Internet nojaa fyysiseen infrastruktuuriin, josta ratkaiseva osa kulkee merenpohjassa. Merikaapelien katketessa yhteydet hidastuvat tai katkeavat jopa kokonaan, kunnes tarkoitukseen sopiva alus ehtii paikalle korjaamaan vaurion. Digitalisaation varaan lasketut kehityslupaukset uhkaavat jäädä toteutumatta ilman riittäviä investointeja sekä infrastruktuuriin että sen huoltamiseen.

Lokakuussa 2023 mediassa uutisoitiin Suomen ja Viron välisen kaasuputken ja datakaapelin rikkoutumisesta. Vaikka tapauksen turvallisuuspoliittisista vaikutuksista keskusteltiin laajasti, harva osasi pelätä internet-yhteyksien katkeamista tai edes merkittävää hidastumista.

Useissa Afrikan maissa tämä on todellinen uhka. Kun internet-yhteys nojaa vain yhden tai muutaman kaapelin varaan, esimerkiksi merenalainen kivivyöry voi katkaista kaikki yhteydet kerralla. Lisäksi haitat ulottuvat laajoille alueille, sillä kukin kaapeli toimittaa yhteyksiä useaan maahan.

Esimerkiksi keväällä 2024 kahden Tansaniaan johtavan merikaapelin katkeaminen hidasti internet-yhteyksiä jopa seitsemässä Itä-Afrikan valtiossa. Syksyllä 2023 yhteysrikko Länsi-Afrikassa puolestaan vaikeutti pääsyä internetiin muun muassa Senegalissa, Ghanassa ja Nigeriassa.

Manner merikaapelien varassa

Merenalaiset datakaapelit muodostavat keskeisen osan internetin fyysisestä infrastruktuurista. Internet-yhteyksiä voidaan välittää myös satelliittien avulla, mutta niiden kapasiteetti kattaa hädin tuskin prosentin koko maailman dataliikenteestä.

Teknisesti melko vähän on siis muuttunut siitä, kun ensimmäiset lennätinkaapelit laskettiin Atlantin pohjaan 1800-luvun puolivälissä. Nykyään merikaapeleita kulkee merien pohjassa yli miljoonan kilometrin edestä. Yhdessä nämä kaapelit riittäisivät kiertämään maapallon ympäri noin 32 kertaa.

Useimmiten kaapelit rikkoutuvat ihmisen toiminnasta, kuten ankkureista ja trooleista. Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi maanjäristykset ja merenalaiset kivivyöryt. Kerran syyksi on todettu myös hain purema, mutta tämän ei pitäisi olla uusimmille kaapeleille enää mahdollista niitä ympäröivän metallikerroksen johdosta.

Vuonna 2023 vaurioiden määrä Afrikassa oli yli kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna. Kasvu nähdään toisaalta positiivisena merkkinä siitä, että mantereen kaapeliyhteydet ovat vahvistuneet merkittävästi viime vuosina. Silti vauriot altistavat edelleen kokonaisia yhteiskuntia internet-yhteyksien katkoksille.

Osa Afrikan maista on huomattavasti haavoittuvaisempia vaurioille kuin toiset. Esimerkiksi Liberian internet-yhteydestä vastaa TeleGeography-yhtiön ylläpitämän tietokannan mukaan vain yksi merikaapeli, kun Kenialla niitä on seitsemän ja Etelä-Afrikalla yksitoista. Suomen ja muun Euroopan välillä kulkee kaksitoista merikaapelia sekä lisäksi muutama maakaapeli. 

Korjaamiseen vain yksi laiva

Maailmassa on vain vajaat 80 laivaa, jotka laskevat kaapeleita merenpohjaan ja pystyvät korjaamaan niiden vaurioita. Näistä vain reilut parikymmentä keskittyy ensisijaisesti korjauksiin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa niitä on The Continent -aikakauslehden mukaan ainoastaan yksi, Mauritiuksen lipun alla seilaava Léon Thévenin.

Globaalisti datakaapelin korjaus kestää keskimäärin noin kuusi viikkoa. Kun tähän lisätään aika, joka Léon Thévenin’llä kestää saapua paikalle, yhteyksien korjaantumista voidaan joutua odottamaan todella pitkään.

Kun esimerkiksi maaliskuussa 2024 neljä merikaapelia katkesivat Norsunluurannikon edustalla vaarantaen pääsyn internetiin 13 maassa, Léon Thévenin ennätti paikalle vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Toinen alus lähetettiin paikalle Lontoosta, ja kaikki korjaustyöt olivat valmiita vasta kaksi kuukautta kaapeleiden rikkoutumisesta.

Vaurioilla on laajamittaisia vaikutuksia talouteen. Siinä missä kaapelirikkojen kansantaloudellisia vaikutuksia on erittäin vaikea arvioida, yhden päivän täysi internet-katkos lasketaan  Top10VPN-sivuston laskelmien mukaan miljoonissa tai jopa kymmenissä miljoonissa Yhdysvaltain dollareissa, maasta riippuen.

