The Ulkopolitistin haastatteleman tutkijan, Nato-asiantuntija Leo Michelin mielestä suomalaiset ovat ladanneet Nato-odotuksiaan liiaksi sopimuksen viidennen artiklan päälle. Artikla velvoittaa muut jäsenmaat puolustamaan liittolaista, jota vastaan on hyökätty. Tässä jutussa Michel kertoo, mitä tapahtui, kun periaatetta testattiin toistaiseksi ainoan kerran sotilasliiton historiassa. Päivä oli 11. syyskuuta 2001, ja Leo Michel istui toimistossaan Pentagonissa.

“En koskaan halunnut tulla Suomeen Nato-kaupustelijana, mutta ehkäpä toivoin, että Suomi jossain vaiheessa aidosti harkitsisi jäsenyyttä.”

Pentagonissa miltei parinkymmenen vuoden uran tehnyt Nato-asiantuntija Leo Michel on työskennellyt Ulkopoliittisen instituutin vierailevana tutkijana viimeiset viisi vuotta, mutta tätä edellinen visiitti Suomeen sijoittuu vuoteen 2019.

Nyt, kesäkuussa 2022, Leo Michel kertoo saapuneensa Helsinkiin ristiriitaisin tuntein.

“Se mitä Euroopan sydämessä tapahtuu, on julmuutta. Itsellänikin on eurooppalaisia juuria, ja paitsi että katson tätä ammattini puolesta, tämä osuu myös tunteisiin. Ukrainassa on käynnissä brutaali sota ja humanitaarinen katastrofi. Eikä kukaan tiedä, kuinka tästä tehdään loppu.”

Michel kertoo olleensa pessimistinen Venäjän suhteen jo pidempään, mutta erityisesti toivo kaikkosi Venäjän ja Valko-Venäjän yhteissotaharjoitusten sekä Venäjän Naton laajentumiseen liittyneiden uhkausten myötä.

“Huoli Ukrainasta ja Georgiasta kasvoi tuolloin. Mutta tietysti itselleni uhkaukset toivat mieleen myös Suomen ja Ruotsin.”

Suomen päätös liittyä Natoon oli Michelin mielestä oikea, ja se muodostaa jonkinlaisen onnekkaan puolen onnettomassa tilanteessa ja visiitissä.

 —

Leo Michel on työskennellyt ison osan urastaan Nato-teemojen parissa, muun muassa Yhdysvaltain puolustusministeriössä sekä Geneven turvallisuuspoliittisessa keskuksessa.

Michelin huomio kiinnittyi Suomeen aikanaan Nato-Venäjä-suhteisiin perehtymisen kautta. Työssään eri organisaatioissa hän myös tapasi suomalaisia, jotka tekivät vaikutuksen asiantuntemuksellaan ja persoonillaan.

Eläköitymisensä jälkeen Michel löysi Ulkopoliittisesta instituutista yhdysvaltalaiselle asiantuntijalle tarkoitetun avoimen vierailevan tutkijan paikan. Tässä roolissa hän on voinut perehtyä erityisesti Suomen turvallisuus- ja puolustusasioihin ja päässyt viettämään maassa pidempiä ajanjaksoja.

—

Maaliskuussa Michel lausahti Ylelle, että suomalaiset ovat ymmärtäneet väärin Naton perimmäisen luonteen. Perustuiko Suomen jäsenyyspäätös siis väärinymmärrykselle?

“Välillä keskusteluissa suomalaisten kanssa korviini on kantautunut, että Nato olisi liitto paikallaan siinä hetkessä, kun Suomeen hyökättäisiin. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Naton olemassaolon tarkoitus on ensi sijassa sen pelotevaikutus. Nato on olemassa toimiakseen sotia ennalta ehkäisevänä voimana, turvatakseen rauhaa. Tämä on ollut aivan selvää paitsi Yhdysvalloissa, myös Euroopassa ja Kanadassa.”

Michel huomauttaa, että Nato on poliittinen ja sotilaallinen liitto, ei pelkkä puolustuksellinen organisaatio.

Monille tulee Natosta ensimmäisenä mieleen peruskirjan artikla numero 5 eli niin kutsuttu “yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -periaate, joka velvoittaa muut jäsenmaat vastaamaan sotilaalliseen hyökkäykseen toista liittolaista kohtaan. Viides artikla on kuitenkin Michelin mukaan vain yksi osa sopimusta ja Naton eetosta.

