Sudanin sisällissota on johtanut yhteen maailman vakavimmista humanitaarisista kriiseistä, ja se on pakottanut miljoonat ihmiset pakenemaan maan sisällä ja sen ulkopuolelle. Naapurimaat, kuten Etelä-Sudan ja Tšad, kamppailevat jo valmiiksi omien haasteidensa kanssa. Samalla ne kantavat mittavan osan Sudanin pakolaiskriisin vaikutuksista. 

Tämän kaksiosaisen juttusarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin huhtikuussa 2023 puhjenneen Sudanin sodan taustalla vaikuttavia monimutkaisia syitä ja esteitä pitkäkestoiselle rauhalle. Väkivaltaisuuksien syyt ulottuvat vuosikymmeniä taaksepäin ja  ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten elämään Sudanissa ja maan lähialueilla. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma (WFP) varoittaa Sudanin pakolaiskriisin olevan maailman pahimpia. WFP:n mukaan yli 25 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta Sudanissa ja nälänhätä uhkaa laajentua maassa entisestään. YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan riski humanitaarisen kriisin pahentumiselle maassa on korkea, sillä sodan osapuolien on raportoitu syyllistyneen lukuisiin sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Sudanin armeija ja Rapid Support Forces -ryhmä (RSF) liittolaisineen ovat kohdistaneet iskuja siviilirakennuksiin sekä kriittisiin infrastruktuureihin, kuten kouluihin, sairaaloihin, viestintäverkkoihin ja elintärkeisiin vesi- ja sähköinfrastruktuureihin.

YK:n ihmisoikeusneuvosto raportoi syyskuussa 2024 sodan pakottaneen yli kymmenen miljoonaa sudanilaista jättämään kotinsa. Heistä yli kaksi miljoonaa on joutunut pakenemaan naapurimaihin. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Sudanista paenneet ovat etsineet turvaa etenkin Tšadista, Etelä-Sudanista, Egyptistä, Libyasta, Ugandasta, Etiopiasta ja Keski-Afrikan tasavallasta. Sudanilaisten lisäksi myös useat maassa olleet pakolaiset ovat joutuneet palaamaan kotimaihinsa. Monet pakolaiset ovat palanneet kotimaahansa Etelä-Sudaniin. Myös Tšad ja Egypti ovat vastaanottaneet merkittäviä määriä pakolaisia Sudanista.

Pakolaiskriisi pahentaa resurssipulaa naapurimaissa

Sudanin kriisin taloudelliset vaikutukset naapurimaihin ovat suuret. Sudan on perinteisesti ollut keskeinen kauppakumppani monille alueen maille, mutta sisällissota on hidastanut ja jopa paikoittain pysäyttänyt kauppavirrat naapurimaihin. Viljelymaiden muututtua taistelukentiksi ruuan hinta Sudanissa on noussut WFP:n mukaan 73 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Hintojen nousu vaikuttaa etenkin Etelä-Sudanissa ja Tšadissa. YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimisto raportoi lisäksi raja-alueiden epävakauden nostaneen perushyödykkeiden hintaa rajusti myös Keski-Afrikan tasavallassa. Myös Etelä-Sudanissa tilanne on hälyttävä: sadat tuhannet pakolaiset saapuvat maahan, jossa noin seitsemän miljoonaa ihmistä on kärsinyt vakavasta tai pahasta ruokapulasta jo ennen Sudanin väkivaltaisuuksien laajentumista sodaksi. Sudanin sota vaikuttaa myös suoraan Etelä-Sudanin taloudelliseen ahdinkoon, sillä se vaikeuttaa maan taloudelle elintärkeää öljynvientiä. WFP arvioi, että Etelä-Sudanin taloudellinen kriisi puskee todennäköisesti vielä noin puoli miljoonaa ihmistä kohti vakavaa nälänhätää, kun perustuotteet muuttuvat kansalaisille liian kalliiksi. 

Tšad on vastaanottanut suurimman osan Darfurin alueelta saapuvista pakolaisista. Maailman terveysjärjestön mukaan Tšadiin on tullut lähes puolet kaikista sudanilaisista pakolaisista ja maa saa tuhansia uusia turvapaikanhakijoita viikottain. Tšadissa on pakolaisia nyt yli kaksi miljoonaa ja he muodostavat jopa 15 prosenttia maan väestöstä. Tšad on kuitenkin yksi maailman köyhimmistä maista, joka kamppaili jo ennen Sudanin pakolaiskriisiä sisäisistä turvallisuusongelmista ja resurssipulasta. Jo nyt humanitaarinen apu on riittämätöntä vastaamaan malariasta, hengitystieinfektioista ja aliravitsemuksesta kärsivien pakolaisten tarpeisiin.

Sudanin sisällissodan pakolaiskriisi ulottuu myös naapurimaihin, jotka kamppailevat jo omien haasteidensa kanssa eivätkä pysty takaamaan turvaa pakolaisille.

Klikkaa twiitataksesi.

