Valtion sekularismi, eli laïcité-periaate, on yksi Ranskan tasavallan ydinarvoista, jonka juuret ulottuvat aina vuoden 1789 suureen vallankumoukseen asti. Ranskan tulkinta sekularismista on poikkeuksellisen tiukka, ja maaliskuussa tulikin kuluneeksi 20 vuotta päähuivien ja muiden huomiota herättävien uskonnollisten symbolien kieltämisestä valtion kouluissa. Tämän jälkeen on sekularismia toteutettu joukolla muitakin kieltoja, jotka liittyvät erityisesti musliminaisten pukeutumiseen. Mitä laïcité-periaate oikein tarkoittaa 2000-luvun alati moninaisemmassa Ranskassa, ja miksi se on maassa jatkuvan kiihkeän debatin kohteena? 

Laïcité-periaatteella on pitkä historia tasavaltalaisena periaatteena Ranskassa. Ranskan vuoden 1789 vallankumous oli kansannousu paitsi monarkiaa myös katolisen kirkon valtaa vastaan. Vallankumouksen tuoksinassa annettu ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistus tunnusti kansalaisten omantunnonvapauden, ja toimii edelleen pohjana Ranskan perustuslaille. Ranskan sekularismimallin erityislaatuisuutta muihin maihin verrattuna selittääkin ranskalaisen historioitsija Jean Baubérot’n mukaan juuri tämä konflikti silloisen valtauskonnon, katolilaisuuden, kanssa. 

Virallisesti Ranskasta tuli sekulaari valtio vuonna 1905, kun kirkko ja valtio erotettiin toisistaan lailla. Tämä laki määrittää vielä nykyäänkin valtion suhdetta uskontoihin, ja sillä perustellaan monia nykyajan tiukennuksia sekularismin tulkintaan. Sekularismin periaate on kirjattu myös Ranskan perustuslain ensimmäiseen artiklaan. 

Ranskan hallituksen verkkosivuilla laïcité-periaate määritellään omantunnonvapauden kautta. Kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia lain edessä uskomuksistaan riippumatta, eikä valtio tunnusta tai tue taloudellisesti mitään uskontoja. Kansalaisilla on oikeus paitsi harjoittaa uskontoaan vapaasti yleisen järjestyksen puitteissa, myös olla täysin vapaita uskonnoista ja uskonnollisista dogmeista. 

Juuri tämä vapaus uskonnoista tekee ranskalaisesta sekularismista erityislaatuisen moniin muihin tunnustuksettomiin maihin verrattuna. Uskontojen harjoittaminen pyritään rajaamaan yksityisiin ja uskonnollisiin tiloihin, kun taas julkisen tilan tulee olla vapaa uskonnollisista vaikutteista. 2000-luvun uskonnollisten asusteiden kieltoja on perusteltu juuri tähän vedoten. Näin periaate on ristiriidassa liberaalimman uskonnonvapauden tulkinnan kanssa, jossa korostetaan pikemminkin yksilöiden vapautta harjoittaa omaa uskontoaan.

Vapaus uskonnoista tekee ranskalaisesta sekularismista erityislaatuisen moniin muihin tunnustuksettomiin maihin verrattuna.

Klikkaa twiitataksesi.

Tasavaltalainen koulu sekularismikiistojen polttopisteessä

Julkisista tiloista juuri valtion kouluihin liittyy erityisiä vaateita tunnustuksettomuudesta, sillä niissä opetetaan tasavallan arvoja kansalaisille. Ranskan koulutusjärjestelmä sekularisoitiin 1880-luvulla, kun katoliselta kirkolta vietiin rooli julkisen opetuksen järjestämisessä. Uuden tasavaltalaisen koulun tuli opettaa kaikille lapsille uskonnollisten oppien sijaan yhteisiä moraalisia arvoja ja puolueetonta tietoa. Tälle pohjalle rakentuisi yhteinen kansallinen ja tasavaltalainen identiteetti, jossa kansalaisia yhdistäisi uskollisuus Ranskan tasavaltaa, eikä omaa uskonnollista viiteryhmää kohtaan.

