Kansalaiset ovat viime vuosina haastaneet valtioita maailman joka kolkassa oikeuteen hidastelusta ilmastotoimissa – ja jopa voittaneet. Esimerkiksi Alankomaiden, Irlannin, Ranskan ja Saksan ilmastotoimissa on todettu puutteita oikeuden päätöksellä. Tuomioistuimet eivät kuitenkaan voi uraauurtaviakaan ratkaisuja tehdessään ylittää toimivaltaansa lain tulkitsijoina. Siksi niistä ei ole ilmastokriisin ratkaisijoiksi. Näyttävillä ilmasto-oikeudenkäynneillä kuitenkin on tärkeä rooli päättäjien kannustamiseksi ilmastotoimiin.

Tuomioistuimista on tullut viime vuosina keskeinen ilmastoaktivismin areena. Valtioita haastetaan oikeuteen suoranaisena kanteiden ja valitusten virtana, jossa eri valtioiden katsotaan laiminlyöneen toimenpiteitä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Vuonna 2021 valtioihin suoraan kohdistuneiden tuomioistuinvalitusten määrä nousi yhteensä 40:een. Vastaavasti yrityksiä ja muita yksityisen sektorin toimijoita on haastettu oikeuteen erilaisilla ilmaston ja ympäristön saastuttamiseen liittyvillä perusteilla. YK:n ilmastoasioiden riidanratkaisua koskevan raportin mukaan kaikkinensa ilmastoa sivuavien kanteiden lukumäärä, 1550, oli vuonna 2020 lähes kaksinkertaistunut verrattuna edelliseen vertailuvuoteen 2017, jolloin luku oli 884.

Ilmastokriisin torjumiseen tuomioistuimilla on kuitenkin rajalliset toimintamahdollisuudet, sillä tuomioistuinten tehtävä on tulkita ja soveltaa lakia, ei toimia ihmiskunnan omatuntona. Hiljattaiset tuomioistuinratkaisut muun muassa Alankomaista, Saksasta, Irlannista ja Ranskasta antavat kuitenkin viitteitä siitä, että lakiin tai kansainväliseen sopimukseen kirjattu velvoite rajata ilmaston lämpeneminen tiettyyn astelukuun yhdistettynä perus- ja ihmisoikeuksien tulkintaan antaa tuomioistuimelle työkaluja määrätä hallituksia ilmastotoimiin. Kehityskulku voi teoriassa johtaa siihen, että tulevaisuudessa tuomioistuimet valvovat valtioiden ilmastotoimien riittävyyttä säännönmukaisesti.

Alankomaiden Urgenda-tuomio on ilmastovalitusten vaikutusvaltainen esikuva 

Urgenda-niminen ilmastoasioihin keskittyvä kansalaisjärjestö sekä 886 yksityishenkilöä nostivat kanteen Alankomaiden hallitusta vastaan marraskuussa 2013. Kantajat katsoivat Alankomaiden päästövähennystavoitteiden olevan riittämättömiä kansalaisten suojaamiseksi ilmastonmuutokselta. Näin ollen kantajat katsoivat Alankomaiden valtion rikkovan sitä sitovia kansainvälisiä velvoitteita, maan vahingonkorvausoikeuteen sisältyvää huolehtimisen velvollisuutta (duty of care) sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta. Kanteessaan ne vaativat tuomioistuinta määräämään Alankomaita vähentämään päästöjään vuoteen 2020 mennessä 40 % tai vähintään 25 % alle vuoden 1990 tason.

Vuoden 2019 joulukuussa Alankomaiden korkein oikeus lopulta antoi historiallisen ratkaisun Urgenda v. Alankomaat. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa tuomioistuin velvoitti valtion hallituksen toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Urgendan myötä Alankomaat vähensi hiilivoiman käyttöä 75 % sekä kohdensi ilmastonmuutoksen torjumiseen kolme miljardia euroa.

Päätös oli järisyttävä. Olisihan tuomioistuin voinut ratkaisussaan päätyä myös toteamaan, että se ei tuomiovallan käyttäjänä voi astua lainsäätäjän varpaille asettamalla hallitukselle toimintavelvoitteita tai että ilmastonmuutos ei kosketa kantajia riittävän henkilökohtaisesti, jotta ne olisivat oikeutettuja valitukseen. Viimeksi mainitusta syystä tuomioistuin itse asiassa jätti kanteen yksityishenkilöiden osalta kokonaan tutkimatta, mutta otti tapauksen käsittelyynsä Urgenda-järjestön osalta sen yleishyödyllisen ja yhteiskunnallisen tehtävän vuoksi. Tuomioistuin myös perusti ratkaisunsa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan (Oikeus elämään) ja 8 artiklaan (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta), joita ei alun perin varsinaisesti ole tarkoitettu suojaamaan ihmisten oikeutta terveeseen ympäristöön. 

