Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian muodostama Visegrád-ryhmä on parin viime vuoden ajan aiheuttanut harmaita hiuksia Euroopan unionille, sillä ryhmä on painokkaasti vastustanut unionin pakolaispolitiikkaa. Siirtolaiskriisin aikaansaama yhtenäisyys oli kuitenkin vain pieni helpotus. Puolan ja Unkarin ajauduttua riitoihin EU:n kanssa koko ryhmän painoarvo itäisen Keski-Euroopan asioiden ajajana on kadonnut. Lisäksi tuoreet valtiojohtajat Emmanuel Macron ja Sebastian Kurz ovat houkutelleet Tsekin ja Slovakian jo hieman irti Visegrád-ryhmästä.

Visegrád-ryhmä perustettiin vuonna 1991 Puolan, Unkarin ja Tšekkoslovakian yhteistyöjärjestöksi. Tšekkoslovakian hajottua Tsekki ja Slovakia otettiin automaattisesti ryhmän jäseniksi. Ryhmän tavoitteena oli edistää vastikään Neuvostoliiton alaisuudesta vapautuneiden jäsenten integroitumista läntisiin organisaatioihin, joista tärkein oli Nato ja seuraavaksi tärkein EU. Puola, Tšekki ja Unkari pääsivät Naton jäseniksi jo vuonna 1999 ja Slovakia vuonna 2004, jolloin nelikko hyväksyttiin myös EU:n jäseniksi niin sanotun itälaajentumisen yhteydessä.

Ryhmä on ollut EU:ssa aktiivinen etenkin Itäisen kumppanuuden ohjelman (Eastern Partnership) kehittämisen suhteen. Etenkin Puolan erittäin EU-myönteisen kauden aikana (2007-2015) ryhmän painoarvo itäisen Euroopan äänenä oli melko suuri. Puolan nykyhallituksen ajauduttua ongelmiin EU:n kanssa myös Visegrád-ryhmä on menettänyt merkitystään, vaikka siirtolaiskriisi näyttikin ensin nostavan ryhmän painoarvoa entisestään.

 

Pakolaiskriisistä vain lyhyt helpotus

Visegrád-ryhmässä Euroopan siirtolaiskriisiin tarttui ensimmäisenä Unkarin pääministeri Viktor Orban, joka piti alusta asti siirtolaisten saapumista Unkariin haitallisena asiana. Tyytymättömänä Euroopan unionin hitaaseen reagointiin Unkari rakennutti rajalleen aidan, jolla se pyrki rajoittamaan maahan saapuvien siirtolaisten määrää. Rajakäytännöt tiukentuivat kriisin aikana muuallakin Euroopassa, mutta Unkarin toiminta tuomittiin laajasti.

Tsekissä presidentti Milos Zeman ilmoitti jo syksyllä 2016, että paremman elämän perässä tulevat siirtolaiset eivät ole tervetulleita Tsekkiin, ja että muslimien kotouttaminen on käytännössä mahdotonta. Myös Slovakiassa pääministeri Robert Fico tuomitsi suoralta kädeltä siirtolaisten asuttamisen Slovakiaan ja kieltäytyi taakanjakosopimuksesta. Unkari, Tšekki ja Slovakia tekivät myös EU:n tuomioistuimeen virallisen valituksen taakanjakosopimuksesta, jota ne pitivät huonosti suunniteltuna, riittämättömänä ja tarpeettomana reaktiona siirtolaiskriisiin. Tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksen perusteettomaksi.

Lokakuussa pidetyt Puolan parlamenttivaalit osoittautuivat käänteentekeväksi tapahtumaksi. Arvokonservatiivinen ja isänmaallinen Laki ja Oikeus -puolue otti vaaleissa murskavoiton ja pääsi yksin muodostamaan uuden hallituksen. Puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński, pääministeri Beata Szydło ja ulkoministeri Witold Wasczczykowski ottivat heti kielteisen kannan EU:n taakanjakosopimukseen, vaikka edellinen hallitus oli jo ehtinyt siihen sitoutua. Myöhemmin myös uusi hallitus myöntyi noudattamaan sopimusta niiltä osin kuin edellinen hallitus oli siihen sitoutunut. Marraskuussa tapahtuneet Pariisin terrori-iskut käänsivät Visegrád-maiden mielipidettä entistä kielteisemmäksi. Puolan siirtolaispolitiikan muuttuminen kriittisemmäksi oli merkittävää siksi, että itäisen Keski-Euroopan alueellisena johtajana ja isona EU-jäsenmaana sen mielipide kääntyi koko Visegrád-ryhmän mielipiteeksi ja sai runsaasti huomiota EU:ssa.

