Arktinen alue on viime vuosina kerännyt suosiota maailmanpoliittisissa nojatuolikeskusteluissa. Huippuvuoret on kansainvälisen erityisasemansa takia kiinnostava tarkkailun kohde, mutta jännitteet saariston ympärillä ovat monimutkaisempia kuin siihen usein liitetyssä, konfliktia korostavassa narratiivissa annetaan ymmärtää. Samalla pidemmän aikavälin suurin turvallisuusuhka, eli ilmastokriisi, on vaarassa unohtua kokonaan.

Samaan aikaan kun koko arktinen alue lämpenee noin neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma, Norjan Huippuvuorilla kerroin on seitsemän. Hälyttävän ilmastokriisin ohella poliittinen kiinnostus arktiseen alueeseen on kasvanut. Uusien merireittien avautuminen ja luonnonvarojen helpompi saatavuus on tuonut tähänastisen periferian geopolitiikan keskiöön. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on lisännyt jännitteitä myös Arktiksessa, ja Kiina haluaa kasvattaa jalansijaa alueella. Tämä kilpajuoksunarratiivi on kuitenkin yksinkertaistus, joka jättää niin alueen historian kuin nykytilan huomiotta. Ilmastonmuutoksen tarjoama konteksti laajentuvasta toiminta-alueesta suurvaltojen välisessä kilpailussa on helppo nähdä, mutta alueen elinolosuhteita ja toimintaedellytyksiä uhkaavan lämpenemisen seuraukset jäävät vähemmälle huomiolle. 

”Arktisella alueella on monia turvallisuuskysymyksiä ja suurvaltojen välistä kilpailua, mutta niitä on tarkasteltava aluekohtaisesti. Huippuvuoret on kiistanalainen alue, mutta väitteet Venäjän välittömästä uhasta tai kolmannen maailmansodan syttymisestä siellä ovat liian yksinkertaistettuja,” tutkija Andreas Østhagen kiteyttää Marine Policy -tiedelehdessä julkaistua artikkeliaan The Ulkopolitistille.

Østhagen on norjalaisen Fridtjof Nansen -instituutin vanhempi tutkija. Hän keskittyy tutkimuksessaan arktisen alueen kansainvälisiin suhteisiin ja on ennen Marine Policya julkaissut lukuisia artikkeleita Huippuvuorista. 

Paremman kokonaiskuvan saamiseksi on Østhagenin mielestä tarkasteltava erikseen, mitä tapahtuu maalla ja mitä merellä. Näiden lisäksi on tarkennettava, millainen Huippuvuorten strateginen merkitys olisi laajemman konfliktin syttyessä Naton ja Venäjän välille.

”Vaikka Huippuvuorilla on todennäköisesti strategista arvoa, se ei ole niin yksiselitteistä kuin usein esitetään.”

Kartta Huippuvuorten sopimuksen kattamasta alueesta, kuva: Miro Johansson, karttalähde: OpenStreetMap

Huippuvuorilla on kansainvälinen erityisasema sen käyttöä ohjaavan vuoden 1920 Huippuvuorten sopimuksen ansiosta. Sopimus antaa laajat oikeudet allekirjoittajamaiden kansalaisille ja yrityksille harjoittaa elinkeinoa. Tämä on osaltaan ruokkinut virheellistä kuvaa Huippuvuorista kaikille vapaana ei-kenenkään-maana. “Sodan tapainen” toiminta on myös kielletty, mikä usein ymmärretään väärin demilitarisaatioksi. Todellisuudessa alue kuuluu Norjalle, jolla on myös väkivallan monopoli alueella.

“Sodan tapainen” toiminta on kielletty Huippuvuorilla, mikä usein ymmärretään väärin demilitarisaatioksi. Todellisuudessa alue kuuluu Norjalle, jolla on myös väkivallan monopoli alueella.

Klikkaa twiitataksesi.

Valtaosa saariston 2 600 asukkaasta asuu Longyearbyenissä, joka epävirallisena pääkaupunkina on alueen hallinnollinen keskus. Huippuvuorten sopimuksen on allekirjoittanut lähes 50 maata, mutta vain muutama hyödyntää sen tuomia oikeuksia. 

