Düsseldorfin karnivaaliin tarkoitettu teos, joka kuvaa Laki ja oikeus -puolueen ja
etenkin puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyńskin toimia parlamenttivaalien jälkeen. Joidenkin
väitteiden mukaan Kaczyński pyörittää todellisuudessa maan politiikkaa kulisseista käsin. Kuva: Wikimedia Commons

Tommi Eskola on kansainvälisen politiikan maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa. Hän kirjoittaa gradua Puolan ulko- ja turvallisuuspoliittisista statuspyrkimyksistä.

Alkuvuonna media Suomessa, muualla Euroopassa ja myös Yhdysvalloissa on kauhistellut Puolan oikeistohallituksen toimintaa. Puola on puuttunut perustuslakituomioistuimen ja median toimintaan sekä tehnyt laajan ”puhdistuksen” etenkin korkeimmassa virkamieskunnassa. Vuosituhannen alusta tuttu Saksan ja Venäjän vastainen retoriikka on palannut poliittiseen puheeseen.

Viime lokakuussa järjestettyjen parlamenttivaalien lopputulos oli jo hyvin ennakoitavissa ennen vaaleja. Vuodesta 2007 vallassa ollut kansalaisfoorumi oli ollut jo pitkään mielipidemittauksissa laki ja oikeus -puolueen takana, ja vaaleissa kansalaisfoorumin panoksena oli tappion minimoiminen. Laki ja oikeus otti kuitenkin murskavoiton ja saavutti ensimmäistä kertaa demokraattisen Puolan historiassa enemmistön parlamentin alahuoneeseen (Sejm) saavuttaen 51 prosenttia 460 paikasta. Lisäksi puolue otti ylivoimaisen enemmistön myös parlamentin ylähuoneessa (Senat) saavuttaen peräti 61 paikkaa sadasta mahdollisesta. Kaksikamarisessa parlamentissa Senat vahvistaa tai hylkää Sejm’n esittämät lakiehdotukset. Ylähuoneen päätökset on kuitenkin mahdollista kumota alahuoneen ehdottomalla enemmistöllä. Sen vuoksi laki ja oikeus voi käytännössä säätää lait haluamallaan tavalla.

Laki ja oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) on vuonna 2001 perustettu oikeistolainen ja äärikonservatiivinen puolue. Kaksoisveljien Lech ja Jarosław Kaczyńskin perustama puolue toimii hyvin lähellä katolista kirkkoa ja vastustaa muun muassa aborttia sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Talouspolitiikassa puolue kannattaa periaatteessa markkinataloutta, mutta sen mukaan valtiolla tulee olla oikeus puuttua yritysten toimintaan, jos isänmaan etu on uhattuna. Tämän vuoksi puolue on ottanut median silmätikukseen: sen näkemyksen mukaan saksalaiset yritykset vaikuttavat liian paljon siihen, mitä asioita puolalaisessa mediassa käsitellään.

Puolueen dominoiva asema tämän hetken politiikassa sinetöityi viime syksyn parlamenttivaalien myötä. Alkusoitto nähtiin jo toukokuun presidentinvaalissa, jossa ennakkosuosikki, viisi vuotta vallassa ollut kansalaisfoorumin Bronisław Komorowski koki täydellisen yllätystappion laki ja oikeus -puolueen tuntemattomalle Andrzej Dudalle.

Toinen Puolan pääpuolue kansallisfoorumi (Platforma Obywatelska, PO) on vuonna 2001 perustettu keskustaoikeistolainen puolue, joka on hyvin pitkälti entisen pääministerin, nykyisen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin luomus. Puolue on hieman liberaalimpi kuin laki ja oikeus, mutta esimerkiksi aborttioikeus herättää eriäviä mielipiteitä puolueen sisällä ja kannattajakunnassa. Markkinatalouden ja Euroopan integraation syventämisen kannattajana puolue oli pitkällä valtakaudellaan erinomainen kumppani Euroopan unionille. Molemmat puolueet, kuten monet muutkin Puolan nykypuolueet, syntyivät 2000-luvun alkuvuosina, kun vasemmiston ja oikeiston koalitiot hiljalleen hajosivat.