Visegrád-ryhmän kannalta siirtolaiskriisi sattui sopivasti, sillä se mahdollisti ryhmän yhdistymisen näkyvässä ja merkittävässä asiassa. EU-jäsenyyden myötä Visegrád-ryhmän tavoite oli täytetty. Ryhmä toki kokousti senkin jälkeen säännöllisesti ja periaatteessa kehitti yhteistoimintaansa, mutta edistyminen oli hidasta ja tapahtui suurimmaksi osaksi niin sanotulla low politics -alueella, kuten kulttuurin ja koulutuksen piirissä. Näkyvimmät yhteistyöprojektit ovat tosin liittyneet puolustuspolitiikkaan. Maat ovat sopineet yhteisistä ja säännöllistä sotaharjoituksista sekä yhteisen taisteluosaston perustamisesta osana EU:n taisteluosastoja. Kunnianhimoisemmat tavoitteet, kuten yhteisten puolustusmateriaalihankintojen tekeminen, ovat jääneet kuitenkin toteutumatta.  

Puolustusasioiden lisäksi Visegrád-ryhmä on pyrkinyt kehittämään yhteistyötä myös energiapolitiikan saralla, mutta sekin on lopulta jäänyt vain suunnitelmien tasolle. Ryhmän kesken on jo vuosikausia vallinnut yhteinen näkemys siitä, että ydinenergia olisi ympäristöystävällisin energiamuoto. Ydinvoimalla on vankka kannatus myös maiden kansalaisten keskuudessa sillä sitä pidetään modernina ja turvallisena energiantuotannon muotona. Ongelmana on kuitenkin rahoitus. Missään maassa yksityiset yritykset eivät ole olleet kiinnostuneita ydinvoimalahankkeiden rahoittamisesta, sillä niiden ei yksinkertaisesti katsota olevan tarpeeksi hyvää bisnestä.

 

Venäjä-suhde jakaa ryhmää

Ydinvoimasta löytyy myös linkki Visegrád-ryhmää eniten jakavaan aiheeseen, joka vain peittyi hetkeksi siirtolaiskriisin taakse, nimittäin Venäjään.

Toisen maailmansodan ja kylmän sodan jäljiltä Visegrád-ryhmän maiden suhtautuminen Venäjään on ollut poliittisesti muodollisen neutraalia. Suhteiden hienoinen lämpeneminen 2000-luvun alkupuoliskolla loppui viimeistään Georgian sotaan, jota monet itäisen Keski-Euroopan maista pitivät osoituksena Venäjän paluusta voimapolitiikan aikaan. Sen sijaan kaupankäynti Visegrád-maiden ja Venäjän välillä oli aktiivista Krimin niemimaan valtaukseen asti.

Unkarin pääministeri Viktor Orban pitikin EU:n sanktioita erittäin haitallisina nimenomaan talouden näkökulmasta, vaikka koko Visegrád-ryhmä kannattikin virallisesti EU:n toimia Venäjää kohtaan. Orbanin Unkari onkin pitänyt suhteitaan Venäjään yllä koko Krimin valtauksesta alkaneen tilanteen ajan. Kuluvana vuonna Venäjän presidentti Vladimir Putin on tehnyt kaksi vierailua Unkariin, joista jälkimmäisellä Orban ja Putin juhlistivat, kun EU näytti vihreää valoa uusien ydinvoimaloiden rakentamiselle Unkariin. Rakennuttajana toimii suomalaisillekin tuttu venäläinen energiayhtiö Rosatom. Rakennusprojektin hinta on noin 12 miljardia euroa, josta Venäjän valtio lainaa Unkarille noin 10 miljardia.

Puola taas on Unkarin täydellinen vastakohta Venäjä-suhteissaan. Maata hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja Jarosław Kaczyński suorastaan vihaa Venäjää, sillä Kaczyńskin mukaan Venäjä on osavastuussa vuonna 2010 tapahtuneesta Smolenskin lento-onnettomuudesta, jossa Jarosławin veli Lech Kaczyński ja kymmeniä Puolan johtavia poliitikoita ja virkamiehiä sai surmansa. Puolan nykyhallitus teetti onnettomuudesta uuden tutkinnan, jonka mukaan lentokone tuhoutui räjähdyksessä eikä lentäjän virhettä seuranneessa maahansyöksyssä. Tutkinnan mukaan se, että Venäjä ei ole suostunut luovuttamaan koneen hylkyä, on yksi osoitus Venäjän osallisuudesta.

