Keväällä 2023 Ugandan parlamentti hyväksyi kuolemanrangaistuksen osana maan uutta ankaraa homolakia. Uudella lainsäädännöllä on syvät kolonialistiset juuret, ja läntisten maiden tapa reagoida Ugandan uuteen lainsäädäntöön heijasteleekin uuskolonialistista maailmankuvaa. Suomi määrittelee ulkopolitiikkansa perustaksi ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämisen, mutta keinot tukea Ugandan seksuaalivähemmistöjä ovat ristiriitaisia.

Toukokuussa 2023 voimaan tullutta Ugandan homolakia (The Anti-Homosexuality Act) on kuvattu maailman ankarimmaksi. Ugandan presidentin Yoweri Musevenin allekirjoitus sinetöi voimaan lain, johon on kirjattu kuolemanrangaistus homoseksuaalisuuden harjoittamisesta (aggravated homosexuality). Muun muassa  alaikäisten seksuaalinen hyväksikäyttö on määritelty laissa teoksi, josta rangaistaan kuolemalla. Seksuaaliset teot vammaisen henkilön kanssa voivat myös johtaa kuolemantuomioon, mikä entisestään heikentää vammaisten henkilöiden seksuaalioikeuksia. Lisäksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämisestä voi seurata järjestöille ja aktivisteille 20 vuoden vankeusrangaistus. Laki mahdollistaa myös pitkien vankilatuomioiden langettamisen jopa vuokranantajille, jotka vuokraavat asuntoja maan seksuaalivähemmistöille. Lakimuutos vaikuttaa merkittävästi seksuaalivähemmistöjä edustavien pakolaisten turvallisuuteen, sillä Uganda lukeutuu maailman suurimpiin pakolaisia vastaanottaviin maihin.

Ugandan presidentti Museveni pyrki muuttamaan uusimman lain sisältöä läntisen painostuksen alla. Hän pyysi parlamenttia harkitsemaan kuolemanrangaistuksen poistamista ja lisäämään lakiesitykseen kohdan homoseksuaalien ”eheyttämisestä”. Lopulta parlamentti suostui lisäämään lakiin kohdan eheytyshoidoista, mutta ei taipunut luopumaan kuolemanrangaistuksesta. Vain kaksi Ugandan parlamentin jäsentä, Fox Odoi-Oywelowo ja Paul Kwizera Bucyana, äänesti homolakia vastaan. Heihin on äänestyksen jälkeen kohdistunut paljon julkista kritiikkiä. Tämä ei ole yllättävää, sillä  suurin osa ugandalaisista suhtautuu ennakkoluuloisesti seksuaalivähemmistöihin ja yhdeksän kymmenestä ugandalaisesta ei haluaisi naapurikseen seksuaalivähemmistön edustajaa. 

Esimerkiksi kirkoilla on iso rooli homofobian levittämisessä Ugandassa: Ugandan anglikaaninen kirkko on asettunut Englannin anglikaanisen kirkon johtajaa Justin Welbya vastaan, joka ilmoitti kirkon tukevan samansukupuolisten parien siunaamista. Myös Ugandan katolinen kirkko on tukenut homoseksuaalisuuden kriminalisointia, vaikka paavi Franciscus on hyvin suorasanaisesti kritisoinut tätä. Lisäksi yhdysvaltalaisrahoitteiset helluntailais-karismaattiset kirkot ovat vahvistaneet poliittista vaikutusvaltaansa homoseksuaalisuuden kriminalisoimiseksi Ugandassa. Ugandalainen sateenkaariyhteisön oikeuksia puolustava Sexual Minorities -järjestö (SMUG) vei yhdysvaltalaisen pastorin Scott Livelyn oikeuteen homofobian systemaattisesta levittämisestä Ugandassa.

