Valtionjohtajat ovat edelleen harvinainen näky kansainvälisten tuomioistuinten edessä. Vaikka heidän syytesuojansa ei ulotu kansainvälisiin rikoksiin, on valtionjohtajien saattaminen kansainvälisten tuomioistuinten eteen osoittautunut haastavaksi. Kansallisten etujen ja liittolaisuuksien suojeleminen ajavat usein edelleen vastuuvelvollisuuden edelle. Monilla herää kysymys, onko mahdollisilla pidätysmääräyksillä todellista merkitystä.

Kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin on pitkään kuulunut valtionjohtajien syytesuoja. Hiljalleen sen rinnalle on noussut kilpaileva kansainvälisen rikosoikeuden normi, jonka mukaan valtionpäämiehen virallinen asema ei vapauta henkilöitä rikosoikeudellisesta vastuusta, kun kyse on kaikista vakavimmista kansainvälisistä rikoksista. Näiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi sotarikokset ja kansanmurha. Periaate on vahvistanut jalansijaansa toisen maailmansodan, Ruandan ja Jugoslavian erityistuomioistuinten sekä etenkin kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamissopimuksen ja oikeuskäytännön myötä.

Samalla periaatteen toteuttaminen on ollut yksi suurimmista haasteista ICC:lle. Tuomioistuimen perustamisasiakirjaan on kirjattu, että Rooman perussääntöä “sovelletaan samalla tavalla kaikkiin henkilöihin heidän virallisesta asemastaan riippumatta”. Haasteena ovat etenkin tapaukset, joissa valtionjohtaja ei ole ICC:n jäsenvaltiosta. Keskeinen ristiriita liittyy Wienin valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimukseen, jonka mukaan valtiosopimuksilla ei voi luoda velvoitteita kolmansille valtioille, jotka eivät ole kyseisen sopimuksen osapuolia.

Poikkeuksen ulottamisesta kolmansien valtioiden päämiehiin ei ole saavutettu täyttä yksimielisyyttä. ICC:n entisen presidentin Chile Eboe-Osujin mukaan on kuitenkin selvää, että syytesuoja koskee vain kansallisia tuomioistuimia, eikä se ulotu kansainvälisiin tuomioistuimiin. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen Saksa ja Japani eivät olleet mukana Nürnbergin tai Tokion sotarikostuomioistuinten perustamisessa, mutta silti niiden korkeinta johtoa tuomittiin niissä. Näiden tuomioistuinten oppien pohjalta tapaoikeuteen on vakiintunut, että päämiehet eivät voi suojautua valtionsa taakse, kun kyse on kansainvälisistä rikoksista. 

Valtionjohtajien harvat esiintymiset Haagissa

Valtionpäämiehet ovat olleet harvinainen näky tuomioistuinten edessä. Kuuluisin tapaus lienee Serbian ja entisen Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin vuonna 2002 alkanut oikeudenkäynti. Milosevic ehti kuitenkin kuolla Haagissa vuonna 2006 ennen oikeudenkäynnin päättymistä. Ensimmäinen kansainvälisistä rikoksista tuomittu valtionpäämies oli Liberian entinen presidentti Charles Taylor vuonna 2012.

Valtionpäämiehet ovat olleet harvinainen näky tuomioistuinten edessä. Klikkaa twiitataksesi!

ICC on pyrkinyt useamman kerran toteuttamaan sille annettua tehtävää. Haagissa syytettyinä on nähty Norsunluurannikon presidentti Laurent Gbadgo, Kenian presidentti Uhuru Kenyatta ja Kongon Demokraattisen tasavallan varapresidentti Jean-Pierre Bemba. Kenyattan tapauksessa syyttäjä joutui luopumaan syytteistä heikon näytön vuoksi. Bemba ja Gbadgo puolestaan vapautettiin oikeudenkäyntien jälkeen syytteistä. Vuonna 2011 ICC antoi pidätysmääräyksen Libyan johtaja Muammar Gaddafista, mutta tämä tapettiin muutamaa kuukautta myöhemmin. Sudanin entisestä presidentistä Omar al-Bashirista annetut pidätysmääräykset ovat edelleen voimassa.

