Antipatia Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan kasvaa Puolassa. Oikeistoblokin kannatuksen kasvu osoittaa, että ensi vuoden parlamenttivaalit voivat koventaa Ukraina-vastaista retoriikkaa – ja pahimmillaan vähentää Ukrainan saamaa tukea. Jo nyt Ukraina-mielinen Tuskin hallitus on heikentänyt ukrainalaisten yhteiskunnallista asemaa julkisen paineen alla. Jännitteet kumpuavat historiasta ja politiikasta, mutta myös Venäjällä on oma lusikkansa sopassa. 

Täysimittainen sota Ukrainassa on jatkunut kohta jo viisi vuotta, eikä loppua näy. 

Puola on kuulunut Ukrainan suurimpiin tukijoihin aina siitä alkaen, kun Venäjä aloitti vuonna 2022 maassa laajamittaisen hyökkäyssotansa. Tällä hetkellä Puolassa asuu noin 1,5 miljoonaa ukrainalaista, joista noin 900 000 on saapunut pakolaisina.

Nyt Puolassa on kuitenkin tultu siihen pisteeseen, jossa enemmistö puolalaisista vastustaa ukrainalaisten vastaanottamista maahansa. 

Yleinen ilmapiiri on myös Puolan pääministeri Donald Tuskin julkilausuman mukaan kääntynyt Ukraina-vastaisemmaksi. Hänen mukaansa hyökkääjistä on tullut rohkeampia, koska he uskovat nauttivansa poliittista suojelua. 

Ukraina-vastaisuus nousi kantavaksi teemaksi Puolan presidentinvaaleissa vuonna 2025, joita pidetään käännekohtana Ukrainan ja Puolan suhteiden heikkenemisessä.

Vaalien aikana poliitikot esittivät väitteitä, joiden mukaan ukrainalaiset muun muasa elävät puolalaisten kustannuksella sosiaalitukien varassa, vievät puolalaisten työpaikat, eivät kunnioita puolalaisia sekä ovat vastuussa sodasta.

Väitteet eivät kuitenkaan vastaa koko totuutta. Konsulttiyhtiö Deloitten ja Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHRC:n julkaiseman selvityksen mukaan ukrainalaisten työllisyysprosentti Puolassa on 76 ja heidän osuutensa maan BKT:hen oli vuonna 2025 noin 2,4 prosenttia. Lukemien oletetaan kasvaneen tämän vuoden aikana.

Tutkimuksessa ei löydetty vakuuttavia todisteita siitä, että ukrainalaiset olisivat syrjäyttäneet puolalaisia työmarkkinoilta laajassa mittakaavassa tai polkeneet heidän palkkojaan alas.

Faktat eivät kuitenkaan estäneet vaalit voittanutta ja kansalliskonservatiivista Laki ja oikeus -puolueen tukemaa presidentti Karol Nawrockia ja hänen tukijoitaan, joiden vaalikampanjaan Ukraina-vastaiset teemat kuuluivat. Nawrocki muun muassa totesi, että Puolan kansalaisia kohdellaan Puolassa huonommin kuin ukrainalaisia ja että Ukraina ei voi liittyä EU:hun ennen kuin Puola on saanut vaatimaansa oikeutta Volynian historiallisten tapahtumien osalta.

Solidaarisuus ukrainalaisia kohtaan heikkenee 

Lukuisat mittarit osoittavat, kuinka Ukraina-vastaisuus on noussut Puolassa. Puolan valtiollisen tutkimuslaitoksen CBOS:n tammikuiset kyselytulokset toivat esille, kuinka puolalaisten kokema sympatia ukrainalaisia kohtaan laski kolmessa vuodessa 51 prosentista 29 prosenttiin. Antipatia sen sijaan nousi viime vuonna 38 prosentista 43 prosenttiin.

Toisessa CBOS:n kyselyssä 45,4 prosenttia vastaajista näki suhteiden kiristymisen johtuvan historiallisista tekijöistä. Toiselle sijalle nousivat ukrainalaisten saamat sosiaalietuudet 36,4 prosentilla. Myös rikostilastoissa ukrainalaiset ovat edustettuina yhä laajemmin, nimittäin uhrin roolissa.

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla ukrainalaisiin etnisistä syistä kohdistuneiden rikosten määrä nousi Puolassa 30 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tänä vuonna helmi–kesäkuussa maassa vietiin oikeuteen 283 viharikostapausta, joista ukrainalaisiin kohdistui yli 80 prosenttia. Muutos on merkittävä, sillä vuonna 2014 lukema oli vain neljä prosenttia.