“Kyllä, osana tätä rakennelmaa tarvitaan sotilaallista voimaa, ja joukkojen tulee tietää kuinka operoida yhdessä, jotta idea ylipäätään toimii. Mutta tarvitaan myös yhteistä poliittista sitoutumista. Lisäämme pelotetta Euroopassa ja tiivistämme samanmielisten valtioiden yhteistyötä jotta voimme paremmin puolustaa ydinarvojamme.”

Osassa muita Naton jäsenmaita on viime vuosina nähty demokratian rappeumaa – ja New York Timesin keräämän datan valossa Yhdysvaltojen liittolaismaissa epädemokraattinen kehitys on itse asiassa ollut kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla maailmassa.

Kokonaisvaltaisesti Naton arvomaailma ja sen pyrkimykset ovat kuitenkin demokraattisia, Michel vakuuttaa.

Suomi ja Ruotsi ovat vahvoja demokratioita, ja siksikin niiden liittyminen Naton täysiksi jäseniksi on merkityksellistä.

— 

Suomen päätöksentekoa sutjakoittivat h-hetkellä raportit, joita mahdollisesta Nato-jäsenyydestä oli vuosien varrella koottu. Raportit kuvasivat, mitä jäsenyys käytännön tasolla tarkoittaisi, mikäli Suomi päättäisi hakea sotilasliittoon.

“Ei ollut itsestään selvää, että ennakoivaa työtä on tehty näin perinpohjaisesti.”

Michel katsoo, että prosessi Suomen Nato-hakemuksen takana oli kansallisella tasolla läpinäkyvä, demokraattinen ja yksimielinen.

“On tärkeää, että mittakaavaltaan näin suurella päätöksellä on laaja julkinen tuki, ja itse asiassa niin päin, että päätöksen liikkeellepaneva voima on lähtöisin kansasta. Ja että prosessissa edetään demokraattisesti. Suomen Nato-prosessissa olivat mukana presidentti ja pääministeri, mutta myös eduskunta, jossa päätös nautti laajaa tukea yli puoluerajojen.”

“Meillä olisi Yhdysvalloissa paljon opittavaa tästä prosessista. Yhdysvalloissa on nyt lähes mahdotonta löytää asiaa, joka toisi kaksi puoluettamme yhteen – poliittinen systeemi on niin polarisoitunut. Jos demokraatti sanoo taivaan olevan sininen, republikaani väittää vastaan. Ja toisinpäin.”

Politiikkaa ei Suomessa pelata veren maku suussa.

“Olen oikeastaan pikkuisen kateellinen teille.”

—

Michelin mukaan Suomen Nato-hakemus on yksi harvoista asioista, joilla on sekä republikaanien että demokraattien selkeä enemmistö puolellaan.

“Kun Suomen Nato-hakemus tulee senaatin pöydälle, ei ehkä sata, koska sitä ei tapahdu, mutta hyvin korkea prosentti senaattoreista tulee äänestämään ratifioinnin puolesta.”

Yhdysvaltain edellinen presidentti Donald Trump suhtautui skeptisesti sotilasliittoon. Presidentin sittemmin erottama turvallisuusneuvonantaja John Bolton on kertonut Trumpin ilmaisseen useammassa yhteydessä olevansa valmis lähtemään Natosta.

Paikoitellen Naton suurimmalta liittolaiselta tulevat signaalit saattoivat saada muut maat jopa epäilemään liiton tulevaisuutta.

“Omasta mielestäni Trump oli Nato-asioissa kyvytön hoitamaan kunnolla tehtävänsä Yhdysvaltojen presidenttinä. Eikä hän oikeastaan koskaan oppinut mitään sen enempää Natosta kuin sen tärkeydestä.”

Trumpin retoriikasta huolimatta sotilasliitolla on laaja kannatus sekä demokraattien että republikaanien keskuudessa. Yhdysvallat täytti Nato-velvoitteensa ja piti lupauksensa myös Trumpin kaudella. Maa on kiinnittynyt Natoon laajasti koko puolustuslaitoksensa kautta.

“Haluan uskoa, että kuka tahansa presidentti, joka pyrkisi haastamaan Natoa ja horjuttamaan sen roolia, pysäytettäisiin ennen kuin hän ehtisi tehdä mitään holtitonta.”

Michel katsoo myös, että asiat ovat osin muuttuneet Venäjän hyökkäyssodan myötä. Ulkopoliittiset tapahtumat ovat lähentäneet republikaaneja ja demokraatteja. Ketjureaktion seurauksena hän näkee myös Naton aseman vain vahvistuvan.