Tsekissä ja Slovakiassa tilanne on siitä mielenkiintoinen, että maiden hallitukset ovat virallisesti täysin EU:n Venäjä-politiikan takana, mutta molemmista maista löytyy näkyviä Venäjä-myönteisiä poliitikkoja. Lausunnoillaan runsaasti kritiikkiä nostattanut Tsekin presidentti Milos Zeman on muun muassa toistanut Venäjän näkemystä siitä, että Ukrainaa johtaa fasistijuntta. Zemanin kausi on katkolla ensi vuoden tammikuussa, mutta tällä hetkellä mielipidekyselyt ennustavat Zemanille toista kautta presidenttinä.  

Lisäksi parlamenttivaalit lokakuussa voittaneen ANO-puolueen puheenjohtaja Andrej Babiš jakaa Zemanin euroskeptisyyden ja Venäjä-myönteisyyden. Babiš ei tosin vielä ole onnistunut muodostamaan hallitusta. Slovakiassa puolestaan pääministeri Robert Fico on useaan kertaan vaatinut Venäjä-sanktioiden purkamista. Viime aikoina Fico tosin on puheissaan korostanut Slovakian halua olla mukana EU-päätöksenteon ytimessä.

 

Macron ja Kurz hajoittavat ja hallitsevat

Ranskan presidentti Emmanuel Macron sekoitti elokuun lopulla yllättävästi Visegrád-ryhmän rivit Keski-Euroopan kiertomatkallaan. Macronin visio monitahtisesta Euroopasta (multi-speed Europe) herätti Puolassa ja Unkarissa heti kritiikkiä. Kun Macron vielä totesi Puolan yrittävän eristää itsensä Euroopasta ja sen arvoista, oli diplomaattinen kriisi valmis.

Toinen Puolan ja Ranskan välejä hiertävä kiista liittyy lähetettyjen työntekijöiden direktiiviin (Posted Workers Directive) ja sen päivittämiseen. Yksi Macronin presidentinvaalikampanjan teemoista oli Ranskassa työskentelevien vierastyöntekijöiden määrän vähentäminen. Tällä hetkellä Ranskassa ja muissa EU:n varakkaammissa maissa työskentelee noin kaksi miljoonaa vierastyöläistä – joista vajaa puoli miljoonaa puolalaisia – jotka usein työskentelevät pienemmällä palkalla ja maksavat verot kotimaahansa. Macronin tavoitteena on saada aikaan muutos, joka poistaisi tällaisen kilpailuedun halvempien kustannustason maiden työntekijöiltä. Ranskassa asia ei ole uusi, sillä jo vuonna 2005 ranskalaisia peloteltiin ”puolalaisilla putkimiehillä”.

Puolan ja Unkarin lisäksi direktiivin muuttamista ovat vastustaneet myös muut itäisen Euroopan maat, kuten Romania ja Bulgaria. Yksi keskeinen syy vastustamiseen on maantieliikenteen kuljetukset, joissa halvemman kustannustason maista tulevilla kuljettajilla on suuri merkitys. Pienillä marginaaleilla operoivat monikansalliset kuljetusyritykset suosivat alueelta tulevia kuljettajia, joille tarvitsee maksaa vähemmän palkkaa. Asia on merkittävä, sillä noin 50% EU-alueen tavaraliikenteestä ajetaan maanteitse.

Visegrád-ryhmän toinen puolisko puolestaan oli myötämielinen ajatukselle monitahtisesta Euroopasta Macronin listattua Tšekin ja Slovakian siihen joukkoon, joka voisi yhteistoimin viedä EU:n kehitystä eteenpäin. Jo ennen Macronin Keski-Euroopan kiertuetta pääministeri Fico totesi, että Slovakia asettaa mieluummin EU:n ytimen Visegrád-ryhmän edelle. Fico ja Tsekin pääministeri Bonuslav Sobotka taipuivat vierailun aikana samoille linjoille Macronin kanssa lähetettyjen työntekijöiden direktiivistä.