Väkivallan ja hiljentämisen politiikka ajaa aktivistit ahtaalle

Ugandassa seksuaalivähemmistöjen asema on ollut pitkään heikko ja nykyisen lainsäädännön vaikutukset ugandalaiseen sateenkaariyhteisöön ovat jo nyt nähtävissä. Tämän vuoden elokuussa Ugandassa langetettiin ensimmäinen kuolemantuomio homoseksuaalisuuden harjoittamisesta. Kun parlamentin jäsen Asuman Basalirwa jätti lakialoitteen homolaista Ugandan parlamentille, se oli jopa säädettyä homolakia rajumpi: siinä pelkästään homoseksuaaliksi identifioituminen olisi ollut rangaistava rikos. Jo ennen uusimman lain voimaantuloa väkivallan seksuaalivähemmistöjä kohtaan raportoitiin lisääntyneen Ugandassa. Seksuaalinen väkivalta, mielivaltaiset pidätykset ja julkiset nöyryytykset kohdistuivat etenkin transsukupuolisia kohtaan. Vuonna 2011 tunnettu ihmisoikeusaktivisti ja seksuaalivähemmistöjen asemaa näkyvästi edistänyt David Kato murhattiin Ugandassa. Uutiset aktivistien murhaamisesta ovat nousseet myös viime vuosina esille. Vuonna 2019 seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajanut aktivisti Brian Wasswa murhattiin kotiinsa. 

Myös tutkijayhteisön asema puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on ollut maassa pitkään haastava. Ugandalainen oikeustieteen professori ja feministitutkija Sylvia Tamale kirjoitti yhdessä maan merkittävien tutkijoiden kanssa vetoomuksen, jossa he vaativat Ugandan uusimman homolain kumoamista. Tamale on saanut osakseen vihapuhetta vuosien työstään puolustaa sateenkaariyhteisöjen oikeuksia. Vuonna 2003 Tamale äänestettiin “vuoden kamalimmaksi naiseksi” ugandalaisen New Vision -lehden vuosittaisessa kyselyssä. Ugandan hallinto on pitkään pyrkinyt vaientamaan ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan ääntä seksuaalivähemmistöjen tukemisessa. Viime vuosina aktivisteja on ajettu entistä ahtaammalle Ugandassa. Vuonna 2022 merkittävä sateenkaariyhteisön oikeuksia ajava  SMUG-järjestö kiellettiin maassa.

Ugandan homolaki on kolonialistisen historian toisinto

Ugandan homolaki edustaa pidempää jatkumoa maan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnässä. Lainsäädäntö homouden kieltämisestä pohjautuu jo 1950-luvulle, jolloin Britannian kolonialismin vuoksi homoudesta tuli laitonta Ugandassa monien muiden Afrikan maiden tavoin. Erityisesti miesten väliset suhteet nähtiin erityisen tuomittavina. Vuonna 2009 National Resistance Movement -puolueen kansanedustaja David Bahatin aloitteesta keskustelu homoseksuaalisuuden kieltämisestä nousi Ugandassa politiikan keskeiseksi puheenaiheeksi. Bahati esitti kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa ja muita rajuja tiukennuksia jo olemassa olevaan homoseksuaalisuuden kieltävään lakiin. Tämä sysäsi liikkeelle keskustelun homoseksuaalisuuden tiukemmasta kriminalisoimisesta.

Vuonna 2014 Museveni allekirjoitti homoseksuaalisuuden kieltävän lakiuudistuksen, joka tuli voimaan vain hetkellisesti sisältäen monia samoja elementtejä nykyisen lainsäädännön kanssa. Jo vuoden 2014 alkuperäisessä lakiesityksessä oli maininta kuolemanrangaistuksesta, mutta siitä luovuttiin lakiesityksen edetessä. Lain myötä sateenkaariyhteisön pääsy terveydenhuollon piiriin olisi vaikeutunut huomattavasti, sillä terveysviranomaisten tuli sen mukaan raportoida sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kansalaiset vankeusrangaistuksen uhalla. Samana vuonna parlamentti hyväksyi myöhemmin kumotun pornografian kieltävän lain, mikä myös lisäsi seksuaalivähemmistöjen kokemaa stigmaa maassa. Lainsäädäntöuudistuksilla presidentti Museveni vahvisti valtaansa Ugandassa kansalaisten keskittyessä homofobiaa lisääviin lakiuudistuksiin päivänpolitiikan seuraamisen sijasta.

