Matias Castrén on tohtoriopiskelija Heidelbergin yliopiston Etelä-Aasian instituutin politiikan tutkimuksen osastolla. Tutkimuksessaan hän keskittyy globaaliin poliittiseen talouteen sekä Intian rooliin globaalissa politiikassa.

Keväällä 2024 Intiassa järjestetään parlamenttivaalit, joiden oletettu voittaja on valtaa pitävä Bharat Janata Party. Viimeiset kaksi vaalikautta pääministerinä toimineen Narendra Modin ohjauksessa Intia on liikkunut monikulttuurisesta demokratiasta kohti etnonationalistista autokratiaa. Samalla Intian strateginen rooli maailmanpolitiikassa on lisääntynyt ja maasta toivotaan Kiinan manttelinperijää maailman tuotantolaitoksena. Uuden Kiinan sijaan nykyinen kehitys näyttää kuitenkin muovaavan Intiasta uutta Venäjää.

Vuonna 2014 Narendra Modi astui ensimmäistä kertaa sisään Intian parlamenttiin pääministerinä. Ensimmäistä virkakauttaan aloittanut Modi painoi päänsä portaisiin ja kutsui rakennusta demokratian temppeliksi. Kaksi virkakautta myöhemmin Modi on viemässä johtamaansa Bharat Janata Party (BJP) -puoluetta kolmansiin parlamenttivaaleihin maassa, jonka demokratian peruspilarit on tukahdutettu, vähemmistöt elävät jatkuvan uhan alla ja varallisuus on keskittymässä harvojen käsiin.

BJP  korvasi Intian kansallisen kongressin pääministeripuolueena vuoden 2014 vaalien jälkeen. Kongressipuolue on Intian perinteinen valtapuolue, jonka keskeisenä ideologiana on ollut demokraattisen ja monikulttuurisen Intian turvaaminen. Jatkuvat korruptioskandaalit ja Gandhin perheen dynastia söivät kuitenkin puolueen uskottavuutta, ja vuoden 2014 vaaleissa kongressipuolueen paikkamäärä tippui 206 paikasta 44 paikkaan. Kongressipuolueen moraalisen alamäen aiheuttamasta laajasta tyytymättömyydestä hyötyi hindunationalismia edustava Gujaratin osavaltion entinen pääministeri Modi.

Itsenäisyydestä asti keskeisin Intiaa määrittelevä ideologia on ollut maan ensimmäisen pääministerin mukaan nimetty nehrulainen pluralismi, joka korostaa Intian monimuotoisuutta, demokraattista federalismia sekä lakiin perustuvaa monikulttuurisuutta. Narenda Modin edustama hindutva on puolestaan noin sata vuotta sitten Intiassa syntynyt poliittis-uskonnollinen ideologia, jota ajaa Sangh Parivariksi kutsuttu poliittisten organisaatioiden kollektiivi. BJP-puolue on Sangh Parivarin virallinen puoluepoliittinen elin. 

Modi tuntuu näkevän itsensä kohtalon agenttina, jonka kautta hindulaisen Intian vääjäämätön nousu tulee toteen.

Klikkaa twiitataksesi.

Liikkeen tärkein järjestö on puolestaan Italian fasistipuolueen esimerkin pohjalta 1920-luvulla perustettu puolisotilaallinen Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS). RSS:n keskeisin tehtävä on hindulaisen kulttuurin suojeleminen ja hindulaisen valtion perustaminen. Ideologian mukaan hinduja ovat Indus-joen tuolla puolen eläneiden rodullisesti ylivertaisten arjalaisten jälkeläiset, jotka kulttuurissaan jatkavat hindulaisuuden perinteitä ja pitävät rotua yllä. Modi on saavuttanut Intiassa lähes profeetallisen aseman hindulaisen kukoistuksen palauttajana. 

