7000 turvapaikanhakijaa. Kansainvälisessä mediassa saaren asukkaita ja Lesboksen pormestaria, Spyridon Galinosta, on kiitelty vieraanvaraisuudestaan ja erinomaisista menettelytavoistaan pakolaiskriisin hoitamisessa. Saaren asukkaita on ehdotettu jopa Nobelin rauhan palkinnon saajiksi. Silti suurin osa humanitaarisesta avustustyöstä tapahtuu ulkomailta tulleiden vapaaehtoisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen voimin.

Viime aikoina mediassa on pohdittu, onko lähes sadan kansalaisjärjestön ja tuhansien vapaaehtoisten läsnäolo saarella jo liikaa? Vuoden vaihteen jälkeen Kreikan poliisi on tiukentanut linjaansa vapaaehtoisia ja avustusjärjestöjä kohtaan. Tammikuun puolessa välissä Kreikan rannikkovartiosto pidätti kaksi tanskalaista Team Humanity:iin kuuluvaa vapaaehtoista ja kolme espanjalaista hengenpelastajaa Proem-Aid -nimisestä järjestöstä; syytteinä ihmisten salakuljetus. Rannikolla partioi useita hengenpelastajia, jotka saattavat uppoavia veneitä ja matkustajia turvallisesti rantaan. Edellä mainitut järjestöt kertovat tarkistavansa aina ennen vesille lähtöä luvan Kreikan rannikkovartiostolta. Teoriassa miehiä voidaan syyttää salakuljetuksesta vedoten laittomien veneiden kuljettamiseen kansainvälisellä aluevesirajalla. Yhdessä Lesboksen avustusyöntekijät ja järjestöt ovat tuominneet poliisin toimet. Hengenpelastajat ovat työllään ennaltaehkäisseet useita kuolemia ja paikanneet työtä, johon Lesboksen oma rannikkovartiosto ja Euroopan unioni ei ole kyennyt. Poliisi vapautti syytetyt perittyään ensin useiden tuhansien eurojen lunnasmaksut. Oikeusistunto on kuitenkin vielä edessä ja syylliseksi tuomitseminen voi tarkoittaa jopa kymmenen vuoden vankeustuomioita vapaaehtoistyöntekijöille.

Samanaikaisesti, kun vapaaehtoiset ovat poliisin tarkan valvonnan alla ja median kritiikin kohteena, pormestari Galinos on useaan otteeseen ilmaissut pettymyksenä Euroopan unionin tukeen ja yhteistyöhön. Koko Kreikkaa vavisuttaneen finanssikriisin vuoksi maan resurssit pakolaiskriisin hoitamisessa ovat erittäin rajalliset. Vastaavasti Kreikkaa on syytetty vakavista laiminlyönneistä EU:n ulkorajan valvonnassa. Lesboksen saarella Euroopan unionin alainen rajaturvallisuusvirasto, Frontex, yhdessä Kreikan poliisin kanssa vastaa turvapaikanhakijoiden virallisesta rekisteröitymisestä. Turvapaikanhakijoiden kuljetuksesta rannalta Morian leirille huolehtii YK:n pakolaisjärjestö, joka auttaa myös turvapaikanhakijoiden väliaikaismajoituksessa. Apua on tuonut muun muassa IKEA:n lahjoittamat pakolaisteltat, joita tanskalainen Danish Refugee Council yhdessä YK:n kanssa käyttää ensisijaisesti syyrialaisten perheiden majoittamiseen.

Rannalla syyrialaiset lapset saavat vilttejä, kuivia vaihtovaatteita ja banaaneja vapaaehtoisilta. Kuva: Sami Lensu.

Päivinä, jolloin saarelle saapuu useita tuhansia pakolaisia, tilanne on vähintäänkin kaoottinen. Ilman vapaaehtoisten ja kansalaisjärjestöjen apua YK, Danish Refugee Council ja Kreikan viranomaiset olisivat täydessä pulassa. Veneiden saapumista, pelastustyötä ja turvallista rantaan ohjaamista johtaa lähestulkoon yksin joukko vapaaehtoisia.