Venäjä on Norjan lisäksi ainoa maa, jolla on varsinaista pysyvää asutusta Huippuvuorilla. Venäläisessä hiilikaivoskylässä Barentsburgissa asuu tänä päivänä alle 500 asukasta, mutta kylmän sodan kultavuosinaan se päihitti asukkaiden määrässä jopa Longyearbyenin. Venäjä hallinnoi myös hylättyä Pyramidenin kylää, jonka kunnostamisesta tutkimuskeskukseksi ja turistikohteeksi yhdessä Kiinan ja mahdollisesti muiden BRICS-maiden kanssa se on väläytellyt suunnitelmia.

Venäjän sotilaallinen uhka liioiteltu

Skenaario, jossa Venäjä valloittaisi Huippuvuoret, on toistunut niin popkulttuurissa kuin analyytikoiden raporteissa.

Tämä on Østhagenin mielestä liioiteltu uhka. Venäjän näkökulmasta isompi (sotilaallinen) läsnäolo ei toisi sille niitä hyötyjä, joita sen lännessä uskotaan saavuttavan. Skenaariossa oletetaan myös virheellisesti, ettei Naton kollektiivisen puolustuksen takaama artikla 5 kattaisi Huippuvuoria tai ettei Nato näkisi saaristoa puolustamisen arvoisena. 

Lyhin reitti mannertenvälisille ohjuksille Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä kulkee pohjoisnavan yli. Arktinen alue on tästä syystä perinteisesti ollut sotilaallisesti tärkeä Venäjälle. Huippuvuoret on osa tätä intressiä, mutta siitä ei voi suoraan johtaa, että saaristo olisi sotilaallisen uhan alla. 

“Infrastruktuurin kehittäminen Huippuvuorille olisi liian kallista ja tehotonta, sillä Venäjä voi saavuttaa samat tavoitteet Kuolan niemimaalla tai Frans Joosefin maalla. Venäjän strateginen päämäärä on estää Natoa käyttämästä Huippuvuoria omiin hyökkäyksiinsä. Huippuvuorten venäläinen asutus antaa Venäjälle jalansijan alueelle, mutta väestö itsessään ei ole strategisesti merkittävä.”

Venäjä alkoi Krimin valtauksen jälkeen kunnostamaan kylmän sodan ajoilta rapistuneita arktisia sotilastukikohtia. Sen on myös nähty sotaharjoituksissaan jatkavan neuvostoliittolaista ideaa linnoituspuolustuksesta, jossa Kuolan niemimaalta johdettu Pohjoinen laivasto pyrkii hallitsemaan lähialuetta aina Huippuvuorille asti. Tämän “linnoituksen” lisäksi se pyrkisi estämään merialueen hallinnan Grönlannin, Islannin ja Ison-Britannian muodostamaan GIUK-linjaan asti.

“Huippuvuoret kuuluu laajempaan alueeseen, jota Venäjä joko pyrkisi hallitsemaan tai ainakin estämään sen käytön suuressa konfliktissa,” Østhagen sanoo. Huippuvuoret ei kuitenkaan ole tässä mielessä erityinen: Laajemman Naton ja Venäjän välisen konfliktin syttyessä välillä Venäjä yrittäisi hallita myös Suomen ja Pohjois-Norjan raja-alueita.

Huippuvuorten lähialue ja Venäjän linnoituspuolustus. Kuva: Miro Johansson, karttalähteet: Norjan puolustusministeriö, CSIS, Flanders Marine Institute, OpenStreetMap

Esille nousseet uhkakuvat eivät kuitenkaan ole syntyneet tyhjästä. Strateginen monitulkintaisuus on oleellinen osa Venäjän toimintaa koko arktisella alueella. Norjan sotilastiedustelu Etterretningstjenesten nostaa vuosikatsauksessaan jatkuvana huolenaiheena Venäjän mahdolliset sabotaasi- ja vaikuttamisyritykset niin Norjan mantereella kuin Huippuvuorilla. 