Modi tuntuu näkevän itsensä kohtalon agenttina, jonka kautta hindulaisen Intian vääjäämätön nousu tulee toteen. Intialaisen yhteiskunnan ”sahramisointi” (äärihinduistaminen) on myös ollut Modin johtaman BJP:n keskeisin tavoite Intian kansainvälisen aseman vahvistamisen lisäksi. Keskeinen työkalu tavoitteiden saavuttamisessa on ollut lakien aseistaminen, jota on käytetty yhteiskunnallisen kritiikin systemaattiseen hiljentämiseen, valtiollisten elimien haltuunottoon, vähemmistöjen marginalisointiin  sekä kansalaisyhteiskunnan hiljentämiseen.

Hapetettu yhteiskunta

Intian institutionaalisten rakenteiden muuttaminen on päässyt toden teolla käyntiin Modin toisen kauden alkaessa vuonna 2019, kun BJP sai täydellisen enemmistön maan parlamenttiin. Modin suurimpia saavutuksia ovat olleet Intian perustuslain artikkeli 370:n kumoaminen, joka tarkoitti muslimienemmistöisen Jammun ja Kashmirin osavaltion hallinnon liittämistä suoraan keskusvallan alaisuuteen, sekä vuoden 2019 kansalaisuuslaki. 

Jammu ja Kashmir on Pakistanin ja Intian välisen aluekiistan kohteena, ja Pakistan on Intian jakautumisesta asti vaatinut muslimienemmistöistä aluetta itselleen. Alueen saattaminen suoraan Delhin ohjaukseen alaisuuteen on mahdollistanut alueen tehokkaamman militarisoinnin ja väestön kontrolloinnin. Intia on lisännyt turvallisuusjoukkojen määrää alueella sekä perustanut internointileirejä, joihin turvallisuusuhiksi luokitellut muslimit on voitu koota. 

Internointileirejä muslimeille on perustettu myös muualle Intiaan. Vuoden 2019 kansalaisuuslaki antoi Afganistanista, Bangladeshista ja Pakistanista tulleille hinduille, sikheille, jainilaisille, parseille ja kristityille mahdollisuuden kansalaisuuteen, jos he olivat olleet uhatussa asemassa kotimaassaan. Muslimit oli jätetty pois lakiuudistuksesta. Uudistus nostatti voimakasta vastarintaa ympäri Intiaa. Lain tulkittiin mahdollistavan Intiassa pitkään asuneiden perheiden karkotukset. Intiassa henkilöpaperit eivät ole itsestäänselvyys, ja vaaraksi nousikin, että koko ikänsä Intiassa asuneita muslimeita voitaisiin väittää pakolaisten jälkeläisiksi, joilla ei olisi oikeutta kansalaisuuteen ja tulla näin karkotetuksi omasta synnyinmaastaan.

Laki herätti ympäri Intiaa protesteja ja vastustusta, joihin vastattiin väkivallalla puolisotilaallisten siviilijärjestöjen kautta poliisin kääntäessä katseensa muualle. Tähän mennessä lakia on sovellettu Assamin osavaltiossa ‘laittomien kansalaisten’ tunnistamiseen ja haltuunottoon sekä Myanmarista tulleiden Rohingya-muslimien pakolaisstatuksen eväämiseen. Lisäksi laki on ollut ruokkimassa Manipurin osavaltiossa keskushallinnon ja paikallisten etnisten ryhmien ja heimoyhteisöjen monimutkaista konfliktia. Laajemmassa mitassa laki on kuitenkin jäänyt taka-alalle laajan vastarinnan  sekä korkeimmassa oikeudessa käsittelyssä olevien oikeusjuttujen myötä.

Länsimaissa ollaan tietoisia Intian heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta, mutta lännen vaakakupissa painavat tällä hetkellä enemmän sekä geopoliittiset että geoekonomiset tekijät.

Klikkaa twiitataksesi.

