Kansalaisjärjestöt ovat pitkään kannatelleet Serbian ja Kosovon välistä yhteistyötä, vaikka valtiotasolla suhde on vaikea. Kesällä perinteinen yhteisfestivaali peruttiin Belgradissa äärioikeiston mielenosoituksen vuoksi. Kärjistynyt tilanne uhkaa nyt ruohonjuuritason toimintaa.

Kesäkuussa serbialaisen kansalaisjärjestön johtaja sai postipaketin, jossa oli puolikas sian pää.

Edellisenä päivänä Belgradissa oli peruttu kulttuurifestivaali, jota hänen järjestönsä oli ollut rakentamassa. Mirëdita, Dobar dan -niminen tapahtuma on vuodesta 2014 tuonut yhteen kosovolaisia ja serbialaisia taiteilijoita, ihmisoikeusaktivisteja ja muita alueellisesta yhteistyöstä kiinnostuneita toimijoita. Se on esimerkki vuoropuhelusta, jota erilaiset järjestöt ylläpitävät Serbian ja Kosovon välillä.

On tavallista, että serbialaisten ja kosovolaisten yhteisiä tapahtumia vastustetaan Belgradissa. Kaupungin keskusta on visuaalisestikin vihamielinen – siellä täällä on nationalistisia graffiteja, jotka väittävät Kosovon kuuluvan Serbialle. Niinpä tänäkin vuonna yhteisfestivaalin järjestäjät ja osallistujat saivat jo etukäteen uhkauksia.

Sinä päivänä, kun festivaalin oli kesäkuussa määrä alkaa, noin parisataa mielenosoittajaa kokoontui avajaispaikalle Serbian liput heiluen. Suuri osa heistä oli äärioikeistolaisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä ja niin sanottuja jalkapallohuligaaneja. Vaikka protestoinnissa ei ole mitään uutta, tänä vuonna se johti ensimmäistä kertaa siihen, että Mirëdita, Dobar dan määrättiin peruutettavaksi. Serbian viranomaiset perustelivat päätöstään turvallisuussyillä.

Suhteiden normalisointi on osoittautunut tahmeaksi

Serbian ja Kosovon välit ovat olleet vaihtelevan jännitteiset pitkään. Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008, mutta Serbia ei ole tunnustanut sitä. EU:ssa on viisi jäsenvaltiota, jotka eivät tunnusta Kosovoa, ja samalla linjalla ovat esimerkiksi Kiina ja Venäjä.

EU pyrkii normalisoimaan Serbian ja Kosovon suhteita virallisella Belgrad-Pristina-dialogilla, joka tähtää vakaisiin naapuruussuhteisiin ja aikanaan myös valtioiden EU-jäsenyyteen. Toistaiseksi eteneminen on ollut hidasta, ja erityisesti Serbia on heittänyt kapuloita rattaisiin. Rauhanomaiset välit olisivat kummankin etu, mutta keskinäiset ristiriidat saavat kehityksen junnaamaan.

Viimeisin merkittävä kolaus valtioiden suhteelle tapahtui reilu vuosi sitten, kun aseistautunut serbijoukko ampui kosovolaispoliisin kuoliaaksi Banjskan kylässä Pohjois-Kosovossa. Tämän jälkeen asemiehet pakenivat läheiseen luostariin, jossa piiritystilanne kosovolaispoliisien kanssa jatkui ja kolme serbialaishyökkääjää kuoli. Välikohtauksesta uutisoitiin Suomessakin.

Euroopan parlamentti tuomitsi hyökkäyksen terroritekona, ja Kosovon presidentti Vjosa Osmani syytti siitä Serbian hallitusta ja presidentti Aleksandar Vučićia. Hyökkäyksen johtajaksi onkin tunnustautunut kosovon serbi ja entinen poliitikko, jonka kosovolaisella puolueella on Serbian ja yhä autoritaarisemmin hallitsevan presidentti Vučićin tuki. Vučić on lähinnä todennut, että asiaa tutkitaan – terrorismisyytökset hän on kiistänyt.

Jo ennen hyökkäystä Kosovon pääministeri Albin Kurti sanoi The Guardianin haastattelussa, että valtioiden väliset neuvottelut ovat umpikujassa.

Loppukesästä 2024 Kosovo sulki maan pohjoisosissa sijaitsevia serbijohtoisia instituutioita, mikä johti serbiväestön protesteihin. Serbienemmistöisessä Pohjois-Kosovossa on rinnakkaiset instituutiot käytännössä kaikelle mahdolliselle, kuten terveydenhuollolle ja koulutukselle – serbeille ja albaaneille omansa.

