Kiinan hallinto yrittää tasapainoilla maansa nettinationalistien kanssa

Kirjoittajan henkilökuva
Heidi Puomisto | 02.11.2024
Tekstiartikkelin kuva.

Oikeistopopulismin nousu ei kosketa vain Eurooppaa: myös Kiinassa vaikuttaa äänekäs nettinationalistien joukko, joka on sekä vallannut ilmatilaa että ajoittain osoittanut vaikutusvaltansa. Kansalaisten raivokas nettireaktio sai viranomaiset esimerkiksi vetämään takaisin luonnoksen ulkomaalaisten pysyviä asumislupia käsittelevästä lakiuudistuksesta. Miten puoluevaltio luovii sen tiukasti kontrolloiman internetin haukkojen kanssa?

Kovin moni ruohonjuuritason liike ei Kiinassa pysty samaan: yli kolmen miljoonan viestin ja neljän miljardin katselukerran jälkeen Kiinan hallinto perääntyi. Netin nationalistisille äänille tällainen painostaminen on kuitenkin mahdollista.

Porun aihe oli kuivakka. Kiinan oikeusministeriö julkaisi helmikuussa 2020 luonnoksen Kiinassa asuvien ulkomaalaisten asumislupia koskevasta lakiuudistuksesta julkista kommentointia varten. Yhtäkkiä valtavan määrän huomiota saanut luonnos kirvoitti erityisesti mikroblogipalvelu Weibossa miljoonia kommentteja, joissa esimerkiksi vedottiin Kiinan rodullisen yhtenäisyyden puolesta ja toivottiin, ettei Kiinasta maahanmuuttajien takia “tulisi toinen Ranska”. Sensuurikoneisto lähti nopeasti käyntiin ja rajoitti keskustelua aiheesta. Lopulta vain runsas viikko säännösluonnosten julkaisun jälkeen hallinto ilmoitti, että yleisön ”suuri huoli” otettaisiin vakavasti huomioon. Siitä lähtien lakiuudistukset ovat pysyneet hyllytettyinä.

Maahanmuuttopolitiikan nouseminen netin nationalistipiirien silmätikuksi ei kuulosta yllättävältä. Kiinnostavaksi tapauksen tekee kuitenkin se, että Kiinassa maahanmuutto ei ole ollut erityisen polarisoiva aihe. Päin vastoin: vuonna 2020 tehdyn mielipidemittauksen mukaan kiinalaisilla on verrattain valoisa käsitys maahanmuuttajista ja maahanmuuton vaikutuksista yhteiskuntaan. Myös asumislupauudistus olisi ollut varsin maltillinen. Säännökset olisivat helpottaneet tietyt kriteerit täyttävien ulkomaalaisten mahdollisuutta saada pysyvä asumislupa.  Tämä olisi osana presidentti Xi Jinpingin aikana aloitettua kampanjaa, joka pyrkii tekemään Kiinasta houkuttelevamman kohteen niin sanotuille korkean taitotason maahanmuuttajille, kuten väitöskirjatutkijoille ja huippu-urheilijoille.

Pysyviä asumislupia koskevaa kohua ja koko maahanmuuttokeskustelua onkin pidetty esimerkkeinä nettinationalistien voimasta politisoida aiheita sekä mobilisoida kiinalaisia. Kiinan hallinnon rohkaisemaa ja osin rakentamaa kiinalaista nationalismia on tutkittu ja seurattu pitkään. Kuitenkin viime aikoina – ja erityisesti kuluneen vuoden useiden ulkomaalaisiin kohdistuneiden veritekojen jälkeen – juuri netissä vaikuttavien nationalistien vaikutusvalta on herättänyt kysymyksen siitä, kuinka pitkälle tilanne on virallisen Kiinan hallussa: kuka vie ja ketä? 

”Valkoinen vasemmisto mädättää maailmaa”

Pintapuolisesti keskustelu muistuttaa – tai on lähestulkoon erottamaton – länsimaisesta äärioikeistosta tai alt-rightista. Liikkeiden rakenteellista ja ideologista samankaltaisuutta on tarkastellut tutkija Chenchen Zhang. Länsi on kauniiden ajatusten, kuten tasa-arvoaatteen heikentämä mureneva linnake. Kiina taas on pragmaattinen, työteliäs ja rodullisesti yhtenäinen vahva valtio. Kiinan nettinationalistien mukaan Kiina valloittaa maailmaa, kun länsimaalaiset kiistelevät sukupuolista. 