Macronin yritys jakaa Visegrád-maat kahteen leiriin oli melko onnistunut ja sitä voi myös sanoa tarkoitetuksi. Ottamalla Puolan ja Unkarin silmätikukseen Macron teki sen, mihin muut jäsenmaat eivät ole halunneet tai pystyneet: ilmoitti, että nykyisellään Puola ja Unkari eivät voi kuulua samaan arvoyhteisöön muiden EU-maiden kanssa. Lisäksi Macron siis onnistui taivuttelemaan Tsekin ja Slovakian puolelleen lähetettyjen työntekijöiden direktiivin muuttamisessa sekä vahvistamaan asemaansa kotimaassaan ja muiden EU-johtajien silmissä.

Se osui saumaan, jossa siirtolaiskriisi on jo hiipumaan päin ja EU on siirtymässä pohtimaan tulevaisuuttaan. Puola ja Unkari ovat sisäpoliittisten asioidensa vuoksi jo valmiiksi kahnauksissa EU:n kanssa, joten Tsekin ja Slovakian hienoinen siirtyminen Macronin taakse on ymmärrettävää.  

 

Slavkovin kolmio vs. Visegrádin neliö

On ymmärrettävä, että Visegrád-ryhmän painoarvo EU:ssa on ollut huomattava nimenomaan Puolan vuoksi. Donald Tusk piti pääministerikaudellaan (2007-2014) Visegrád-ryhmää ja Itäistä kumppanuutta (Eastern Partnership) vahvasti esillä ja nosti siten koko itäisen Keski-Euroopan painoarvoa EU:ssa nimenomaan EU:n integraatiota tukevana alueena. Nykyinen Laki ja oikeus -puolueen muodostama hallitus on parissa vuodessa nollannut paljon Tuskin tekemää työtä. Se on jättänyt myös itäisen Keski-Euroopan johtajan paikan avoimeksi.  

Hieman yllättäen itäisen Keski-Euroopan johtajaksi onkin nousemassa Itävälta uuden liittokanslerinsa Sebastian Kurzin johdolla. Kurz on nostanut esille ajatusta vuonna 2014 perustetun “Slavkovin kolmion” (Slavkov Triangle) yhteistyön tiivistämisestä. Itävallan, Tsekin ja Slovakian muodostama kolmio vaikuttaa jäsenilleen nyt houkuttelevalta Puolan ja Unkarin kipuillessa EU:n kanssa. Itävalta toimii sopivasti myös EU:n puheenjohtajana vuoden 2018 alkupuoliskon, joten sillä on todella hyvä mahdollisuus nostaa omaansa, mutta myös Slavkovin kolmion profiilia EU-kontekstissa. Samoin teki Puola vuoden 2009 puheenjohtajuuskaudellaan, jolloin se onnistui nostamaan itäisen Keski-Euroopan profiilia huomattavasti EU:n sisällä.

Itävallan aktivoituminen Visegrád-ryhmän suuntaan on siitä mielenkiintoista, että osapuolten välillä ei juurikaan ole ollut jaettuja intressejä. Itävalta ei esimerkiksi ole osallistunut Itäisen kumppanuuden ohjelman toimeenpanoon tai kehittämiseen, mikä taas Visegrád-ryhmälle on ollut yksi tärkeimmistä asioista. Siirtolaiskysymyksessä Itävallan ja Visegrádin kannat puolestaan ovat osittain yhteneväiset. Toisin kuin Unkari ja Puola, Kurz on kuitenkin onnistunut pitämään maahanmuuttokriittisyytensä hovikelpoisena. Tällä hetkellä Itävalta vaikuttaa itäisen Keski-Euroopan nousevalta tähdeltä.

Saattaa siis olla, että siirtolaiskriisissä hetkeksi yhtenäisyytensä löytänyt Visegrád-ryhmä on lopulta kuihtumassa pois. Ryhmän pitäminen vakuuttavana toimijana EU:ssa vaatisi käytännössä Puolalta rajua muutosta politiikkaansa. Tällä hetkellä Puola on yhä vahvemmin ajautumassa sivuraiteelle EU:n tulevaisuuden kehityksessä ja se on havaittu myös Tsekissä ja Slovakiassa, jossa todennäköisen voittajan vankkureihin hyppääminen näyttää jo todella houkuttelevalta vaihtoehdolta.