Kannanotoiksi tarkoitetuilla leikkauksilla on ollut päinvastaisia seurauksia

Ugandan vuoden 2014 lakiuudistus sai osakseen paljon kansainvälistä kritiikkiä. Lain hyväksymisen jälkeen Ruotsi, Norja ja Tanska ilmoittivat leikkaavansa kehitysyhteistyörahoitustaan Ugandassa. Yhteensä länsimaiset rahoittajamaat peruivat tukiaan noin 120 miljoonan dollarin edestä. Laki kumottiinkin nopeasti sen voimaantulon jälkeen Ugandan perustuslakituomioistuimessa, mihin vaikuttivat läntisten maiden leikkaukset kehitysapurahoista lakiuudistuksen vastustamiseksi. 

Kantaaottaviksi tarkoitetut leikkaukset kuitenkin aiheuttivat ugandalaiselle sateenkaariyhteisölle haittaa, sillä kehitysapurahojen leikkaaminen vähensi myös sateenkaariyhteisöjen saamaa tukea. Rahallisen tuen leikkaaminen vähensi muun muassa terveyspalvelujen saatavuutta. Läntisten maiden leikkaukset Ugandan sateenkaariyhteisöjen tukemiseksi olivat myös osoitus maiden uuskolonialistisesta ajattelutavasta, jossa seksuaalivähemmistöjen tarpeet jäivät kuulematta. Lahjoittajamaiden ja instituutioiden reaktiot vaikuttivat Ugandan sisäpolitiikkaan voimistaen homoseksuaalisuuden kieltävää poliittista retoriikkaa ja seksuaalivähemmistöjen kuvaamista länsimaisina “ideoina.”

Vuoden 2014 lakiuudistuksen aikana Suomi olisi saattanut toimia muiden pohjoismaiden tavoin ja leikata Ugandan rahoitusta vastalauseena sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien väkivaltaisille heikennyksille. Suomella ei ollut kuitenkaan Ugandaan suunnattuna suoria kehitysyhteistyövaroja, josta leikata. Kansainvälisen the Institute for Journalism and Social Change (IJSC) vuonna 2023 julkaisemassa raportissa mainitaan kuitenkin Suomen kehitysyhteistyöhankkeita Ugandassa vuosina 2011–2019. Silloinen kehitysministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Pekka Haavisto kommentoi, että myös Suomi olisi voinut harkita kehitysyhteistyön keskeyttämistä ”ihmisoikeussyistä äärimmäisessä tilanteessa”.  Hän epäili, että avun leikkaaminen voisi heikentää seksuaalivähemmistöjen asemaa entisestään. Haaviston vanha lausunto viittasi todennäköisesti Suomen kehitysyhteistyövarojen vastaanottajaan Tansaniaan, jossa hallinto syrjii väkivaltaisesti seksuaalivähemmistöjä. 

Ulkopolitiikan keinot puolustaa seksuaalivähemmistöjä eivät ole ongelmattomia

Ugandan viimeaikaiset kehityssuunnat vahvistavat väkivallan institutionalisoitumista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan ja herättävät kysymyksiä kansainvälisen yhteisön tavoista reagoida ihmisoikeusloukkauksiin. Vaikuttamisen tavat muodostuvat kyseenalaisiksi, jos kehitysavun leikkaaminen nähdään ainoana keinona puolustaa ihmisoikeuksia. Vuonna 2014 Yhdysvallat vastasi Ugandan uuteen homolakiin leikkauksilla, mikä vaikutti Makerere-yliopiston alaisuudessa olevan yhdysvaltalaisrahoitteisen lähipoliisiohjelman keskeyttämiseen. Tänä vuonna Yhdysvallat asetti matkustusrajoituksia ugandalaisille valtion virkahenkilöille. 