Myös puolalaisen kansalaisjärjestö Instytut Krytyki Politycznejn kesäkuussa 2026 julkaisema raportti vahvistaa, että Puolassa asuvat ukrainalaiset kokevat kansallisuuteensa perustuvan syrjinnän ja sanallisen häirinnän lisääntyneen. 

Samaan aikaan ukrainalaisten asemaa on heikennetty myös Puolan yhteiskunnan rakenteiden tasolla, kun keskustaoikeistolaista Kansalaisfoorumi-puoluetta edustavan Tuskin johtama hallitus on tiukentanut ukrainalaisten mahdollisuuksia päästä sosiaalitukien piiriin. 

Ukrainalaisia on myös karkotettu maasta matalammalla kynnyksellä. Tästä esimerkkinä toimii valkovenäläisen artistin Max Korzhin konsertti Varsovassa viime kesänä, jossa tapahtuneiden järjestyshäiriöiden – eli aidan yli hyppäämisen – seurauksena ainakin yksi 18-vuotias ukrainalainen karkotettiin maasta. 

Puolassa ei ole kuitenkaan säädetty ukrainalaisia koskevaa erillistä karkotuslainsäädäntöä, mutta Tuskin hallitus on kiristänyt maahanmuuttopolitiikkaansa ja lisännyt rikoksiin tai järjestyshäiriöihin syyllistyneiden ulkomaalaisten maasta poistamista.

Viljakiista pysäytti rekat rajalle

Puolan ja Ukrainan suhteiden heikkeneminen viime vuosina on monen tekijän summa. Ensimmäinen näkyvä kolaus oli vuonna 2023 alkanut viljakiista. Sodan seurauksena ukrainalaisen viljan kuljetusreitit ovat muuttuneet, ja sitä on tuotu maailmanmarkkinoille ennätyksellisen paljon Itä-Euroopan maiden kautta. Tämän myötä osa kuljetetusta viljasta on siirtynyt Puolan omille markkinoille.

Puolalaiset maataloustuottajat nousivat protestoimaan kuljetuksia, koska he kokivat ukrainalaisen viljan uhkaavan Puolan maataloutta. Lopulta Puola päätyi asettamaan ukrainalaiselle viljalle tuontikiellon. Maa ehti myös ilmoittaa, että se lopettaa Ukrainan aseellisen tukemisen.

Ukraina valitti asiasta Maailman kauppajärjestö WTO:lle, ja myös EU vastusti päätöstä. Kahnaus saatiin kuitenkin päätökseen vielä saman vuoden aikana, ja muun muassa Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Joel Linnainmäen mielestä tilanteessa saattoi olla ensisijaisesti kyse Puolan sisäpoliittisesta pelistä vaalien alla.

Maat eivät ole päässeet sopuun Volynian joukkomurhista

Kaikkein eniten Ukrainan ja Puolan suhteita on polttanut kiista Volynian joukkomurhista. Vuonna 1943 Ukrainan kansannousuarmeija UPA massamurhasi noin 100 000 puolalaista läntisen Ukrainan Volyniassa, joka oli tuolloin osa Puolaa.

Tapahtumien muistamisesta ja tulkinnasta on sittemmin muodostunut yksi Puolan ja Ukrainan suhteiden vaikeimmista kysymyksistä.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi päätti keväällä nimetä sotilasyksikön ”UPA:n sankarien” mukaan. Tämä herätti voimakkaan vastareaktion Puolassa.

Ukrainassa UPA muistetaan pääasiassa taisteluista Neuvostoliittoa vastaan, kun taas sen osallisuutta puolalaisten joukkomurhiin ja juutalaisten tappamiseen vähätellään. Puolassa sen sijaan joukkomurhia ei ole unohdettu: yli puolet puolalaisista kokee kesäkuisen kyselyn perusteella näkemyksensä Ukrainasta ja ukrainalaisista huonontuneen juurikin UPA-nimikiistan vuoksi.

Kiistoista huolimatta Venäjän aiheuttama turvallisuusuhka on pitänyt Puolan ja Ukrainan samalla puolella. Tätä korosti muun muassa Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha, jonka mukaan maita yhdistää yhteinen vihollinen.

Saman johtopäätöksen esittää myös Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomo analyysissaan. Sen mukaan keskeisin Puolaa ja Ukrainaa yhdistävä tekijä on niiden yhteinen historia Venäjän vallan alla sekä Venäjään kohdistuva vastarinta. Analyysissa korostetaan, että molempien maiden tulisi sitoutua ratkaisemaan historialliset erimielisyytensä ja kantamaan yhdessä vastuuta toisilleen aiheuttamistaan kärsimyksistä.