Tähän mennessä korkeimman profiilin pidätysmääräys nähtiin maaliskuussa 2023, kun ICC hyväksyi Venäjän presidentti Vladimir Putinin ja lapsiasianvaltuutettu Maria Lvova-Belovan syytteet. Heidän epäillään syyllistyneen sotarikoksiin siirtämällä lapsia laittomasti Ukrainasta Venäjälle. Jo pidätysmääräyksen julkistamisen jälkeen arviot siitä, että Putin nähtäisiin lähiaikoina Haagissa, olivat kuitenkin hyvin skeptisiä.

Parhaillaan ICC:n kolmehenkinen tuomaripaneeli punnitsee, vahvistaako se syyttäjä Karim Khanin Israelin ja Hamasin johtajille hakemat pidätysmääräykset. Viiden hengen listalla ovat Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja puolustusministeri Yoav Gallant sekä Hamasin johtaja Yahya Sinwar, sotilaallinen johtaja Mohammed Deif ja poliittinen johtaja Ismail Haniyeh. Haniyeh on jo menehtynyt Teheraniin tehdyssä iskussa ja Israelin mukaan Deifin kuoli Gazassa tehdyssä operaatiossa.

Jäsenvaltioiden yhteistyö kynnyskysymyksenä

Tuomioistuimella ei ole käytössä keinoja, joilla pakottaa valtiot yhteistyöhön. Haasteena on, että ICC:n on luotettava sen jäsenvaltioiden halukkuuteen pidättää etsintäkuulutetut henkilöt. ICC linjasi, että Etelä-Afrikka rikkoi velvoitteitaan, kun se ei vuonna 2015 pidättänyt maassa valtiovierailulla ollutta Sudanin presidentti al-Bashiria. Myöhemmin Etelä-Afrikan korkein valitustuomioistuin totesi maan hallituksen päätöksen olla pidättämättä al-Bashiria lainvastaiseksi. Al-Bashir ehti myös vierailla vuonna 2017 Jordaniassa tulematta pidätetyksi. Jordanian tapauksessa ICC linjasi, ettei maa ollut täyttänyt velvollisuuksiaan, mutta muita seurauksia tästä ei koitunut.

Putin vieraili syyskuun alussa Mongoliassa ongelmitta. Tämä oli ensimmäinen kerta pidätysmääräyksen jälkeen, kun Putin astui ICC:n jäsenvaltion maaperälle. Mongolia on vahvasti riippuvainen Venäjän polttoaineesta ja investoinneista sen kaivossektorille. Ukrainan sodan jatkuessa Venäjä asetti maaliskuussa 2024 polttoaineen vientikiellon, mutta teki poikkeuksia muutaman ystävällismielisinä pidettyjen maiden kohdalla. Näiden joukkoon kuului myös Mongolia. Kiinan ja Venäjän välissä sijaitsevan Mongolian oli asetettava omat kansalliset intressinsä kansainvälisten velvoitteidensa edelle.

Kansallisten etujen ja liittolaissuhteiden suojeleminen näkyy myös Venäjän kanssa Brics-liittoumassa olevien Etelä-Afrikan ja Brasilian taktikoinnissa Putinin pidätysmääräyksen suhteen. Viime vuonna Putin jätti väliin Brics-maiden kokouksen Etelä-Afrikassa sen jälkeen, kun maa oli ilmeisesti kulissien takana pyytänyt Putinia olemaan osallistumatta. Etelä-Afrikka halusi välttää al-Bashirin vierailun jälkeisen diplomaattisen kaaoksen toistumisen.

Brasilia on ehdottanut YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnalle, että ICC:n ulkopuolisten valtionjohtajien tulisi edelleen hyötyä syytesuojasta. Brasilia isännöi marraskuussa 2024 talousmahtien G20-kokouksen ja mediassa ehdotuksen on arvioitu olevan kädenojennus Putinille. Brasilia perusteli kantaansa sillä, että valtionpäämiesten syytesuoja on tärkeä osa valtioiden rauhanomaisten suhteiden edistämistä mahdollistamalla osallistuminen diplomaattisiin konferensseihin ja valtiovierailuihin.

