The Ulkopolitist ja Suomen YK-Nuoret järjestivät syksyllä 2024 Nuoret, konfliktit & rauha -teemaisen kirjoituskilpailun 14-19 -vuotiaille nuorille. Sini-Helmi Tervonen voitti kirjoituskilpailun rauhaa käsittelevällä esseellään.

Meri on pilkkopimeä. Kumiveneessä on viisikymmentä ihmistä. Kaikki pitävät tiukasti kiinni veneen reunoista. Aallot heittelevät venettä niin kovaa, että minä, kevyt kolmevuotias lapsi, horjahdan veneen reunan yli. Isä saa minut kiinni ja nostaa takaisin veneeseen. Sataa kaatamalla. Äiti pitää kädestä.

Minä taas synnyin Suomeen. Synnyin itsenäiseen hyvinvointivaltioon, jossa koulutus on maksutonta ja ilma puhdasta. Synnyin EU-maahan, jolla oli naispresidentti. Synnyin maahan, jossa en ole syrjitty, vainottu tai hengenvaarassa. Tuttuni muistot hänen pakolaismatkastaan Suomeen saavat minut pohtimaan: miksi kaikilla maailmassa ei ole niin hyvät olosuhteet kuin minulla?

Järkyttäviä asioita on tapahtunut aina. Näemme niistä vain murto-osan omana elinaikanamme. 2000-luvulla syntyneelle ihmiselle tulee maailmanlaajuisista konflikteista ja kriiseistä ensimmäisenä mieleen sodat ja väkivalta, ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat luonnonkatastrofit, veden ja ravinnon puute sekä koronapandemia. Maailmantilanne voi lamauttaa erityisesti nuoren ihmisen. Kun silmäni globaaleille konflikteille avartuvat yhä enemmän, tunnen pelkoa ja ahdistusta. Tunnen pelkoa, kun ajattelen minkälaisia peruuttamattomia vaurioita ainoalle yhteiselle kodillemme, maapallolle, on tapahtunut. Tunnen ahdistusta, kun ajattelen, että kotimaassani ala-asteikäisten lasten kävellessä yksin kouluun samaan aikaan toisaalla lapset jättävät kotinsa paetessaan sotaa. Vaivun toivottomuuteen ja ajattelen, ettei mitään ole enää tehtävissä. Tai luulen, ettei ole.

Meitä yhdistää se, että olemme kaikki ihmisiä, vaikka jokainen meistä onkin erilainen. Olemme eri puolilta maailmaa, erilaisista olosuhteista, erilaisista perheistä, ja erilaisin ominaisuuksin varustettuja. On siis täysin selvää, että näkemyksemme eroavat toisistaan. Ajatuksen voi nostaa globaalille tasolle. Kulttuuriset ja kasvatukselliset erot luovat perustan maailmankuvallemme ja mielipiteillemme. Nämä ovat täysin luonnollisia eroja ihmisyydessä. Siksi rauhan rakentaminen ja yhteisymmärrykseen pääseminen jokaisessa konfliktissa ei ole itsestään selvää eikä aina edes mahdollista. Rakentava ulkopolitiikka ja rauhantyö eivät tuota tulosta ilman kuuntelu- ja neuvottelutaitoa, avoimuutta, toisen asemaan asettumista sekä monimuotoisuuden hyväksymistä.

Kansainvälinen dialogi on mahdollista vain, kun jokaisen panos on pelissä. Vuonna 2008 presidentti Martti Ahtisaari päätti Nobelin rauhanpalkinnon saatuaan puheensa sanoihin “rauha on tahdon asia”. Näitä vahvoja sanoja lainatessani alleviivaan, että tahto on meistä jokaisesta kiinni. Muutos perustuu valintaan, joka perustuu tahtoon. On valinta tahtoa tai olla tahtomatta rauhaa. 

Laskeudutaan globaalilta tasolta meidän nuorten keskuuteen. Onko meillä tarpeeksi tahtoa? Me olemme ne, joilta rauhantaitoja vaaditaan tulevaisuudessa – ja jo nyt. Erityisesti me hyvässä asemassa olevat olemme velvollisia auttamaan heitä, joiden resurssit kuluvat pelkästään selviytymiseen. On helpottavaa huomata, että mitä nuorempia sukupolvia tarkastellaan, sitä enemmän kulttuurinen monimuotoisuus on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Olen kuitenkin huolissani siitä, ymmärrämmekö me suomalaiset nuoret todella, minkälaisessa maailmassa tällä hetkellä elämme. Kansainväliset kriisit tuntuvat kaukaisilta täältä lintukodosta katsottuna.

Voimme selata tuntikausia somea ja nähdä vuorotellen katkelmia shokeeraavista tapahtumista maailmalla ja kissoista poseeraamassa ihmisten vaatteisiin puettuina. Huolestuneet ilmeemme nähdessämme pommitusten uhreja muuttuvat sekunnissa takaisin hymyiksi, kun turrutamme hetkeksi syntyneen pahan olon pyyhkäisemällä seuraavaan videoon. Sosiaalisen median maailma luo välinpitämättömyyttä ja syö empatiaa. 