Ranskan julkisessa keskustelussa koulu myös nähdään usein paikkana, missä laïcité-periaatetta haastetaan ja missä kamppailua tasavallan arvoista käydään. Useat sekularismiin liittyvät viimeaikaiset kiistat ovat koskeneet uskonnollisten symbolien, erityisesti musliminaisten asusteiden, näkymistä kouluissa. 

Vuonna 2004 säädettiin laki, joka kielsi huomiota herättävien uskonnollisten symbolien käyttämisen julkisissa kouluissa. Yhteiskunnallinen keskustelu kiellon ympärillä keskittyi pitkälti hiukset peittäviin hijab-huiveihin, vaikka muina esimerkkeinä huomiota herättävistä symboleista mainittiin myös juutalaiset kipa-päähineet ja “liian isot” ristikaulakorut. 

Poikkeuksellisen vuoden 2004 laista tekee se, että siinä puututtiin nimenomaan oppilaiden vapauteen harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa julkisessa tilassa. Yleisesti julkisten palveluiden käyttäjiltä, tässä tapauksessa oppilailta, ei edellytetä neutraaliutta. Tässä tulkinnassa julkisen vallan tulee kohdella kaikkia kansalaisia tasavertaisesti. Julkisen vallan edustajilta, koulujen tapauksessa opettajilta, uskonnollisen vakaumuksen ilmaiseminen töissä esimerkiksi vaatetuksella oli ollut kiellettyä jo aiemmin. 

Lain perusteluissa puhutaan sekularismin uusista ja kasvavista haasteista, joita nähdään erityisesti kouluissa. Lain toivottiin selkiyttävän ja vahvistavan sekuralismin sääntöjä arjessa. Lain perusteluissa oppilaiden oikeus uskonnolliseen vakaumukseen tunnustetaan, mutta samalla vedotaan haluun säilyttää koulu neutraalina paikkana, jossa oppilaat ovat tasa-arvoisia keskenään. Ranskassa laïcité arvona yhdistyykin usein vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteisiin, joiden pohjalle maa on rakentanut valtiollisen identiteettinsä.

Yhteiskunnallinen keskustelu sekularismista kiihtyy

Keskustelu sekularismista ja sen käytännön tulkinnoista on ollut jatkuvaa 2000-luvulla manner-Ranskan muuttuessa entistä monikulttuurisemmaksi. Samalla on yleistynyt näkemys, jonka mukaan erityisesti muslimien kasvanut määrä Ranskassa on haaste sekularismin vakiintuneelle tulkinnalle. Ranskassa on kuitenkin aina vallinnut useita erilaisia käsityksiä sekularismista, aina tiukasta uskonnon vastaisesta uskonnonvapautta korostavaan. 2000-luvulla yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa ovat korostuneet tulkinnat, jotka haluavat rajata uskonnon näkymistä julkisessa tilassa. Erityisesti poliittisessa oikeistossa kannatetaan Ranskan kristillistä identiteettiä korostavaa sekularismi-käsitystä, jossa sekularismin nähdään rakentuvan katolilaisuuden pohjalle. Tämän identiteettiä painottavan tulkinnan mukaan juuri islam on ristiriidassa sekularismin kanssa. 

Vuonna 2010 huomio kääntyi kouluista muihin julkisiin tiloihin, kun Ranska kielsi ensimmäisenä maana Euroopassa kasvot peittävien huivien, niqabin ja burkan, käytön julkisilla paikoilla. Kieltoa perusteltiin yleisellä turvallisuudella ja yhteiselon periaatteen vahvistamisella, mutta esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea totesi sen loukkaavan suhteettomasti huiveja käyttävien naisten uskonnonvapautta. 

Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien poliittisten puolueiden kasvanut suosio sekä Ranskassa tapahtuneet useat islamistiset terrori-iskut ovat lisänneet sekularismikeskustelun kierroksia. 2010-luvun terrori-iskuihin reagoitiin usein peräänkuuluttamalla entistä vankempaa sitoutumista valtion sekularismiin.

