Somalian aluevedet tunnetaan merirosvouksen keskiönä Afrikassa, mutta viime vuosina ilmiön painopiste on siirtynyt idästä mantereen länsirannikon mutkaan. Vuonna 2017 Guineanlahdella raportoitiin kahdeksankertainen määrä hyökkäyksiä Adeninlahteen verrattuna. Merirosvousta itä- ja länsirannikolla ajavat osin samat syyt, mutta ilmiöissä on myös merkittäviä eroja.

Vielä seitsemän vuotta sitten merirosvous oli globaalisti keskittynyt kiistatta Adeninlahdelle Afrikan sarveen ja Somalian merirosvot tunnettiin maailmalla ilmiön keulakuvana. Vuonna 2011 alueella raportoitiin 270 merirosvojen hyökkäystä lahdella kulkevia rahtilaivoja kohtaan, muodostaen yli 60 % koko maailman merirosvoustilastoista. Tänä päivänä tilanne on toinen.

Somalian merirosvoukseen on vastattu ennennäkemättömällä kansainvälisellä yhteistyöllä, jota on ajanut yhteinen etu suojella kansainvälistä kauppaa. Kaikki YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä ovat lähettäneet merivoimiaan alueelle, sekä EU että NATO muodostivat omat operaationsa, ja useat muut maat ovat osallistuneet kansainvälisiin merivartiointitoimiin. Keinot ovat tepsineet, ja merirosvojen hyökkäyksiä raportoitiin enää viisi koko viime vuoden aikana.

Uutiset merirosvojen hyökkäyksistä kantautuvat nyt Somalian sijaan lähinnä mantereen länsiosasta Guineanlahdelta, joka on kerännyt kasvavaa huomiota muusta maailmasta poikkeavalla kehityksellään. International Maritime Bureaun selvityksen mukaan merirosvousta esiintyy tällä hetkellä vähiten kahteenkymmeneen vuoteen, samalla kun hyökkäykset Guineanlahdella ovat yleistyneet. Viime vuonna alueella raportoitiin 45 hyökkäystä, joista suurin osa oli Nigerian rannikon edustalla. Vaikka lukema on yhä kaukana Somalian merirosvojen kultakaudesta ja raportoinnin puutteellisuuksien vuoksi myös luultavasti ilmiön todellisesta laajuudesta, alue on noussut yhdeksi maailman vaarallisimmista merialueista hyökkäysten väkivaltaisuuden ja onnistumisprosenttien kautta tarkasteltuna.

Merirosvouksessa Afrikan itä- ja länsirannikoilla on jotain samaa, mutta myös merkittäviä eroavaisuuksia. Guineanlahdella yhdistyvät monet samat tekijät jotka nostivat Adeninlahden aikanaan merirosvouksen keskiöön. Poikkeuksellisesti merirosvousta alueella luonnehtii hyökkäysten väkivaltaisuus ja monimutkaisuus, jonka syynä on alueen yhteys globaaleihin öljymarkkinoihin ja merirosvojen taipumus keskittyä öljyvarkauksiin kidnappauksien sijaan.

Merirosvouksessa Afrikan itä- ja länsirannikoilla on jotain samaa, mutta myös merkittäviä eroavaisuuksia. Klikkaa twiitataksesi!

Hauraat valtiot, köyhät rannikkoyhteisöt

Guineanlahti on löyhästi määritelty merialue Länsi-Afrikassa, joka ulottuu kahdentoista valtion ketjuna Liberian rannikolta noin viitisentuhatta kilometriä etelään Angolaan asti. Guineanlahden valtioille on tunnuksenomaista hauraus ja rajallinen kyky valvoa aluevesiään. Samanaikaisesti kauppamerenkulku on elintärkeä osa alueen taloutta, ja konttilaivaliikenne on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana 14 prosentin vuositahtia.

Valtioiden rajallinen kyky suojella alueen kasvavaa kaupallista merenkulkua on osaltaan luonut otolliset olosuhteet merirosvoukselle. Valtavan merialueen partiointi on mahdoton tehtävä laivastoille ja rannikkovartioistoille, jotka kärsivät usein henkilöstön ja sopivan varustuksen puutteesta. Useilla valtioilla ei esimerkiksi ole tutkia, jotka kantaisivat 40:tä merimailia pidemmälle, mikä vaikeuttaa merirosvojen hyökkäysten ennakointia. Kaupankäynnin kasvaessa ja alueen ruuhkautuessa merkittävät satamat, kuten Bonny ja Lagos Nigeriassa, Cotonou Beninissä ja Lomé Togossa, toimivat jatkuvasti yli kapasiteettinsa, mikä hidastaa lastinpurkua ja luo pitkiä rahtilaivajonoja. Tehokkaan merivartioinnin puuttuessa merellä vuoroaan odottavat laivat ovat alttiita hyökkäyksille.