Vaikuttavinta mitä saarella näemme, on Morian pakolaisleirin kylkeen, vapaaehtoisvoimin rakennettu, epävirallinen pakolaisleiri nimeltään Better Days for Moria. Facebook-sivustosta kasvanut ryhmä nuoria eurooppalaisia ja amerikkalaisia rakensi yksityisten lahjoitusten varoin yli kahdensadan hengen telttakylän. Kymmentuntiseen yövuoroonsa tullut Mallory Lee esittelee meille aluetta.

– On uskomatonta että kaiken tämän ovat aikaansaaneet vapaaehtoiset. Uutuutena meillä on rukousteltta, joka toimii myös nukkumapaikkana, niin kuin kaikki muutkin teltat täällä.

San Franciscosta kotoisin oleva nuori nainen kertoo Better Days for Morian kasvaneen huimaa vauhtia sen jälkeen kun se viime syksyn alussa aloitti toimintansa.

– Meillä on vaatekeräys ja ”pukeutumisteltat” miehille ja naisille, yötä myöten päivystävä lämmitetty sairaalateltta ja nyt myös 24 tuntia vuorokaudessa aukio oleva keittiö, jota pyörittää englantilainen vapaaehtoisjärjestö Skipchen.

Better Days for Morian vuoropäällikkö saa tiedon, että päivän lopullinen lukema yltää miltei 2000:n uuteen turvapaikanhakijaan. Syyrialaiset perheet ovat etusijalla YK:n telttapaikoille. Lopuille etsitään nukkumatila vapaaehtoisten rakentaman leirin puolelta. Kun bussit saapuvat leirille Better Days for Morian vapaaehtoiset ottavat heidät vastaan; osa ohjataan ruokatelttaan ja osa vaatekeräykseen. Mallory pyörittelee päätään kertoessaan, että vasta tammikuun alusta lähtien YK:n virallisen leirin puolella on myös yöllistä valvontaa. Lääkäreitä yöaikaan löytää edelleen vain vapaaehtoisten telttakylästä.

Syyrialainen nainen on muutaman viikon ikäisen vauvansa kanssa juuri saapunut turvallisesti Lesboksen saarelle. Kuva: Sami Lensu.

Kello on puoli kolme yöllä ja maisema edessäni on jotain, miltä kuvittelen maailmanlopun näyttävän. Sotilasparakeille rakennettu leiri on hiljainen tuhansista asukkaistaan huolimatta. Uupuneet ihmiset vaeltavat YK:n harmaissa huovissaan kohti poliisin rekisteröitymispistettä. Nuotioita on sytytetty peltisiin roskapönttöihin, jonka äärellä ihmiset lämmittelevät.

Mallory mielestä on surullista, kuinka jotkut kuvittelevat, että pakolaisten tulisi tyytyä mihin tahansa.

– Meidän tehtävänämme on antaa näille ihmisille heidän ihmisarvonsa takaisin. Heistä kuka tahansa voisi olla yksi meistä, mutta olosuhteet ajoivat heidät tähän pisteeseen.

Kukaan vapaaehtoisista, lääkäreitä ja hengenpelastajia lukuun ottamatta, ei ole saanut koulutusta humanitääriseen avustustyöhön. Kriisin kasvaessa yhä useampi eurooppalainen on kokenut halun ja tarpeen auttaa niin sotaa pakenevia turvapaikanhakijoita kuin saaren asukkaitakin. Jotkut tulevat viikoksi ottamaan veneitä vastaan tai auttamaan telttojen pystyttämisessä. Useita kuukausia viipyneet vapaaehtoiset toimivat nyt leirien järjestäjinä ja koordinoivat yhteistyön YK:n, kansainvälisten isojen järjestöjen ja Kreikan viranomaisten kanssa. Luontoaktivistit ovat siivonneet riekaleisia kumiveneitä pois rannoilta ja kierrättäneet satoja tuhansia pelastusliivejä esimerkiksi patjoiksi pakolaisille.

Kielimuuri on yksi suurimmista haasteista. Sveitsistä kotoisin oleva, Lähi-idän lakia ja arabiaa lukenut Theresa Stienen käyttää suurimman osan ajastaan ohjeistamalla arabiankielisiä turvapaikanhakijoita rekisteröitymisessä. Theresan kaltaisten vapaaehtoisten työ on suurin apu konfliktien ehkäisemiseksi poliisiin ja pakolaisten välillä. Mallory kertoo vapaaehtoisesta, joka Morian leirin ainoana farsia puhuvana tulkkaa ihmisiä yötä päivää. Hänen ansiostaan tilanne afganistanilaisen pakolaisleirin puolella on täysin muuttunut. Mellakkapoliisia tarvitaan vähemmän, kun ihmiset ymmärtävät miten prosessi etenee ja kuinka kauan he joutuvat odottamaan.

