Arktisen alueen taloudellinen ja poliittinen merkitys on reippaassa kasvussa. Toisaalta alueen luonto on herkkää, ja ilmastonmuutos myllää ympäristöä kovaa vauhtia. The Ulkopolitist pureutuu pohjoiseen ulottuvuuteen pohjoisen politiikan suurlähettilään Harri Mäki-Reinikan ja Arktisen talousneuvoston (AEC) puheenjohtajan Tero Vaurasteen kanssa.

Suomen ottaessa vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden toukokuussa 2017, tasavallan presidentti Sauli Niinistö nimesi ilmastonmuutoksen arktisen alueen suurimmaksi uhaksi.  ”Ympäristö vai talous edellä, tämä ihmiskunnan suuri dilemma tulee nyt arktisella alueella vastaan konkreettisemmin kuin kenties koskaan aiemmin”, Niinistö summasi.

”Ilmastonmuutoksen torjunnassa ollaan niin pahasti takamatkalla, että muutoksia tulee tapahtumaan”, sanoo suurlähettiläs ja pohjoisen politiikan johtava asiantuntija Harri Mäki-Reinikka ulkoministeriöstä. Hän painottaa, että jään sulamisen takia pohjoisessa on paljastumassa kokonaan uusi valtameri. Tämä on ihmiskunnan historian suurin maantieteellinen muutos. Koko pohjoisnavan alue voi parin kolmen vuosikymmenen kuluttua olla sulanut kesäaikaan. 

Ympäristöongelmat myös pahentavat toinen toisiaan. Pohjoinen alue lämpeää maapallon keskiarvoon nähden kaksinkertaista vauhtia, ja vaikutukset tuntuvat voimakkaana myös Suomessa. Napajäätikön sulaminen johtaa Jäämeren happamoitumiseen, mikä voi muuttaa koko alueen ekosysteemejä. Ikiroudan sulaminen vapauttaa ilmakehään suuria määriä metaania. Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa pitäisikin Mäki-Reinikan mukaan kääntää kaikki kivet.

Pohjoinen alue lämpeää maapallon keskiarvoon nähden kaksinkertaista vauhtia. #Ulkopolitist Klikkaa twiitataksesi!

Suomen pääasiallisin keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi on hiilidioksidipäästöjen pienentäminen. Myös mustan hiilen käytön vähentäimisellä on oleellinen merkitys. Hiilen polttamisesta syntyvät hiukkaset sitovat lumen päälle kulkeutuessaan itseensä runsaasti lämpöä kiihdyttäen näin alueen sulamista. Tällä hetkellä musta hiili aiheuttaa neljänneksen arktisen alueen lämpenemisestä. Pelkästään Siperiassa on 1 800 voimalaitosta, jotka tupruttavat päästöjä ilmoille.

Trump on jättänyt Kiinalle tilaa

Maailmanlaajuisista nokipäästöistä 60 prosenttia kulkeutuu arktiselle alueelle kuitenkin Kiinasta ja Intiasta. Koska arktisen alueen muutokset heijastuvat ilmastoon globaalisti ja vaikutukset tuntuvat Aasiassa suuremmin kuin meillä, on Kiinassakin herätty arktisen alueen merkitykseen.

”Kiinassa ollaan aidosti huolissaan ilmastonmuutoksesta,” toteaa Arktisen talousneuvoston (Arctic Economic Council, AEC) puheenjohtaja ja Arctia Oy:n toimitusjohtaja Tero Vauraste. Kiinan ilmastopolitiikka on hänen mukaansa modernisoitunut huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Maa myöntää avoimesti olevansa maailman suurin saastuttaja.

Toinen syy Kiinan kiinnostuksen lisääntymiseen liittyy sulaviin merireitteihin ja valtapolitiikkaan – Kiina haluaa olla mukana vaikuttamassa alueen poliittiseen päätöksentekoon.

“Poliittinen painopiste siirtyy kovaa vauhtia itään”, Vauraste sanoo. Kiinaa kiinnostaa erityisesti Siperian pohjoispuolisen Koillisväylän avautuminen meriliikenteelle, sillä se lyhentäisi merimatkaa Eurooppaan jopa 40 prosenttia. Peking onkin Eurooppaan suuntautuvan Uusi Silkkitie -kehityshankkeen osana nimennyt Koillisväylän ”Jääsilkkitieksi” ja julkaissut tammikuussa 2018 ensimmäisen arktisen strategian.