Pitkään jatkunut poliittinen vakaus sai siis vuoden 2015 aikana väistyä uuden hallinnon tieltä. Mutta miksi laki ja oikeus saavutti ylivoimaisen voiton maassa, joka oli lähes vuosikymmenen ajan ollut itäisen Euroopan demokratioiden mallimaa sekä jatkuvan talouskasvun ja hyvinvoinnin lisääntymisen kehto?

”Huima talouskasvu, mutta ei minun taskussani!”

Puola on päältäpäin katsottuna yksi parhaista esimerkeistä Euroopan unionin tuomasta taloudellisesta hyödystä. Ympäri maata seisoo kylttejä, joissa kerrotaan kuinka paljon EU on rahoittanut tätä ja tuota infrastruktuuriprojektia. Varsovan keskustassa talouskasvu näkyy silmissä pilvenpiirtäjien muodossa. Puola onkin onnistunut väistämään oikeastaan kokonaan muuta Eurooppaa koetelleen taantuman. Talouskasvu on hieman hiipunut viime vuosina, mutta toistaiseksi tilanne on pysynyt vakaana. Tosin vaaran merkit ovat jo olemassa.

Tähän asti kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Puolan bruttokansantuote henkilöä kohden on noussut joka vuosi Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Bkt:n vuotuinen kasvu on vakiintunut noin kolmeen prosenttiin ja pysyy Maailmanpankin ennusteen mukaan samalla tasolla myös vuosikymmenen loppuun.

Puola on kuitenkin talouskasvun puolesta kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Kasvu on keskittynyt suurkaupunkeihin, mutta maaseutu on tipahtanut vauhdista pois. Eurostat tilastoi muun muassa alueellista taloudellista kehitystä, ja sen tilastojen perusteella Puolan alueelliset tuloerot ovat selviä. Vuonna 2014 bkt henkilöä kohden oli Puolassa 16 500 euroa. Puolan 16 voivodikunnasta, eli paikallisesta maakunnasta vain neljä pääsi keskiarvon yläpuolelle. Masovian voivodikunnassa, johon myös Varsova kuuluu, bkt henkilöä kohden oli vuonna 2013 noin 30 000 euroa kun taas eteläisessä Lublinissa vastaava luku oli 13 000 euroa. (Toki nousu on ollut huimaa myös Lublinissa, jossa bkt per henkilö vuonna 2004 oli noin 4000 euroa.)

Alueellinen talouskasvu noudattelee edelleen pitkälti niin sanottua ”Puola A ja B” -jakoa, joka jakaa Puolan karkeasti läntiseen ja itäiseen Veiksel-jokea mukaillen. Pääkaupunki Varsova on poikkeus, sillä se sijoittuu maantieteellisesti B-alueelle, mutta muutoin se kuuluu A-alueeseen. Taloudellisen menestyksen alueellinen ero on ollut tavallaan olemassa jo Puola-Liettuan kuningaskunnan hajoamisesta asti. Silloin itäinen osa jäi Venäjälle, eteläinen Itävalta-Unkarille ja läntinen Preussille. Kommunismin aikana jako tasaantui, mutta 1990-luvun alusta asti jako on jälleen voimistunut, kuten edellä mainittu alueellisten tuloerojen kasvu osaltaan osoittaa. Puola on tosin etenkin Euroopan unionin rahoituksella pyrkinyt tukemaan köyhempiä alueita. Polish Agency for Foreign Investment -viraston mukaan itäinen Puola sai vuosina 2007–2013 välillä hieman yli kaksi miljardia euroa tukea etenkin infrastruktuuriprojekteihin. Pysyvää ja vakaata talouskasvua se ei kuitenkaan katoavan teollisuuden alueelle ole tuonut.

Jako A- ja B-Puolaan jakaa talouskasvun lisäksi jopa selvemmin myös äänestyskäyttäytymistä. 2000-luvun alusta asti vaaleissa karkea jako on mennyt niin, että Puola A on äänestänyt kansalaisfoorumia ja Puola B lakia ja oikeutta.

Tuloerojen kasvu talouskasvun aikana onkin ollut yksi laki ja oikeus -puolueen kärkiteemoja viimeisten vuosien aikana sekä viime syksyn parlamenttivaalissa samoin kuin A- ja B-aluejaon lopettaminen. Väitteet siitä, että avoin markkinatalous on hyödyttänyt vain kansainvälisiä suuryrityksiä ja pienet, paikalliset yritykset etenkin maataloudessa ovat joutuneet ahtaalle, osui ja upposi puolueen äänestäjäkuntaan.

