Ukrainan sodan myötä Ranska on joutunut arvioimaan uudelleen asevoimiensa rakennetta ja painopisteitä. Ranska on sotilaallisesti yksi Euroopan vahvimmista valtioista, minkä vuoksi sen tekemillä päätöksillä ja uudistuksilla on merkitystä myös Suomen puolustussuunnittelun kannalta.

Sota Ukrainassa on herättänyt Euroopan maat pohtimaan omien puolustusratkaisujensa periaatteita. Euroopassa on nautittu pitkän rauhan tuomista ”osingoista”, kun puolustuksen määrärahoja on pystytty pienentämään ja säästettyjä varoja käyttämään muihin tarkoituksiin. Venäjän hyökättyä Ukrainaan rauhanosinkojen hyödyt ovat kuitenkin kuihtuneet päättäjien kasvattaessa puolustusbudjettejaan. Samalla on muistettava, ettei sodankäynti ole laskutoimitus, jossa suurin budjetti voittaa. Vähintään yhtä tärkeää on tarkastella, miten ja mihin verovaroja käytetään. Onkin keskeistä pohtia, millaiseen sotaan Euroopan armeijat ovat varautumassa.

Kysymys on Suomen puolustuksen kannalta merkittävä kahdesta syystä. Ensinnäkin Suomen puolustuksen perusratkaisuihin kuuluu jäsenyys Natossa. Puolustusliitolla ei kuitenkaan ole omaa armeijaa, vaan se koostuu kansallisista puolustusvoimista, joita kehitetään kansallisilla päätöksillä. Täten jokaisen puolustusliiton jäsenmaan oman armeijan koostumus määrittää sen, miten ne voivat osallistua operaatioihin ja millaista apua ne voivat lähettää kriisitilanteessa. Toiseksi armeijan rakenne antaa kuvan siitä, kuinka liittolaiset ennustavat sodankäynnin kulun. Kärjistäen valtio, joka nojaa puolustusstrategiassaan suureen reserviin, ajattelee sodan etenevän eri tavalla kuin maa, joka on panostanut korkean teknologian aseisiin ja pienempään reserviin.

Valtio, joka nojaa puolustusstrategiassaan suureen reserviin, ajattelee sodan etenevän eri tavalla kuin maa, joka on panostanut korkean teknologian aseisiin ja pienempään reserviin.

Klikkaa twiitataksesi.

Ranska on yhdessä Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Saksan kanssa Naton puolustusstrategian kannalta tärkeimpiä jäsenvaltioita. Ukrainan sodan myötä Pariisissa alkoi kiivas keskustelu tarpeesta kehittää asevoimia, jotta Ranska voi yhtäältä varautua Venäjän aggressioon ja toisaalta tukea Ukrainaa asetoimituksilla. Samaan aikaan Ranskassa tuli ajankohtaiseksi laatia uusi suunnitelma puolustuksen määrärahojen käytöstä (Loi de programmation de militaire) seuraavalle kuudelle vuodelle (2024–2030). Puolustuksen strategiaa konkretisoiva suunnitelma ja sen ympärillä käytävä keskustelu tarjoavat hyvän pohjan analysoida Ranskan keskeisiä puolustusratkaisuja. 

Ranskan puolustusajattelun kehitys

Avain ranskalaisen puolustusajattelun hahmottamiseen löytyy maailmansotien synnyttämästä traumasta. Molemmissa maailmansodissa Pariisissa oli valmistauduttu vääränlaiseen sotaan vääränlaisella kalustolla. Vastaavan kohtalon välttääkseen puolustusstrategiaa uudistettiin Charles de Gaullen johdolla kolmella tavalla, jotka löytyvät lähes muuttumattomina myös Ranskan nykyisestä puolustusstrategiasta. Ensinnä maan turvallisuuden perälautana on itsenäinen ydinaseohjelma. Toiseksi Pariisi on pyrkinyt ylläpitämään laaja-alaisesti sotilaallisia kyvykkyyksiä, joiden avulla maa pystyy itsenäisesti suojelemaan tärkeäksi kokemiaan intressejä. Kolmanneksi Ranskassa on koettu olennaiseksi tukea itsenäistä puolustusteollisuutta, jolloin kriisitilanteessa maasta löytyy osaamista kaikilta teknologialohkoilta.