Volynian tapahtumat johtivat lopulta Ukrainan mainehaitan lisäksi “vain” siihen, että Zelenskyiltä vietiin Puolan hänelle myöntämä Valkoisen kotkan ritarikunnan kunniamerkki. Presidentti Nawrocki alleviivasi vielä kunniamerkin viemisen yhteydessä, että kyseinen konflikti ei vaikuta Puolan suhtautumiseen Ukrainan tukemisessa.

Disinformaatiota, propagandaa ja Kreml

Eräs vahvoista taustavaikuttajista puolalaisten Ukraina-suhteen kehittymisessä on ollut disinformaation eli harhaanjohtavan tiedon levittäminen. Ukrainalaislehti Kyiv Independent raportoi heinäkuun lopulla, että viime vuodesta lähtien Ukrainaan ja ukrainalaisiin pakolaisiin kohdistunut disinformaatio on kasvanut Puolassa merkittävästi.

Faktantarkistajat ovat jäljittäneet disinformaatiota muun muassa Vietnamissa sijaitseviin trollitehtaisiin. Kyiv Independentin haastattelussa sosiaalisen median analyytikko ja disinformaatioasiantuntija Anna Mierzynska arvioi, että vietnamilaisten operaatioiden taustalla on Venäjä.

Disinformaation alkuperää on usein mahdoton jäljittää varmuudella, ja myös Puolassa tuotetaan valetietoa. Puolalaiset tilit voivat jakaa venäläisten kanavien sisältöä, tai Venäjä voi käyttää suoraan puolalaisia toimijoita tavoitteidensa edistämiseen.

Yhteisen vihollisen yhdistämät – mutta kuinka pitkään?

Kriiseissä toistuva kaava on, että auttamishalu vähenee sitä mukaa, mitä pidemmälle tilanne jatkuu. Kansalaisen empatia kärsivää naapuria kohtaan voi vähetä, kun myös muut maailman tapahtumat mylläävät jokapäiväistä elämää.

Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että asenteiden kylmeneminen ei johdu pelkästä rasismista tai venäläisestä propagandasta, vaan myös esimerkiksi suhteellisesta deprivaatiosta eli tyytymättömyydestä, joka syntyy, kun vertailee omaa tilannettaan muihin.

Tutkimuksessa nostetaan esille, kuinka ukrainalaisille myönnettyjä etuuksia on politiikassa esitetty puolalaisten syrjimisenä. Puolalaiset ovat kokeneet ukrainalaiset kilpailijoina esimerkiksi vuokramarkkinoilla, julkisissa palveluissa ja palvelualoilla. Kyseinen ilmiö ja disinformaatio vain vauhdittavat toisiaan.

Yleisen Ukraina-vihamielisyyden kasvu herättääkin kysymyksen lähestyvistä Puolan vuoden 2027 parlamenttivaaleista. Äärioikeistolainen Konfederacja oli ensimmäinen puolue, joka teki vuonna 2025 ukrainavastaisuudesta keskeisen vaaliteemansa. Kun puolue alkoi nousta kannatusmittauksissa, tarttui myös Karol Nawrockin Laki ja oikeus tähän, ettei se menettäisi liikaa kannatustaan.

Samalla selvästi Ukraina-mielisempi Tuskin hallitus on heikentänyt ukrainalaisten asemaa Puolassa siitä huolimatta, että pääministeri on syyttänyt oppositiota Ukraina-vastaisuuden levittämisestä. Vallitseva julkinen mielipide on luonut painetta Tuskin hallituksen päätöksentekoon.

Tuoreimmat kannatuslukemat osoittavat, että Nawrockin Laki ja oikeus -puolueen, Konfederacjan ja radikaalin Konfederacja Korony Polskien muodostama oikeistoblokki olisi matkalla enemmistöön.

Se kertoo osaltaan siitä, kuinka ukrainavastainen ja populistinen retoriikka resonoi puolalaisissa enenevissä määrin ja pitää yllä poliittista painetta valtapuolueita kohtaan. Mikäli nykyiset hallituspuolueet lähtevät tähän mukaan uusissa vaaleissa, saattaa Ukraina-vastainen retoriikka kasvaa Puolassa merkittävästi. 

Ristiriitaista tästä tekee se, että Puola kuuluu edelleen Ukrainan merkittävimpiin tukijoihin, ja maan poliittiset johtajat ovat johdonmukaisesti vakuuttaneet tuen jatkuvan. Vaalitulosten myötä mahdollisesti vaihtuva, entistä radikaalimmin oikeistolainen hallitus voi hyvinkin vähentää tuen määrää.

Vaaleissa kohtaavat turvallisuuspoliittinen realismi ja sisäpoliittinen populismi. Ukrainan osalta tilanne on huolestuttava.