Kansainvälistä transihmisten muistopäivää (Transgender Day of Remembrance)  vietetään 20.11. Päivä on omistettu transihmisille, jotka ovat kuolleet väkivaltaisesti transfobian takia. Anti-gender-liikkeen voimistuessa globaalisti myös transihmisten turvallisuus on entistä enemmän vaakalaudalla ja väkivallan uhka todellisempaa joka päivä.

Paavi Franciscus vertasi vuonna 2015 transsukupuolisuutta ydinasevarusteluun verrattavissa olevaan uhkaan yhteiskunnalle. Vertaus heijastelee narratiivia, jota transihmisistä aktiivisesti luodaan anti-gender-liikkeen kautta ympäri maailmaa. Kirkosta politiikkaan, kansainvälisiin järjestöihin ja sosiaaliseen mediaan levittäytynyt liike on nimeltään ‘anti-gender-liike’. 

Sukupuolten tasa-arvon ja LGBTQ+ oikeuksien vastustaminen eivät ole uusia ilmiöitä, mutta viime vuosina ne ovat taas nostaneet päätään uudella yhä vaarallisemmalla tasolla. Katolisesta kirkosta 1990-luvulla lähtenyt anti-gender-liike vastustaa esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa, sateenkaari-oikeuksia sekä aborttioikeutta. Liikkeen keskiössä on sukupuolen ymmärrys biologisesti määriteltynä binäärisenä ehdottomuutena. Näin ollen se myös vastustaa sukupuolen moninaisuutta ja tikun nokkaan ovat erityisesti joutuneet viime vuosina transihmiset.

Transihmisyys on yleiskäsite, joka pitää sisällään transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja joskus myös transvestiitit. Transsukupuolisella sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Esimerkiksi transnainen on siis nainen, joka on määritelty syntymässään fyysisten ominaisuuksien perusteella pojaksi. Muunsukupuoliset, eli henkilöt, jotka kokevat olevansa jotain miehen ja naisen väliltä tai täysin näiden määritelmien ulkopuolella. Cis-sukupuolinen henkilö puolestaan kokee sukupuoli-identiteettinsä samaksi kuin syntymässä määritellyn. 

Transihmisiä on aina ollut olemassa, mutta suhtautuminen heihin on ajasta riippuvaista. Historia osoittaa, että useassa kulttuurissa ympäri maailmaa sukupuolia on nähty olevan useampia kuin kaksi. Sukupuolen moninaisuutta on arvostettu ja pidetty normaalina osana yhteiskuntaa. Kolonialistinen ajatus ihmisten jaottelusta muutti kuitenkin myös sukupuolen määrittelyn. Tiukkaan määritelty ajatus kahdesta sukupuolesta on kulttuurisesti rakennettu systeemi.

Anti-gender-liikkeen retoriikkaa

Anti-gender-liikkeen retoriikassa pyritään usein muovaamaan  transihmisistä kuvaa mielisairaista, vaarallisista ja hyperseksuaalisista ihmisistä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi ahdisteluun. Näiden stereotypioiden luomiseen on jo pitkään osallistunut myös länsimainen elokuva- ja viihdeteollisuus. 

Anti-gender-retoriikka on rantautunut myös Suomeen. Eduskunnassa käytettiin näitä stereotypioit, kun uudesta translaista keskusteltiin viime keväänä. Muun muassa Nykyinen sisäministeri Mari Rantanen (Ps) vastusti lakia vedoten siihen, että transihmiset voisivat ahdistella fyysisesti ja seksuaalisesti naisia ja lapsia pukuhuoneissa. Lisäksi hän viittasi transihmisten mielenterveysongelmiin, joiden takia he eivät ole kykeneviä tekemään päätöksiä omasta sukupuolestaan. Näillä väitteillä ei ole pitävää pohjaa, vaan ne ovat esimerkki nimenomaan anti-gender-liikkeen retoriikasta, joka pyrkii viemään transihmisiltä oman toimijuuden vedoten heidän mielenterveyteensä.

Kesällä 2022 Oodissa järjestettiin drag-artistien pitämä lasten satutuokio. Tapahtuma kuitenkin jouduttiin keskeyttämään tapahtumaa vastustavan mielenosoituksen takia. Mielenosoittajat kertoivat vastustavansa drag queenin groomausta, eli lasten tai nuorten houkuttelua seksuaalisiin tekoihin. Transihmisten vertaaminen pedofiileihin on globaali anti-gender-liikkeen myötä noussut trendi. 

Syrjivän puheen ja päätöksenteon linkit

Retoriikka on yltänyt myös poliittisten päätösten tasolle. Vaikka transihmisten ihmisoikeuksia puolustavia lakeja on mennyt läpi esimerkiksi Suomessa, on myös päinvastaista kehitystä ajavia lakeja syntynyt eri puolilla maailmaa.

Pelkästään vuonna 2023 Yhdysvalloissa on hyväksytty 83 niin kutsuttua anti-translakia 576 ehdotuksen joukosta. Se on valtava kasvu verrattuna viime vuoden vastaavaan lukuun: 26 hyväksyttyä anti-translakia 174 ehdotuksesta. Lait ovat pitäneet sisällään esimerkiksi sukupuolenkorjaushoidon kieltoja ja monet republikaanipoliitikot ovat ilmaisseet haluavansa kieltää ne kokonaan. Vastaavia lakeja, jotka rajoittavat transihmisten oikeuksia terveydenhuoltoon ja ilmaisunvapauteen, sekä sensuroivat transihmisiin liittyvää opetusmateriaalia, on nähty myös ympäri Eurooppaa. 

