Amerikkalaisia 20. insinööriprikaatin sotilaita ylittämässä Eufrat-jokea lähellä Bagdadia marraskuussa 2007. Kuva: Spc. Luke Thornberry / Flickr. (CC BY 2.0)

Yhdysvallat on tasaisesti vetänyt joukkojaan pois konfliktialueilta, eritoten presidentti Donald Trumpin hallintokaudella. Yhdysvaltojen vetäytyminen muun muassa Syyriasta ja Libyasta voi kuitenkin johtaa arvaamattomiin seurauksiin, jos askelmerkkejä ryhtyvät antamaan esimerkiksi Venäjä, Kiina tai Iran.   

Lähi-itä ei enää ole samanlainen kuin vuosituhannen alussa, kun Yhdysvaltojen kiinnostus alueeseen lisääntyi terrorismin noustessa maailmanpolitiikan keskiöön. Vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Yhdysvalloilla oli merkittävä määrä sotilaita muun muassa Irakissa, mutta sittemmin joukkoja on tasaisesti vähennetty.

Samaan aikaan öljyn merkitys Yhdysvaltojen Lähi-idän-politiikan käyttövoimana on vähentynyt. Yhdysvallat ei enää ole riippuvainen Lähi-idän öljystä, vaan saa öljyn omalta maaperältään, Kanadasta tai Latinalaisesta Amerikasta.

Yhdysvaltojen vaikutusvalta Lähi-idässä hupenee käsi kädessä sen kiinnostuksen kanssa. Ja kun Yhdysvaltojen merkitys vähenee, erityisesti Venäjä pyrkii kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa.

Venäjä ja Kiina haluavat lisää valtaa Lähi-idässä ja Afrikassa

Yhdysvaltojen läsnäolo Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on tärkeää, koska, toisin kuin Venäjä ja Kiina, Yhdysvallat on EU:n tapaan painottanut ihmisoikeuskysymyksiä ja demokratian edistämistä apunsa ehtoina. Venäjä on antanut alueille sotilaallista ja taloudellista tukea, Kiina on lainoittanut erityisesti Afrikkaa ja rahoittanut mantereen rakennushankkeita. 

Venäjä on hyödyntänyt tilanteen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ja siitä on kehittynyt tärkeä toimija muun muassa Libyassa ja Syyriassa. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kiistat ovat Venäjälle keino palauttaa kansainvälinen arvovalta, jonka Venäjä menetti Neuvostoliiton romahdettua ja Krimin laittoman miehittämisen takia.

Toisin kuin Lähi-idässä, Afrikassa Yhdysvaltojen rooli ei ole ollut merkittävä. Afrikassa Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaa on kiinnostanut lähinnä terrorismin vastainen taistelu Länsi-Afrikassa ja Libyan johtajan Muammar Gaddafin syrjäyttäminen vuonna 2011. Vuoden 2011 jälkeen Yhdysvaltojen rooli Libyassa on kuitenkin ollut lähes olematon. Tämä on antanut esimerkiksi Venäjälle ja Turkille vapaat kädet edistää tavoitteitaan ilman huolta Yhdysvaltojen väliintulosta: sekä Venäjä että Turkki ovat viitanneet kintaalla YK:n asevientikiellolle ja tukeneet Libyassa kapinakenraali Khalifa Haftarin joukkoja.

Vuoden 2011 jälkeen Yhdysvaltojen rooli Libyassa on ollut lähes olematon.

Klikkaa twiitataksesi.

Amerikkalaiset asiantuntijat arvioivat, että Yhdysvaltojen äänettömyys Libyassa uhkaa Yhdysvaltojen etuja ja tarjoaa Venäjälle tilaisuuden kasvattaa vaikutusvaltaansa Välimerellä. Kenelläkään ei näytä olevan selvyyttä siitä, ketä Yhdysvallat tukee Libyassa. Samaan aikaan Venäjä, Turkki ja Egypti toimittavat aseita ja joukkoja Libyan sisällissodan eri osapuolille.Venäjä ja Turkki hyödyntävät Yhdysvaltojen Libyaan jättämän valtatyhjiön, koska Libya on yksi maailman suurimmista öljyntuottajista ja sijaitsee keskellä strategisesti merkittävää reittiä, jonka kautta pakolaiset kulkevat Afrikasta kohti Eurooppaa.

