Pelot konfliktin kärjistymisestä Korean niemimaalla ovat kääntyneet hieman yllättäen toiveiksi liennytyksestä. Pohjois-Korean ilmoitus ydin- ja ohjuskokeiden lopettamisesta ja suunnitellut neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa ovat konkreettisia merkkejä tästä, mutta nähtäväksi jää, ovatko osapuolet valmiita tarvittaviin myönnytyksiin.

Viime viikolla Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ilmoitti maan lopettavan ydin- ja ohjuskokeet välittömästi. Ilmoitus vastaanotettiin positiivisesti, ja se onkin ensimmäinen askel kohti kärjistyneen tilanteen lieventymistä. En kuitenkaan näe ilmoitusta suurena suunnanmuutoksena maan linjassa. Vaikka Kim Jong-unin käytös luokin kuvaa suuruudenhullusta diktaattorista, on taustalla todennäköisesti hyvin johdonmukainen suunnitelma valtion ja sen johdon olemassaolon ja aseman varmistamiseksi.

Pohjois-Korean tavoitteena oli luoda uskottavuutta ja neuvotteluvaraa rakentamalla kyky iskeä Yhdysvaltoihin ydinaseella.  Nyt aseet on hankittu, ja muu maailma on nähnyt viitteitä niiden tuhovoimasta, joten tavoite on saavutettu. Suurta arsenaalia maa ei tarvitse, koska käytännössä ensimmäisen Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia vastaan suuntautuneen ydiniskun seurauksena koettava vastaisku lopettaisi konfliktin hyvin lyhyeen.  Toisaalta Kiina on viimein liittynyt YK:n pakoterintamaan keinoilla, jotka satuttavat oikeasti, joten ulkopuolinen paine todennäköisesti nopeutti neuvotteluhalukkuuden palautumista.

Kirjoitin vuosi sitten artikkelin Pohjois-Koreaa vastaan asetetuista entistä kireämmistä pakotteista. Olin silloin monen muun tavoin skeptinen Kiinan halusta asettaa pakotteita, joilla olisi todellista vaikutusta Pohjois-Korean taloudelle. Kiina oli siihen asti ollut mukana YK:n yhteisessä rintamassa, mutta kiertänyt esimerkiksi energiateollisuuden raaka-aineiden vientirajoituksia vedoten inhimillisiin syihin. Taustalla oli sekä pelko pakolaisvyörystä että halu pitää Yhdysvallat liittolaisineen kiireisinä Kiinan lähialueilla. Ilmeisesti Pohjois-Korean syksyllä suorittamat ohjus- ja ydinkokeet ylittivät viimein rajan, jonka jälkeen Kiina lisäsi tämän vuoden alusta merkittävästi taloudellisia painostustoimia naapuriaan kohtaan.

Kiinan strategia ei ole muuttunut. Se ei edelleenkään halua Pohjois-Korean romahtavan. Se ei myöskään halua sen aiheuttavan liikaa epävakautta alueella sodasta puhumattakaan. Kuten lapsi vanhemmalleen, Pohjois-Korea on vuoden verran ärhennellyt Kiinalle saamastaan rangaistuksesta ja ilmoittanut jälleen kerran hakevansa turvaa toisesta luottamastaan aikuisesta, eli Venäjästä. Ilmeisesti yhteistyön laajuus ei kuitenkaan riittänyt paikkaamaan Kiinan pakotteiden aiheuttamaa taloudellista ahdinkoa, koska Pohjois-Korean ja Kiinan johtajat tapasivat tämän vuoden maaliskuussa ilmeisen rakentavassa hengessä. Kiina haluaa siis ohjata pakotteiden avulla Pohjois-Koreaa toimimaan halunsa mukaan. Kontrollin varmistamiseksi Kiina suhtautuu hyvin nihkeästi Yhdysvaltojen pakotteisiin, jotta sen etu ei vaarantuisi.

Viime aikoina Korean niemimaan diplomaattisissa suhteissa on nähty monta pientä edistysaskelta. Etelä-Koreassa järjestetyt talviolympialaiset loivat sopuisan alustan keskusteluyhteyksien palauttamiselle. Koreoiden välinen kommunikointi on jatkunut onneksi myös olympialaisten jälkeen ja seuraava tärkeä askel on alkukesän huippukokous Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välillä. Kim Jong-un tullee vaatimaan pakotteiden keventämistä vastalahjana ydinkokeiden lopettamiselle. Yhdysvallat taas vaatinee lupauksia ydinaseriisunnasta.

Edellytykset jännitteiden lieventymiselle ovat siis olemassa. Toisaalta Pohjois-Korea ei luovu kovin helposti parhaasta neuvotteluvaltistaan. Toteutuessaankin ydinkokeiden lopettaminen on vielä kaukana totaalisesta ydinaseriisunnasta. Kim Jong-unilla on tällä hetkellä hyvät asemat neuvotella taloudellisista helpotuksista. Ratkaisevaa onkin, onko Pohjois-Korea todellisuudessa valmis luopumaan ydinaseistaan, ja mitä myönnytyksiä YK Yhdysvaltojen johdolla on valmis tekemään sen saavuttamiseksi.