Transihmisten oikeuksien vastainen politiikka ja lakien läpi meneminen legitimoivat valtiollisella tasolla transfobisen puheen. Päätöksentekijät ikään kuin antavat luvan vihapuheelle laajemmalla tasolla. Sosiaalinen media taas antaa alustan näille puheille. Aiheesta tehty tutkimus osoittaa, että sosiaalisessa mediassa vihapuhe LGBTQ+-ihmisiä kohtaan on suoraan yhteydessä transihmisiä vastustaviin poliittisiin ulostuloihin ja lakeihin. Tästä esimerkkinä Floridassa viime vuonna läpi mennyt Don’t say gay or trans -laki johti sosiaalisessa mediassa trans- ja homofobian räjähdykseen. Esimerkiksi LGBTQ+-henkilöihin viittaavia herjauksia sisältävien twiittien määrä päivässä kasvoi yli 400 prosenttia. Sosiaalisen median jätit ovat epäonnistuneet tämänkaltaisen vihapuheen torjunnassa. Tämä ei ole ihme, sillä esimerkiksi Meta on hyötynyt rahallisesti Don’t say gay or trans -lain mainoskampanjoinnista.   

Transihmiset väkivallan uhreina

Raportit osoittavat, että transihmisiin kohdistuvat rikokset ovat globaalisti lisääntymässä. Mitä enemmän politiikassa ja julkisuudessa transihmisistä muovataan kuvaa epävakaina, vaarallisina ja epäinhimillisinä ihmisinä, sitä enemmän myös häirintää, vihapuhetta ja väkivaltaa tapahtuu. Logiikka noudattaa yksinkertaista vihan pyramidia, jossa väkivalta tiettyä ryhmää kohtaan on yhteydessä hyväksyttyihin negatiivisiin asenteisiin, syrjivään toimintaan ja päätöksentekoon.

Jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevien transihmisten kohtaama väkivallan uhka kasvaa yhteiskunnan vihamielisten asenteiden mukana. Transihmiset joutuvat yli neljä kertaa todennäköisemmin väkivallan uhreiksi kuin cis-sukupuoliset ihmiset.

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tutkimukseen haastatelluista transihmisistä 48 prosenttia ilmoitti kokevansa häirintää liittyen nimenomaan transidentiteettiin. 17 prosenttia transihmisistä ilmoitti kokeneensa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa transtaustansa takia. Vastaava luku Suomessa oli vielä korkeampi. Nämä luvut olivat korkeimmat transihmisillä kaikkien LGBTQ+-ryhmien joukosta. 

Lisähaasteena niin häirinnän, väkivallan kuin väkivaltaisten kuolemien kohdalla on raportointi. Kaikkia tapauksia ei raportoida ja väärin sukupuolittamisen takia yksilön transtausta ei välttämättä näy tilastoissa.

Vuonna 2022 raportoitiin 327 transihmisen henkilön kuolleen väkivallan uhreina. Raportti paljastaa, että näistä uhreista 95 prosenttia oli transnaisia tai feminiinisiä transihmisiä. Lisäksi tapauksissa, joissa on saatavilla tietoa uhrien etnisyydestä, havaitaan, että rodullistettujen transihmisten murhat ovat huomattavan yliedustettuja. Eri syrjinnän muodot, kuten transfobia ja rasismi, siis linkittyvät yhteen ja tulevat toisiaan aina väkivaltaisiin kuolemiin asti.

Euroopan neuvoston antaman suosituksen taustoituksen mukaan Euroopan unionin jäsenmaat eivät ole onnistuneet ehkäisemään transihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kyseisen raportin mukaan viranomaisten kyky tai haluttomuus puuttua transihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan riistää transihmisiltä perusturvallisuuden tunteen ja oikeuden syrjimättömyyteen. 

Transvihan syyt ovat moninaiset. Keskeinen syy on kuitenkin opittu mielikuva siitä, että tietynlainen sukupuolen ilmaisu on normaalia ja kaikki siitä poikkeava epänormaalia. Normista poikkeaminen aiheuttaa monessa epämukavia tunteita, sillä kategoriat luovat turvallisuuden tunnetta. Ne luovat tunnetta, että yksilö on kontrollissa siitä, miten maailmaa tarkastelee. Laiska argumentti on se, että transihmisyyttä on vaikea ymmärtää ja ymmärtämättömyys antaa luvan välinpitämättömyydelle tai vihamielisyydelle. Argumentti antaa ymmärtää, että empatian tunteminen vaatisi ainoastaan oman maailmankuvan vahvistamista, ei avartamista.

Kansainvälisenä transihmisten muistopäivänä on hyvä muistuttaa, miten vaarallista anti-gender-liikkeen toiminta transihmisille on. Liike levittää vihamielisyyttä, joka edistää transihmisiin kohdistuvaan vihapuhetta, syrjiviä lakeja ja väkivaltaa. Jokaisella tulisi olla oikeus perusturvan tunteeseen ja elämään ilman väkivaltaa. Kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta. Transvihan aktiivinen vastustaminen ei voi ainoastaan jäädä transihmisten harteille, kun muu maailma seuraa vierestä. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että kukaan meistä ei ole vapaa, ennen kuin kaikki meistä ovat.  

–

Kirjoittaja: Emilia Noschis
Kuva: Miro Johansson
Editointi: Amani Al-Mehsen
Kielenhuolto:Hanna Lehto