Merikaapelin noutamiseen tarkoitettu kauko-ohjattava laite kuvattuna Léon Thévenin -aluksen kannella Kapkaupungissa. Kuva Jean Babtiste-Dodane / Flickr

Suurvaltojen turvallisuuspolitiikka ohjaa investointeja

Afrikan unioni, EU ja YK jakavat tavoitteen turvata luotettava internet-yhteys koko Afrikan mantereella vuoteen 2030 mennessä. Osana Global Gateway -strategiaansa EU investoi kolmeen merikaapeliin, joista yksi yhdistää Euroopan Pohjois-Afrikkaan, toinen Länsi-Afrikkaan ja kolmas Itä-Afrikkaan.

Globaalisti investoinnit tapahtuvat kuitenkin pitkälti suurvaltojen ja turvallisuuspolitiikan ehdoilla. Kiina ja Yhdysvallat ovat viime vuosina vääntäneet kättä Euroopan ja Kaakkois-Aasian yhdistävästä kaapelihankkeesta. Helmikuussa 2024 Euroopan komissio puolestaan esitti suosituksen, jonka mukaan EU:n tulisi vahvistaa jäsenmaidensa omia yhteyksiä ja ehdotti investointeja unionin yhteisiin korjausaluksiin.

Vaikka Afrikan kaapeliyhteyksiin toisin sanoen panostetaan, niiden ylläpito ja korjaus jäävät helposti vaille investointeja. Lisäksi investoinnit jakautuvat epätasaisesti.

Pohjois-Afrikassa laajakaistayhteys on maailman halvimpia, ja Marokossa internetin käyttöaste on lähes yhtä korkea kuin Suomessa. Sen sijaan Nigerissä, Tšadissa ja Etelä-Sudanissa internetin käyttöaste on alhaisimpia maailmassa. Olemassa oleva verkosto on siis puutteellinen erityisesti harvaan asutuissa sisämaavaltioissa.

Satelliittiyhtiöt vaihtoehtona kaapeliyhteyksille

Markkinoille on viime vuosina saapunut satelliittiyhteyksiin perustuvia palveluita, joiden turvin internet voidaan ulottaa massiivisia kaapelihankkeita kustannustehokkaammin alueille, joita kaapelit eivät tavoita. Vuonna 2022 Starlink-yhtiö aloitti toimintansa Mosambikissa ja Nigeriassa, ja vuoden 2025 loppuun mennessä yhtiö pyrkii laajentamaan palvelunsa jopa 37:ään Afrikan maahan.

Vaikka ratkaisu saattaa toisinaan olla kustannustehokkaampi kuin kaapeliyhteys, se on paikallisen kuluttajan näkökulmasta aivan liian kallis. Esimerkiksi Keniassa Starlinkin palvelu maksaa kuukaudessa yli 40 Yhdysvaltain dollaria.

Yhtiöt, kuten isobritannialainen OneWeb ja yhdysvaltalainen Lynk, pyrkivät tarjoamaan halvempia ratkaisuja yhteistyössä afrikkalaisten teleoperaattoreiden kanssa. Toistaiseksi yhteys on silti auttamattoman hidas: pelkän tekstiviestinkin toimittamiseen voi mennä jopa tunti, sillä yhteys muodostuu ainoastaan satelliitin lentäessä seudun ylitse.

Digitalisaation ja kehityksen kimurantti suhde

Digitalisaation edistäminen on noussut niin Suomen kuin EU:n keskeiseksi kehityspoliittiseksi tavoitteeksi. Se on monesta syystä hyvä tavoite. Digitalisaatiolla on potentiaalia tukea talouskasvua siellä missä sitä tarvitaan, puhumattakaan sosiaalisista vaikutuksista, jotka perustuvat tasa-arvoisempaan pääsyyn tiedon ja palveluiden äärelle.

Toisaalta riippuvaisuus digitaalisista yhteyksistä altistaa yhteiskunnan haavoittuvuuksille, joita voi 5G-yhteyksien huomasta olla vaikeaa hahmottaa. Tämänkin tekstin olen kirjoittanut pilveen vailla huolta internet-yhteyden saati sähköjen katkeamisesta.

Siksi on tärkeä kysymys, miten digitaalisen kehityksen eri osa-alueita priorisoidaan kehityspolitiikassa. Toimivat ja hyvin huolletut yhteydet ovat lähtökohta, jota ilman digitalisaation varaan lasketut lupaukset kehityksestä jäävät saavuttamatta.

Lähivuodet osoittavat, riittääkö satelliittiyhtiöiden halukkuus investoida tarpeeksi nopeisiin yhteyksiin Afrikan mantereella ja löytävätkö ne keinon tarjota palvelua riittävän halvalla kuluttajille. Huomioiden kuitenkin, että turvallisuuspolitiikassa riskien nähdään ulottuvan nykyään avaruuteen asti, ei yhteyksien siirtäminen yksin satelliittien varaan ole näköpiirissä.

Niinpä internetin matka mantereiden välillä kulkee jatkossakin merenpohjassa.