Suomi otti kantaa Ugandan uusimpaan homolakiin EU:n kautta. EU:n parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa jyrkästi tuomittiin Ugandan homolaki ennen sen voimaantuloa. Päätöslauselma sai puolelleen selvän enemmistön. Parlamentin jäsenistä 62 äänesti sitä vastaan ja 36 äänesti tyhjää. Kaikki suomalaiset europarlamentaarikot äänestivät päätöslauselman hyväksymisen puolesta lukuun ottamatta Teuvo Hakkaraista ja Pirkko Ruohonen-Lerneriä, jotka äänestivät tyhjää. Suomi myös tuomitsi Ugandan homolain hallitustenvälisen Equal Rights Coaliton -liittouman jäsenenä. Suomi on linjannut tekevänsä ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa, jossa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on yksi keskeisimmistä painopisteistä. 

IJSC:n tutkijoiden, journalistien ja aktivistien tänä vuonna julkaisemassa raportissa kattavasti selvitettiin monien länsimaiden antama tuki homovastaisille kristillisille toimijoille. Raportissa mainitaan myös Suomen antama epäsuora tuki vuosina 2011–2019 homofobiaa levittäneelle Pentecostal Churches of Uganda -helluntaikirkolle. Suomen osalta avun välittäjänä on toiminut Fida International, joka on suomalainen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Suomi on monien muiden läntisten maiden tavoin rahoittanut Ugandassa uskonnollisia toimijoita, joiden vaikutus homoseksuaalisuuden ankarampaan kriminalisointiin on kiistaton. Yhteensä Suomi on kehitysyhteistyön kautta rahoittanut 1,2 miljoonan euron edestä Fidan toimintaa, jonka kautta varat on suunnattu kiistanalaiselle helluntaikirkolle. Vuonna 2014 ulkoministeriö päätti 100 000 euron tuen antamisesta Fidalle ja järjestön ugandalaiselle kumppanille eteläsudanilaisten pakolaisten tukemiseen Pohjois-Ugandassa. Tämä herättää kysymyksen, miten seksuaalivähemmistöihin kuuluvia pakolaisia on Suomen kehitysyhteistyön kautta tuettu?

Uganda ei ole yksittäistapaus – myös Euroopassa osataan syrjiä

Ugandan homolaki ei ole yksittäistapaus, vaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat huolestuttavasti kaventuneet maailmanlaajuisesti. Pelkästään tänä vuonna Kenia, Ghana, Namibia, Niger ja Tansania ovat Ugandan lisäksi kiristäneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä syrjivää lainsäädäntöään. 

Mutta myös Euroopassa osataan syrjiä. Sateenkaariyhteisöjen oikeuksissa on yhä isoja eroja Euroopassa, vaikka lähtökohtaisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kohentuneet ainakin lainsäädännöllisesti. Suomi päivitti vasta tänä keväänä translain, joka oli jäänyt pahasti jälkeen muista Pohjoismaista loukaten transihmisten kehollista itsemääräämisoikeutta. Samalla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kattojärjestö ILGA-Europen mukaan vuosi 2022 oli eurooppalaisille sateenkaariyhteisölle väkivaltaisin kymmeneen vuoteen. Esimerkiksi vuonna 2021 Unkarin parlamentti hyväksyi lain, joka kieltää homoseksuaalisuudesta, sukupuolenkorjaamisesta tai “poikkeavasta sukupuoli-identiteetistä” opettamisen alaikäisille.

Ugandan kokemat seuraukset ihmisoikeuksien polkemisesta ovat olleet luonteeltaan taloudellisia sanktiota. Sanktiot toimivat ulkopoliittisena työkaluna, jonka tarkoituksena on ajaa maita tai alueita taloudellisesti ahtaammalle. Kuitenkin edelleen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarpeet jäävät sanktioita toteuttaessa kuulematta. Suomi on jo vuosia ottanut voimakkaasti kantaa sateenkaarioikeuksien puolesta, mutta Suomen rooli Ugandassa on ollut ristiriitainen. Suomi voisi edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia valvomalla tarkemmin, etteivät kehitysyhteistyön varat päädy kyseenalaisiin tarkoituksiin. Tässä Suomella on ollut selviä puutteita.

Kirjoittajat: Tiina Salola ja Karoliina Lehtola

Kommentointi: Nanna Hallikainen, Jannika Melkko ja Maija Santalahti

Kielenhuolto: Jannika Melkko