Viime kesänä Kroatiassa järjestettiin rock-konsertti, jossa ylistettiin avoimesti maan fasistista menneisyyttä. Tapahtuman jälkipyykki on korostanut alueellisia jännitteitä ja vastakkaisia historiakäsityksiä naapurivaltioiden Serbian ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa.

Fasismi oli yksi viime vuoden puheenaiheista Kroatiassa. Alkusysäyksenä toimi heinäkuussa Zagrebissa järjestetty rock-artisti Thompsonin konsertti, jota on kuvattu Kroatian historian suurimmaksi. BBC kuvasi konserttia “neo-fasistiseksi kroatialaiseksi Woodstockiksi”.

Thompson, oikealta nimeltään Marko Perković, on tunnettu nationalistisista lyriikoistaan. Hän kommentoi musiikillaan sekä Kroatian 1990-luvulla Jugoslaviasta käymää itsenäisyyssotaa että toisen maailmansodan aikaisen Itsenäisen Kroatian valtion (NDH) historiaa. Hänen tunnetuin ja kiistanalaisin kappaleensa on Bojna Čavoglave, joka alkaa sanoilla za dom spremni, “valmiina kotimaan puolesta”.

Historiallisten juuriensa takia lausetta pidetään fasistisena ja Kroatian vastineena saksankieliselle natsitervehdykselle. Sitä käytti fasistinen Ustaša-järjestö, joka johti natsi-Saksan nukkevaltiona toiminutta NDH:ta vuosina 1941–1945. Ustaša vainosi ja joukkomurhasi toisen maailmansodan aikana sekä serbejä että esimerkiksi juutalaisia, romaneja ja antifasisteja.

Heinäkuisessa konsertissa Perković esitti hittibiisinsä ja sen yhteydessä huudatti yllä mainittua tervehdystä. Eri medialähteiden mukaan joillakin yleisön jäsenillä oli yllään paitoja, joihin kyseinen lause oli painettu.

Konsertin jälkeen useat kansalaisjärjestöt ja tuhannet kroatialaiset kritisoivat viranomaisia siitä, etteivät he puuttuneet fasistiseen kielenkäyttöön. Ihmisoikeusjärjestö YIHR vaati muun muassa Zagrebin pormestarilta ja Kroatian presidentiltä Ustaša-symboliikan käytön tuomitsemista.

Balkan Insightin mukaan Kroatian oikeusasiamies tuomitsi joidenkin konserttivieraiden käytöksen ja moitti järjestäjiä siitä, etteivät he tuominneet tapahtumia julkisesti. Kroatian sisäministeri sanoi, että poliisi tutkii yksittäisinä tapauksina esimerkiksi Ustašaan liittyvien visuaalisten symbolien käyttöä konsertissa. Entinen pääministeri Jadranka Kosor puolestaan syytti viranomaisia ja televisiokanavia äärioikeistolaisen artistin suosimisesta.

Osa poliitikoista oli kuitenkin myötämielisiä artistia kohtaan ja sivuutti kokonaan väitteet fasismikytköksistä. Kroatian nykyinen pääministeri Andrej Plenković tapasi laulajan ennen konserttia ja kertoi lastensa olevan tämän suuria faneja. Puolustusministeri kuvaili Bojna Čavoglaven lyriikoita tärkeiksi sotamuistoiksi.

Seurauksena pormestarin linjaus ja uusi uhmakas konsertti

Kesän konsertti oli vasta alkusoittoa, sillä joulukuussa Perkovićin oli määrä esiintyä Zagrebissa vielä kahdesti. Suurin kahnaus syntyi Zagrebin pormestarin Tomislav Tomaševićin kanssa. Tämä linjasi loppuvuodesta, ettei Ustaša-symboleita saa esittää kaupungin tapahtumapaikoilla ja että jos fasistinen tervehdys tehdään joulukuun ensimmäisessä konsertissa, toinen konserteista perutaan.

Samalla Kroatian fasisminvastaiset toimijat yhdistivät voimiaan. Juuri ennen joulukuun konserttia tuhannet ihmiset osallistuivat Yhtenäisenä fasismia vastaan -nimisen liikkeen mielenosoituksiin ympäri Kroatiaa. Opiskelija Lucija Marković luki Zagrebin torilla julistuksen, josta osa kuului seuraavasti:

“Anonyymit kommentoijat kysyvät meiltä, missä näemme fasismia. Näemme sitä jokaisessa hyökkäyksessä työntekijöitä, minimipalkalla työskenteleviä vääränvärisiä lähettejä, vastaan. Näemme sitä jokaisessa Kroatian parlamentin ‘valmiina kotimaan puolesta’ -huudahduksessa, joka ei johda häpeään tai sanktioihin. Näemme sitä kaduilla mustahuppuisten uhkauksissa kansallisille vähemmistöille.”