Kylmän sodan päätyttyä Ranskan armeijalta hävisi selkeä vihollinen, kun Neuvostoliitto romahti ja Saksat yhdistyivät. Lisäksi erityisesti Yhdysvaltojen toiminta Persianlahden sodassa osoitti Ranskalle, kuinka tehokas teknologisesti edistynyt ammattiarmeija voi olla. Näiden muutosten seurauksena puolustusvoimia alettiin Pariisissa muuttaa kahdella tavalla. Yhtäältä vuonna 1994 julkaistussa puolustusvoimien mietinnössä ehdotettiin puolustusvoimien prioriteettien muuttamista ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun. Kylmän sodan aikainen ajattelu, joka perustui kolmeen limittäiseen kehään (Ranska, Eurooppa ja maailma), vaihtui kuuteen rinnakkaiseen skenaarioon. Uudistuksen myötä keskiöön nousivat valtioiden romahduksesta seuranneet valtatyhjiöt, terrorismi sekä kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus. Puolustussuunnittelussa alkoi myös korostua ajatus Ranskasta strategisena saarena, jota ympäröivät liittolaiset.

Toisena kylmän sodan aiheuttamana seurauksena Ranskassa lakkautettiin yleinen asevelvollisuus. Samalla puolustusvoimien määrärahoja leikattiin huomattavasti. Vuosien 1990 ja 1995 välillä henkilöstöä vähennettiin sadalla tuhannella, ja kylmän sodan päättymisestä seuranneina kymmenenä vuotena puolustukseen käytettävät määrärahat vähenivät vajaasta kolmesta prosentista kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Samalla poliittiset päättäjät olivat haluttomia luopumaan ydinaseohjelmasta, laaja-alaisista itsenäisistä kyvykkyyksistä sekä kansallisesta aseteollisuudesta. Kehityksen johtotähdeksi muodostui ajatus mammutin laittamisesta kuntokuurille. Ylimääräinen rasva poistettaisiin, mutta lihakset säilyisivät. Proosallisemmin sanottuna logistiikkaketjuja tehostettiin ja tilausmääriä supistettiin. Kalustotilauksissa painotettiin korkeaa teknologiaa ja monikäyttöisyyttä. Lisäksi jäljelle jäävän henkilöstön koulutukseen panostettiin.

Uudistusten myötä käsitykset siitä, miten ja millaiseen konfliktiin Ranskan pitäisi varautua, alkoivat muuttua. Tämän muutoksen sanoittamisen ytimessä on ollut sittemmin prikaatikenraalina eläköityneen Guy Hubinin teos Perspectives tactiques. Hubin yhdistelee teoksessaan ranskalaiskenraalien Ferdinand Fochin ja André Beaufren logiikkaa ja  yhdysvaltalaista ajattelua ja asettaa teknologisen muutoksen avainasemaan. Asekehityksen ja informaatioteknologian saralla tehdyt läpimurrot ovat Hubinin mukaan nostaneet sodankäynnin tempon uudelle tasolle ja siirtäneet niin sanotun homotetiallisen ajattelun historiaan. Tällä käsitteellä prikaatikenraali tarkoittaa keskitetysti johdettuja joukko-osastoja, jotka muodostavat yhtenäisiä rintamalinjoja. Yksinkertaistaen Hubin argumentoi, että rintamalinjat muuttuvat epäselvemmiksi ja komentoketjut joustavammiksi. Muutosta korostaa myös Hubinin huomio, jonka mukaan konflikti, jossa Ranskan keskeiset intressit olisivat uhattuna, muuttuisi nopeasti ydinsodaksi. Tämä hämärtäisi entisestään rintamalinjoja.

Ukrainan sodan aiheuttama keskustelu

Ukrainan sodan aattona Ranskan armeija oli ammattimaistunut sekä pienentynyt ja se nojasi teknologiseen ylivoimaan. Pariisi oli onnistunut projisoimaan valtaansa Malissa ja Sahelin alueella laajemmin, joskin konfliktit olivat osoittaneet Hubinin ennustusten villeimmät oletukset yliampuviksi. Muutoksista huolimatta ranskalaissotilaat olivat kärsineet operaatioon sopimattomasta varustuksesta ja tiedonkulun katkoksista. Silti Ranskan puolustuksen perusratkaisut pysyivät muuttumattomina.

Ukrainan sodan aattona Ranskan armeija oli ammattimaistunut sekä pienentynyt ja se nojasi teknologiseen ylivoimaan.

Klikkaa twiitataksesi.

Pian Ukrainan sodan alettua Ranskassa virisi keskustelu maan puolustusvoimien tilasta. Yksi äänekkäimmistä kriitikoista oli toimittaja Jean-Dominique Merchet, joka on arvioinut Ranskan pystyvän miehittämään vain 80 kilometrin levyistä rintamalinjaa. Merchet kuvaa Ranskan armeijaa bonsaipuuversioksi Yhdysvaltojen armeijasta. Tällä hän tarkoittaa Pariisin haluavan toimia kuin Yhdysvallat, mutta murto-osalla sen resursseista. Tilannetta ei paranna pienistä tilausmääristä kärsivä puolustusteollisuus, jota voisi Merchetin mielestä kutsua puolustuskäsityökompleksiksi (military artesanal complex).