Nyt ihmiset viipyvät Moriassa vain muutaman päivän. Syksyn aikana jonot rekisteröitymispisteeseen ylsivät useiden kilometrin päähän, jolloin YK:n ja Frontexin toiminta sai voimakasta arvostelua niiden hitaista ja byrokraattisista menettelytavoista. Turvapaikanhakijoiden saatua paperit alkaa heidän todellinen matka. Lauttoja Ateenaan lähtee kaksi päivässä, mutta jonot satamasta yltävät nekin joskus Mitilinin keskustaan asti. Tie Kreikasta Itä-Euroopan kautta Keski- ja Pohjois-Eurooppaan on pitkä ja vaikea. Aamunkoitteessa rantautuneiden pakolaisten katseet olivat vielä täynnä toivoa. Leirillä odotus, nälkä ja nopeasti kylmenevä sää saavat ihmiset kärsimättömiksi.

Öinen Morian pakolaisleiri. YK:n pakolaisjärjestö ja Danish Refugee Council saivat helpotusta turvapaikanhakijoiden majoittamiseen IKEA:n lahjoittamista teltoista. Kuva: Sami Lensu.

Tilanne saarella ei näytä paranemisen merkkejä. Yksin Turkissa, toista miljoonaa pakolaista odottaa matkansa jatkumista. Joka päivä Syyriasta, Irakista ja Lähi-idän epävakaista oloista pakenee lisää ihmisiä – paremman tulevaisuuden toivossa. Samaan aikaan Euroopan unioni valmistelee lakialoitetta humanitaarisen työn rankaisemisesta saarella. Unionin motiivina on pakolaisvirran katkaiseminen Kreikan saarille ja vapaaehtoistyön vaikeuttamisen uskotaan edesauttavan sitä. Poliisi on pidättänyt lisää vapaaehtoisia ja Frontex hankaloittanut avustustyötä Morian leirillä. Ainoa 24 tuntia päivystävä lääkintäteltta, joka sijaitsee pakolaisleirin epävirallisella puolella, on määrätty hetkelliseen käyttökieltoon. Lämpötila on laskenut pakkasen puolelle ja hypotermiasta kärsiviä ihmisiä saapuu leirille öisin moninkertainen määrä.

Mikä saa vapaaehtoiset jäämään saarelle? Theresa näkee läsnäolonsa saarella vastamielenilmaisuna Euroopan maiden harjoittamalle pakolaispolitiikalle. Hän haluaa omalla panoksellaan toivottaa pakolaiset tervetulleeksi ja osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa. Mallory kertoo niistä hetkistä, jotka herättävät toivoa.

– Tämä on ihmeellinen paikka, täynnä ristiriitaisuuksia – paikka, jossa toivo ja epätoivo kohtaavat. Vaikka oma kokemukseni ei tule koskaan olemaan sama kuin pakolaisten, meitä yhdistää tämä hetki, ja se että olemme kaikki ihmisiä. Tapaamani ihmiset täyttävät sydämeni rakkaudella. Eräänä tuulisena yönä autoin Damaskoksesta lähtöisin olevaa perhettä rakentamaan telttaa.

Välissä Mallory huomauttaa olevansa maailman huonoin teltanrakentaja.

– Mutta me rakensimme teltan ja kun se alkoi tuulen repimänä liikkumaan, perheen isoisä katsoi minua nauraen ja sanoi: ”Minä tulen tämän mukana päätymään takaisin Syyriaan! Bye Greece and hello Syria!” Me nauroimme, söimme tikkareita teltassa ja halasimme toisiamme. Vielä tänäkin päivänä perhe soittaa minulle Whatsappin kautta ja juuri hetki sitten sain tietää, että he ovat päässeet Belgiaan.

Mallory päättää tarinansa hymyillen ja palaa takaisin telttaan jakamaan vaatteita juuri Moriaan saapuneille pakolaisille.