Turkissa on aloitettu suuret pidätysaallot, jotka ovat kohdistuneet hallintoa vastustaviin islamilaisiin liikkeisiin. Presidentti Erdoğan haluaa pitää huolen, ettei mikään islamilainen liike saa liikaa poliittista vaikutusvaltaa. Sirpaleisen opposition kannatus kuitenkin kasvaa. Turkin hallinto tiukentaa otettaan ja jatkaa islamin yhteiskunnallisen aseman korostamista.

Turkissa presidentti Recep Tayyip Erdoğanilla ja hänen Oikeus- ja kehityspuolueellaan (Adalet ve Kalkınma Partisi, AKP) on ollut koko 2000-luvun läheiset suhteet useiden islamilaisten liikkeiden kanssa. Ilmiö liittyy myös pitkään vuosikymmenten jatkumoon, jossa oikeistokonservatiiviset sekä islamistiset puolueet ovat olleet liikkeiden kanssa yhteistyössä. Lähihistoriasta muistetaan vuoden 2016 vallankaappausyritys, josta epäillyn saarnaaja Fethullah Gülenin islamilainen Hizmet-liike eliminoitiin Turkissa täysin hallinnon toimesta. Taustalla oli Gülenin liikkeen pitkän ajan saatossa hankkima vahva yhteiskunnallinen asema sekä valtataistelu Erdoğanin AKP:n kanssa. Viime kuukausien toimet Erdoğania vastustavia liikkeitä kohtaan liittyvät myös poliittiseen ja yhteiskunnalliseen valtakamppailuun, joiden juurisyyt ulottuvat useiden vuosien taakse. 

Selkeimmin Turkin hallinto on puuttunut süleymanilaisten toimintaan. Kyseinen islamilainen liike on satojen tuhansien seuraajiensa voimalla yksi Turkin suurimmista. Lisäksi Saksan turkkilaisperäisen väestönosan keskuudessa liikkeellä on huomattavaa vaikutusvaltaa. Liikkeen perustaja oli uskonoppinut Süleyman Hilmi Tunahan (1888–1959), joka tasapainoili taitavasti ahtaassa ilmapiirissä, jossa uusi Turkin tasavalta oli lailla kieltänyt islamilaisten liikkeiden toiminnan sekä uskonnolliset koulut. Tunahan kehitti ympäri Turkkia maan alla toimineen Koraani-kurssien verkoston, jotka saavuttivat huiman määrän kiinnostuneita oppilaita. 1940–50-luvuilta alkaen islamilaisten liikkeiden viralliset toimintamahdollisuudet ovat poliittisten päätösten seurauksena parantuneet. Nykyisin liikkeet, kuten myös süleymanilaiset, toimivat säätiöiden tai yhdistysten kautta ja pyörittävät opiskelija-asuntoloita sekä Koraani-kursseja. Lisäksi monilla liikkeillä on laajaa yritystoimintaa, kustantamoja ja omia radio- sekä televisiokanavia. Islamilaisilla liikkeillä on myös imaameja Turkin uskontoasiainviraston palkkalistoilla. Tällä tavoin he voivat edistää omaa toimintaansa ja sanomaansa valtion varoilla. Hallintoa lähellä olevat liikkeet saavat säätiöilleen suoria valtion tukia, pilkkahintaisia kiinteistöjä ja maa-alueita sekä verohelpotuksia. Lisäksi liikkeiden annetaan toimia rauhassa omilla yrityssektoreillaan. On myös huhuttu, että AKP on luvannut suurimmille liikkeille omat ministeriöt hallittavaksi: tästä esimerkkinä on Menzil-liikkeen huomattava rooli terveysministeriössä. Vastineeksi AKP saa miljoonia äänestäjiä ja vahvistusta jo entisestään hyvälle ihmisten parissa toimivalle ruohonjuurikoneistolleen. AKP:n tukemana liikkeet ovat kehittäneet vahvat avustus- sekä nuorisojärjestöt. Näin edistetään sosiaalisia verkostoja sekä kasvatetaan Erdoğanin ihanteiden mukaista islamilais-konservatiivista sukupolvea. 

Useissa edellisissä vaaleissa süleymanilaiset ovat tukeneet äänekkäästi Turkin oppositiota, mikä on saanut Erdoğanin hallinnon suivaantumaan. Süleymanilaiset ovat arvostelleet sekä vallan keskittymistä Erdoğanille että vaatimuksia tanssia hallinnon pillin mukaan. Elokuusta 2026 alkaen onkin suoritettu useita süleymanilaisten pidätyksiä niin Turkissa kuin Saksassakin. Ensin vangittiin Alihan Kuriş, liikkeen perustajan lapsenlapsi, joka on  johtanut süleymanilaisia vuodesta 2016 saakka. Häntä syytetään esimerkiksi rahanpesusta, vakavasta talouspetoksesta ja verojen kiertämisestä. Süleymanilaisten väitetään myös kiristäneen jäseniään äänestämään Turkin oppositiopuolueita. Lisäksi liike on kieltänyt hallitusta tukeneita osallistumasta toimintaansa. Turkin hallinto onkin määrännyt kymmenien liikkeen omistamien yritysten johtoon omat sijaisensa ja puhuu tällä hetkellä “Alihan Kurişin rikollisjärjestöstä”.