Merchet ei ole jäänyt kritiikissään yksin. Erityisesti huomiota on saanut logistiikkaketjujen haavoittuvuus. Ukrainan kaltaisessa kulutussodassa varastot tyhjenevät nopeasti, eikä toimittaja Yannick Smaldoren mukaan Ranskalla ole kykyä korvata tappioita tarvittavalla nopeudella. Samoin tutkija Joseph Henrotin on kritisoinut Pariisin nojaavan liikaa teknologiaan samalla, kun se on unohtanut kulutussodan perusperiaatteet. Tilannetta kuvaa hyvin se, kuinka ennen Ukrainan sotaa ranskalaisilla oli yhteensä 77 Caesar-haupitsia. Niistä 49 on luovutettu Ukrainalle jättäen Ranskan puolustukselle 35 tykkiä. Lisäksi Pariisi on luvannut seuraavat 79 tuotantolinjalta valmistuvaa Caesaria Ukrainalle. Tilanteen ongelmallisuutta lisää, että haupitseja valmistavalla Nexterillä kesti kaksi vuotta kasvattaa tuotantokapasiteettiaan. Kapasiteetti kasvoi tuona aikana kahdesta tykistä kuuteen tykkiin kuukaudessa. On siis todennäköistä, ettei Ranskan oma suorituskyky palaudu sotaa edeltävälle tasolle vielä yli vuoteen.

Ranskan turvallisuusasioiden johtava analyytikko Michel Goya on ehdottanut maan puolustusvoimien perusperiaatteiden uudistamista. Hänen mukaansa halu ylläpitää laaja-alaisesti kaikkia kyvykkyyksiä ei Ranskan kokoiselle maalle ole mahdollista. Samoin puolustussuunnittelussa fokuksen pitäisi olla Euroopan turvaamisessa yhdessä liittolaisten kanssa. Goyan mukaan tämä tarkoittaisi keskittymistä logistiikkaketjujen vahvistamiseen ja peruskaluston yksinkertaistamiseen sekä henkilöstön määrän lisäämiseen.

Lego-armeijan loppu

Ukrainan sodan myötä puolustusbudjettiin alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Ranskassa puolustusmenoja suunnitellaan kuuden vuoden sykleissä Loi de programmation militaire -ohjelmien (LPM) avulla. Vuosille 2024–2030 suunnitellussa ohjelmassa puolustusmenoja kasvatettiin sadalla miljardilla. Määrärahoista leijonanosa käytetään ydinaseohjelman modernisointiin, uuden lentotukialuksen rakentamiseen sekä kaluston päivittämiseen. Myös henkilöstön määrää kasvatetaan ohjelman mukaan.

Ranskan maavoimien komentaja Pierre Schill kuvaa muutosta lego-armeijan purkamisena. Schillin mukaan pystyäkseen täyttämään kaikki päättäjien vaatimat perusratkaisut armeija on tehnyt osastoistaan modulaarisia. Tarpeen mukaan näistä moduuleista, tai legopalikoista, on muodostettu tehtävään sopiva joukko-osasto. Ukrainan sodan myötä tämä lähestymistapa ei enää toimi, vaan Schillin mukaan joukko-osastoista on tehtävä itsenäisempiä. Kuitenkaan armeijan kokoa ei varsinaisesti kasvateta eikä laaja-alaisista kyvykkyyksistä luovuta. Erityisesti tavoitteena on Schillin mukaan lisätä tukihenkilökuntaa. Tämä on LPM:n lisämäärärahojen keskeisin käyttökohde ydinaseuudistuksen ja uuden lentotukialuksen ohella.

Schillin lausunto yhdessä LPM:n budjetin painopisteiden kanssa osoittaa, etteivät Ranskan puolustusvoimat ole muuttamassa perusratkaisujaan. Kritiikistä huolimatta vastaisuudessakin maan puolustus rakentuu pienen mutta tehokkaan, nopeutta ja teknologista ylivoimaa painottavan, ammattiarmeijan varaan. Suurempien reservien ylläpitoa ei nähdä järkevänä, sillä sota Ranskaa vastaan muuttuisi väistämättä ydinasekonfliktiksi, jolloin rintamalinjojen ylläpito muuttuisi mahdottomaksi. Suomen kannalta keskeiseksi kysymykseksi nousee, kuinka hyvin tämä visio tulevaisuuden konflikteista sopii suomalaisten tilannekuvaan ja millainen rooli Suomella olisi Ranskan hahmottelemassa sodassa.

Ranskan puolustusvoimat eivät ole muuttamassa perusratkaisujaan. Kritiikistä huolimatta vastaisuudessakin maan puolustus rakentuu pienen mutta tehokkaan, nopeutta ja teknologista ylivoimaa painottavan, ammattiarmeijan varaan.

Klikkaa twiitataksesi.

–

Kirjoittaja: Jarkko Hietala

Editointi: Heljä Ossa ja Henna Kakko

Kielenhuolto: Anna Kananen