Kroatialaisen Dnevnik-lehden mukaan mustahuppuiset vastamielenosoittajat hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun ainakin Zadarissa ja Rijekassa.

Perković itse kritisoi pormestarin tekemää linjausta ja jatkoi entiseen malliin ensimmäisessä joulukuun konsertissaan. Toista konserttia ei tullut. Instagram-postauksessaan patriootiksi itseään kutsuva artisti totesi, että konsertin peruminen on “hyökkäys kotimaan puolesta käydyn sodan symboleita vastaan, hyökkäys kotimaan puolesta käytyä sotaa itseään vastaan ja hyökkäys Kroatian perustuksia vastaan”.

Perkovićin konsertit ovat alusta lähtien sisältäneet nationalistista ja fasistista retoriikkaa. Sen takia hänen konserttejaan on peruttu useissa maissa, esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Sloveniassa. Perumiset ovat olleet paikallispäättäjien vastuulla, sillä lain näkökulmasta artistin esiintymiselle ei ole ollut esteitä. Vuonna 2008 Kroatian Helsinki-komitean johto totesi The Guardianissakin julkaistussa kirjeessä, että Perkovićilla on oikeus sananvapauteen. Vuonna 2020 Zagrebin rikostuomiostuin linjasi, ettei artisti ole rikkonut yleistä järjestystä.

Toisaalta vuonna 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi “valmiina kotimaan puolesta” –tervehdystä koskevassa oikeustapauksessa, että vaikka Ustaša-symboliikka ei ole Kroatiassa lailla kielletty, monen instituution sääntöjen mukaan se on rangaistavaa.

Myrsky näkyy naapurimaissakin

Perković on toiminut artistina 1990-luvun lopulta lähtien. Hän sai toisen maailmansodan aikaiseen amerikkalaiskonepistooliin viittaavan Thompson-lisänimen taistellessaan Kroatian itsenäisyyssodassa 1990-luvun alussa.

Kesän konsertissaan Perković esitti ensimmäistä kertaa uuden Hodočasnik-albuminsa kappaleita. Kesäkuussa julkaistun albumin nimi tarkoittaa pyhiinvaeltajaa. Julkaisuajankohta ei ollut sattumaa, sillä elokuun alussa Kroatiassa juhlittiin Operaatio Myrskyn, kroatiaksi Olujan, kolmikymmenvuotispäivää. Albumin kolmas kappale kantaa operaation kroatiankielistä nimeä.

Elokuussa 1995 käynnistetyssä Myrsky-operaatiossa kroatialaisjoukot hyökkäsivät yksipuolisesti itsenäiseksi julistautunutta Krajinan serbitasavaltaa (RSK) vastaan. Kyseessä oli suurin sotilasoperaatio Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Alle neljä vuorokautta kestäneen operaation seurauksena noin 200 000 serbiä pakeni RSK:n alueelta.

Perkovićin Oluja-kappale juhlistaa operaation vuosipäivää. Kappaleen alussa on pätkä Kroatian ensimmäisen presidentin Franjo Tuđmanin operaation ensimmäisenä vuosipäivänä pitämästä uhmakkaasta puheesta. Ensimmäisessä säkeistössä Perković puolestaan ihannoi operaation onnistumista ja toivoo sen hengen kantavan nykypäivänäkin: 

Kantakoon tämä voitto 
Kaikkia isoisiemme nimiä 
Samoista asioista unelmoimme 
Samoihin aamunkoittoihin heräsimme

Operaation vuosipäivänä viime vuonna Serbian presidentti Aleksandar Vučić julisti, että operaatiossa oli kyse serbienvastaisesta pogromista.

“Heille, jotka vaativat uutta Olujaa Serbiaa ja [Bosnia ja Hertsegovinassa sijaitsevaa] Serbitasavaltaa vastaan: pyydän, älkää yrittäkö. Kukaan teistä ei enää onnistu”, Vučić sanoi.

Vaikka operaation muistotilaisuuksia järjestetään säännöllisesti, Vučićin sanat painoivat tavallista enemmän. Vučić on vuosi vuodelta tiukentanut autoritaarista otettaan, ja viimeisen puolentoista vuoden ajan Serbiassa on osoitettu laajasti mieltä hänen hallintoaan vastaan.

