The Ulkopolitist ja Eurooppanuoret järjestivät syksyllä 2026 Eurooppa ja eurooppalaisuus -teemaisen kirjoituskilpailun 14-19 -vuotiaille nuorille. Taneli Kukkonen sai kilpailussa kunniamaininnan.

Euroopan unionin keskeiseksi arvoksi on vuosikymmenten varrella muodostunut erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustaminen. Tätä arvoa on pyritty painottamaan niin nykyisten jäsenvaltioiden politiikassa kuin myös uusien jäsenehdokkaiden hakemusprosesseissakin. EU:n edistämät niin kutsutut eurooppalaiset arvot ovat puolustettavia sekä kannatettavia nyt ja tulevaisuudessa. Euroopassa on kuitenkin viime vuosina noussut merkittäviä poliittisia voimia, jotka uhkaavat näitä arvoja koko maanosan laajuudelta. 

AfD ja Kansallinen liittouma ovat kaksi esimerkkiä oikeistopopulistisista puolueista. AfD on saksalainen ja Kansallinen liittouma ranskalainen. Koska molemmat ovat nykyisten gallupien mukaan maidensa suosituimpia puolueita, niiden nousu on erittäin merkittävä ilmiö. Saksa ja Ranska ovat lisäksi Euroopan unionin kaksi merkittävintä poliittista voimaa. 

Sekä AfD että Kansallinen liittouma ovat antaneet itsestään kuvan erityisesti Euroopan unionia ja maahanmuuttoa vastustavana voimana. Näissä arvoissa ei itsessään ole mitään väärää: demokratiaan kuuluvat erilaiset mielipiteet, eivätkä euroskeptisyys tai maahanmuuttokriittisyys ole itsessään vääriä tai epädemokraattisia arvoja. Erityisesti maahanmuuttokriittisyyteen edellä mainittujen puolueiden kohdalla liittyy kuitenkin selkeää rasismia ja ihmisvihaa tiettyjä väestönosia kohtaan. 

Kansallista liittoumaa pidetään laajalti islamofobisena puolueena, vaikkakin puolue väittää vastustavansa ainoastaan radikaalia islamia sekä poliittista islamismia. AfD:tä taas on syytetty vieläkin vakavammista asioista: Vuonna 2024 Saksassa järjestettiin laajoja mielenosoituksia puoluetta vastaan, kun kävi ilmi, että eräät puolueen merkittävät jäsenet olivat tavanneet salaa yhdessä äärioikeistolaisten piirien kanssa Potsdamissa syksyllä 2023. Tapaamisessa itävaltalainen äärioikeistolainen aktivisti Martin Sellner esitti suunnitelman, jossa Saksa esimerkiksi aloittaisi suuren remigraatio-ohjelman. Remigraatio eli paluumuutto tarkoittaa käytännössä laajamittaista karkotusoperaatiota. 

Sellnerin remigraatio-ohjelmassa karkotettavina eivät olisi ainoastaan turvapaikanhakijat ja muut Saksassa asuvat ulkomaalaiset, vaan myös Saksan kansalaiset, jotka eivät valtiovallan mielestä ole esimerkiksi  sopeutuneet tarpeeksi hyvin saksalaiseen yhteiskuntaan. On sanomattakin selvää, että tämä olisi katastrofi saksalaiselle demokratialle. Kun lisäksi miettii Saksan historiaa ja sen natsimenneisyyttä sekä erityisesti natsien toimia eristää esimerkiksi juutalaiset muusta yhteiskunnasta, ei voi välttyä huomaamasta kylmääviä yhtäläisyyksiä. 

Oikeistopopulismi on kuitenkin nousussa myös muualla kuin Saksassa ja Ranskassa: se on kasvattanut suosiotaan koko Euroopassa. Kaikesta huolimatta ilmiö on ymmärrettävä. Euroopan talous on sakannut jo pidemmän aikaa, ja kansalaisilla on aitoja huolia eurooppalaisten yhteiskuntien tilanteesta. Vaikka esimerkiksi tilastot eivät tue kaikkia väitteitä maahanmuuton haitoista, on huoli kuitenkin todellinen sekä ymmärrettävä eikä tavallista ihmistä voi siitä syyttää. Populistiset puolueet pyrkivät myös ruokkimaan ihmisten pelkoja ja esittämään asioihin helppoja ratkaisuja. Ei siis ole ihme, että populistien puheet vetoavat kansaan, joka kokee asioiden olevan huonosti. Juuri kansalaisten huonovointisuuden takia vastaus oikeistopopulismin nousuun ei voi olla ihmisten syyttely tai heidän ongelmiensa vähättely. 

Mielestäni vastaus eurooppalaiseen oikeistopopulismin nousuun on koulutus. Koulutus voi tarkoittaa montaa asiaa: se voi tarkoittaa perinteistä koulunkäyntiä tai esimerkiksi median tekemää tärkeää työtä, joka selventää, miten asiat oikeasti ovat ja mitä niille oikeasti voisi tehdä. Näin ollen hankalista yhteiskunnallisista asioista syntyy rakentavaa keskustelua, jonka tarkoituksena ei ole kerätä poliittisia irtopisteitä ihmisarvoa loukkaavan puheen tai ihmisoikeuksia loukkaavien tekojen avulla. 

Jotta Eurooppa ja sen useat valtiot pystyvät ylläpitämään aiemmin mainittuja eurooppalaisia arvoja, ketään ei voida jättää eurooppalaisuuden ulkopuolelle. Niin Euroopan ulkopuolelta tulleet maahanmuuttajat, eurooppalaiset 

maahanmuuttokriittiset, EU:hun myönteisesti suhtautuvat kuin euroskeptikotkin ovat kaikki eurooppalaisia, jos he niin kokevat. Jos alamme luokittelemaan ja päättämään ihmisten puolesta, ovatko he eurooppalaisia vai eivät riippumatta heidän omasta kokemuksestaan, johtaa se jälleen yhä suurempaan vastakkainasetteluun. Juuri vastakkainasettelu eli polarisaatio ruokkii populismia. Eri näkemykset – ilman vihamielistä suhtautumista yhteenkään ihmisryhmään – ovat kuitenkin koko demokratian ja erityisesti eurooppalaisuuden hienous. 

Kaikki lähtee siis toisten ymmärtämisestä ja kuuntelemisesta. Poliittisesti vasemmalla ja poliittisesti oikealla olevien tulee voida käydä dialogia poliittisista kysymyksistä, olivat he itse asiasta kuinka eri mieltä tahansa. EU voisi pyrkiä edistämään poliittista vuoropuhelua entistä paremmin niin poliitikkojen kuin tavallisten kansalaistenkin osalta. Liian usein me ihmisinä vetäydymme ainoastaan omiin kupliimme, jolloin emme altistu erilaisille näkemyksille. Jos emme altistu niille, miten voisimme edes yrittää ymmärtää niitä? Yhdysvaltain nykyinen sisäpoliittinen jakautuminen toimii varoittavana esimerkkinä polarisaation kärjistymisestä. Euroopassa voimme kuitenkin vielä muuttaa suunnan keskittymällä jatkossa edistämään erilaisten mielipiteiden ilmaisua sekä ymmärrystä jo nuoresta asti.