Bosnia-Hertsegovinan itsehallinnollisen Serbitasavallan presidentti Milorad Dodik tuomittiin kuuden vuoden kieltoon poliittisissa viroissa toimimisesta. Separatistisen Dodikin poistuminen johtotehtävistä katkaisee maan akuuttien kriisien kierteen, mutta ei korjaa kroonisia poliittisia ongelmia. Niiden ratkaisemiseksi Bosnia-Hertsegovina tarvitsee myös EU:n apua.

Bosnia-Hertsegovinaa on kuluvana vuonna koetellut jälleen uusi poliittinen kriisi, jonka keskiössä on korruptoitunut ja Venäjä-mielinen serbijohtaja Milorad Dodik. Maan itsehallinnollisen Serbitasavallan presidenttinä toimineelta Dodikilta kiellettiin helmikuussa 2025 tuomioistuimen päätöksellä poliittisissa viroissa toimiminen. Tuomio sysäsi maan pattitilanteeseen, kun Dodik kieltäytyi luopumasta vallasta, kiisti tuomioistuimen legitimiteetin ja uhitteli ajamalla läpi joukon separatistisia lakeja. 

Elokuussa Dodikin tuomio astui voimaan ja hänet erotettiin presidentinvirastaan. Vastustelun jälkeen hän tunnusti tappionsa ja astui syrjään. Dodikin tapaus kertoo paljon Bosnia-Hertsegovinan poliittisesta tilanteesta, jota ovat jo vuosia leimanneet toistuvat valtion yhtenäisyyttä ja toimintakykyä koettelevat kriisit.

Korkean edustajan vastustamisesta oikeusprosessiin

Dodik on viime vuosikymmenen vaikutusvaltaisin serbipoliitikko Bosnia-Hertsegovinassa. Hän on vuosia pelannut separatistista peliä uhkailemalla toistuvasti Serbitasavallan irtaantumisella Bosnia-Hertsegovinan valtiosta horjuttaen näin valtion uskottavuutta. Toistuvat kriisit ovat olleet keino neuvotella lisää valtaa ja resursseja Serbitasavallalle ja sitä myötä myös Dodikille itselleen. Neuvoteltuaan myönnytyksiä Dodik on perääntynyt ja kriisi laantunut – kunnes sykli on alkanut alusta.

Tällä kertaa Dodik vei kuitenkin pelinsä liian pitkälle ja joutui oikeuden eteen. Dodikin toiminnan pysäytti lopulta Bosnia-Hertsegovinan politiikan takalauta, kansainvälisen yhteisön nimittämä korkea edustaja. Korkean edustajan virka perustettiin osana Bosnian sodan vuonna 1995 lopettanutta Daytonin rauhansopimusta. Korkea edustaja valvoo sopimuksen toimeenpanoa ja voi valtaoikeuksiensa perusteella poistaa virasta rauhansopimusta rikkovat päättäjät tai säätää lakeja silloin, kun Bosnia-Hertsegovinan omat instituutiot eivät siihen kykene. Vuodesta 2021 lähtien tehtävässä on toiminut saksalainen Christian Schmidt.

Dodik on haastanut Schmidtin legitimiteettiä tämän virkakauden alusta saakka. Tämä on johtanut toistuviin yhteenottoihin kaksikon välillä. Dodikin ja korkean edustajan välinen kamppailu juontaa juurensa Schmidtin edeltäjään, joka käytti valtaoikeuksiaan vuonna 2021 kriminalisoidakseen Bosnian sodan aikana tapahtuneen Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Päätös aiheutti voimakkaan vastareaktion Serbitasavallassa. Dodik, joka on toistuvasti kieltänyt Srebrenican olleen kansanmurha, uhkasi kriminalisoinnin jälkeen Serbitasavallan aloittavan prosessin Bosnia-Hertsegovinan valtiosta irtautumiseksi.

Vuonna 2023 Dodik pyrki säätämään kaksi lakia, jotka olisivat estäneet korkean edustajan ja Bosnia-Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen päätösten toimeenpanon Serbitasavallan alueella. Tämän jälkeen korkea edustaja Schmidt esti valtaoikeuksillaan lakien voimaantulon ja kriminalisoi rikoslaissa omien päätöstensä uhmaamisen. Dodik allekirjoitti lakinsa siitä huolimatta, josta sai alkunsa hänen tuomioonsa johtanut oikeusprosessi.

