Elina Valtonen on uutistoimittaja maakuntalehti Kymen Sanomissa, joka kuuluu Keskisuomalainen-konserniin. Viime vuonna hän suoritti toisen maisterintutkintonsa Prahan kauppakorkeakoulusta, jossa hänen pääaineenaan oli kansainvälinen politiikka, ja erikoistumisalana Suomen avaruuspolitiikka. 

Kansainvälinen kilpailu avaruuden ympärillä kiristyy. Käynnissä on kujanjuoksu, jota nimitetään uudeksi avaruuskilvaksi (the new space race). Suomi hakee militarisoituvassa avaruusympäristössä turvaa kumppaneistaan ja peräänkuuluttaa avaruuden kestävää käyttöä. 

Yhä useammat maanpäälliset, päivittäin arjessamme käytössä olevat palvelut – tietoliikenne, paikannuspalvelut, mediat – ovat riippuvaisia avaruudessa toimivista satelliiteista. Esimerkkiä avaruuden kasvavasta sotilaallisesta käytöstä on nähty Ukrainan sodassa, jossa satelliittien kautta saatu tieto on palvellut keskeisellä tavalla sekä hyökkäystä että puolustusta. 

Ei siis ole yllättävää, että avaruuskin on militarisoitumassa. Kansainvälisissä sopimuksissa avaruuden aseistamista ei yksiselitteisesti kielletä, ja koko kansainvälinen lainsäädäntö avaruuden hyödyntämiseen liittyen on hyvin heikko. Tästä syystä eri maat kehittävät avaruusaseita, jotka keskittyvät esimerkiksi satelliittien tuhoamiseen tai häirintään. Tässä kunnostautuneita maita ovat erityisesti Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, ja avaruusteknologialla kilpailu onkin tänä päivänä oleellinen osa suurvaltapolitiikkaa. Vaikka varsinaisia avaruusaseita kehittelevien maiden määrä on vielä suhteellisen pieni, avaruusinfrastruktuurin suojelemisesta on tullut globaali haaste kaikille valtioille.

Ei siis ole yllättävää, että avaruuskin on militarisoitumassa

Klikkaa twiitataksesi.

Niin sanottu ensimmäinen avaruuskilpa käytiin kylmän sodan aikaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Uudessa avaruuskilvassa keskeistä on se, että siihen osallistuu yhä useampi taho. Yksityisten yritysten lisäksi yhä useammilla ja pienemmillä valtioilla on intressinsä avaruuden suhteen. Avaruuteen halutaan viedä turisteja ja perustaa tukikohtia, asteroideista ja Kuusta halutaan louhia arvokkaita mineraaleja, ihmisiä halutaan lähettää ensimmäistä kertaa Marsiin ja Maan kiertoradalle halutaan tuhansia ja taas tuhansia uusia satelliitteja.

Avaruus ei ole enää vain suurvaltojen saavutettavissa. Siihen merkittävin syy on avaruustekniikan halpeneminen ja yhtiöiden, kuten SpaceX:n, innovaatiot rakettien uudelleenkäytettävyydestä. Myös pienet valtiot voivat, ja usein haluavat, osallistua uuteen avaruuskilpaan. 

Suomessa avaruustutkimuksella on pitkä historia

Suomessa avaruusalan tutkimuksella on yllättävän pitkät juuret. Suomessa tehtiin merkittävää geofysiikan tutkimusta jo itsenäisyyden alkuvuosina, ja 1930-lukuun mennessä Suomi oli osallisena monissa kansainvälisissä avaruushankkeissa. Suomi aloitti aktiivisen pyrkimisen Euroopan avaruusjärjestöön ESA:aan 1970-luvulla, mutta osittain itäpoliittisista syistä täysjäsenyys toteutui vasta vuonna 1995. 

Pienenä maana Suomella on käytössään pienen maan resurssit. Maan kokonaispanostuksia avaruusalaan ei itse asiassa tarkalleen tiedetä, eikä valtiolla ole erikseen nimettyä kansallista avaruusbudjettia. Avaruushallintokin on hajautettu eri virastoihin, työ- ja elinkeinoministeriön toimiessa koordinoivana virastona. 