Guineanlahden jonkinasteista anarkiaa kuvastaa vuoden 2010 myrsky, jonka aikana noin 25 rahtilaivanhylkyä ajautui rantaan Nigeriassa. Hylättyjä laivoja jää usein merelle ajelehtimaan merirosvojen jäljiltä, ja maan merenkulun hallinto- ja turvallisuusviraston mukaan rosvot saattavat myös käyttää niitä piilopaikkoina. Valvonnan puutteita kuvastaa hyvin saman viraston lausunto, jonka mukaan ei ole mitään tietoa siitä, kuinka monta hylättyä alusta Nigerian aluevesillä ajelehtii.

Tuuliajolla ajelehtivat laivat aiheuttavat vaaratilanteiden lisäksi rantautuessaan myös rannikon eroosiota, joka on läheisesti kytköksissä toiseen merirosvoutta edistävään tekijään. Monet alueen rannikkoyhteisöistä elävät äärimmäisessä köyhyydessä, jota pahentavat vuosikymmeniä jatkuneet ympäristötuhot. Etenkin Nigerjoen suistoalue Nigeriassa on tämän kehityksen keskiössä. Alueella vuosikymmeniä jatkunut vastuuton öljynporaus on rikastuttanut monikansallisia öljy-yhtiöitä ja Nigerian liittovaltion rahakirstuja, mutta alueen luonnonvarojen rikkaus ei näy paikallisten ihmisten arjessa.

Päinvastoin, öljynporauksesta johtuneet ympäristötuhot ovat ovat ajaneet monet rannikkoa asuttavat yhteisöt ahtaalle Guineanlahdella vaikeuttamalla ja joissain tapauksissa täysin tuhoamalla mahdollisuuden hankkia elanto perinteisillä menetelmillä kuten kalastuksella. Samanaikaisesti sosiaali- ja terveyspalvelut sekä vaihtoehtoiset elinkeinot loistavat poissaolollaan. Tällaisissa olosuhteissa merirosvous voi näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona elannon hankkimiseen, ja suurin osa merirosvoista onkin paikallisia työttömiä miehiä yksinkertaisissa vaatteissa ja sandaaleissa.

Suurin osa merirosvoista onkin paikallisia työttömiä miehiä yksinkertaisissa vaatteissa ja sandaaleissa. Klikkaa twiitataksesi!

Ympäristötuhoista johtuva perinteisten elinkeinojen tuhoutuminen ajoi merirosvoukseen myös Somaliassa. Yhtenä Somalian merirosvouksen suurimmista syistä pidetään sisällissodassa kaatuneen hallituksen jättämää tyhjiötä. Se houkutteli paikalle ulkomaisia aluksia, jotka harjoittivat monenlaisia laittomuuksia riistokalastuksesta erilaisten jätteiden mereen dumppaamiseen. Suuri osa Somalian merirosvoista onkin entisiä kalastajia, joiden elinkeinon harjoittaminen muuttui mahdottomaksi vesien saastuessa ja kalakantojen huvetessa. Siinä missä Somalia sijaitsee erittäin liikennöidyn kansainvälisen kauppareitin varrella, ja ohikulkevat kauppalaivat tarjosivat elinkeinonsa menettäneille vaihtoehtoisen tulonlähteen, on Guineanlahden alue kytkeytynyt globaaleihin öljymarkkinoihin. Tämä kytkös osaltaan myös selittää länsirannikon hyökkäysten poikkeuksellista väkivaltaisuutta ja monimutkaisuutta.

Yhteys globaaleihin öljymarkkinoihin

Valtioiden hauraus ja väestöjen köyhyys ei yksinään selitä, miksi merirosvous keskittyy Afrikassa Guineanlahdelle muiden samankaltaisten rannikkoseutujen sijaan. Yhteydet globaaleihin markkinoihin etenkin öljyntuotannon kautta erottavat Guineanlahden muista, ja siinä missä Somalian merirosvot tunnetaan kidnappaamisesta, Guineanlahdella piraatit ovat erikoistuneet öljyvarkauksiin. Tämä osaltaan selittää hyökkäysten väkivaltaisuutta, sillä kannuste kohdella miehistöä hyvin lunnaiden toivossa ei ole yhtä vahva.

Siinä missä Somalian merirosvot tunnetaan kidnappaamisesta, Guineanlahdella piraatit ovat erikoistuneet öljyvarkauksiin. Klikkaa twiitataksesi!

Öljyntuottajamaiden Nigerian ja Angolan roolin keskeisyyttä Guineanlahden merirosvouksessa kuvastaa hyvin vuonna 2014 sattunut Keralan tapaus, joka on yksi monimutkaisimmista ja suunnitelmallisista merirosvojen hyökkäyksistä alueella.