Dodik on pelannut järjestelmän heikkouksilla

Dodikin vuosia jatkuneen separatistisen pelin on mahdollistanut Bosnia-Hertsegovinan monimutkainen poliittinen järjestelmä. Järjestelmä pohjautuu Bosnian sodan lopettaneeseen Daytonin rauhansopimukseen, joka pyrkii tasapainottamaan kolmen pääkansanryhmän – bosniakkien, serbien ja kroaattien – väliset valtasuhteet. Valtiotasolla toimii heikko keskushallinto, kun taas suurin osa vallasta on hajautettu kahdelle itsehallinnolliselle alueelle – pääosin bosniakkien ja kroaattien asuttamalle Bosnia-Hertsegovinan federaatiolle (tästedes Federaatio) sekä serbienemistöiselle Serbitasavallalle. Poliittisiin virkoihin on asetettu etniset kiintiöt, ja päätöksenteko vaatii konsensuksen kansanryhmien välillä. Puoluekenttää määrittävät ennen kaikkea etniset sidonnaisuudet, eikä esimerkiksi puolueiden sijoittuminen oikeisto-vasemmisto-akselilla.

Bosnia-Hertsegovinan poliittinen järjestelmä, jonka oli tarkoitus suojella eri kansanryhmien oikeuksia, suojeleekin käytännössä maan johtajia tilivelvollisuudelta. Poliittinen eliitti on käyttänyt valtion varoja oman valtansa vahvistamiseen palkitsemalla kannattajiaan työpaikoilla ja hankintasopimuksilla. Myös Dodik on hyödyntänyt monimutkaista järjestelmää ajaessaan omaa etuaan, jonka seurauksena hän joutui lähipiirinsä kanssa Yhdysvaltain pakotelistalle. Dodik poikkeaa kuitenkin muista poliittisista johtajista siinä, että hän on aktiivisesti haastanut Bosnia-Hertsegovinan valtion olemassaoloa. Dodik on yhdessä kansallismielisen SNSD-puolueensa kanssa ajanut sodanjälkeisen yhdentymiskehityksen purkamista. Tämä merkitsisi esimerkiksi korruptiota ja sotarikoksia tutkivan valtiotason tuomioistuimen alasajoa sekä yhdistyneiden asevoimien purkamista erillisiksi bosniakki-, kroaatti- ja serbiarmeijoiksi. Dodikin menestys on ollut osoitus siitä, miten Bosnia-Hertsegovinan poliittinen järjestelmä palkitsee poliitikkoja pelon lietsomisesta.

Milorad Dodik vuonna 2022. Kuva: Lukasz Kobus (Kuvalähde)

Dodik ei ole aina käyttänyt separatistista retoriikkaa. Uransa alussa 1990-luvun loppupuolella Dodik nähtiin länsimyönteisenä, maltillisempana vaihtoehtona Bosnian sodan aikana vallassa olleelle nationalistiselle serbipuolueelle SDS:lle. Vuosien mittaan sekä maltillisuus että länsimielisyys ovat karisseet, ja nykyisin Dodikin kansainväliset liittolaiset löytyvät Moskovasta, Belgradista ja Budapestista. Venäjä ja Serbia ovat molemmat osoittaneet tukensa Dodikille oikeusprosessin aikana, ja Venäjän ulkoministeriö luonnehti oikeusprosessia “oikeusparodiaksi”. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on puolestaan estänyt EU:ta asettamasta Dodikille pakotteita. 

Dodikin tuomio

Korkean edustajan haastamisesta alkaneen oikeusprosessin lähestyessä loppuaan helmikuussa 2025 Unkari lähetti poliisin erikoisjoukkoja Serbitasavaltaan harjoitelmaan paikallisten poliisijoukkojen kanssa. Huhujen mukaan unkarilaiset poliisit olisivat olleet valmiina evakuoimaan Dodikin, jos tämä pyrittäisiin tuomion jälkeen pidättämään. Pidätystilannetta ei tullut ja unkarilaiset poistuivat maasta.

Helmikuussa 2025 Dodik tuomittiin vuoden vankeuteen ja kuuden vuoden kieltoon poliittisissa viroissa toimimisesta. Vankeusrangaistusta ei toimeenpantu, sillä Bosnia-Hertsegovinan laki mahdollistaa vuoden mittaisten vankeusrangaistusten korvaamisen noin 18 700 euron sakolla. Sen sijaan kuuden vuoden kielto toimia poliittisissa viroissa on vakava uhka Dodikille, joka on käyttänyt valta-asemaansa itsensä ja lähipiirinsä rikastuttamiseen. Dodik ei hyväksynyt saamansa tuomiota ja aloitti oikeudessa valitusprosessin tuomionsa kumoamiseksi.