Kiina ja Venäjä solmivat kesällä sopimuksen Koillisväylän kehittämisestä. Merireitin käytön lisääntyminen olisi Venäjälle taloudellisesti kannattavaa. Ylipäätään pohjoiseen vahvasti panostavan Venäjän näkökulmasta aasialaisten valtioiden kanssa on nyt helpompi tehdä yhteistyötä kuin lännen. Kiinan lisäksi alueen vapaakaupasta ovat kiinnostuneet myös Etelä-Korea ja Japani.

Arktisen alueen poliittinen painopiste siirtyy kovaa vauhtia itään. #Ulkopolitist Klikkaa twiitataksesi!

“Kaukoidän maiden kesken voi syntyä uusi arktisen alueen intressikeskittymä – alueella on vahva talouspotentiaali ja sitä kautta paljon valtaa,” Vauraste sanoo. Kehitystä on vahvistanut se, että arktinen alue ei ole Yhdysvaltain nykyhallinnon ulkopolitiikan painopisteenä.

Yhdysvallat oli ennen Suomea Arktisen neuvoston puheenjohtaja, mutta aktiivisuuden laskua ei voi laittaa pelkästään kisaväsymyksen piikkiin: osa pohjoiseen keskittyneitä virkamiehiä on saanut lähtöpassit, ja kesäkuussa 2017 Trump irrotti Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksesta. Myös Kanadan toiminta on Vaurasteen mielestä jossain määrin sisäänpäin kääntynyttä, eikä maa ole vielä lähtenyt tosissaan kehittämään Koillisväylän kanssa kilpailevaa Luoteisväylää.

Vaurasteen mukaan on mahdollista, että Yhdysvallat panostaisi ilmastopolitiikkaan, sillä vääntö Pariisin sopimuksen parissa on lisännyt tarvetta näyttää, että Washington tekee edes jotain. Lisäksi Yhdysvallat on hankkimassa rannikkovartiostolleen uusia jäänmurtajia. Suomalaisen jäänmurto-osaamisen viennin kannalta konsultointi ja lähempikin yhteistyö voisi olla mahdollista, mutta Vaurasteen mukaan vahvistuneet “protektionismin tuulet” eivät ainakaan helpota suomalaisosaamisen vientiä.

Vaurasteen mielestä riski sille, että poliittiset kiistat siirtyisivät aiemmin niiden ulkopuolella olleelle arktiselle alueelle, on kasvanut aivan viimeisten viikkojen aikana. Hänen mielestään Trumpin ja Kim Jong-unin mahdollisesti toukokuuksi suunnitteilla oleva tapaaminen liittyy Yhdysvaltain pyrkimyksiin vaikuttaa Kiinan vaikutusvaltaan.

“Kehittyykö arktinen alue suurvaltapolitiikan ehdoilla ja sen pelikentällä, vai voisiko arktinen dialogi edesauttaa myös suurvaltasuhteissa?” Vauraste pohtii. Toistaiseksi kehitys alueella on ollut maailmanpolitiikan mittapuulla positiivista, mutta alue ei ole irrallaan ympäröivästä maailmasta. “Valitettavasti riski sille, että negatiiviset asiat siirtyvät myös arktiseen politiikkaan on kasvanut.”

Talousyhteistyö ja vapaakauppa liennyttäjinä

Suurlähettiläs Mäki-Reinikan mielestä kaikki haluavat pitää arktisen alueen turvallisuuspoliittisten jännitteiden ulkopuolella. Nimenomaan taloudellinen yhteistyö arktisella alueella luo Mäki-Reinikan mukaan pohjaa rauhanomaiselle yhteistyölle. Venäjää vastaan Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan vuoksi nostettujen sanktioiden vuoksi ei kuitenkaan voida tehdä niin paljon yhteistyötä kuin haluttaisiin, etenkään ympäristönsuojelun alalla.

Kyse on Mäki-Reinikan mukaan siitä, ettei Venäjä saa sanktioiden takia kansainvälistä rahoitusta tiettyihin ympäristöhankkeisiin. Arktisen alueen erittäin herkkä luonto tarvitsisi parasta mahdollista teknologiaa, mutta kaupan esteet hidastavat parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa. Toisaalta Venäjä ei ole itsekään rahoittanut hankkeita. Kasvava protektionismi johtaa puolestaan siihen, ettei muutoksia tapahdu riittävällä nopeudella.
“Länsimaathan eivät missään nimessä luovu sanktioista, ellei Minskin sopimusta noudateta. Se on lähtökohta,” Mäki-Reinikka painottaa.