Lisäksi syyskuussa pieni joukko serbialaisia mielenosoittajia tukki tien lähellä Kosovon rajaa ja käännytti kosovolaisilla dokumenteilla varustetut matkustajat takaisin. Tämän seurauksena Kosovo sulki kaksi Serbian vastaista rajaansa hetkellisesti.

Banjskan hyökkäyksestä on nyt kulunut reilu vuosi, ja sen jälkipyykki on johtanut monenlaisiin vaatimuksiin kummaltakin puolelta. Kosovo muun muassa vaatii Serbiaa ottamaan hyökkäyksestä vastuun ja luovuttamaan epäillyt hyökkääjät Kosovon viranomaisille. Serbia taas vaatii Kosovoa järjestämään pohjoisessa uudet vaalit ja palauttamaan serbi-instituutiot toimintaan.

Yhteistyö hautautuu vihamielisen narratiivin alle 

Kun puhutaan Serbian ja Kosovon suhteista, ruohonjuuritason työ jää helposti näkymättömiin. Vaikka stereotypiat ja vihapuhe ovat iskostuneet syvälle, on olemassa myös ylirajaista yhteistyötä, solidaarisuutta ja ystävyyttä. Ulkomailla, kuten Suomessa, käsitys Serbiasta ja Kosovosta typistyy yleensä konfliktikehykseen.

Ulkomailla, kuten Suomessa, käsitys Serbiasta ja Kosovosta typistyy yleensä konfliktikehykseen.

Klikkaa twiitataksesi.

Erilaisia yhteistyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä on yllättävän paljon. Usein toiminta liittyy ihmisoikeuksien ja esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien edistämiseen. Belgradin ja Pristinan välillä tehdään niin feminististä aktivismia kuin yhteisiä teatteriproduktioita. Esimerkiksi Youth Initiative for Human Rights (YIHR) -niminen organisaatio toimii kummassakin maassa ja on yksi Mirëdita, Dobar dan -festivaalin järjestäjistä.

Kun tapahtuma kesällä peruttiin, Serbian YIHR-toimisto julkaisi nettisivuillaan tekstin, jossa nykytilannetta kuvaillaan näin: ”Todistamme nyt, kuinka parempi todellisuus ja parempi näkökulma alueen suhteisiin uhrataan populististen ajatusten ja vihapuheen leviämisen vuoksi.”

YIHR on yksi organisaatioista, jotka ovat mahdollistaneet nuorten kosovolaisten ja serbialaisten tutustua toisiinsa. Vaihto-ohjelmat, leirit ja keskustelut ovat osoittaneet monille, että niin sanotun vihollisen puolella onkin ihan tavallisia ihmisiä. Aktivistien ja organisaatioiden toiminnalla on alueella ylipäätään pitkät perinteet – osa yhteistyöstä on alkanut jo 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikana. Erityisesti naisten välisestä solidaarisuudesta sota-aikana on tehty myös paljon tutkimusta.

Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on olennainen rooli kuvainnollisten siltojen rakentamisessa. Ammattitaitoisten järjestöjen avulla kivuliasta menneisyyttä pystytään käsittelemään asiallisesti ja rauhallisesti, vaikka poliitikkojen ulostulot olisivat kuinka vihamielisiä ja osoittelevia. Menneisyyden käsitteleminen taas on välttämätöntä, jotta alueella on mahdollista rakentaa kestävää rauhaa.

Jatkuvat yhteentörmäykset kuitenkin vahvistavat kummassakin maassa ajatusta siitä, ettei rajan toiselle puolelle ole turvallista mennä. Asiaa ei auta se, että varsinkin Serbiassa median vapaus on uhattuna ja hallitus tukee vain itselleen myönteisiä kanavia ja julkaisuja. Kansalaisia ei voi syyttää heidän kokemastaan epäluottamuksesta – Serbiassa moni esimerkiksi pelkää puhua albaniaa. Samoin moni serbialainen pelkää Kosovoon menemistä, vaikkei siellä ainakaan pääkaupungissa vastaavalla aggressiivisuudella vastusteta Serbiaa.

Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kaventuvat

Vuoropuhelu uhkaa käydä vaikeaksi, sillä vaikka kansalaisjärjestöillä riittäisi tahtoa, tarvitaan myös rahaa ja vapaus mielipiteenilmaisuun. Viime aikoina kansalaisyhteiskunta on joutunut Serbiassa yhä ahtaammalle.