Strateginen monitulkintaisuus on oleellinen osa Venäjän toimintaa koko arktisella alueella.

Klikkaa twiitataksesi.

Jännitteitä on lisännyt muun muassa provokatiivinen ”voitonpäivän” juhlinta Barentsburgissa, jossa käytettiin helikopteria ilman Norjan ilmailuviranomaisen lupaa. Samaa voidaan sanoa Venäjän duuman jäsenen Ivan Suharevin ehdotuksesta korkean turvallisuuden vankilan perustamisesta Huippuvuorille. Vakavin esimerkki oli Norjan mantereen ja Huippuvuorten välisen meritietoliikennekaapelin sabotointi. 

Østhagen analysoi Cecilie Stensrudin kanssa Scandinavian Journal of Military Sciencessa Venäjän hybridiuhkaa Huippuvuoria ympäröivällä merialueella ja tuli siihen lopputulokseen, että aktiivinen uhka on olemassa. Hybridioperaatioita on havaittavissa, mutta (hybridi)sodankäynniksi niitä ei voida kutsua.

Jos sotilaallisen konfliktin mahdollisuutta halutaan etsiä, syttyisi sellainen todennäköisimmin merellä, jossa sekä Nato että Venäjä jatkuvasti harjoittelevat. Mitä enemmän sotilaallista läsnäoloa alueella on, sitä suurempi on riski, että vahinkoja sattuu. Kenties tästä syystä Venäjä on viime vuosina pysytellyt enevissä määrin omalla alueellaan Barentsinmerellä eikä esiinny enää yhtä provosoivasti Norjanmerellä. 

Epäselvät merirajat

Kilpajuoksunarratiivia on ruokkinut myös Huippuvuorten sopimuksen maantieteellisten rajojen epämääräisyys. Sopimus kattaa pääsaariston ja Karhusaaren maa-alueet, sekä näiden perusviivasta 12 meripeninkulmaan (22 km) ulottuvan aluemeren. Tätä ympäröivän alueen asemasta on erimielisyyksiä. 

Yksinomaisen talousalueen käsite kehitettiin vasta 1970-luvulla YK:n merioikeusyleissopimusta varten. Se antaa valtioille mahdollisuuden perustaa sääntelyalue jopa 200 meripeninkulmaan (370 km) asti perusviivasta. Norja haluaa yksinoikeuden mannerjalustan luonnonvaroihin, mutta muut maat näkevät tämän Huippuvuorten sopimuksen hengen vastaisena. Aluevesien ulkopuolinen alue nähtiin ennen merioikeusyleissopimusta aavana merenä, jolla pätivät laajemmat oikeudet kuin mitä Huippuvuorten sopimus muille maille soi.

Norja haluaa yksinoikeuden mannerjalustan luonnonvaroihin, mutta muut maat näkevät tämän Huippuvuorten sopimuksen hengen vastaisena.

Klikkaa twiitataksesi.

Eräänlaisena kompromissina Norja perusti alueelle yksinomaisen talousalueen sijaan “kalastuksen suojavyöhykkeen”, jota se hallinnoi ja jonka merivarojen hyödyntämistä se sääntelee. Suojavyöhykkeellä on käytännössä kansainvälinen hyväksyntä, vaikka se ei juridisesti ole täysin kestävällä pohjalla. 

Historiallisesti kiista on muiden kuin Norjan osalta koskenut lähinnä kalastusoikeutta. Venäjän mielestä Norjalla ei olisi ollut oikeutta yksipuolisesti perustaa suojavyöhykettä, mutta aktiivisimmin oikeusprosesseja on viime vuosina ajanut EU, joka näkee, että alueen tulisi olla EU-lain piirissä ja että sillä tulisi olla osuus kalastuskiintiöstä. Norjan korkein oikeus vahvisti Norjan kannan alkuvuodesta 2024.