Vaurasteen luotsaama yritysten välinen Arktinen talousneuvosto (AEC) on nostanut ensimmäiseksi viidestä pääteemastaan markkinayhteydet, sillä viimeisen kahden vuoden ajan vapaakaupan kehityssuunta on Vaurasteen mukaan ollut huono. Varsinkin Yhdysvaltojen toiminta on ollut huolestuttavaa: TTIP:n jäädyttäminen, USA:n jääminen pois TPP:stä ja tullikysymysten esille nostaminen.
“Yhdysvallat käytännössä halvaannuttaa WTO:ta panttaamalla tuomarinimityksiä”, Vauraste toteaa.

Arktinen neuvosto on vain valtiollisten toimielinten sekä alkuperäiskansojen välinen foorumi, ja sääntely arktisella alueella perustuu edelleen vahvasti kansalliseen lainsäädäntöön. Neuvoston päätökset ovatkin pääosin suosituksia, eikä sen piirissä edes käsitellä turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Silti yhteistyön tiimoilta on syntynyt vaikeuksista huolimatta positiivisia tuloksia.

Yhdeksän maata USA, Kanada, Norja, Islanti, Tanska, Venäjä, Kiina, Japani, Etelä-Korea ja EU pääsivät tammikuussa sopuun määräaikaisesta kalastuskiellosta Jäämerellä. Koko alueen jääpeite saattaa olla kesäaikaan sulanut jo 2030-luvulla, ja paljastuvat kalavedet ovat herättäneet kiinnostusta. Jo nyt viidennes maailmassa syödystä kalasta on peräisin arktisilta alueilta. Tammikuussa kuitenkin sovittiin täysi kalastuskielto keskisen Jäämeren alueelle seuraavan 16 vuoden ajaksi. Kalastuskieltoalueen luominen oli suuri saavutus.
”Toivottavasti kieltoa noudatetaan”, Mäki-Reinikka toteaa ja muistuttaa, etteivät tiettyjen valtioiden lippujen alla kulkevat laivat aina ole noudattaneet kalastussopimuksia.

Lisäksi eräs Suomen arktisessa strategiassa mainittu tavoite täyttyi, kun arktisen merenkulun polaarikoodi otettiin käyttöön vuoden 2017 alussa. Sillä pyritään parantamaan liikennöinnin turvallisuutta haastavalla alueella ja vähentämään sen ympäristövaikutuksia.

Pohjoismaat ovat arktisen voimavara

Yleisen kehityksen rinnalla EU:n arktiset tavoitteet menevät pitkälti yksiin Suomen tavoitteiden ja Arktisen neuvoston puheenjohtajuusohjelman kanssa.
“Tosin me näemme alueen merkityksen selkeämmin ja itsemme kannalta läheisempänä kuin monet muut EU-maat,” Mäki-Reinikka lisää.

Yleisesti ottaen Euroopan unioni on aiempaa kiinnostuneempi pohjoisesta. Reinikan mukaan tulevaisuudessa arktisen alueen merkitys korostuu esimerkiksi EU-rahoituksesta päätettäessä:
”Perinteisestihän kaksi kolmasosaa EU:n budjetista on mennyt etelään ja yksi kolmasosa pohjoiseen.”

EU ja eritoten Suomi ovat Mäki-Reinikan mukaan maailman ilmastopolitiikan kärjessä, ja sitoutuneita ilmastonmuutoksen torjumiseen. Hän muistuttaa, että presidentti Niinistö on nostanut mustan hiilen päästöjen vähentämisen esiin keskusteluissaan muun muassa Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kanssa. Vaurasteen mielestä ilmastonmuutokseen epäilleen Putinin kanta öljynporaukseen liittyvään soihduttamiseen ja mustan hiilen käyttöön muuttui Arkangelin maaliskuun 2017 kansainvälisen arktisen foorumin ja heinäkuun Suomen vierailun välillä.

Vauraste pitää myös Pohjoismaiden keskinäistä arktista talousyhteistyötä merkittävänä. Vaikka alue on karttaa katsottaessa pieni, on Pohjoismaiden investointipotentiaali yli viidenneksen alueesta. Pohjoismaiden talouspotentiaali on suuri ja tarjotut ratkaisut voivat edistää alueen kehitystä merkittävästi.

Lue lisää Suomen arktisen osaamisen taloudellisesta hyödyntämisestä ja Kiinan kasvavista intresseistä The Ulkopolitistin arktisen viikon artikkeleista.