Chinamaxxing on geopoliittista trollausta parhaimmillaan

Kirjoittajan henkilökuva
Heidi Puomisto | 16.11.2026
Tekstiartikkelin kuva.

Uudenlaisen Kiina-meemeilyn tulkitseminen Kiinan pehmeän vallan kasvuksi ei riitä. Kyse on myös siitä, että osa länsimaalaisista nuorista kieltäytyy tulkitsemasta Kiinaa ylhäältä annetuista raameista.

Absurdin huumorin ystävät ovat saaneet maistiaisia kiinankielisestä sisällöstä jo muita pidempään. Meemiveteraanit muistavat, kun jo vuonna 2020 laulettiin ”xue hua piao piaota” ja vuonna 2021 yhdysvaltalainen näyttelijä John Cena söi jäätelöä ja puhui kiinaa… innokkaasti. Bing chilling!

Ja nyt meillä on chinamaxxing.

Vuonna 2025 nousseella chinamaxxingilla tarkoitetaan yleensä Kiinaan liittyvää somesisältöä, jossa henkilö kokee tulleensa kiinalaiseksi. Meemeissä kiinalaisuutta ovat esimerkiksi vakuutteleminen kuuman veden juomisen terveellisyydestä, ketjupolttaminen tai Tsingtao-oluen juominen. Jotkut vaikuttajat ovat puolestaan tehneet samantyylisiä jumppaliikkeitä kuin kiinalaiset tädit ja sedät puistoissa. Sävy on myönteinen ja hassutteleva. 

Yhteiskunnallisinta on taas sisältö, jossa ihaillaan Kiinan infrastruktuuria, luotijunaverkostoa tai Chongqingin kaltaisten vauraiden suurkaupunkien futuristista ulkonäköä. Sanotaan, että Kiina elää tulevaisuudessa.

Trendi oli huipussaan alkuvuodesta 2026, ja sitä on jo ehditty käsitellä paitsi Ulkopolitistissa myös muualla suomalaisessa ja kansainvälisessä mediassa. Sen on tulkittu sekä edustavan Kiinan pehmeää valtaa että toisaalta kertovan lähinnä länsimaisten nuorten tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Monesti kysytään vähintään implisiittisesti, että tietävätkö nuoret, millaisesta sortavasta poliisivaltiosta on kyse. On trendiä nimitetty suoraan vaaralliseksikin.

Chinamaxxingin pelkkä nimeäminen osoitukseksi ”pehmeästä vallasta” on kuitenkin riittämätöntä. Se palauttaa Kiinan meille tuttuun paikkaan, voimaksi, joka ”vaikuttaa” jossakin kulissien takana. Siihen liittyy yleensä myös pahaenteisyys: kiinalaisen propagandan, tai nykykielellä hybridioperaation, uhriksi joutuminen.

Usein nimeämättä jää trendin läpäisevä ironia sekä jonkinlainen halu shokeerata. Englanniksi käyttäisin sanaa subversive, jota on vaikea kääntää tyydyttävällä tavalla suomeksi. Jos taas käyttäisin nettikieltä, puhuisin edgyilystä. Koska kuitenkin yritän tässä kommentissa sanoa jotain asiallista, kutsun chinamaxxingiä geopoliittiseksi trollaukseksi.

Chinamaxxing on nimittäin hauskaa siksi, koska Kiinasta ei ole tullut vieläkään cool. Tiktokin laajasta käytöstä huolimatta sosiaalisen median alusta ei ole sama asia kuin valtavat kulttuuriset ilmiöt, kuten k-pop ja anime. Puistojumppa ja ketjuröökaus ovat ajanvietteinä samaistuttavia, mutta vähän juntteja. Pelkän kuuman veden juominen ei ole japanilaisen matchan tai taiwanilaisen kuplateen kaltainen myytävä tuote. 

Jotain samaa tavoitan itse, kun puen päälleni paidan, joka juhlistaa kotikaupunkiani Kouvolaa: on huvittavaa fanittaa jotain, kun kaikki tietävät, ettei oikeasti tee niin. 

Meemeily voikin olla osoitus Kiinan vallasta, full stop. Jos Kiinan fanittaminen on nykynuorille kumouksellista, se kertoo Kiinan relevanssista. Koska Kiina on suurvaltakilpailussa vastustaja, se tekee chinamaxxingista kerta kaikkiaan epälojaalia. Kiina syö ehkä koko Euroopan autoteollisuuden… ja nuoret vielä kehtaavat tykätä siitä! 

Kuva Xi Jinpingistä chadina on osa chinamaxxingin meemikuvastoa. Kuvalähde

Liberaaleille kyyneliä aiheuttava, poliittisesti epäkorrekti huumorisisältö on tullut pitkään äärioikealta. Kun ainakin Euroopassa äärioikeiston suosio yhä vain kasvaa, vasemmistosta voisi tulla entistä herkullisempi kapinan aihe. Chinamaxxing lainaa myös kommunistisesta kuvastosta: Maosta ja ajatuksesta, että valtio voisi saada jotain aikaan. Chinamaxxing vinkkaakin silmää ja ehdottaa, että myös pimeä puoli voi kiinnostaa.

Jos kaikesta huolimatta pitäisi nimetä jokin chinamaxxingia määrittelevä -ismi, niin se olisi futurismi. Infrastruktuuriporno nopeasti valmistuvista silloista ja teistä tuntuu sanovan: täällä saadaan jotain aikaan. Yleisö on valmis antamaan äänensä parhaan junaverkon toimittajalle. 

Chinamaxxing voisi toisaalta kiteytyä myös kieltäytymiseen. Sosiaalisen median käyttäjät – ennen kaikkea nuoret – eivät ota vastaan annettuja suurvaltapoliittisia kehyksiä. Sosiaalisen median myötä heillä on myös enemmän mahdollisuuksia täyttää tilaa omilla kehyksillään. 

Puhemies Mao Zedongia lainatakseni: massoilla on rajaton luova voima. Juuri siksi trendi ei ole yksinomaan helppo voitto Kiinalle. Maan hallinto on jo kamppaillut internetin doomerismin kanssa, eikä kansainvälinen meemikoneisto Kiinan harmiksi noudata puoluevaltion propagandaosaston ohjeistuksia.

Lokakuussa huippujalkapalloilija Kylian Mbappé kompastui kiinalaisen internetin kiihkeään nationalismiin, kun oli sanonut pitävänsä meemikuvista, joissa Mbappén naama oli muokattu Maon naaman tilalle – mutta erehtyi viittaamaan Maoon ”diktaattorina”. Seurasi vyörytys, ja Mbappé päätyi pyytämään anteeksi.

Ei siis pidä yliarvioida Kiinan hallinnon kykyä hyödyntää meemejä omaksi edukseen. Puoluevaltio ei osaa nauraa itselleen. 

Chinamaxxing kertookin ennen kaikkea länsimaalaisten nuorten geopoliittisesta ambivalenssista. Ja siitä, että kansa janoaa luotijunia.

Kirjoittaja: Heidi Puomisto
Kommentointi: Saska Suvikas
Kielenhuolto: Elina Heikkinen


Lisättävää?

Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.