Netanjahun pidätysmääräyksen mahdolliset seuraukset

Päätöstä Netanjahun pidätysmääräyksestä odotetaan tulevan syksyn aikana. Kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen nimeen vannovien valtioiden reaktioita tullaan seuraamaan tiiviisti. Israelin kanssa tiiviissä suhteissa olevissa maissa on jo nähty merkkejä siitä, että mahdollinen pidätysmääräys tulee olemaan vaikea pala purtavaksi. Esimerkiksi Saksan, Itävallan ja Tšekin ensireaktiot Khanin ilmoitukseen olivat kriittisiä. Ison-Britannian hallitus ehdotti, että se tulisi vastustamaan Netanjahun mahdollista pidätysmääräystä. Heinäkuussa työnsä aloittanut pääministeri Keir Starmerin hallitus kuitenkin pyörsi ehdotuksen.

Yhdysvallat teki jo parhaansa hakemusten torppaamiseksi ennen niiden julkisuuteen tuomista. Yhdysvaltojen suhde tuomioistuimen toimintaan on ollut vähintäänkin vastahakoinen sen alkutaipaleesta asti. Esimerkiksi ICC:n aloittaessa Afganistan-tutkinnan Yhdysvallat määräsi vuonna 2020 matkustuskiellon ja pakotteita silloiselle syyttäjälle ja henkilökunnalle. Parhaillaan uusi ICC:n toiminnan rajoittamiseen pyrkivä pakotepaketti odottaa senaatin käsittelyä.

YK:n turvallisuusneuvostolle on myös annettu ICC:n perustamissopimuksessa päätösvalta lykätä tuomioistuimen avaamaa tutkintaa 12 kuukaudella kerrallaan, mikäli se on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi tarpeen. Tällaista päätöstä ei ole vielä koskaan tehty, mutta tutkinnan lykkäämistä voidaan potentiaalisesti käyttää neuvottelukorttina Israelin painostamiseen vähintäänkin tulitaukoon.

ICC:n pidätysmääräykset eivät automaattisesti ole julkisia, vaan tuomioistuin pohtii tarkasti päätöstään julkistaa ne. Julkisella pidätysmääräyksellä tavoitellaan syytetyn pidättämisen ohella diplomaattisia seurauksia ja pelotevaikutusta. ICC esimerkiksi perusteli Putinin pidätysmääräyksen julkistamista sillä, että yleisön tietoisuus voi ehkäistä rikosten jatkumista. Harva uskoo sen suoraan vaikuttavan Putinin toimintaan, mutta kansainvälisen rikoksen leima voi vaikuttaa esimerkiksi ukrainalaisia lapsia vastaanottaneiden perheiden halukkuuteen osallistua ohjelmaan.

Human Rights Watchin entinen johtaja Kenneth Roth on perustellut, että sotarikossyytteet usein edistävät rauhan syntymistä, sillä ne kaventavat väkivaltaisten johtajien liikkumatilaa. Esimerkiksi Liberian presidentti Charles Taylorin tapauksessa puoli vuotta Sierra Leonen erityistuomioistuimen pidätysmääräyksen julkistamisen jälkeen sekä kansainvälisen ja sisäisen painostuksen seurauksena Taylor luopui vallasta ja lähti maanpakoon. Vaikka olosuhteet olivat erilaiset ja Yhdysvallat oli painostamassa Tayloria luopumaan vallasta, ei pidätysmääräysten painoarvoa tule aliarvioida.

Kansainvälisen rikosoikeuden kunnioittaminen on kuitenkin edelleen jäänyt valtioiden omien intressien ja suurvaltapolitikoinnin jalkoihin. Klikkaa twiitataksesi!

Kansainvälisen rikosoikeuden kunnioittaminen on kuitenkin edelleen jäänyt valtioiden omien intressien ja suurvaltapolitikoinnin jalkoihin. Minkään valtion johtajaa ei ole vielä koskaan saatu tuotua kansainvälisen tuomioistuimen eteen ennen kuin kyseinen valtio on tukenut tätä prosessia. Valtiot ovat usein haluttomia puuttumaan toisen maan sisäisiksi miellettyihin asioihin, vaikka kansainvälinen oikeus tähän välineet antaisikin. Nähtäväksi jää, kuinka Israelin kanssa tiiviissä suhteissa olevat ICC:n jäsenvaltiot tulevat punnitsemaan tätä yhtälöä.

__

Kirjoittaja: Camilla Antila

Editointi: Emmi Kivi ja Veera Kankare

Kielenhuolto: Saana Kääriäinen