Vähemmistöihin ja hallinnon vastustajiin kohdistuva väkivalta on yleisesti lisääntynyt Intiassa Modin vallan aikana. BJP:n hallitsemissa osavaltioissa poliisivoimat tukevat puolueen agendaa, katsovat väkivaltaisuuksia välillä sormien läpi tai jopa suojelevat radikaalihinduja. Laittomiksi rakennuksiksi kutsuttuja muslimien asuinalueita ja liiketoimia on jyrätty maan tasalle ja tilalle on suunniteltu uusia rakennuksia. Kesäkuussa 2023 useat muslimiperheet joutuivat jättämään kotinsa ja elinkeinonsa Uttarkhandin osavaltiossa, kun paikalliset hindut merkitsivät muslimien koteja ja liikkeitä x-kirjaimin ja vaativat heitä lähtemään. Internointileirien, väkivallan, kotien merkitsemisen ja syrjivän lainsäädännön myötä ei olekaan ihme, että Intian ihmisoikeusaktivistit ovat alkaneet nähdä yhtäläisyyksiä tämän päivän Intian ja 1930–40-lukujen Saksan välillä.

Aktivistit ja kansasalaisyhteiskunta ovat olleet äänekkäitä arvostelemaan Modin hallintoa, mutta hallinto on tehnyt parhaansa äänien hiljentämiseksi. Hallintoon kriittisesti suhtautuvia akateemikkoja, opiskelijoita ja aktivisteja on poistettu virasta, estetty etenemästä akateemisella uralla ja vangittu epämääräisissä olosuhteissa. Keskeisinä työkaluina kansalaisyhteiskunnan tukahduttamisessa ovat olleet vuonna 2019 uudistettu antiterrorismilaki sekä vuonna 2020 uudistettu kansalaisjärjestöille kohdistettua ulkomaista rahoitusta rajoittava laki. 

Antiterrorismilaki luotiin alun perin helpottamaan Intiaan kohdistuneiden terrori-iskujen ehkäisyä. Ulkomaista rahoitusta rajoittava laki puolestaan luotiin 1970-luvulla sen pelossa, että Yhdysvallat pyrkisi rahoittamaan kumouksellisia liikkeitä valtioissa, joiden hallinto suhtautuu  on sosialismiin positiivisesti. Modin aikana kumpaakin lakia on muokattu ja tulkittu uudelleen siten, että niistä on tehty oivia välineitä hallintoa kritisoivien yksilöiden hiljentämiseen ja Amnesty Internationalin kaltaisten kansalaisjärjestöjen rahoituksen katkaisemiseen ja toiminnan lopettamiseen. Useita länsimaisesta rahoituksesta riippuvaisia järjestöjä on pakotettu lopettamaan. Länsimaissa ollaan tietoisia Intian heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta, mutta lännen vaakakupissa painavat tällä hetkellä enemmän sekä geopoliittiset että geoekonomiset tekijät.

Suurvallaksi omilla ehdoilla

Geopolitiikka tuntuu tällä hetkellä osoittavan Intiaan. Huolimatta siitä, että Intia on ottanut osaa erilaisiin turvallisuusyhteisöihin kuten Yhdysvaltain johtamaan Quadiin sekä Kiinan johtamaan Shanghain yhteistyöjärjestöön, on Intia ollut haluton valitsemaan puolia. Nykyisessä monimutkaisten keskinäisriippuvuuksien maailmassa perinteisen voiman tasapainon rooli on vähentynyt, joka on mahdollistanut myös Intialle moneen suuntaan ulottuvan ulkopolitiikan selkeiden liittolaislinjojen ulkopuolella.

Merkittävin rooli onkin turvallisuusliittoumien sijaan sillä, kenen ehdoilla globaalin tuotannon verkostot rakennetaan. Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen kinastelu, Kiinan siirtyminen maailman tuotantolaitoksesta tuotantoketjuja luovaksi keskukseksi, kasvun hidastuminen kehittyneissä talouksissa ja kilpailu uusista tuotantoketjuista ovat tehneet Intiasta strategisesti tärkeän maan. EU, Yhdysvallat, Japani ja muut jälkiteolliset taloudet pyrkivät kilpaa neuvottelemaan Intian kanssa suotuisia investointiolosuhteita monikansallisille yrityksilleen. Keskeisessä roolissa on maailman väkirikkaimman valtion valtava hyödyntämätön potentiaali ja mahdollisuus vähentää keskinäisriippuvaisuutta Kiinan kanssa. Modilla siis riittää selkääntaputtelijoita niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin. 