“Ei vain palveluksena teille muille, vaan on nimenomaan Yhdysvaltojen kansallinen intressi, että meillä on vahva Nato.”

—

Merkitseekö lännen yhdentyminen nyt myös jonkinlaista Yhdysvaltojen paluuta niin kutsutuksi maailmanpoliisiksi?

Ei, sanoo Michel. Hän ei usko koko maailmanpoliisi-ajatukseen.

“En ajattele, että koskaan olimme maailmanpoliisi, enkä ajattele, että se olisi jotain, mitä meidän tulisi tavoitella. En myöskään näe, että siihen uskoisi Yhdysvaltojen puolustuslaitoksen ytimestä ylipäätään kukaan.”

Toki Yhdysvalloilla on eräänlainen johtajan rooli?

“Mutta minun näkemykseni mukaan tärkeää on tunnustaa, ettemme ole täydellisiä. Teemme virheitä.”

Michel viittaa entisen puolustusministeri James Mattisin puheeseen vuodelta 2018, jossa tämä korosti liittolaisten merkitystä Yhdysvaltojen puolustukselle.

Puheessaan Mattis totesi, että Yhdysvaltojen tulee tehdä enemmän kuin vain kuunnella liittolaisiaan. Sen tulee asettaa itsensä alttiiksi sille, että muut liittolaiset taivuttelevat tai suostuttelevat sen johonkin. Kaikki hyvät ideat eivät nimittäin tule siltä valtiolta, jolla on eniten lentotukialuksia.

“Pidin tätä viisaana lausuntona, jonka tulisi peilautua Yhdysvaltojen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. On tärkeää, että myös pienet valtiot, kuten Suomi, ilmaisevat mielipiteensä.”

Michel katsoo presidentti Sauli Niinistön onnistuneen erityisen hyvin tavassaan toimia ja viestiä siirtymävaiheessa, muutoksen keskellä. Hän mainitsee yhden mieleen jääneen esimerkin.

Kun Niinistöltä kysyttiin, mitä hän aikoo sanoa Putinille Suomen Nato-hakemuksesta, hän totesi, että Putin katsokoon peiliin tässä asiassa.

“Mielestäni se oli oiva vastaus.”

—

Vuonna 2001 Leo Michel toimi Nato-asioista vastaavana johtajana Yhdysvaltojen puolustusministeriössä. Hän istui toimistossaan Pentagonissa, kun syyskuun 11. päivänä terroristien kaappaamat lentokoneet osuivat rakennukseen surmaten Pentagonista Michelin kollegoita ja kaikki koneen matkustajat.

Micheliltä on joskus kysytty, että eikö ole varsin hypoteettinen ajatus, että kaikki muut maat muka rientäisivät apuun, jos yhteen jäsenvaltioon hyökättäisiin. Tuolloin hän yleensä tuo esille syyskuun 11. päivän tapahtumat.

Iskuja seurannut toiminta Michelin mukaan vahvistaa, että viides artikla ei ole vain teoreettinen. Kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa terroriteoista eurooppalaiset ja kanadalaiset aktivoivat artiklan. Brysselissä alkoi keskustelu siitä, mitä hyökkäykset tarkoittivat sen näkökulmasta.

“Tapahtumaketju osoitti, että Nato on tarpeen tullen päättäväinen ja sillä on kykyä nopeaan reagointiin, jos sotilaallinen uhka sen liittolaiseen aktualisoituu.“

Michel sanoo, että asetelma oli odottamaton myös liittolaisten keskinäisten roolien näkökulmasta: oli oletettu, että jos artikla aktivoitaisiin, olisivat ne nimenomaan amerikkalaiset, jotka ehättäisivät eurooppalaisten ja kanadalaisten liittolaistensa apuun. Kävikin päinvastoin.

Osa pitää Natoa melkein yksin Yhdysvaltojen ympärille kietoutuvana organisaationa. Vaikka valtion rooli onkin kriittinen, ajatus siitä, että Yhdysvallat vain sormiaan napsauttamalla saisi Natossa tahtonsa läpi, ei voisi Michelin mukaan olla kauempana totuudesta.

“Naton toiminnan perustana on nimenomaan konsensus, mikä tuo välillä eteen kiperiäkin paikkoja.”

Turkin asettuminen poikkiteloin Suomen ja Ruotsin jäsenyyden tielle on yksi esimerkki tästä.