Oluja-operaation muisto elää myös Bosnia ja Hertsegovinan serbienemmistöisessä Serbitasavallassa. Vučićin kanssa samassa tilaisuudessa esiintyi Serbitasavallan silloinen presidentti Milorad Dodik. Maassa oli samanaikaisesti käynnissä perustuslaillinen kriisi, jonka Dodik oli aiheuttanut: hän kieltäytyi kunnioittamasta maassa ylintä valtaa käyttävän korkean edustajan päätöksiä ja uhitteli jopa Serbitasavallan irtautumisella Bosnia ja Hertsegovinasta. Vaikka Dodik selvisi tilanteesta lopulta vähällä, jo valmiiksi hauras Bosnian poliittinen järjestelmä ajautui historiansa vakavimpaan kriisiin.

”Serbitasavalta haluaa nähdä vahvan ja suuren Serbian. Tämän kansan täytyy seistä Aleksandar Vučićin takana, jos se haluaa tulevaisuuden”, Dodik sanoi muistotilaisuudessa.

“Nationalistisen politiikan taisteluhuuto”

Perković on kirvoittanut niin kritiikkiä kuin puolustustakin vuosien ajan. Ustaša-väritteisen ulosannin voi sanoa normalisoivan – jopa glorifioivan – fasismia. Hänen toimintaansa puolustellaan tyypillisellä populistisella retoriikalla: vetoamalla sananvapauteen ja kuvailemalla äärioikeistolaista ja fasistista puhetta isänmaalliseksi ja perinteitä kunnioittavaksi.

Jonkinlaisesta muutoksesta kertoo se, että viime vuonna kriittiset puheenvuorot johtivat tekoihin jopa Perkovićin kotimaan pääkaupungissa. Artisti on pitkään voinut luottaa siihen, että kroatialaiset poliitikot kyllä ymmärtävät häntä. Konsertin peruminen osoittaa, että nykypäättäjien on Kroatiassakin mahdollista tehdä toisin ja olla katsomatta fasismilla flirttailua läpi sormien. 

Toisaalta samaan aikaan artisti on kerännyt uutta fanisukupolvea, ja hänen tyylinsä puhuttelee nuoriakin. Zadarin yliopiston sosiologian professori Krešimir Krol kommentoi Srednja-medialle, että Perković pyrkii hyödyntämään nuorison kasvanutta myötämielisyyttä autoritaarisuudelle:

“Heidän [nuorten] keskuudessa on havaittavissa lievää nousua perinteisissä konservatiivissa suuntauksissa. Tulkitsen tällaiset viestit yritykseksi houkutella heitä entisestään nationalistisilla tunteilla, jotka liittyvät Thompsonin symboliseen pääomaan.”

Perković on näkyvä esimerkki fasistisen retoriikan ja symboliikan läsnäolosta nykypäivän Kroatiassa. Asiantuntijahaastateltavat kuvailivat Radio Free Europen puheohjelmassa Perkovićin konserttia jo pari vuosikymmentä kyteneen nationalistisen politiikan huipentumaksi ja “taisteluhuudoksi”.

Viime vuoden tapaukset huomioitiin myös kansainvälisessä mediassa. Britannian yleisradioyhtiön mukaan konsertti “paljasti yhteiskunnan jakautuneisuuden”. The New York Times kirjoitti, että artisti käyttää nationalistista retoriikkaa esiintyäkseen “Kroatian perinnön suojelijana”. Lisäksi Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja, sosialistien ja demokraattien ryhmään kuuluva Pina Picierno lähetti tilanteesta EU-komissiolle kirjallisen kysymyksen.

Toisaalta Perkovićin suosio kielii Balkanin nationalististen voimien välillä aktiivisesti kytevästä ja ajoittain roihahtavasta muistikonfliktista, jonka vaikutukset läikkyvät niin Kroatiaan ja Serbiaan kuin Bosnia ja Hertsegovinaankin. Viime vuonna raportoitiin useasta tapauksesta, joissa serbivähemmistön kimppuun hyökättiin Kroatiassa.

Operaatio Myrskyn ylistäminen Kroatiassa ruokkii Dodikin ja Vučićin kaltaisten nationalistipoliitikkojen viestiä, jonka mukaan serbit ympäri Balkania ovat uhattuina. Vaikka Bosnian poliittinen kriisi päättyi eräänlaiseen pattitilanteeseen, Perkovićin konsertit eivät helpottaneet valmiiksi herkkää tilannetta.