Turkin hallinto tasapainoilee kritiikin keskellä

Jos Turkin hallinnon toimet suuntautuisivat ainoastaan süleymanilaisiin, voitaisiin puhua yksittäistapauksesta. Näin ei kuitenkaan ole vaan on puhuttava laajemmasta ja todennäköisesti laajenevasta ilmiöstä. Elokuussa 2026 pidätettiin vuonna 1994 perustetun Furkan-säätiön johtaja Alparslan Kuytul. Ratsiat toteutettiin Etelä-Turkin Adanassa, ja samalla pidätettiin Kuytulin vaimo ja kymmeniä liikkeen muita toimijoita. Turkin hallinto syyttää myös Kuytulia rikollisjärjestön perustamisesta, verorikoksista, petoksista ja rahanpesusta. Kuytul on kritisoinut Turkin hallinnon kurdien vastaisia sotatoimia Syyriassa ja nimittänyt Erdoğanin puoluetta ZKP:ksi eli Sorto- ja kehityspuolueeksi.

Lokakuussa 2026 pidätettiin Kaakkois-Turkin Kahramanmaraşissa maanlaajuisesti arvostettu 69-vuotias uskonoppinut ja kirjailija Kul Sadi Yüksel. Tapaus liittyi laajoihin terroristijärjestö ISISin vastaisiin pidätyksiin, joiden yhteydessä myös kymmeniä Yükselin oppilaita pidätettiin. Erityisesti iäkkään kirjailijan rajuotteinen pidätys on saanut jopa Turkin hallintoa tukevat islamilaiset piirit ja järjestöt närkästymään. Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen virhearvio, ja pidätykset toteutettiin heppoisin perustein. Yüksel on tällä hetkellä kotiarestissa ja sisäministeriö selvittää tapausta. 

Viimeisin käänne liittyy Turkin laajaan sijoitusrahastoskandaaliin, jossa miltei puoli miljoonaa ihmistä on menettänyt sijoituksiaan. Turkin valtio on sulkenut yli 100 sijoitusrahastoa, pidättänyt kymmeniä ihmisiä ja vyyhtiin liittynyt AKP:n varapuheenjohtaja Fatma Betül Sayan Kaya on eronnut tehtävästään. Tapaukseen on ottanut julkisesti kantaa Erdoğanin hallintoa lähellä oleva Erenköy-liike, joka toimii suuressa määrin Aziz Mahmud Hüdayi -säätiönsä kautta. Ulostulossaan yhteiskunnallisesti hyvin vaikutusvaltainen liike kritisoi laajaa korruptiota, löperöä valvontaa ja islamilaisen kaupankäyntimoraalin puutetta. Kärkkäänä tunnettu sisäministeri Süleyman Soylu hyökkäsi liikettä vastaan nopeasti, mutta presidentti Erdoğan otti huomattavan sovittelevan linjan puheessaan. Presidentti jopa kiitteli saamaansa kritiikkiä ja kertoi suunnitelmista asian selvittämiseksi. Turkin hallinnon reaktiot riippuvat siis kohteesta. Tässä tapauksessa oli mietitty kaksi kertaa, onko viisasta paisutella asiaa enempää.

Turkin hallinnon toimien ja pidätysten taustalla ovat itse asiassa jo vuosia jatkuneet AKP:tä lähellä olevien toimijoiden vaatimukset. Hallitusta kritisoivien liikkeiden toimintaan puuttuminen on suunniteltu huolella, mistä kertoo lyhyessä ajassa suoritetut lukuisat pidätysaallot. Oikeusjärjestelmän ollessa Turkin hallinnolle lojaali pitkien tuomioiden langettamisessa ei liene myöskään vaikeuksia. 

Erdoğan haluaa pitää langat käsissään

Viime vuosina Turkissa opposition kannatus on lisääntynyt ja AKP:n vähentynyt, mikä on saanut hallinnon tiukentamaan otteitaan. Tällä hetkellä oppositio on hyvin hajanainen ja monet pienpuolueet ovat parantaneet asemiaan. Suurin muutos on Tasavaltalaisen kansanpuolueen (Cumhuriyet Halk Partisi, CHP) hajoaminen kahtia, mikä edistää AKP:n vallassa pysymisen mahdollisuuksia.

Oppositiopuolueiden kaupungin- ja kunnanjohtajia on siirtynyt sekä AKP:n riveihin että suurissa määrin myös vangittu. Toimet islamilaisia liikkeitä vastaan liittyvät osittain tähän kehityskulkuun. Erdoğan haluaa varmistaa, ettei mikään liike saa liikaa valtaa yhteiskunnassa ja muodosta poliittista uhkaa. Näin oli osittain jo käymässä süleymanilaisten tapauksessa. Viimeaikaiset pidätykset koskevat liikkeiden ja niiden yritysten johtoa eivätkä uskonnollista toimintaa. Koraani-kursseihin tai opiskelija-asuntoloihin ei ole virallisesti puututtu, mutta osa niistä on ratsioiden pelossa keskeyttänyt toimintansa.

Erdoğanin hallinto vaatii islamilaisilta liikkeiltä lojaaliutta eikä hyväksy jatkuvaa kritiikkiä tai sooloilua. Todennäköisesti süleymanilaisten toimintaa rapautetaan entisestään, ja mustalle listalle voi joutua uusiakin liikkeitä. Tällä hetkellä monet liikkeet ovat sisäisten kiistojen kourissa pitkäaikaisten johtajien kuoltua. Liikkeiden hajoaminen olisi Erdoğanille eduksi, koska silloin niiden vaikutusvalta valtionhallinnossa vähenisi. Erdoğan haluaakin pitää yhteistyössä olevat liikkeet hallinnassaan, mutta kyse ei ole vain politiikasta ja äänistä. Taustalla ovat presidentin vahva oma uskonnollinen identiteetti, henkilökohtaiset suhteet liikkeisiin ja pitkäaikainen suunnitelma islamin roolin lisäämiseksi yhteiskunnassa.