Länsimaiden kasvanut kiinnostus Intian työvoimaresursseja kohtaan on näkynyt esimerkiksi EU-maiden lisääntyneessä läsnäolossa New Delhissä vuosittain järjestettävässä Raisina-dialogissa. Maailman poliittista ja taloudellista tilaa ruotivan huippukonferenssin pääpuhuja on jo kolmesti peräkkäin ollut joko valtionjohtaja tai komission puheenjohtaja Euroopan unionista. Keväällä 2022 Ursula von der Leyen korosti Intian ja EU:n luonnollista kohtalonyhteyttä – onhan Intia maailman suurin demokratia ja demokratia EU:n keskeisin arvo. 

Modin hallinto murentaa Intian demokratian institutionaalista rantakalliota valtameriaallon lailla pala kerrallaan autokratian autioksi hiekkarannaksi.

Klikkaa twiitataksesi.

Tämänhetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ystävyys näyttää olevan arvokasta, eikä se riipu hallintomallista. Ei vaikka Modin hallinto murentaa Intian demokratian institutionaalista rantakalliota valtameriaallon lailla pala kerrallaan autokratian autioksi hiekkarannaksi. Ainoiksi kansainvälisiksi arvostelijoiksi ovat osoittautuneet Persianlahden rikkaat öljyvaltiot, joilta pääministeri Modi joutui pyytämään anteeksi BJP-puolueen tiedottajan puheita tämän esitettyä kärkeviä kommentteja profeetta Muhammadiin liittyen.

Intiasta onkin odotettu uutta Kiinaa, joka ottaisi ohjat globaalissa tuotannossa, kun tuotantoketjut pikkuhiljaa siirtyvät pois Kiinasta. Suurista odotuksista huolimatta kansainvälinen suurpääoma ei kuitenkaan ole virrannut Intiaan. Koronapandemian aikaan yritysten siirtäessä toimintaansa pois Kiinasta suurin voittaja oli Intian sijaan Vietnam. Syy monikansallisten yritysten haluttomuudelle investoida Intiaan on, ettei Intia ole solminut niin kutsuttuja syviä kauppasopimuksia oikeiden tahojen kanssa. 

Syviin kauppasopimuksiin kuuluu kaupan esteiden purkamisen lisäksi esimerkiksi investointien suojaa ja immateriaalioikeuksia koskevia sitoumuksia. Intia on kauppapolitiikassaan systemaattisesti torjunut immateriaalioikeuksia ja investointisuojaa koskevat osat kauppasopimuksista, mikä johti mm. EU:n ja Intian välisten kauppaneuvottelujen kariutumiseen jo kertaalleen vuonna 2013. Neuvottelut kaivettiin uudelleen esiin naftaliinista vuonna 2022, mutta neuvotteluosapuolia aiemmin repineet ongelmat kuten investointisuojat, immateriaalioikeudet, työntekijöiden oikeudet ja ympäristökysmykset eivät ole poistuneet minnekään. 

Intia neuvottelee paraikaa kauppasopimuksesta myös Ison-Britannian kanssa. Loppusuoralla olevissa neuvotteluissa on jouduttu luopumaan isosta osasta Intialle epämieluisia kohtia. Jos sopimus syntyy, siitä näyttää tulevan lisäys Intian merkityksettömien kauppasopimusten kokoelmaan. Sen sijaan, että Modin olisi onnistunut tehdä Intiasta maailmantalouden keskeinen tuotantokeskus, on hän luonut maahan muutamia huippurikkaita liikemiehiä.