Ranskassa 2010-luvun terrori-iskuihin reagoitiin usein peräänkuuluttamalla entistä vankempaa sitoutumista valtion sekularismiin.

Klikkaa twiitataksesi.

Sekularismin tulkinnan rajanvedosta säädettiin lailla jälleen vuonna 2021. Tällöin astui voimaan niin kutsuttu separatismilaki, joka muun muassa asetti uskonnolliset yhdistykset tiukempaan valvontaan ja vahvisti julkisten palveluiden sekularismiperiaatetta. Lainsäädäntöprosessin taustalla oli Ranskaa syvästi järkyttänyt terroristinen murha. Radikalisoitunut oppilas murhasi Samuel Patyn sen jälkeen, kun tämä oli sananvapautta käsitelleellä yhteiskuntaopin tunnillaan näyttänyt pilakuvia profeetta Muhammedista. Presidentti Emmanuel Macron halusi lailla taistella “islamistista separatismia” vastaan. Macronin mukaan islamistinen separatismi tarkoittaa Ranskan valtion arvojen vastaista äärimmäisen ideologian mukaista toimintaa, jossa halutaan luoda erillisiä sääntöjä noudattavia yhteiskuntia. Esimerkki tällaisesta toiminnasta on lasten ottaminen pois julkisesta opetuksesta. 

Sekularismia vahvistavien lakien lisäksi useat presidentit ovat vuorollaan esittäneet  aloitteita islamin voimakkaammasta sääntelystä Ranskassa. Ulkomaalaista vaikutusvaltaa ranskalaiseen islamiin on pyritty vähentämään kieltämällä ulkomailla koulutetut ja Ranskaan lähetetyt imaamit vuoden 2024 alusta lähtien. 

Maailma muuttuu – pysyykö laïcité mukana?

Vuoden 2004 laki ei siis ollut sekularismin tulkintoja koskevan keskustelun päätepiste, vaan pikemminkin lähtölaukaus. Viimeisimpänä kouluissa kiellettiin koko vartalon peittävät abayat vuonna 2023. Nykyinen pääministeri, presidentti Macronin Renaissance-puolueen Gabriel Attal on nostanut sekularismin vahvistamisen yhdeksi kautensa kärkiteemoista. 

Syksyllä 2024 tullaan toteuttamaan alueellisia pilotteja koulupuvun käytöstä. Koulupukua kannatti aiemmin erityisesti oikeisto ja äärioikeisto, mutta aloite pilottiin tuli Macronin keskustaoikeistolaisesta puolueesta. Perusteita koulupuvun käytön puolesta on esitetty useita, aina oppilaiden tasa-arvosta kouluyhteisöjen yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseen. Toisten mielestä se olisi myös tapa edistää sekularismin toteutumista kouluissa ja osaltaan tilkitä koetut aukot vuoden 2004 laissa. 

Vaikka vuoden 2004 huivikieltoa perustellaan tasa-arvolla, kokevat toiset sen epäoikeudenmukaisena. Monet maahanmuuttajataustaiset nuoret kokevat ammottavan kuilun Ranskan julkilausutun tasa-arvon ihanteen ja arjessa kohtaamansa syrjinnän välillä. Nuoret ovat vanhempia sukupolvia avoimempia puhumaan etnisyydestä ja rasismista, teemoista jotka jäävät usein paitsioon universalismia ja valtion värisokeutta korostavassa Ranskassa. Erityisesti nuoret muslimit, mutta myös muut vähemmistöt, kokevat sekularismia tiukentaneet lait muslimeja syrjivinä.

Ranskassa erityisesti nuoret muslimit, mutta myös muut vähemmistöt, kokevat sekularismia tiukentaneet lait muslimeja syrjivinä.

Klikkaa twiitataksesi.