Serbian mielipiteenvapaus on teema, jonka kehittymistä seurataan nyt tarkkaan erilaisissa järjestöissä ja myös EU-politiikan tasolla. Esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja siihen vaikuttavia lakeja seuraava kansainvälinen järjestö ECNL (European Center for Not-for-Profit Law) totesi viime keväänä, että Serbiassa hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välit ovat huonontuneet sen jälkeen, kun sekä lainsäätäjät että toimeenpanovalta ovat lisänneet kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin kohdistuvaa häirintää ja hyökkäyksiä. Jo vuonna 2020 Amnesty raportoi toimittajien ja kansalaisjärjestöjen hiljentämisestä.

Serbiassa hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välit ovat huonontuneet sen jälkeen, kun sekä lainsäätäjät että toimeenpanovalta ovat lisänneet kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin kohdistuvaa häirintää ja hyökkäyksiä.

Klikkaa twiitataksesi.

YIHR Serbian johtaja, jolle sian pää lähetettiin, kuvaili Balkan Insight -mediassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan tapahtuman ympärille luotua ”vihakampanjaa” seuraavasti: ”Oli selvää, että valtio teki kaikkensa luodakseen festivaalin ympärille vihamielisen ja kestämättömän ilmapiirin, joka kulminoitui tähän häpeälliseen sisäministeriön määräämään peruuttamiseen, jota vielä seurasi vaatimus, että kaikki festivaalin osallistujat Kosovosta joutuvat lähtemään Belgradista takaisin kotiin.” Sen sijaan, että Serbian viranomaiset olisivat yrittäneet turvata festivaalia, he myöntyivät huligaanien vaatimuksiin. Vučićin hallitus ei suitsi äärioikeiston liikehdintää, vaan sen on ennemmin analysoitu hyötyvän tällaisesta epävirallisesta häiriöstä.

Serbiassa kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat viime aikoina ilmaisseet huolensa hallitusmielisten medioiden levittämästä ”mustamaalauskampanjasta”, joka väittää, että kansalaisjärjestöt suunnittelevat yhdessä hallituksen kaatamista. Lisäksi järjestöt ovat todenneet, että viimeaikaisissa Serbian ja EU:n litiumsopimusta vastustavissa protesteissa on pidätetty perusteettomasti suuri määrä ihmisiä.

Myös rahoitus on pitkään ollut järjestöjen ongelma. Monikaan ylirajaista yhteistyötä tekevä organisaatio ei saa tukea maansa hallitukselta. Serbiassa ulkomainen rahoitus nähdään usein ongelmana, vaikkei sitä toistaiseksi kontrolloida lain keinoin. Elokuussa 21 serbialaista kansalaisjärjestöä julkaisi yhteisen mediatiedotteen, jonka mukaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota puolustavat järjestöt leimataan jatkuvasti ”ulkomaisiksi palkkasotureiksi”, vaikka ne ovat olleet täysin avoimia ulkomailta saamiensa lahjoitusten suhteen.

Kosovossa kansalaisyhteiskunnan toiminta sen sijaan on laajentunut viime vuosina, mutta sielläkin ongelmana on rahoituksen riittämättömyys. Samalla nimenomaan kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat nähneet eniten vaivaa alueen vaikean menneisyyden käsittelemiseksi, toteaa esimerkiksi YIHR Kosovon aktiivi viimevuotisessa haastattelussa.

Kansalaisyhteiskunnan ahdinko on noussut esiin ympäri Eurooppaa, kun Venäjältä tuttu niin sanottu ulkomaisten agenttien laki on otettu käyttöön Georgiassa. Samaa lakia on väläytelty myös esimerkiksi Bulgariassa sekä Bosnia ja Hertsegovinan Serbitasavallassa. Laki vaikeuttaa ja rajoittaa sellaisten organisaatioiden toimintaa, jotka saavat avustusta ulkomailta.

Kansalaisyhteiskunnan ahdinko on noussut esiin ympäri Eurooppaa, kun Venäjältä tuttu niin sanottu ulkomaisten agenttien laki on otettu käyttöön Georgiassa. Samaa lakia on väläytelty myös esimerkiksi Bulgariassa sekä Bosnia ja Hertsegovinan Serbitasavallassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia Länsi-Balkanilla on tärkeää seurata siitäkin syystä, että Suomi on osa EU:ta ja Natoa, jotka kumpikin operoivat Serbian ja Kosovon välillä. Jos sananvapauden ja rahoituksen annetaan kaventua entisestään, vaarana on, että myös valtioiden välinen vuoropuhelu ja kestävän rauhan rakentaminen ottaa takapakkia. Yhteistyötä edistävien järjestöjen toiminta ei saisi hiipua ulkoisesta paineesta – niiden työ on tehty sitten, kun niitä ei aidosti enää tarvita.

Kirjoittaja: Sara Harju
Editointi ja kommentointi: Johanna Metsänheimo, Miro Johansson
Kielenhuolto: Anna Kananen