Układy, Puolan todelliset viholliset

Kansalaisfoorumin kannalta tilannetta ei helpottanut vuoden 2014 kesällä paljastunut ”Waitergate”. Joukko tarjoilijoita oli salaa äänittänyt varsovalaisen eliitin suosimassa ravintolassa keskusteluita, joista paljastui korruptiota sekä varsin karskia kielenkäyttöä Puolan tärkeimpiä liittolaisia kuten Yhdysvaltoja kohtaan. Paljastus tapahtui hankalaan aikaan, sillä pääministeri Donald Tusk kamppaili nimityksestä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi. Kansalaisfoorumi onnistuikin painamaan skandaalin pois julkisuudesta, ja Tusk nimitettiin lopulta puheenjohtajaksi.

Skandaali levisi kuitenkin lopullisesti kansalaisfoorumin käsiin Andrzej Dudan voitettua presidentinvaalin kesällä 2015. Tuskin jälkeen puoluejohtajaksi valittu Ewa Kopacz ei voinut enää väistää ”Waitergatea”, ja sen seurauksena muun muassa Sejmin puhemies, entinen ulkoministeri Radosław Sikorski, kolme ministeriä ja apulaisministeriä sekä pääministerin kansliapäällikkö joutuivat eroamaan. Laki ja oikeus sai entistä enemmän pontta syyttää kahdeksan vuotta vallassa ollutta kansalaisfoorumia elitismistä ja tavallisten puolalaisten unohtamisesta. Kopacz ei onnistunut uskottavasti torjumaan väitteitä ja kansalaisfoorumin kannatus sukelsi parlamenttivaaleihin asti. Etenkin kaupunkien ulkopuolella se vähäinenkin kannatus katosi lopullisesti.

Talous ja ”Waitergate” muodostavat erinomaisen esimerkin laki ja oikeus -puolueen taistelusta układyja (układ,-y tarkoittaa sopimusta tai järjestelmää) vastaan. Michiganin yliopiston historian professori Brian Porter-Szűcs kuvaa kirjassaan Poland in the Modern World: Beyond Martyrdom näitä sopimuksia tai juonia erinomaisesti. Erityisesti Kaczyńskin veljeksille nämä sopimukset olivat ja ovat edelleen Puolan valtion todellisia vihollisia, sillä ne ovat pesiytyneet valtion rakenteisiin. Keskeisimpänä on edellisissä kappaleissa ilmi tullut ajatus siitä, että Puolan hallitus on korruptoitunut ja päästänyt ulkomaiset toimijat, lähinnä saksalaiset ja venäläiset, sotkeutumaan kansalliseen päätöksentekoon.

Etenkin Kaczyńskien inhon kohde ja układyjen keulakuva on jo 1990-lopusta asti ollut Solidaarisuus-liikkeen keulakuva ja demokraattisen Puolan ensimmäinen presidentti Lech Wałęsa, jota etenkin hänen entinen avustajansa Jarosław Kaczyński on pitänyt kommunistien kätyrinä. Niinpä vastikään paljastuneet uudet tiedot, jotka tuntuvat vahvistavan Wałęsan tehneen yhteistyötä kommunistien salaisen poliisin kanssa, ovat olleet suurvoitto laki ja oikeus -puolueen kannattajille. Toistaiseksi on kuitenkin vielä epäselvää, ovatko Wałęsan syyllisyyden osoittavat dokumentit todella hänen allekirjoittamiaan vai väärennöksiä.

Jaroław Kaczyńskin mukaan toinen kommunistien sekä myös saksalaisten juoni oli surullisenkuuluisa Smolenskin lentoturma keväällä 2010. Katyńin joukkomurhan vuosipäivään matkalla ollut lentokone, joka kuljetti presidentti Lech Kaczyńskia sekä lähes sataa muuta korkea-arvoista poliitikkoa, tuhoutui epäonnistuneessa laskuyrityksessä Smolenskin lentokentälle. Puolalaiset ja venäläiset onnettomuustutkijat totesivat turman olleen lentäjän virhe, mutta Jarosław Kaczyński väittää edelleen turman olleen salamurha, jonka tarkoituksena oli saattaa loppuun kansalaisfoorumin vallankaappaus. Vastavalittu puolustusministeri Antoni Macierewicz ilmoittikin alkuvuodesta uuden tutkinnan käynnistyvän ja tarvittaessa jopa Donald Tusk tuodaan oikeuden eteen.