Keskusteluissa näkyy joitakin täysin samoja aiheita kuin euroamerikkalaisessa oikeistopopulismissa, kuten Eurooppaan tulleet pakolaiset vuonna 2015 ja Yhdysvaltain sisäpolitiikka. Zhangin mukaan myös maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vastakkainasettelu toimii keskeisenä elementtinä Kiinan nettinationalistisessa diskurssissa. Maskuliinisuuden korostaminen on nähtävissä erityisesti suhteessa teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun, jotka esitetään osana Kiinan ”maskuliinista” edistystä verrattuna lännen ”feminiiniseen” taantumukseen. 

Paikallista väriä kuitenkin on. Kiinassa nationalistien halveksunnan kohteeksi on muodostunut baizuo (白左), kirjaimellisesti valkoinen vasemmisto(lainen). Sanaparissa valkoinen viittaa sekä rotuun että valkoisen värin symboliseen merkitykseen. Baizuot liitetään yleisesti idealismiin, esimerkiksi “naiiviin uskoon” maahanmuuton positiivista vaikutuksista. Myös kiinalaista, joka kannattaa nationalistien mielestä liian lepsua kansainvälistä politiikkaa, voidaan haukkua baizuoksi – merkitys on lähellä kotoperäisiä käsitteitä ”punavihervassari” tai ”mädättäjä”. Baizuot asemoidaan vastakohdaksi isänmaallisuudelle ja kiinalaisuudelle.

Ulkomaalaisiin kohdistuvassa vihassa pintaan nousee ideologian rodullinen ulottuvuus. Jos länsimaisen äärioikeiston ideologinen kulmakivi on valkoinen ylivalta, niin kiinalaisessa nationalismissa ajetaan maan valtaväestön eli han-kiinalaisten ylivaltaa. Molemmissa valta-asemassa olevan ryhmän edustajat rakentavat tarinaa itsestään uhanalaisena ja uhrina. Molempien keksityssä kriisissä erityiseksi aggression  kohteeksi on otettu muslimit ja mustat ihmiset. Esimerkiksi koronapandemian aikana Etelä-Kiinan Guangzhoussa paikallista afrikkalaisväestöä syyllistettiin rasistisella tavalla koronaviruksen leviämisestä.

Sekä kiinalaisten nationalistien että länsimaalaisen äärioikeiston ytimessä onkin eriarvoisuuden kannattaminen ja heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisarvon kieltäminen. Erottelu lännen ja idän välillä on ja pysyy; käsitys liberalismin tuhoavasta voimasta on niin ikään yhteistä. Kuitenkin ”sivilisaatio”, jota ”puolustetaan” on eri. 

Ylirajainen äärioikeisto

Kiinnostavaa Kiinan nettinationalisteissa on se, että länsimaiselle äärioikeistolle juuri Kiina on keskeinen poliittinen vastustaja sekä rasismin ja vihan kohde. Maahan tiivistyy sekä poliittinen että rodullistettu toinen: kiinalaiset kommunistit. Äärioikeiston suunnalta varsinkin takavuosina loukkauksena heitetty ”kulttuurimarxilainen” ei oikein pure kiinalaisessa kontekstissa. 

Nettinationalistit sisällyttävät kiinalaisen marxilaisuuden osaksi ideologiaansa ja käsittävät sen maan vahvuuden, yhtenäisyyden ja kansallisen edun suojelijaksi. Näyttää siltä, että tässä puheenparressa puolueen marxilaista historiaa voidaan käyttää Kiinan havitteleman johtavan aseman oikeutuksena, mutta esimerkiksi työväenluokan solidaarisuudesta pitkälti irtaudutaan. Käsitys noudattelee puolueen korostamaa sosialismia kiinalaisin erityispiirtein, joka hyödyntää enemmän nationalismia kuin sosialismia.

Ei ole selvää, mikä teemojen leviämisen tarkka suunta tai mekanismi on. Ei pidä siis olettaa, että ”länsimaalainen” äärioikeistolaisuus olisi nyt ”levinnyt” Kiinaan. Samankaltaisuus kuitenkin kertoo oikeistopopulistisen liikehdinnän rajat ylittävästä luonteesta. Näyttää siltä, etteivät liberalismin vastustaminen ja muun muassa etnonationalismia hyödyntävän politiikan viehätys katso sijaintia geopoliittisen kilpailun kartalla.