Norjan, Huippuvuorten ja Jan Mayenin merialueet. Kuva: Miro Johansson, karttalähteet: Kartverket, OpenStreetMap

Østhagen sanoo ymmärtävänsä sekä Norjan että EU:n näkemykset. Venäjän näkökulma taas ei Østhagenin mukaan ole looginen.

“Kiista on siitä, koskeeko Huippuvuorten sopimus merialuetta, jota Norja hallinnoi joka tapauksessa. Siksi Venäjän näkemyksessä, että Norjalla ei olisi toimivaltaa alueella, ei ole järkeä.”

Venäjä noudattaa silti pääasiassa Norjan laintulkintaa. Vaikka yksittäiset erimielisyydet ovat johtaneet jopa pidätyksiin, on molempien etu, ettei tilanne laajene suuremmaksi konfliktiksi. 

Østhagen sanoo, että Venäjä on lyhyellä aikavälillä Euroopan arktisen alueen suurin turvallisuusuhka, mutta ilmastokriisiä ei sovi unohtaa. 

Venäjä on lyhyellä aikavälillä Euroopan arktisen alueen suurin turvallisuusuhka, mutta ilmastokriisiä ei sovi unohtaa.

Klikkaa twiitataksesi.

“Muutaman kymmenen vuoden päästä voi olla, että esimerkiksi Rovaniemellä, Tromssassa, Kirkkoniemessä tai Bodøssä elämisen olosuhteet vaikeutuvat. Alkuperäiskansoille ja paikallisille yhteisöille ilmastonmuutos voi tehdä niin perinteisestä kuin modernista elämäntavasta haastavaa. Tämä on pitkän aikavälin turvallisuusuhka.” 

Østhagen korostaa, että molemmat uhat tulisi ottaa huomioon, mutta ihmisillä on tapana keskittyä siihen, mikä on lähellä.

Ilmastokriisin seuraukset näkyvät jo nyt

Nasa julkaisi elokuussa satelliittikuvia ennätyshelteissä sulavasta Koillismaasta. Huippuvuorten toiseksi suurin saari on asumaton ja kokonaisuudessaan luonnonsuojelualuetta. Satelliittikuvista voi nähdä, kuinka sulamisvesi kuljettaa sedimenttejä mereen. Koko ekosysteemi kärsii, kun sameus heikentää kasviplanktonin fotosynteesiä.

Koillismaa 15 elokuuta 2024. Sulamisveden kuljettama sedimentti näkyy värikkäinä kiekuroina saaren ympärillä. Kuva: Nasa

Huippuvuorilla sijaitsee Tuomiopäivän holvi, joka on kaikkien maailman siemenpankkien varmuusvarastoksi tarkoitettu siemenholvi. Vuonna 2017 lämmin talvi sulatti ikiroutaa ja aiheutti tulvimisen. Vaikka varasto säilyi vahingoitta ja on sittemmin kunnostettu, toimii se symbolisena esimerkkinä siitä, ettei edes ikuiseksi tarkoitettu pärjää ilmastokriisin edessä.

Ilmastokriisi vaikuttaa myös perinteisiin turvallisuuskysymyksiin.

“Ilmastokriisi on laajempi konteksti, jossa kiinnostus arktista aluetta kohtaan on kasvanut lisäten taloudellista toimintaa ja tieteellistä tutkimusta,” sanoo Østhagen 

“Ilmastonmuutos ei ole keskeinen tekijä Huippuvuorten käytössä Naton ja Venäjän suhteissa, mutta se laajentaa liikkumavaraa alueella jääpeitteen sulamisen myötä. Maalla Norja pyrkii rajoittamaan paikalliseen luontoon kohdistuvia vaikutuksia, mikä on saanut kritiikkiä Venäjältä. Merellä ilmastonmuutos voi aiheuttaa riitoja kalastettavista lajeista, kun niiden levinneisyys muuttuu. Ilmastonmuutos on siis sekä kontekstuaalinen että spesifi tekijä joissakin turvallisuuskysymyksissä”.

Kirjoittaja: Miro Johansson
Editointi ja kommentointi: Johanna Metsänheimo, Kerkko Paananen
Kielenhuolto: Elena Rintamäki