Myös asenteissa sekularismia kohtaan on havaittavissa selkeitä sukupolvieroja. Kyselytutkimuksen mukaan nuoret ovat sallivampia uskonnollisten symbolien näkymiseen kouluissa. Lukiolaisille laïcité tarkoittaa ennen kaikkea uskonnon ja politiikan erottamista toisistaan, omantunnonvapautta ja uskontojen välistä tasa-arvoa. Ei siis niinkään uskonnon häivyttämistä yhteiskunnasta tai esimerkiksi kouluista, mikä on korostunut erityisesti tällä vuosituhannella.

Periaate, joka kääntyy itseään vastaan?

Ranskalainen sekularismi edellyttää uskonnon asettamista sivuun julkisessa elämässä: kansalaisten on oltava ranskalaisia ensin, ja vasta toissijaisesti uskonnollisen ryhmän jäseniä. Näin laïcité-periaatteen voidaan nähdä myös liittyvän assimilaatioon valtakulttuuriin. Viime vuoden lopussa julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 78 prosenttia ranskalaisista muslimeista pitää nykyisenkaltaista laïcité-politiikkaa syrjivänä muslimeita kohtaan. Vuoden 2004 laki on edelleen epäsuosittu muslimien keskuudessa. Myös suhtautumisessa abaya-kieltoon havaitaan suuri ero muslimien ja koko väestön välillä. Koko väestöstä 81 prosenttia kannatti kieltoa, mutta muslimeista vain 28 prosenttia. 

Ranska tullee kipuilemaan sekularismitulkintojen kanssa vastakin. Yhteiskunnallinen polarisaatio kasvaa poliittisen keskustan menettäessä kannatusta oikealle ja vasemmalle, ja sekularismi käsitteenä politisoituu entisestään. Erityisesti yhä enemmän suosiota niittävälle äärioikeistolaiselle Kansallinen liittouma -puolueelle sekularismin puolustamisesta on tullut tapa kritisoida maahanmuuttoa ja islamia. Viime presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle päässyt puolueen ehdokas Marine Le Pen ehdotti vaalikampanjansa aikana huivien täyskieltoa kaikilla julkisilla paikoilla. 

Ydinajatus ranskalaisen sekularismin ja tasavaltalaisten periaatteiden takana on toimia yhdistävänä tekijänä isolle ja moninaiselle kansakunnalle. Aatteet toimivat kuitenkin vain, jos ne tuntuvat kansalaisilta oikeudenmukaisilta. Teoriassa tasapuolinen arvo voikin käytännössä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Jos huivia käyttävä tyttö kokee kouluun menon ahdistavana huivikiellon takia, saavutetaanko tiukalla sekularismitulkinnalla oppilaiden tasa-arvoa, vai jotain ihan muuta? Kansalaisia kokoavalta ihanteelta putoaa pohja, jos entistä suurempi osa ranskalaisista kokee laïcité-periaatteen syrjivänä tai omaa uskonnonvapauttaan rajoittavana.

Kansalaisia kokoavalta ihanteelta putoaa pohja, jos entistä suurempi osa ranskalaisista kokee laïcité-periaatteen syrjivänä tai omaa uskonnonvapauttaan rajoittavana.

Klikkaa twiitataksesi.

Kuten kaikki tietyssä kulttuurisessa, historiallisessa ja poliittisessa hetkessä syntyneet käsitteet, myös laïcité elää ajassaan. Se reagoi yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja sen tulkinta voi ottaa uusia muotoja, kuten tapahtui vuoden 2004 huivikiellossa. Tulevaisuudessa eteen saattaa nousta kysymys laïcitén liberaalimmasta tulkinnasta, joka ottaa paremmin huomioon uskonnollisen moninaisuuden. Onnistuisiko Ranska muokkaamaan yhtä ydinperiaatteistaan sellaiseen muotoon, että siihen voivat sitoutua kaikki tasavallan asukkaat?

Kirjoittaja: Mari Isomäki
Kommentointi & editointi: Kaarlo Somerto, Niko Niemisalo
Kielenhuolto: Hanna Lehto