Taloudelliset paineet ja väestönkasvu vaikeuttavat pakolaiskriisin hillitsemistä myös Egyptissä. Sodan alkuvaiheissa Egyptin rajat olivat auki ilman viisumivaatimuksia sudanilaisille naisille, lapsille ja vanhuksille. Sodan pitkittyessä Egypti tiukensi maahantulosääntöjään ja alkoi vaatia viisumia kaikilta maahan pyrkiviltä. Tämä on tehnyt maahan pakenemisesta huomattavasti vaikeampaa ja kalliimpaa. Refugees International -järjestö raportoi, että yhdysvaltalaiset turistit voivat ostaa viisumin 25 Yhdysvaltain dollarilla, kun taas sudanilaisten pakolaisten viisumien hinnat liikkuvat 1500 ja 2500 dollarin välillä. Viisumin ostaminen onkin mahdotonta suurimmalle osalle perheistä, jotka ovat paenneet kodeistaan ilman omaisuuttaan. 

Alueellinen epävakaus ja väkivallan mahdollinen leviäminen

Se, että Sudanin naapurimailla ei ole riittävästi resursseja turvan takaamiseksi Sudanista paenneille luo myös selkeitä turvallisuusuhkia. Sudanin naapurimaat ovat vastaanottaneet satoja tuhansia pakolaisia, vaikka niiden sisäiset turvallisuustilanteet ovat jo itsessään epävakaita. Sudanin väkivaltaisuudet ovat aiemminkin levinneet Tšadiin, joka kamppailee sisäisesti aseistautuneiden ryhmien luoman turvattomuuden kanssa. Muun muassa Boko Haram -kapinallisryhmä on terrorisoinut Tšadjärven aluetta jo yli 15 vuotta. Lisäksi YK:n raporttien mukaan turvallisuustilanne Keski-Afrikan itäisillä rajaseuduilla on heikentynyt entisestään Sudanista tulleiden aseellisten taistelijoiden vuoksi. YK raportoi myös aseellisten ryhmien lisääntyneestä rekrytointitoiminnasta ja liikehdinnästä Keski-Afrikan ja Tšadin raja-alueilla. Alueella vaikuttavat terroristi- ja kapinallisryhmät pyrkivät houkuttelemaan riveihinsä niitä, joita valtioiden tuki ei tavoita, kuten pakolaisia.

Mahdollisesti huolestuttavin tilanne on kuitenkin Etelä-Sudanissa, jossa sisäistä epävakautta ovat pahentaneet vuosien 2013–2018 sisällissodan jälkeisen hauraan rauhansopimuksen lisäksi myös luonnonkatastrofien aiheuttamat pakolaisvirrat sekä paimentolaisväestön ja maatalousyhteisöjen väliset väkivaltaisuudet. Lisäksi Sudanin ja Etelä-Sudanin väliset rajajännitteet ovat olleet voimakkaasti esillä jälkimmäisen maan itsenäistymisestä asti. Sota Sudanissa on lisännyt pelkoa siitä, että se saattaa levitä myös kiistanalaiselle rajalle. Öljytulojen jäädyttyä ja ajettua maa talouskriisiin, Etelä-Sudan ei ole pystynyt maksamaan palkkoja valtion virkamiehille yli vuoteen. Tämä lienee myös osasyynä joulukuulle kaavailtujen vaalien lykkäämiseen kahdella vuodella. Niin kauan kuin maan taloustilanne jatkuu hälyttävänä, on sen poliittinen vakaus myös vaakalaudalla.

EU:n kyseenalainen rooli Sudanissa

Kansainvälisistä muuttoliikkeistä puhuttaessa globaalin etelän maiden sisäinen muuttoliike on jäänyt todella vähälle huomiolle. Pakolaiskriisi Sudanissa ja maan naapurimaissa ei tässäkään tapauksessa ole poikkeus. Osasyynä ilmiöön lienee se, että maahanmuuttoa koskevaa tutkimusta rahoitetaan usein vastaamaan päätöksenteon tarpeisiin, jolloin esimerkiksi EU:ssa tutkimus globaaliin pohjoiseen suuntautuvasta muuttoliikkeestä korostuu. Tämä ylläpitää epäinhimillistäviä rasistisia ja kolonialistisia narratiiveja globaalin etelän maiden asukkaista ja luo vääristyneen kuvan kansainvälisestä muuttoliikkeestä. Nykyään kuitenkin yli kolmasosa kansainvälisestä muuttoliikkeestä tapahtuu globaalin etelän valtioiden välillä ja valtaosa Afrikan muuttoliikkeestä on maanosan sisäistä. 

Tästä huolimatta esimerkiksi EU:n maahanmuuttokeskustelussa korostuu lähinnä huoli Sudanista ja sen lähialueilta Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista. EU onkin jo vuosia pyrkinyt kontrolloimaan Sudanin pakolaisliikkeen vaikutuksia rajoihinsa. Osa keinoista on ollut kyseenalaisia, sillä EU on aiemmin muun muassa epäsuorasti rahoittanut RSF-joukkoja, jotka aiemmin partioivat Sudanin rajoilla pysäyttämässä maan läpi kulkevia siirtolaisia ja maasta lähteviä sudanilaisia. Myös EU:n nykyisiä toimia on kritisoitu vahvasti, sillä niiden voidaan nähdä pahentavan Sudanin pakolaiskriisiä entisestään. Merkittävän taakan pakolaiskriisistä ja sen vaikutuksista kantavat Sudanin naapurimaat. Sudanin sotaa ei tulisikaan ajatella vain sisäisenä kriisinä, vaan on ymmärrettävä sen laajat ja kauaskantoiset vaikutukset alueella laajemmin.