Heti tuomionsa jälkeen Dodik pyrki toimeenpanemaan Serbitasavallassa useita lakeja, jotka olisivat estäneet Bosnia-Hertsegovinan valtiotason poliisin ja oikeuslaitoksen toiminnan Serbitasavallan alueella. Separatististen lakien edistäminen johti uuteen Dodikin-vastaiseen tutkintaan, ja Dodik kutsuttiin oikeuden kuultavaksi.

Kevättä 2025 hallitsivat Dodikin yritykset vältellä oikeuden määräystä saapua kuultavaksi, mikä eskaloitui Bosnia-Hertsegovinan valtiotason poliisin (SIPA) ja Serbitasavallan poliisin väliseksi konfrontaatioksi SIPA:n yritettyä Dodikin pidättämistä viime huhtikuussa.

Samalla kuitenkin alettiin nähdä merkkejä Dodikin heikkoudesta. Dodik kehotti Bosnia-Hertsegovinan valtiotason oikeusistuimissa ja poliisissa työskenteleviä serbejä eroamaan viroistaan pyrkimyksenään horjuttaa valtion uskottavuutta. Dodikin kehotus ei kuitenkaan saanut vastakaikua.

Kun Dodikin oikeusteitse käymä valitusprosessi kaatui elokuussa, hänen tuomionsa astui voimaan. Dodik erotettiin presidentinvirastaan; uudet presidentinvaalit on määrä järjestää 23. marraskuuta 2025. Dodik vastusti erottamistaan, mutta joutui pian tunnustamaan tappionsa. Myös Serbitasavallan parlamentti perääntyi haastamasta valtiojärjestystä ja kumosi joukon aiemmin hyväksymiään separatistisia lakeja. Pian tämän jälkeen Yhdysvallat poisti Dodikin ja hänen lähipiirinsä pakotelistaltaan. Useat Bosnia-Hertsegovinaa seuraavat asiantuntijat ovat pitäneet pakotteiden kumoamista vaihtokauppana, jolla Dodik saatiin luopumaan vallasta.

Dodik pysyy kuitenkin toistaiseksi SNSD-puolueen johdossa ja pyrkinee jatkamaan vallankäyttöä kulisseista käsin. Dodik saattaa kuitenkin menettää tukea marraskuussa valittavalle seuraajalleen, jos hänen kansainväliset tukijansa – Venäjä, Serbia ja Unkari – siirtyvät uuden presidentin kannattajiksi. Lisäksi Dodikiin kohdistuu paineita kansainvälisesti Yhdysvaltain ja EU:n taholta sekä Bosnia-Hertsegovinan sisäpolitiikassa, mikä heikentää hänen liikkumavaraansa. Dodikin peli ei vielä ole pelattu, mutta poistuminen eturivin poliittisesta virasta heikentää vääjäämättä hänen asemaansa.

Politiikan jännitteet pysyvät

Dodikin poistuminen johtotehtävistä ei kuitenkaan ratkaise maan kroonisia poliittisia ongelmia. Maan perustuslaissa kansanryhmille ja itsehallintoalueille taatut veto-oikeudet päätöksenteossa ovat johtaneet blokkauspolitiikkaan, jossa johtavat puolueet estävät itselleen epäsuotuisat päätökset. Edistys jää usein pienimmän yhteisen nimittäjän varaan.

Valtion tehokkaampi toiminta vaatisi hallintojärjestelmän muuttamista, mutta yhteisymmärrykseen ei päästä edes siitä, tulisiko valtaa keskittää vai hajauttaa. Tässäkin poliittisten puolueiden näkökannat jakaantuvat pitkälti etnisyyden mukaan. Bosniakkipuolueet ajavat vahvempaa keskushallintoa, mitä serbi- ja kroaattipuolueet vastustavat. Ne pelkäävät menettävänsä valtaa yhtenäisvaltiossa, jossa niukka enemmistö väestöstä on bosniakkeja.