Urgendan vanavedessä valtioihin kohdistuvien ilmastovalitusten määrä on kasvanut aallon lailla. Tuomioistuimet Irlannissa, Ranskassa ja Saksassa ovat hiljattain todenneet maidensa hallitusten ilmastotoimet riittämättömiksi.  Viimeaikaisten valitusten joukossa on myös kuuden portugalilaislapsen ja -nuoren Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) tekemä valitus 33:a Euroopan valtiota vastaan. EIT:llä onkin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisen sisällön Euroopan ihmisoikeussopimus saa suhteessa ilmastokriisiin ja luonnon tilan heikentymiseen. EIT:n tulkinnat ovat vaikutusvaltaisia, sillä kaikissa Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyneissä maissa, kuten Suomessa, EIT:n tulkintoja on noudatettava.

Tuomioistuimet eivät ole ilmastoaktivisteja tai säädä lakeja

Oikeudellinen ja moraalinen punninta eroavat toisistaan siten, että oikeudellinen ratkaisu perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja moraalinen ratkaisu ulko-oikeudellisiin elementteihin. Lait säätää kansan valitsema edustajisto – esimerkiksi Suomessa eduskunta – ja niiden toimeenpanemisesta vastaa hallintokoneisto, esimerkiksi Suomessa hallitus ja sen määräysvallassa olevat ministeriöt ja virastot. Tuomioistuinten roolina on soveltaa ja tulkita säädettyjä lakeja.

Tästä mekanismista johtuen tuomioistuimilta on turhaa odottaa ilmasto- tai muutakaan aktivismia. Suomessa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi totesi vuoden 2019 hallinto-oikeuspäivässä pitämässään puheessa suoraan:

“Ilmastonmuutos ja sitä koskevien kansainvälisten sopimusten noudattaminen on erittäin monimutkainen, poliittinen ja lainsäädännöllinen kokonaisuus, jonka ratkaiseminen yksittäisillä tuomioistuinpäätöksillä ei nähdäkseni ole perusteltua. […] Tuomioistuinten tehtävä on soveltaa ja tulkita lakia, ei luoda tai edes velvoittaa luomaan kokonaan uutta lakia.“

Kuitenkin Alankomaiden korkein oikeus katsoi Urgenda-päätöksessään, että ilmastokriisin torjuminen on Alankomaiden valtiota koskeva oikeudellinen velvoite, vaikka asiaa ei näin suorasanaisesti maan lainsäädännössä ollutkaan ilmaistu. Tuomioistuin perusteli ratkaisuaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 ja 8 artikloiden tulkinnalla, jonka mukaan valtiolla on velvollisuus toimia aktiivisesti kansalaistensa elämän edellytysten ja yksityis- ja perhe-elämän suojan turvaamiseksi, sekä Alankomaiden kansalliseen vahingonkorvausoikeuteen sisältyvään huolehtimisvelvollisuuteen, jonka sisältää velvollisuuden ehkäistä ennakoitavissa olevia riskejä. Valtion toimintavelvoitteen laajuuden eli Alankomaissa vähennettävien päästöjen määrän tuomioistuin määritti muun muassa Pariisin ilmastosopimuksen mukaisten päästövähennystavoitteiden avulla. Välttääkseen hämärtämästä vallan kolmijakoa ja ylittämästä toimivaltaansa tuomioistuin  nimenomaisesti totesi pysyttelevänsä Urgenda-järjestön vähimmäisvaatimuksessa eli kasvihuonepäästöjen vähentämisessä 25 %:lla.

Ratkaisut Alankomaista ja Saksasta osoittavat, että tuomioistuimet pysyttelevät vallankumouksellisiakin ratkaisuja tehdessään tiukasti toimivaltansa rajoissa.

Klikkaa twiitataksesi.

Myös Saksan perustuslakituomioistuin perusteli huhtikuussa 2021 antamaansa ratkaisua tiukan oikeudellisesti todeten maan ilmastolain osin perustuslain vastaiseksi. Valtaosa maan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisista päästövähennyksistä oli jätetty toteutettavaksi vasta vuoden 2030 jälkeen, minkä perustuslakituomioistuin katsoi vaarantavan iältään osin hyvin nuorten valittajien vapausoikeuksia tulevaisuudessa. Jos Saksa käyttää valtaosan jäljellä olevasta hiilibudjetistaan ennen vuotta 2030, joutuisi se rajoittamaan kansalaistensa elämää vuoden 2030 jälkeen äkillisin ja raskain toimin maapallon elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Perustuslakituomioistuin velvoitti Saksan liittohallituksen tiukentamaan maan ilmastolakia.

Ratkaisut Alankomaista ja Saksasta osoittavat, että tuomioistuimet pysyttelevät vallankumouksellisiakin ratkaisuja tehdessään tiukasti toimivaltansa rajoissa. Aina toimivaltaa ei ole, kuten esimerkiksi Norjan korkein oikeus totesi katsoessaan, että se ei voi määrätä Norjan parlamenttia pysäyttämään öljynporauslupien myöntämistä. Samalla havaittavissa on, että esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinta ja kansainväliset ilmastosopimukset antavat tuomioistuimille tarttumapintaa ilmastonmuutoksen oikeudelliseen käsittelyyn.