Tammikuussa 2014 Liberian lipun alla seilaava öljytankkeri MT Kerala hävisi pian lähdettyään Luandan satamasta Angolasta. Merirosvot olivat kiivenneet aluksen kyytiin, ottaneet sen haltuunsa, maalanneet laivan tunnisteet peittoon ja estäneet viestintälaitteiden toiminnan. Sen jälkeen laiva seilasi pohjoiseen, pysähtyen välillä purkamaan lastina ollutta raakaöljyä. Keralan saapuessa Nigerian vesille sen 15 miljoonan litran lasti oli täysin tyhjennetty ja laiva jätettiin ajelehtimaan avomerelle 2000 kilometriä alkuperäisestä kaappauspaikastaan. Tempauksen taloudellinen hyöty oli todennäköisesti huomattava. Vaikka laivan raakaöljylasti olisi myyty vain puoleen hintaan silloisesta öljyn markkina-arvosta, merirosvot ja heidän rikoskumppaninsa olisivat tienanneet noin viisi miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Keralan kaltainen operaatio vaatii toteutuakseen sisäpiiritietoa laivan lastista, sijainnista ja reitistä. Lisäksi öljytankkerin ohjaaminen ja raakaöljylastin purkaminen ja myyminen merellä eri ostajille on haastava suoritus, joka vaatii teknistä tietotaitoa. Ennen kaikkea Keralan tapaiset hyökkäykset edellyttävät  pimeitä markkinoita, toisin sanoen varastetun öljyn ostajia.

Nigerian laivaston amiraalin Adeniyi Osinowon mukaan merirosvojen öljyvarkauksiin on sotkeutunut korruptoituneita öljyteollisuuden sisäpiiriläisiä ja turvallisuusviranomaisia sekä rikollisliigoja Itä-Euroopasta ja Aasiasta. Ilmiön yhteys kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja korruptioon monikansallisissa öljy- ja laivanvarustamoyhtiöissä sekä valtioiden turvallisuussektoreilla tekee siitä hyvin sitkeän ja muuntautumiskykyisen rikollisuuden muodon.

Guineanlahden merirosvojen tulevaisuus

Intressit Guineanlahden merirosvouksen kitkemiseen ovat selkeät, sekä alueellisten että kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten tahojen keskuudessa. Samanlainen kansainvälinen merivoimien partiointioperaatio kuin Somaliassa on kuitenkin monesta syystä erittäin epätodennäköinen.

Ulkomaisten laivastojen partiointia ei voi perustella, sillä vaikka alueen valtiot ovat hauraita, Somalian kaltaisesta keskushallinnon täyden romahduksen mukanaan tuomasta poliittisesta ja sotilaallisesta tyhjiöstä ei voida puhua. Yhdysvaltain laivaston järjestämien Obangame Express -meriharjoitusten kaltaiset toimet lienevät mittavimpia, mihin kansainvälinen yhteisö ryhtyy. Alueen valtiot ovat lisäksi Afrikan mittapuulla integroituneet vahvemmiksi poliittis-taloudellisiksi blokeiksi kuin idässä. Länsi-Afrikan talousyhteisö ECOWAS ja Keski-Afrikan vastaava järjestö ECCAS ovat kehittäneet omat merenkulun turvallisuuden koordinaatioelimensä ja -strategiansa. Vuoden 2013 Yaoundén julistus toi nämä alueelliset hankkeet yhteen saman toimintasuunnitelman alle, joka korostaa yhteisen merivartioinnin, tiedonjaon ja taakankantamisen tärkeyttä.

Erinäisten julistusten, strategioiden ja koordinaatioelinten ongelmaksi on muodostunut niiden puutteellinen toimeenpano ja käyttöönotto. Kehityksen hitaudesta turhautuneena monet laivanvarustamot ovat palkanneet yksityisiä sotilas- ja turvallisuuspalveluita turvallisuutensa takaamiseksi. Vaikka turvallisuuden yksityistäminen on ymmärrettävä tilapäisratkaisu, se syö ongelman ratkaisemiseen pohjimmiltaan tarvittavaa julkisen sektorin vahvistamista.

Yksittäistä selitystä merirosvouksen nousulle Länsi-Afrikassa ei juuri ole osoitettu, mutta ilmiön taustalla oleviin syvempiin syihin puuttuminen on osa ratkaisua. Öljynporauksen hyötyjen ja haittojen epätasainen jakautuminen sekä rannikolla asuvien yhteisöjen köyhyys ja marginalisaatio luovat merirosvoukselle otollisen kasvualustan. Ympäristötuhot eritoten Nigerjoen suistolla pakottavat etsimään vaihtoehtoisia elinkeinoja perinteisten korvikkeeksi. Hauraiden valtioiden kapasiteettia ei pidä vahvistaa vain aluevesien valvonnan osalta vaan myös luomalla sosiaali- ja terveyspalveluja sekä taloudellisia mahdollisuuksia huomioiden alueella asuvien ihmisten tarpeet. Merirosvot nimittäin asuvat rannikon kylissä ja kaupungeissa, vaikka he toimivatkin avomerellä.