Orbanismi voitti Unkarissa parlamenttivaaleissa. Viktor Orbán ja hänen johtamansa Fidesz-puolue ovat jo pitkään lietsoneet pelkoa ja syyllistäneet oppositiota keinoja kaihtamatta. Ilmassa on kuitenkin merkkejä maan hajanaisen opposition asteittaisesta yhtenästymisestä, mikä – yhdessä valveutuneemman äänestäjäkunnan kanssa – voi pitkällä aikavälillä tietää muutoksia Unkarin politiikassa. 

Viktor Orbánin voitto Unkarin sunnuntaisissa vaaleissa yli 50 prosentin kannatuksella ei ollut suuri yllätys, vaikka vaalien alla saattoikin saada kuvan, että äänestäjiä kiinnosti poliittisen muutoksen aikaansaaminen, eli Orbánin enemmistöhallituksen kaataminen, tai ainakin parlamenttipaikkojen vähentäminen nykyisestä kahdesta kolmasosasta. Sen sijaan nyt Orbán säilyttää kahden kolmasosan enemmistönsä.

Voitto oli selvä monesta syystä. Ensinnäkin Orbánin maahanmuuttoa ja kansainvälisiä instituutioita kritisoiva kampanja iski menestyksekkäästi hänen pääkannattajakuntaansa, maalla asuviin, matalasti koulutettuihin suuriin ikäluokkiin, jotka muodostavat äänestäjien enemmistön. Lisäksi viimeisen kahden vaalikauden aikana Orbánin hallitus on ajanut läpi sarjan muutoksia Unkarin äänestyslaissa, jotka maksimoivat Fideszen äänimäärän. Tällaisia muutoksia olivat muun muassa kaksikierroksisen vaalin muuttaminen yksikierroksiseksi sekä äänioikeuden myöntäminen suurimmaksi osaksi Fidesziä äänestäville ulkounkarilaisille.

Varsin korkea äänestysaste, 69,5 prosenttia, antoi ensin ymmärtää, että hallitukseen tyytymättömät, normaalisti äänestämättä jättävät ihmiset olisivat lähteneet liikkeelle opposition hyödyksi, mutta tulokset kertovat toista tarinaa: äänestysinto nousi maaseudun pienkaupungeissa, joissa Fideszin pelkoa lietsova kampanja Orbánista Unkarin, Euroopan ja kristinuskon ainona puolustajana EU:n, YK:n ja miljardööri George Sorosin lähettämää muslimi-invaasiota vastaan sai äänestäjiä uurnille Fideszin hyödyksi. Toisaalta äänestys oli aktiivista myös Budapestissa, missä äänestäjiä riitti jonotukseen asti.

Liberaali, vauras ja koulutettu Budapest eroaa äänestyksessään muusta Unkarista täysin; Budapestin 18:sta äänestysalueesta 12:ssa voitti opposition ehdokas. Opposition voittokulku Budapestissa oli suurelta osin taktisen äänestämisen tulosta; pienet oppositiopuolueet vetäytyivät ja testamenttasivat äänensä todennäköisimmän oppositiovoittajan hyödyksi. Niillä alueilla, joilla Fidesz voitti Budapestissa, syy oli todennäköisemmin taktisen koordinaation puute. Budapestissa kansallista kokonaistulosta on vaikea uskoa, ja tulos kertookin hyvin kahtiajakautuneesta maasta.

Maantieteellisen jakojen lisäksi jako näkyy myös selvästi nuorten ja heidän vanhempiensa välissä. Orbánin kampanja on kohdistettu sosialismin aikana traumatisoituneille sukupolville, jotka antavat mielellään äänensä ylpeästi isänmaalliselle ja uskonnolliselle Fideszille. Kansainvälisesti suuntautunut sekä koulutetumpi nuorempi sukupolvi sen sijaan näkee tulevaisuutensa EU:ssa. Fidesz ei kohdistakaan kampanjaansa heihin ja tekee sen strategisesti – nuoret ovat Unkarissa demografinen vähemmistö. Onkin todennäköistä, että Unkarin poliittinen ilmapiiri ei tule muuttumaan ennen kuin Unkarin demografia muuttuu oleellisesti.

Unkarin poliittinen ilmapiiri ei tule muuttumaan ennen kuin Unkarin demografia muuttuu oleellisesti.