Wałęsa-paljastusten ja Smolenskin lentoturman uudelleen esille nostamisen myötä taistelu mysteerisiä układyja vastaan on jälleen alkanut.

Sosiaaliturva ja pakolaiset vaaliaseena

”Waitergaten” myötä laki ja oikeus teki selväksi, että kansalaisfoorumi oli pöhöttynyt ja elitistinen puolue, jota tavallisten puolalaisten asiat eivät kiinnostaneet. Vaalikampanjassaan puolue puolestaan teki selväksi, että sille kansalaisten hyvinvointi oli kaikki kaikessa. Puolue muun muassa lupasi laskea kansalaisfoorumin nostaman eläkeiän miehillä takaisin 65 vuoteen ja naisilla 60 vuoteen, nostaa minimituntipalkan 12 złotyyn (n. 3 euroa) sekä nostaa ansiotuloveron alarajaa. Vaikuttavin vaalilupaus oli mittava lapsilisäjärjestelmä, niin sanottu 500+-järjestelmä, jonka myötä perheet, joissa lapsia on kaksi tai enemmän saisivat kuukaudessa lapsilisää 500 złotya (n. 113 euroa) per lapsi. Nykyjärjestelmässä perheet saavat syntyneestä lapsesta 1000 złotyn kertakorvauksen, mutta sen lisäksi mitään tukea ei makseta. Näillä näkymin lapsilisäjärjestelmä tulee voimaan huhtikuun alusta, huolimatta sen valtavista kustannuksista ja rahoituksen epäselvyydestä. Osittain järjestelmän kulut on tarkoitus kattaa pankeilta ja yrityksiltä kerättävillä veroilla. Se puolestaan on herättänyt huolta veronkorotusten siirtymisestä tuotteiden hintoihin.

Vaalien alla myös Euroopan pakolaistilanne nousi vaalidebattien aiheeksi. Kansalaisfoorumi ehti syyskuussa sitoutua Euroopan unionin taakanjakosopimukseen, jonka perusteella Puola ottaa 4500 pakolaista, mutta laki ja oikeus ilmoitti jo vaalikampanjan aikana peruuttavansa päätöksen mahdollisen vaalivoiton jälkeen. Puolan parlamentissa käytiin taakanjakosopimuksen jälkeen erityiskeskustelu aiheesta, missä laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński piti pakolaisia erityisesti turvallisuusriskinä puolalaiselle elämäntavalle. Hänen mukaansa ennemmin tai myöhemmin pakolaiset alkavat vaatia erityiskohtelua ja kieltäytyvät noudattamasta Puolan lakia ja tapoja. Esimerkin Kaczyński otti Ruotsista, jossa hänen mukaansa on alueita, joille poliisi ei enää uskalla mennä ja sharia-laki on otettu käyttöön. Hänen mukaansa myöskään puolalaiset eivät halua pakolaisia maahansa.

Pakolaisilla pelottelu ja lupaukset sosiaaliturvan parantamisesta sekä päätöksenteon palauttamisesta puolalaisiin käsiin johdattivat lopulta Kaczyńskin puolueineen ylivoimaiseen vaalivoittoon. Vaalien jälkeen laki ja oikeus teki perinteiseen puolalaiseen tapaan ”puhdistuksen” ylimmässä virkamieskunnassa. Tällä kertaa puhdistus oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että henkilövaihdosten lisäksi puolue puuttui myös monien virastojen ja muiden toimielinten käytännön toimintaan. Kahdeksan vuoden vakaa ja ennustettava politiikka vaihtui muutamassa kuukaudessa demokratian rajoja härskisti koetteleviin toimiin.

Euroopan poliittinen eliitti, media sekä monet puolalaiset pelästyivät uuden hallinnon toimia. Piakkoin Euroopan komissio on julkistamassa raportin, josta selviää, onko Puola rikkonut oikeusvaltioperiaatetta.