Kuka vie ja ketä?

Kohu asumisluvistaosoittaa, että nettinationalistien vaikutusvalta ei jää vain netissä räyhäämiseen. Tapaus kielii myös siitä, että kommunistinen puolue seuraa nationalistien toimintaa ja hyödyntää sitä julkisen mielipiteen mittarina. Tiukasti kansalaisyhteiskuntaa ja julkista keskustelua rajoittavassa yhteiskunnassa sellainen mittari on arvokas.

Varsinaisesti kumpikaan elementti ei ole Kiinassa uusi. Nationalismia ja nationalisteja Kiinassa on seurattu ja tutkittu kattavasti vähintäänkin 1980-luvun lopulta lähtien. Ei ole myöskään mikään uutinen, että autoritääriset järjestelmät seuraavat kansalaisten yleistä mielipidettä ja pyrkivät tekemään toimia, jotka eivät mene liian räikeästi tätä mielipidettä vastaan. Nyt 2020-luvulla yhä autoritäärisempään suuntaan liukuvassa Xi Jinpingin Kiinassa voisi katsoa, että on siirrytty uuteen vaiheeseen. 

Xin kaudella tiukentunut kansalaisyhteiskunnan kiristyvä kontrolli on jättänyt tyhjiön, jossa muut ruohonjuuritason toimijat eivät enää pääse ääneen – varsinkaan yhtä hyvin keskenään verkostoituneet ja toimintaansa koordinoivat sellaiset. Tiukentunut kontrolli on siis voinut antaa nettinationalisteille tilaa toimia ja vaikuttaa julkiseen keskusteluun ilman merkittäviä kilpailijoita. Samalla heille on kertynyt valtaa möyhiä kiinalaista julkisuutta ja politisoida aiheita myös puoluevaltiolle yllättävillä ja epäedullisilla tavoilla. 

Puoluevaltio on ollut halukas sallimaan nationalistisen liikehdinnän tiettyyn rajaan saakka, koska se tukee puoluevaltion tavoitteita vahvasta ja yhtenäisestä valtiosta. Länsimaisia äärioikeistolaisia liikkeitä muistuttavat narratiivit vahvistavat vastakkainasettelua lännen ja Kiinan välillä sekä rakentavat kuvaa Kiinasta vahvana ja yhtenäisenä, kun taas länsi nähdään jakautuneena ja heikkona. Voidaan katsoa, että nationalismista on tullut väline, jolla puoluevaltio pystyy kanavoimaan kansalaisten turhautumista ja suuntaamaan sen ulkoisia vihollisia, kuten Yhdysvaltoja, Japania tai baizuo-liberaaleja kohtaan.

Nettikeskustelijoiden vallalla on myös rajansa. Tutkija Tabitha Speelman argumentoi, että nationalistit onnistuivat kaappaamaan maahanmuuttokeskustelun siksi, koska virallinen viestintä aiheesta on ollut vähäistä. Maahanmuuton poliittinen painoarvo on myös Kiinassa kasvussa, mutta se on kuitenkin puoluevaltion ydinintressien ulkopuolella. Vastaavanlainen keskustelun kaappaus olisi tuskin ollut mahdollinen lähempänä kovaa ydintä.

Silti viranomaisten reaktio nettinationalisteihin ei ole aina myötäsukainen. Heinäkuussa viranomaiset vetivät takaisin kansalliseen turvallisuuslakiin kaavaillun muutoksen, joka olisi kieltänyt “kiinalaisten tunteiden loukkaamisen”. Viranomaiset vetosivat lisäyksen kohtaamaan julkiseen vastustukseen ja totesivat, että päätös olisi voinut loukata “legitiimejä oikeuksia”. Tapaus osoittaa, että vaikka puoluevaltio seuraa tarkasti nationalistista keskustelua, se ei pelkästään myötäile sitä.

Kirjoittaja: Heidi Puomisto

Editointi: Julia Lintunen, Sasu Katajamäki, Eero Tuorila

Kielenhuolto: Elina Heikkinen


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.