Niukkuudesta huolimatta, tai ehkä sen takia, Suomeen on kehittynyt merkittävää avaruusalan osaamista tietyillä kapean sektorin aloilla. Tänä päivänä Suomessa on tunnistettu noin 100 avaruusalan yritystä. Business Finlandin mukaan suomalaisia laitteita on ollut mukana 70 avaruusoperaatiossa ja Suomella on vahvaa tietotaitoa satelliittien komponenttien ja instrumenttien sekä niiden käyttöön vaadittavien ohjelmien kehittämisessä. Osaamista Suomessa löytyy myös tekoälyn käytöstä, avaruussäästä ja satelliittikuvantamisesta. Merkittävää avaruusalan tutkimusta tehdään erityisesti Ilmatieteen laitoksella. Tätä osaamista Suomessa halutaan kehittää edelleen. 

Historian varaan halutaan rakentaa uutta liiketoimintaa

Vuosi 2018 oli monin tavoin vedenjakaja Suomessa. Maassa laadittiin päivitetty kansallinen avaruusstrategia, ensimmäiset suomalaiset satelliitit lähetettiin avaruuteen ja eduskunta vahvisti lain avaruustoiminnasta. Lainsäädännöllä haluttiin tukea toimialan kehittymistä ja luoda kilpailulle tasapuoliset olosuhteet. Laissa säädetään muun muassa toiminnan luvanvaraisuudesta, toiminnanharjoittajien rekisteröitymisvelvoitteista ja ympäristövaikutuksista. 

Avaruusstrategiassa Suomen tavoitteet ovat puhtaasti kaupallisia ja tieteellisiä. Maahan halutaan houkutella ja synnyttää uusia avaruusalan yrityksiä ja suomalaista osaamista halutaan mukaan keskeisimpiin avaruusalan kansainvälisiin hankkeisiin. Tavoitteet esimerkiksi suomalaisten yritysten keräämän ulkomaisen pääoman tai satelliittiteknologiaa tuottavien yritysten liikevaihdon kasvattamisen suhteen vuoteen 2025 mennessä ovat vähintään kunnianhimoisia.

Avaruusstrategiassa Suomen tavoitteet ovat puhtaasti kaupallisia ja tieteellisiä

Klikkaa twiitataksesi.

Maanpuolustukseen liittyviä tavoitteita on vaikeampi arvioida, sillä niistä ei ole saatavilla julkista tietoa. Suomessa on kuitenkin tunnistettu avaruuspalveluiden tärkeys yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Viimeisimmässä Valtioneuvoston puolustusselonteossa mainitaan avaruuspuolustus, joskin lyhyesti, ja erityisesti avaruustilannekuvan tärkeys puolustuksen pohjana. Niin puolustusselontekoa kommentoinut tulevaisuusvaliokunta kuin tutkijatkin ovat peräänkuuluttaneet avaruuspuolustuksen valmiuden kehittämistä. Kansallisen avaruustilannekeskuksen perustamista selvitellään parhaillaan. Suomen motiivit uuteen avaruuskilpaan osallistumisesta vaikuttavatkin olevan kaksijakoisia. Yhtäältä Suomi haluaa osansa avaruusalan kasvun taloudellisista hyödyistä. Toisaalta maassa ymmärretään pienen valtion turvallisuusriskit.

Miten Suomi pärjää suurvaltojen avaruuskujanjuoksussa?

Avaruusalan kehittyminen sekä kaupallisesti että aseellisesti kiihtyy. Kansainvälinen lainsäädäntö on vasta kehittymässä, ja siihen liittyy monia erityiskysymyksiä. Kun avaruus ei laillisesti kuulu kenellekään, on määrittelemättä, mikä siellä on sallittua ja kenelle avaruusresurssit kuuluvat. Jos maapallon kiertorata on pian täynnä satelliitteja, kuka saa päättää, kenen satelliitit sinne mahtuu? 

Kansainvälisessä yhteisössä on hiljalleen herätty näiden kysymysten lisäksi myös avaruusromun ongelmaan. Maapallon kiertoradoilla kiertää valtava määrä toimimattomia laitteita tai hajonneiden laitteiden osia, jotka voivat nopeassa vauhdissa aiheuttaa vahinkoa vielä toimiville laitteille, kansainväliselle avaruusasemalle tai avaruuteen pyrkiville aluksille ja ihmisille. Erityisesti Kiina, Intia ja Venäjä ovat testanneet avaruusaseitaan omiin satelliitteihinsa, mikä synnyttää avaruuteen tuhansia uusia avaruusromun kappaleita. 

Suomen kansainvälisen avaruuspolitiikan vaikuttamisen keskiössä on ajatus siitä, että yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan mahdollisimman pian. Multilateraalisen yhteistyön peräänkuuluttaminen on pienille valtioille hyvin tavallista ja ymmärrettävää. Se on usein ainoa keino pärjätä kamppailussa isompia vastaan. 