Kotimaisen pääoman ja etnonationalismin liitto 

Modin oligarkit ovat onnistuneet kerryttämään pääomaansa yhteistyössä Modin hallinnon kanssa. Oligarkeille järjestelyyn on kuulunut oikeuksia julkisten suurhankkeiden urakointiin, sisäpiirin tietoa tulevista lakiuudistuksista sekä järjestelyjä, joiden avulla yritykset ovat voineet kaapata lähes kokonaisia toimialoja. Oligarkit puolestaan rahoittavat Modia ja tukevat hindunationalistisen ideologian levittämisessä. Keskeisenä toimena on ollut intialaisten mediatalojen systemaattinen ostaminen ja uutisagendan muuttaminen suotuisaksi hindutvalle sekä nykyiselle hallitukselle.

Intian sijoitus lehdistönvapautta mittaavissa rankingeissa on tippunut median omistuksen keskittymisen ja journalistien systemaattisen hiljentämisen myötä. Viimeksi lokakuussa 2023 Intian poliisi suoritti kotietsinnät intialaisen uutistalo NewsClickin journalistien koteihin ilman erillistä kotietsintälupaa. Ainakin 37 journalistia tutkittiin, heidän tietokoneensa ja puhelimensa takavarikoitiin ja osa vietiin tutkintavankeuteen. Syyksi toimille esitettiin uutistoimiston epäintialainen toiminta, joka voitiin terrorismin vastaisen lain mukaan tulkita valtion vastaiseksi toiminnaksi.

Narendra Modin tavoitteena lienee ollut luoda Intiasta tiukan keskusjohtoinen etnonationalistinen kansakunta, joka tarkan ohjauksen kautta voisi nousta taloudelliseksi ja sotilaalliseksi suurvallaksi Kiinan esimerkkiä seuraten. Ilman kytkeytymistä globaaleihin tuotantoketjuihin Intiasta uhkaa kuitenkin tulla militaristinen valvontayhteiskunta, jossa suurpääoma on jakautunut muutamalle hallintoa tukevalle oligarkille. Näin ollen Intiasta näyttää ennemmin olevan tulossa Kiinan sijaan uusi Venäjä.

Ilman kytkeytymistä globaaleihin tuotantoketjuihin Intiasta uhkaa kuitenkin tulla militaristinen valvontayhteiskunta, jossa suurpääoma on jakautunut muutamalle hallintoa tukevalle oligarkille.

Klikkaa twiitataksesi.

Intia on kuitenkin yhä demokratia. Merkkinä tästä on ollut viime vuosina BJP-puolueen tappiot useissa osavaltiovaaleissa. Osavaltioilla on Intiassa muutenkin keskeinen rooli niiden oman hallinnon kautta. Intian oppositio on pyrkinyt yhdistymään ensi vuoden vaalien alla. Oppositiopuolueiden ainoa yhdistävä tekijä on kuitenkin vain BJP:n vastustaminen. Kamppailun ytimessä on se, minkä ideologian pohjalta Intia kansakuntana ja valtiona määritellään. 

Intia on kolonialismin perintönä syntynyt monietninen ja monikulttuurinen poliittinen yhteisö, jonka perustava idea on rakentaa monimuotoisuutta voimavarana käyttävä demokraattinen federaatio. Hegemoniseksi ideologiaksi on kuitenkin noussut perinteistä etnonationalismia mukaileva homogeeninen hindulaisuuden äärimuoto, joka väkivaltaisesti määrittelee sen, mikä on Intia ja kuka on intialainen. Intian monimuotoisuus ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaikka kansakunnan henki määritellään uudestaan. 

Monikulttuurisen Intian tukahduttaminen vaatii äärimmäisiä tekoja, joiden eskaloituminen saattaa jatkua, mikäli nykyinen hallinto jatkaa työtään vielä kevään vaalien jälkeen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Modin karismaattinen legitimiteetti kiidättää BJP:n vielä ainakin yhteen vaalivoittoon. Varmaa on kuitenkin, että oppositio tekee kaikkensa, jotta seuraavan kerran, kun Modi painaa päänsä portaisiin, tapahtuisi se hänen poistuessaan viimeisen kerran parlamentista pääministerinä.

—

Kirjoittaja: Matias Castrén
Editointi: Eero Tuorila, Sasu Katajamäki
Kielenhuolto: Matti Marjamäki