Yhdysvaltojen Lähi-idän-politiikka nojaa Iranin vastustamiseen

Ulkopoliittinen instituutti puolestaan arvioi, että Yhdysvaltojen vetäytyminen Lähi-idästä on avannut Persianlahden maille mahdollisuuden kerätä lisää tukea esimerkiksi Venäjältä ja Kiinalta. Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston jäsenmaat pyrkivät muuttamaan voimasuhteita Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä tavoitteenaan kaventaa Iranin vaikutusvaltaa. Persianlahden maat ovat vahvasti osallisia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sotatoimissa: ne ovat tukeneet sotien osapuolia Libyassa, Syyriassa ja Jemenissä sekä poliittisesti että rahallisesti.

Esimerkiksi Saudi-Arabiassa Lähi-idän taistelut mielletään sijaissodaksi, jota käydään Irania vastaan. Yhdysvaltojen jättämässä valtatyhjiössä Iran on pyrkinyt laajentamaan poliittista ja sotilaallista valtaansa jo ennestään epävakaalla Lähi-idän alueella. Iranin pyrkimyksiä ei ole katsottu hyvällä Persianlahden maissa, ja erityisesti Iranin kanssa Persianlahden johtovaltion asemasta kilpaileva Saudi-Arabia on yrittänyt padota Iranin vaikutusvaltaa. 

Yhdysvallat on vaalinut suhteitaan juuri Saudi-Arabiaan, koska Saudi-Arabia on asemoinut itsensä vahvasti Iranin vastavoimaksi ja on tässä suhteessa Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen. Presidentti Donald Trump onkin saanut avokätisestä tuestaan kriitikkiä niin ulkomailta kuin Yhdysvalloissa: Trump on hellinyt suhteita Saudien kuningashuoneeseen, jonka epäillään murhauttaneen toimittaja Jamal Khashoggin Istanbulissa helmikuussa 2018. Trump ei ole suoraan tuominnut Saudi-Arabian kruununprinssiä Muhammad bin Salmania murhasta ja helmikuussa 2019 hän muun muassa esti Yhdysvaltojen kongressin raportin Khashoggin murhasta.

Presidentti Donald Trump keskusteli Saudi-Arabian kruununprinssin Muhammad bin Salmanin kanssa työaamiaisella Osakan G20-kokouksessa vuonna 2018. Kuva: The White House / Flickr.

Yhdysvaltojen ja Iranin suhteet ovat jo vuosikymmeniä olleet huonot, mutta tammikuussa 2020 maailma seurasi jännittyneenä, mitä tulisi tapahtumaan, kun Yhdysvallat tappoi iranilaisen kenraalin ohjusiskussa Irakissa. Yhdysvaltojen tappama kenraali Qassem Suleimani oli Iranin islamilaisen vallankumouskaartin pahamaineisten Quds-joukkojen komentaja. Iranin Quds-joukot ovat muun muassa aseistaneet ja kouluttaneet Iranin tukemia ryhmiä eri puolilla Lähi-itää, ja Suleimani on edistänyt Iranin asemaa Syyrian sisällissodassa ja terroristijärjestö Isisin nujertamisessa. Yhdysvallat perusteli Suleimanin murhaa tämän osallisuudella Yhdysvaltojen Irakin-suurlähetystöä vastaan tehtyyn iskuun. Tätä merkittävämpi, julkilausuttu syy oli viestittää Iranille, että sen ei kannata hyökätä Yhdysvaltoja vastaan. Viisi päivää myöhemmin Iran vastasi ohjusiskuilla Yhdysvaltojen Irakin-tukikohtiin.

Yhdysvaltojen vetäytyminen “loputtomista sodista” jatkunee myös vaalien jälkeen

Presidentti Donald Trump lupasi jo vaalikampanjassaan vetää amerikkalaiset pois “loputtomista sodista”. Yhdysvaltojen vaalivuonna 2020 Trump on tyhjentänyt kolme merkittävää tukikohtaa Irakin Syyrian-rajalla ja pudottanut amerikkalaissotilaiden määrän 3000:een. Trump on perustellut joukkojen kotiuttamista sillä, että Yhdysvallat on maksanut läsnäolostaan satoja miljardeja, mutta ei ole saanut mitään vastineeksi.