Me nuoret olemme tulevaisuuden päättäjiä, sotilaita, työttömiä, presidenttejä, lääkäreitä, vanhempia. Me olemme tulevaisuus, joten meidän tulee pysyä uteliaina ja avoimina – sekä ennen kaikkea valveilla. Presidenttimme Alexander Stubb painottaa nuorten tärkeää roolia ulkopolitiikassa ja vaikuttamisessa. Stubb kirjoitti 27.12.2023 Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin blogissa, kuinka usein ajatellaan, että ulkopolitiikasta saavat puhua vain ne, jotka tuntevat kansainvälisen politiikan historian ja nykyisyyden. Tämä ajatus on väärä. Ulkopolitiikka ei ole salatiedettä, vaan jokaisen oikeus. Erityisesti se on nuorten oikeus. 

Nuorille ulkopolitiikkaan ja koko maailmaa koskeviin konflikteihin vaikuttaminen voi tuntua hyvinkin hankalalta tai jopa mahdottomalta. Tuntuu etäiseltä ajatella, että minä voisin parantaa muiden ihmisten olosuhteita jossain muualla. Tiedämme, että kuulumme Euroopan unioniin ja Natoon, sen tietävät kaikki. Tiedämme pitkän historian itänaapurimme kanssa, se opetetaan koulussa. Tiedämme, että tasavallan presidentillä on aina kolme pointtia kerrottavana. Mutta monelle nuorelle EU on todellisuudessa vain kaksi kirjainta ja Stubbin kolme pointtia muuttuvat meemiksi somessa. Vaatii oma-aloitteisuutta, kiinnostusta ja kypsyyttä oppia ymmärtämään yhteiskunnan rakenteita, globaalien päätösten eri vaiheita ja kansainvälisten liittojen tavoitteita. Ulkopolitiikan ydin on nähdä koko maailma omana ja kaikkien muidenkin kotina. Rikkaus on niillä, jotka ovat oppineet näkemään maailman laajemmin kuin länsimaisin silmin. Köyhä ihminen näkee maailmanaan vain Suomen tai Euroopan.

Olen Stubbin kanssa samaa mieltä siitä, etteivät ulkopolitiikka ja vaikuttaminen ole salatiedettä. Vaikuttaa voi jokaisella tasolla lukuisin eri keinoin, kuten kotona perheen kesken, koulussa omassa luokassa tai oppilaskunnassa, kavereiden kesken vitsailemalla tai somekäyttäytymisellä, kuntatasolla nuorisovaltuustossa, kansallisella tasolla tekemällä kantaaottavaa taidetta tai äänestämällä. Vaikuttaa voi pelkästään tuomalla äänensä kuuluviin ja kertomalla omia näkemyksiään, kokemuksiaan ja mielipiteitään. Uskaliaisuus puhua avartaa katseita ja herättää keskustelua. Vaikuttaminen on kaikin tavoin merkityksellistä, mutta se vaatii rohkeutta uskoa omaan asiaansa ja tahtoa keskustella siitä rakentavasti. Suomessa on lähes miljoona nuorta – toisin sanoen lähes miljoona tahtoa. Suurella tahdonvoimalla voimme saada sitäkin suurempia muutoksia aikaan.

Jo lapsena hän tiesi olevansa erilainen

Kaksikielinen tumma kummajainen

Synnyinmaassaan oleva muukalainen

Teini-ikä oli pelkkä painajainen

Äiti luuli lastaan suojelleen

Tietämättä, että lapsi päivittäin itkee vuoteessa

Toivoen mieluummin kuolemaa, kuin asua Suomessa

Koska tää jatkuu taas huomenna

LÄHIÖBOTOX – Puhdasverinen Vihaaja, 2020

Vaikka minua ei ole koskaan syrjitty, vainottu eikä henkeäni ole uhattu ja olen elänyt elämääni kiitollisena synnyinmaastani, kaikille myöskään Suomi ei ole hyvä ja turvallinen maa asua. Suomessa on rasismia, syrjintää, vakavaa väkivaltaa, nuorisorikollisuutta ja paljon muita ongelmia, joiden kitkemiseksi täytyy tehdä valtavasti työtä. Kun pohdimme kysymyksiä, kuten kuka päättää tulevaisuudesta tai kenen vastuulla tulevaisuus on, ymmärrämmehän, ettemme ole enää maailmassa nuorimpia. Maailma on tehty meitä varten, ja se tarvitsee meitä. Suomen tehtävä on välittää rauhaa, auttaa vähempiosaisia ja edistää tasa-arvoa. Tahdothan olla mukana rakentamassa jo nuorista sukupolvista lähtien turvallista ja monimuotoista Suomea? Rauha kuuluu kaikille. Turvallisuus kuuluu kaikille. Tulevaisuus kuuluu kaikille. Tahdothan sinäkin paremman huomisen?