Niinpä myös ylevän tuntuiset lainsäädäntöön kirjatut tavoitteet siitä, milloin valtio saavuttaa hiilineutraaliuden, voivat ilmasto-oikeudenkäynnissä saada tosielämän merkitystä. EU:n eurooppalaisen ilmastolain 2 artiklassa säädetään EU:n saavuttavan hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, ja Suomen ilmastolakiin valmisteilla olevien muutosten mukaan Suomen tavoitteena olisi saavuttaa hiilineutraalius viimeistään vuonna 2035. Toisaalta ilmastovalituksen tai -kanteen esteeksi voi muodostua jo se, että laissa ei ole säädetty kansalaisten mahdollisuudesta saattaa hallituksen lakiehdotuksia (tai niiden puutetta) tuomioistuintarkastelun alaiseksi. Ilmastokriisi on laaja, kansainvälinen ilmiö, jonka oikeudelliseen jäsentämiseen tuomioistuimet eivät ole tottuneet.

Lainsäädäntöön kirjatut ylevänoloiset tavoitteet hiilineutraaliudesta voivat saada oikeudenkäynnissä tosielämän merkitystä.

Klikkaa twiitataksesi.

Mitä merkitystä ilmasto-oikeudenkäynneillä on ilmastokriisin ratkaisemisessa?

Vaikka yksittäinen tuomioistuinratkaisu saattaa saada oikeudenkäynnin kohteena olleen valtion hallituksen reipastumaan ilmastotoimissa, lienee ilmastokanteiden ja -valitusten tärkein merkitys poliittisen paineen lisäämisessä. Valtioiden haastaminen oikeuteen ilmastotoimien puutteesta osoittaa päättäjille, että asialla on kansalaisille merkitystä.  Ilmastokanteet asettuvatkin osaksi niin kutsutun “strategisen litigaation” perinnettä, jota on aiemmin hyödynnetty monenlaisessa kansalaisaktivismissa. Strategisen litigaation pyrkimyksenä on yleensä uudenlainen laintulkinta, jolla on yksittäisratkaisua kauaskantoisemmat seuraukset. Edellä mainitussa norjalaisessa ilmastokanteessa oli tavoitteena Norjan kaiken öljyntuotannon lopettaminen.

Tuomioistuimeen tehdyt valitukset ovat kuitenkin tehokas ilmastoaktivismin keino lähinnä niissä maissa, joissa on riippumaton ja tehokas tuomioistuinjärjestelmä. Esimerkiksi Venäjän ja Kiinan tuomioistuimet ovat enemmän tai vähemmän päättäjien määräysvallassa, joten todennäköisesti ilmasto-oikeudenkäyntien ratkaisut mukailisivat vallanpitäjien toiveita. Ehkä jo ilmastokanteen nostaminen valtiota vastaan olisi itsessään silkka mahdottomuus tai vähintään vakava henkilökohtainen turvallisuusuhka kanteen nostajalle. Myös EU:n sisällä esimerkiksi Puolan hallitus on viime vuosina järjestänyt epäsuosiossa olevia tuomareita ennenaikaiselle eläkkeelle ja pois tuomioistuimista, joten lienee kohtuutonta odottaa, että painostusta ja kiusantekoa kohtaavat tuomarit uskaltaisivat tehdä uraauurtavia ratkaisuja valtion velvollisuudesta torjua ilmastokriisiä.

Tuomioistuimeen tehdyt valitukset ovat tehokas ilmastoaktivismin keino lähinnä niissä maissa, joissa on riippumaton ja tehokas tuomioistuinjärjestelmä.

Klikkaa twiitataksesi.

Lisäksi tuomioistuinratkaisun merkitys vesittyy, mikäli ratkaisu jää paperille eli sitä ei panna asianmukaisesti täytäntöön. Esimerkiksi Turkki on ollut hidas ja jopa haluton toimimaan EIT:n langettavien tuomioiden mukaisesti. Onkin vaikeaa uskoa, että Turkki tai Venäjä suostuisivat tekemään merkittäviä ja kivuliaitakin ilmastotoimia ainoastaan EIT:n vaatimuksesta. Tuskinpa edes Norjan kaltainen valtio innostuisi öljyntuotantonsa lopettamisesta EIT:n määräyksestä. Vähintään tämä edellyttäisi sopivan ajoituksen ja kansainvälis-poliittisten olosuhteiden suotuisaa kehitystä. Ilmastokriisiä siis tuskin ratkaistaan pelkästään tuomioistuimissa. Pääroolissa ovat yhä edelleen kansainvälinen politiikka sekä kehittyvä teknologia.

Kirjoittaja: Helinä Teittinen

Editointi: Sunna Kokkonen ja Tuure-Eerik Niemi

Kielenhuolto: Matti Marjamäki