Klikkaa twiitataksesi.

Sunnuntainen vaalitulos vahvistaa Orbánin asemaa entisestään. Tulos ei ole Fideszin voitto – se on orbanismin voitto. Skandaaleissa ryvettynyt Fidesz-puolue ei merkinnyt muuta kuin koneistoa, joka pyöritti Orbánin henkilökulttia ja hänen jo orbanismiksi kutsuttavaa äärimmäisen nationalistista ja populistista ideologiaansa. Entinen äärioikeistopuolue Jobbik onkin ottanut maan politiikassa keskustaoikeiston aseman. Jobbik haastoi Fideszin näissä vaaleissa Orbánin kanssa riitaantuneen liikemien Lajos Simicskan tukeman laaja-alaisen kampanjan avulla, joka lupasi kytkeä Unkarissa jatkuvan ja rehottavan korruption. Kampanja säilytti Jobbikin Unkarin toiseksi suurimpana puolueena hieman alle 20 prosentin kannatuksella, vaikka edellytyksiä olisi ollut jopa parempaan tulokseen.

EU:n kannalta tulos merkitsee sitä, että unionin pitää miettiä nyt viimeistään strategiaa sen varalta, että missä määrin se hyväksyy yksinvallan olemassaoloa alueellaan ja mihin toimiin sen on ryhdyttävä, jos EU näkee Unkarin poliittisen tilanteen yhteensovittamattomaksi unionin perussääntöjen kanssa. Tämä ongelma ei ole mitenkään uusi, sillä Orbán on ollut EU:lle vaikea pelaaja ja vuosien ajan, mutta jatkossa tämä ongelma ja kysymys tulee vain vaikeutumaan.

Jatkossa Unkarissa on odotettavissa entisestään lisääntyvää mediakontrollia ja kansalaisyhteiskunnan kitkemistä. Yksi Orbánin vaalilupauksista olikin noin 2000 ulkomaalaista intressiä palvelevan henkilön identifioiminen ja rankaiseminen. Odotettavissa on myös sekä toistaiseksi olemassaolevan oppositiomedian sulkeminen tai ainakin niiden tilanteen vaikeuttaminen lainsäädännön ja mediakauppojen keinoin.

Unkarissa on odotettavissa entisestään lisääntyvää mediakontrollia ja kansalaisyhteiskunnan kitkemistä

Klikkaa twiitataksesi.

Fideszin strategia on ollut jo pitkään pelon ilmapiirin lietsominen, oman narratiivin edesauttaminen ja opposition syyllistäminen valtiollisen median ja katujulisteiden keinoin. Unkarissa on alueita, joissa ihmisten ainut tiedonlähde on valtion omistama yleisradio. Todennäköistä on, että nykyisen mandaattinsa turvin hallitus pääsee entistä syvemmälle ihmisten mieliin. Tehokkaan indokrinaation lisäksi hallituksen talouspolitiikka tukee eläkeläisiä esimerkiksi lahjakupongeilla ja pitää sähkön, kaasun ja veden hintaa valtiollisin tuin alhaisena, mikä luo äänestäjien keskuudessa aitoa kiitollisuuden tunnetta Fidesziä kohtaan. Suuria muutoksia ei siis kannata odottaa Unkarissa tulevina vuosina. Orbánin valta-asema lujittunee entisestään, ellei hänen oma sisäpiirinsä käänny häntä vastaan. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä.

Kuitenkin pitkällä tähtäimellä muutoksia voi olla tiedossa. Ensinnäkin oppositio kykeni vaalityössä edes jossain määrin yhteistyöhön, mikä on perinteisesti hyvin eripuraisessa unkarilaisessa politiikassa merkillepantavaa. Toiseksi nuorempi, yleensä passiivinen äänestäjäkunta aktivoitui vaaleissa, ja äänestysinto oli selkeästi korkein sitten vuoden 2002 vaalien. Ehkä nämä vaalit aloittavat uudenlaisen aikakauden unkarilaisessa politiikassa siinä mielessä, että perinteisesti passiivinen, eripurainen ja pessimistinen oppositio järjestäytyy uudelleen ja tähtää seuraaviin vaaleihin entistä valveutuneemman nuoren äänestäjäkunnan kannattamana.