Serbitasavallan oppositiopuolueet ovat retoriikaltaan Dodikia maltillisempia, mutta kannattavat silti Serbitasavallan laajaa itsehallintoa. Johtava kroaattipuolue Bosnia-Hertsegovinassa, HDZ BiH, puolestaan ajaa vaalilainsäädännön uudistusta, joka avaisi tien nykyistä laajemmalle kroaattien itsehallinnolle. Tämän kuitenkin pelätään johtavan erilliseen kroaattien itsehallintoalueeseen, mikä syventäisi entisestään etnisiä jakolinjoja bosniakkien ja kroaattien yhdessä asuttamassa Federaatiossa. Bosniakkipuolueiden vallan rajaaminen ja kansanryhmien itsehallinnon vahvistaminen on lähentänyt Serbitasavallan Dodikia ja kroaattipuolue HDZ BiH:n puheenjohtajaa Dragan Čovićia. Kaksikon yhteistyö on jatkunut Dodikin tuomiosta huolimatta.

Solmun avaamista vaikeuttaa entisestään se, että naapurivaltiot Serbia ja Kroatia puuttuvat alati Bosnia-Hertsegovinan sisäpolitiikkaan tukeakseen Bosniassa asuvia serbejä ja kroaatteja. Tästä saatiin maistiainen Suomessakin keväällä 2022, kun Kroatian presidentti Zoran Milanović uhkasi jarruttaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia, kunnes Bosnia-Hertsegovinan vaalilainsäädäntöä muutettaisiin Bosnian kroaattien ajamalla tavalla.

EU:n rooli Bosnia-Hertsegovinan tukemisessa

Bosnia-Hertsegovina on Euroopalle geopoliittisesti tärkeä. EU:n rajalla sijaitseva maa on hauraan poliittisen tilanteensa takia altis Venäjän vaikuttamisyrityksille. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 on herättänyt pelkoja siitä, että Venäjä pyrkisi lietsomaan epävakautta Bosnia-Hertsegovinassa, kääntääkseen EU:n ja Naton huomion pois Ukrainasta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vauhditti myös EU:n laajentumispolitiikkaa, eikä Bosnia-Hertsegovinaa haluttu geopoliittisista syistä jättää jälkeen. Niinpä EU päätyi joustamaan aiemmista ehdoistaan maan kohdalla. EU päätti myöntää Bosnia-Hertsegovinalle jäsenehdokasstatuksen vuonna 2022 ja avata jäsenyysneuvottelut vuonna 2024.

EU-jäsenyysprosessin on pitkään toivottu olevan porkkana, joka saisi Bosnia-Hertsegovinan kansallismieliset puolueet suostumaan vaikeisiin mutta välttämättömiin reformeihin. EU-jäsenyyden tavoittelu on yhdistävä aihe maassa, ja 70 prosenttia bosniahertsegovinalaisista kannattaa tuoreen kyselytutkimuksen mukaan EU-jäsenyyttä.

Jäsenyysprosessin eteneminen ei ole kuitenkaan riittänyt purkamaan maan rakenteellisia ongelmia. EU on joutunut keskittymään liiaksi toistuvien akuuttien kriisien ratkaisemiseen, ja neuvotellessaan poliittisen eliitin kanssa myöntynyt kansallismielisten johtajien vaatimuksiin. Dodikin tuomion myötä kriisien kierre on kuitenkin saatu katkaistua, ainakin hetkeksi.

Muutokset Bosnia-Hertsegovinassa vaativat EU:n tukea. EU:n tulisi kuitenkin uudistaa lähestymistapaansa esimerkiksi sitomalla maalle annettava taloudellinen tuki tiukemmin todellisiin uudistuksiin ja vahvistamalla kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Tämä tukisi demokratiakehitystä ja loisi realistisesti saavutettavia välietappeja matkalla kohti EU-jäsenyyttä.

Uudistuneesta lähestymistavasta on ollut merkkejä, sillä EU:n vuonna 2023 julkaisema Länsi-Balkanin kasvusuunnitelma pyrkii ehdollistamaan tukirahaa ja lainoja maiden suorittamille uudistustoimille. Tie suunnitelman toimeenpanemiseksi on Bosnia-Hertsegovinassa ollut kivikkoinen poliittisten toimijoiden vastustuksen takia, mutta EU:n asettamat vaatimukset ovat onnistuneet luomaan julkista painetta. Poliittisen järjestelmän ongelmien vuoksi todellisten muutosten saavuttaminen edellyttää kuitenkin myös ruohonjuuritason kansalaisliikehdintää.

Dodikin poistuminen parrasvaloista ei yksin riitä ratkaisemaan Bosnia-Hertsegovinan syvälle juurtuneita poliittisia ongelmia. Akuutin kriisin hellittäminen tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden keskittyä ongelmien korjaamiseen. Tähän Bosnia-Hertsegovina tarvitsee jatkossakin EU:n tukea.