Trumpin lausunto kuvaa hyvin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan muutosta Trumpin kaudella: Kansainvälinen politiikka nähdään vaihtokaupaksi. Yhdysvaltojen vetäytyminen Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta on osa laajaa ulkopolitiikan muutosta, jossa Trumpin kuuluisa Amerikka ensin -slogan on johtanut Yhdysvaltojen vetäytymiseen Maailman terveysjärjestöstä WHO:sta, kansainvälisistä sopimuksista ja tehnyt pesäeroa Eurooppaan.

Näyttää siltä, että Yhdysvaltojen vetäytyminen Lähi-idässä jatkuu, kävi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa kuinka vain. Trump näyttää keskittyvän kilpailuun Kiinan kanssa ja on todennäköistä, että Trump jatkaisi toisella kaudellaan Yhdysvaltojen joukkojen vähentämistä Lähi-idässä.

Asiantuntijoiden mukaan on mahdollista, että myös demokraattien Joe Biden vähentäisi amerikkalaisjoukkoja Lähi-idässä, jos hänet valitaan presidentiksi. Suurin ero Trumpin ja Bidenin välillä näyttää olevan se, että Biden todennäköisesti uskaltaisi arvostella myös liittolaisiaan: Biden on vaalikampanjassaan sanonut, että hän arvioisi Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian suhteita ja olisi valmis lopettamaan tuen Saudi-Arabian johtamalle sodalle Jemenissä.

Näyttää siltä, että Yhdysvaltojen vetäytyminen Lähi-idässä jatkuu, kävi presidentinvaaleissa kuinka vain.

Klikkaa twiitataksesi.

Yhdysvaltojen pitäisi pysyä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, jotta se pystyy edistämään ihmisoikeuksia ja demokratian kehittymistä näillä alueilla. Yhdysvalloilla on rahaa auttaa näitä alueita ja ohjata niitä kohti demokratiaa, mikä vakauttaisi niitä. Yhdysvallat on merkittävin kansainvälisen politiikan toimija, jolla on arvo- ja sananvaltaa vaikuttaa halutessaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kehitykseen ja vakauteen. Mitä enemmän Yhdysvallat eristäytyy tärkeiltä alueilta, sitä enemmän se menettää omaa vaikutusvaltaansa maailmalla ja voi lopulta menettää asemansa kansainvälisen politiikan johtavana toimijana.

Yhdysvallat voisi lisätä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vakautta muun muassa pehmeällä vaikuttamisella ja talousavulla. Yhdysvallat voisi esimerkiksi Beirutin tuhoisan räjähdyksen jälkeen tukea Libanonia taloudellisesti muiden länsimaiden kanssa. Tuki edellyttäisi kuitenkin poliittista ja taloudellista muutosta Libanonissa, tukea Libanonin kansalaisyhteiskunnalle ja Libanonin jatkuvaa tukemista esimerkiksi Isisin uhkaa vastaan. Yhdysvallat voisi auttaa Libanonia kehittymään ja samalla vakauttaa koko Lähi-itää. Syyriassa, ja eritoten Syyrian ja Irakin rajalla, Yhdysvallat voisi edistää turvallisuutta ja tasoittaa poliittisia erimielisyyksiä. Venäjä ja Iran tähyilevät Syyriaa, jossa presidentti Bashar al-Assad etsii varoja ja kumppaneita Syyrian jälleenrakennukseen. Tämä olisi Yhdysvalloille oiva tilaisuus edistää omia tavoitteitaan Syyrissa ja Lähi-idässä. 

Mikäli Yhdysvallat päättäisi vetäytyä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kokonaan, se vaikuttaisi niiden vakauteen merkittävästi. Lähi-idässä Venäjä jatkaisi valtansa vahvistamista ja pyrkisi entisestään lisäämään valtioiden riippuvuutta Venäjästä, kuten on jo käynyt Syyriassa. Iranin ja Saudi-Arabian vastakkainasettelu todennäköisesti kiihtyy joka tapauksessa, mutta ilman Yhdysvaltoja niiden nokittelu voi laajentua. Afrikassa Yhdysvaltojen lähtö ja sen jättämä valtatyhjiö antaisi Kiinalle ja Venäjälle ihanteellisen tilaisuuden kasvattaa vaikutusvaltaansa, mikä erittäin todennäköisesti hyödyttäisi Afrikan itsevaltaisia johtajia ja heikentäisi ennestään haurasta demokratiaa.