“Ei ole ensimmäinen kerta, kun jäsenmaa käyttää tämäntyyppistä vipuvartta pyrkiäkseen saamaan omaa agendaansa läpi”, sanoo Michel. “En tosin muista koska se olisi tehty näin julkisesti, mikä ehkä tekee kiistasta monimutkaisemman ratkaista. Kuinka vakavasti Turkin uhkaukset tulee ottaa ja kauanko ne tulevat kestämään, siitä en ole varma. Mutta uskon, että kiista kyllä ratkeaa.”

Osasyy Michelin luottavaisuuteen on, että Turkki laittaa kiistassa myös omaa mainettaan peliin, eikä sille ole eduksi näyttäytyä vastahankurina, joka heikentää liittoa tai estää sitä vahvistumasta.

—

Onko siis kokonaisuudessaan selvää, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on win-win, molemminpuolinen voitto?

“Kyllä,” sanoo Michel painokkaasti. “Tuotte mukananne lujaa demokratiaa, jota tukevat vahva talous ja vahvat sotilaalliset kyvykkyydet. Suomi ja Ruotsi tulevat olemaan Natossa turvallisuuden tuottajia, eivät vain kuluttajia.”

Suomen ja Ruotsin tulevaa Nato-jäsenyyttä määrittävät jo nyt operatiivinen yhteensopivuus ja tietty vakaus. Mailla on myös erikoistuneisuutta – tietoja ja taitoja, joille Michel katsoo olevan kysyntää. Esimerkiksi Suomen ja Ruotsin näkemykset Pohjolan turvallisuustilanteesta, Baltiasta ja Venäjän politiikasta tulevat olemaan arvossa.

“Se, että koko alue on Natossa, tekee puolustuksesta strategisesti älykkäämpää ja tehokkaampaa – kaiken kaikkiaan uskottavampaa.”

Suomen 1400 kilometrin pituista rajaa Venäjän kanssa ovat jotkut kuitenkin kuvanneet taakaksi Natolle.

“Totta kai pitkä raja täytyy ottaa vakavasti, ja niin se otetaankin. Mutta Suomella on vahva puolustus, ja siitä syystä en näe Suomen ja Venäjän välisen rajaviivan kohdistavan Natoon erityistä rasitetta ainakaan lyhyellä aikavälillä. Tietysti Suomi siinäkin suhteessa tulee hyötymään liittolaisena ydinpelotteestamme ja Naton muusta läsnäolosta.”

Tehtävää riittää vielä sittenkin, kun Suomen jäsenhakemus Natoon hyväksytään. Monia yksityiskohtia täytyy käydä läpi ja tiettyjä valmiuksia kehittää. Toisaalta Suomelle avautuu myös uusia mahdollisuuksia.

“Kyvykkäänä, mutta kuitenkin pienenä valtiona teidän täytyy päättää, mitkä prioriteettinne ovat; mihin asioihin haluatte keskittyä ja mihin sijoittaa virkamiehiänne.”

Myös Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenkeskinen yhteistyö tulee Michelin mukaan vain syvenemään Nato-jäsenyyden myötä. Aivan symbioottiseen suhteeseen ei kuitenkaan kannata valmiiksi tuudittautua.

“Sanoisin että tulisi varautua siihen, että meillä tulee olemaan omat erimielisyytemme. Se on normaalia, terveellistäkin.“

“Uskon, että Suomella tulee olemaan vahva ääni Natossa. Teillä on jo nyt kunnioitettu asema Washingtonissa, siitä ei ole epäilystäkään. Täysi Nato-jäsenyys tulee tässä suhteessa olemaan vain askel eteenpäin – niin tiedonjaossa, puheillepääsyssä ja dialogissa kuin Suomen prestiisissäkin, arvovallassa.”

—

Michel on verrannut aiemmin kirjoituksissaan Suomen puolustusta Rubikin kuutioon kahden-, kolmen- ja monenvälisine sopimuksineen. Kokonaisuus voi vaikuttaa sekavalta, mutta kun palaset saa oikeaan järjestykseen, se käy järkeen.

Mikä Rubikin kuutiossa muuttuu Suomen Nato-jäsenyyden myötä?

“Oikeastaan en usko, että Nato-jäsenyys muuttaa tätä asetelmaa kovin paljon. Useimmat näistä palikoista olivat jo jossain muodossa olemassa. Se, mikä voi muuttua, on asioiden tasapaino ja suhteellinen painoarvo. Hienosäätöä tullaan tekemään, mutta Rubikin kuutio pysyy.”

—

Teksti ja kuvat: Annastina Haapasaari