Suomelle tärkeimpiä kansainvälisiä areenoita ovat EU ja ESA, sekä COPUOS, joka on YK:n alainen järjestö (UN Committee on the Peaceful Uses of Outer Space). Siihen Suomi liittyi vuonna 2018. COPUOS on areena, jossa kansainväliset avaruuden käyttöä koskevat sopimukset on laadittu, ja jossa uudesta lainsäädännöstä keskustellaan. Järjestö on paisunut jo 70 jäsenmaan kokoiseksi ja toimii konsensusperiaatteella. COPUOS on ollut kykenemätön sopimaan mistään sitovasta, mutta Suomi on päättänyt asemoitua yhdeksi aktiivisimmista jäsenistä. Puheenvuoroissaan Suomi jatkuvasti peräänkuuluttaa avaruuden kestävää käyttöä. 

Suomelle tärkeimpiä kansainvälisiä areenoita ovat EU ja ESA, sekä COPUOS

Klikkaa twiitataksesi.

Kestävyysteemat ovat Suomen avaruuspolitiikassa läpileikkaavia, mikä näkyy esimerkiksi kansallisessa avaruuslainsäädännössä. Lakia avaruustoiminnasta voidaan pitää avaruuden kestävän käytön kannalta proaktiivisena. Siinä muun muassa edellytetään kaikilta avaruusalan toimijoilta oman toiminnan ympäristövaikutusten arviointia ja romun syntymisen ennaltaehkäisyä. Maabrändi puhtaana, innovatiivisena Pohjoismaana tukee kestävyysviestin uskottavuutta kansainvälisillä areenoilla, ja antaa Suomelle niin sanottua pehmeää valtaa. 

Suomen pehmeällä avaruusvallalla on rajoitteensa

Suomen avaruuspolitiikassa on tunnistettavissa pehmeään valtaan pyrkiviä elementtejä. Maa haluaa vahvistaa asemaansa uudessa avaruuskilvassa erikoistumalla tiettyihin kapean sektorin osaamisalueisiin, ja nojaamalla vahvasti kansainväliseen yhteistyöhön. 

Suomalaisen avaruustoiminnan kannalta yhteistyö ESAn ja EU:n kanssa on keskeistä, sillä jäsenmaiden yhteisten hankkeiden kautta Suomi pääsee osalliseksi projekteihin, jotka olisivat sille (tai toisille jäsenmaille) yksinään mahdottomia toteuttaa. Myös kansallinen puolustus on voimakkaasti sidoksissa kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin. Tämä sidos vahvistunee tulevan Nato-jäsenyyden myötä. Kansainvälisessä yhteisössä Suomi peräänkuuluttaa yhteisiä pelisääntöjä avaruuden käyttöön liittyen, sekä avaruuden kestävän käytön periaatteiden laatimista. 

Avaruuspolitiikan toteuttamisessa Suomella on kaksi merkittävää rajoitetta. Toinen niistä liittyy hajautettuun avaruushallintoon, johon liittyy ilmeinen tehottomuuden ja puutteellisen keskinäisen koordinaation riski. Kansainvälisessä vaikutustyössä paljon lepää yksittäisten virkamiesten voimavarojen ja henkilökohtaisten kiinnostuksen varassa. Keskustelua keskitetystä avaruushallinnosta haluttiin avata myös viimeisimmässä avaruusstrategiassa, mutta kaikki avaruushallinnon parissa työskentelevät virkamiehet eivät ole nähneet keskittämisen hyötyä ja sen on pelätty jopa kuristavan entisestään niukkoja resursseja. Keskustelu on siis vielä avoin. 

Toinen keskeinen haaste on tulevaisuuden työvoiman puute. Tutkijat ovat tunnistaneet Suomesta tapahtuvan aivovuotoa, ja toisaalta paikalliset avaruusalan yritykset ovat kokeneet haasteita ulkomaisen työvoiman haalimisesta Suomeen. Näyttääkin siltä, että avaruustoiminnan keskeistä merkitystä yhteiskunnan toimivuuden kannalta ei vielä laajalti tunneta tai ymmärretä. 

Suomen avaruuspolitiikan keihäänkärjet on helposti tunnistettavissa ja luultavasti hyvin selviä alan parissa toimiville ihmisille. Matkaa on kuitenkin vielä siihen, että Suomen avaruusalan osaamisesta tulisi merkittävää kansallista kilpailuetua tässä kiihtyvässä kujanjuoksussa.

Kirjoittaja: Elina Valtonen

Editointi: Hannu Salomaa

Kielenhuolto: Hanna Lehto