(Huomioithan, että tämä artikkeli on kuusi vuotta vanha. Artikkelissa esitellyt asiat, tilanteet ja analyysit eivät välttämättä päde enää nykypäivään.)
Automaattinen kameravalvonta rekisteröi väkivaltaa ja sairaskohtauksia – turvallisuuden nimissä siirrytään kohti valvontayhteiskuntaa
Anna Saraste | 15.10.2018
[et_pb_section][et_pb_row][et_pb_column type=”4_4″][et_pb_text]
Berliinissä kohistiin viime vuonna, kun Südkreuzin juna-asemalle asennettiin kasvoja automaattisesti lukevia kameroita. Pilottiprojektissa oli tarkoitus kokeilla, tunnistavatko kamerat niille syötetyssä rekisterissä olevien henkilöiden kasvoja. Kokeeseen osallistuville vapaaehtoisille tarjottiin muun muassa ostoskuponkeja berliiniläisiin ruokakauppoihin.
Südkreuzilla yhä jatkuvan kokeilun tausta-ajatus on, että tulevaisuudessa kamerat voisivat tunnistaa automaattisesti esimerkiksi rikollisia ja etsintäkuulutettuja henkilöitä juna-asemilla, lentokentillä ja muissa liikenteen solmukohdissa. Nopeasti kehittyvä kamerateknologia mahdollistaa kuitenkin paljon enemmän kuin henkilöiden tunnistamisen. Esimerkiksi tämän vuoden helmikuussa toisessa saksalaisessa kaupungissa Mannheimissa aloitettiin älykkäiden algoritmien kameravalvontakokeilu. Mannheimer Weg 2.0 -nimisessä projektissa viranomaiset testaavat kaatumista ja väkivaltaa rekisteröivien kameroiden käyttöä. Kokeilusta kertoessaan kaupunginjohtaja hehkutti, että digitalisaation aikakaudella on myös ihmisten turvallisuutta parannettava uusilla keinoilla.
Myös Berliiniin on tarkoitus asentaa tietokoneohjelmia, jotka tunnistaisivat poikkeamat “tavallisesta” käyttäytymisestä. Kamera tunnistaisi jatkossa esimerkiksi maassa makaavat henkilöt, yksinään seisovat esineet kuten matkalaukut, joissa voi olla pommi, tai oleskelun kielletyillä alueilla, kuten raiteilla. Tulevaisuudessa digitaalinen katse tarkkailee ja analysoi julkisilla paikoilla liikkuvia ihmisiä kaikkialla.
Yhdysvalloissa Minority Report -scifielokuvan dystopiasta tuttu rikosten ennakointi on jo arkipäivää. Arte-kanavan Pre-Crime -dokumenttielokuva näyttää, kuinka Chicagon ja New Yorkin kaupungit valvovat kaupunkien katuja “strategisten” listojen avulla, jotka luetteloivat mahdollisia rikoksen tekijöitä ennakoivasti. Listatut henkilöt tuntevat joko rikollisia tai ovat taustaltaan, eli asuinpaikaltaan tai etniseltä ryhmältään, tilastojen mukaan todennäköisempiä syyllistymään rikoksiin. Kuten Igarapé-instituutti kuvailee, rikosten ennakointiin tähtäävät ennusteet perustuvat siihen olettamukseen, että rikollisuus “tarttuu” ja on hyperkeskittynyttä joillekin alueille.
Käytännössä rikosten ennakointi tarkoittaa, että poliisi tekee kotikäyntejä henkilöille, jotka nousevat korkeammalle ennakointitilastoissa, ja partioi alueita, joilla datan mukaan tapahtuu todennäköisimmin rikoksia. Älykäs kameravalvonta pystyy tarkkailemaan henkilöiden kulkureittejä ja käyttäytymistä sekä muuttamaan heidän asemaansa listauksessa. Poliisin termein kyse on ennakoivasta järjestyksenvalvonnasta. Yalen yliopiston tutkija Andrew Papachristos varoitti Sciencemagille antamassaan haastattelussa, että datan käyttö ennakoivassa poliisitoiminnassa vähentää muiden rikoksia ehkäisevien palveluiden ja keinojen käyttöä sekä korostaa liikaa yksittäisten ihmisten taipuvaisuutta rikollisuuteen.
Rikosten ennakoinnin tehokkuudesta tiedetään vielä hyvin vähän. Los Angelesin ennustavasta algoritmista tehty riippumaton tutkimus osoitti, että rikosten määrä ei juuri vähentynyt kaupungissa. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet julkisuudessa ennakoivan toiminnan dramaattisia vaikutuksia yksittäisiin ihmiskohtaloihin. Syyskuussa The Intercept -sivusto raportoi, kuinka New Yorkin poliisi käyttää IBM:n kehittämää algoritmia, joka rekisteröi esimerkiksi ihmisten ihonvärin sekä muita etnisiä piirteitä. Kuten The Interceptin haastattelemat aktivistit kuvailivat, teknologiaa voitaisiin helposti käyttää laajaan etniseen profilointiin.
Yhdysvaltain ohella myös Kiinassa ja Euroopassa testataan vastaavaa teknologiaa. Kiinassa ennakoiva järjestyksenvalvonta on merkinnyt esimerkiksi uiguurivähemmistöön kuuluvien ja poliittisten toisinajattelijoiden summittaisia pidätyksiä, jotka Human Rights Watch -järjestön mukaan ovat ihmisoikeuksien vastaisia. HRW painottaa myös, että ennakoivien algoritmien rakentamiseen tarvitaan valtavia määriä dataa, jota teknologian käyttäjän – siis valtion tai poliisin – on täytynyt kerätä vuosien ajan siitä tiedottamatta. Pelkästään Kiinassa on jo nyt käytössä 146 miljoonaa turvakameraa. Vuoteen 2020 mennessä niitä arvioidaan olevan 540 miljoonaa, joista suurin osa on varustettu automaattisella kasvojentunnistuksella. Pääkaupungissa Pekingissä teknologian valvovalla katseella on ollut vuodesta 2015 sataprosenttinen kattavuus.
Lontoossa kootut tilastot kuitenkin osoittavat, että lisääntynyt kameravalvonta ei vähentänyt kaupungissa tapahtuvien väkivaltarikosten määrää. Lontoossa on 500 000 valvontakameraa, ja yksittäinen kaupungin asukas kuvataan noin 300 kertaa päivän aikana. Kaupungin kameravalvonta ei siis automaattisesti vähennä katujen turvattomuutta. Silti valvontaa lisätään turvallisuuden nimissä valtavaa tahtia.
Valtaosa kasvonpiirteet lukevista algoritmeista on kehitetty länsimaisesta, valkoihoisesta näkökulmasta käsin, minkä takia ne helposti erehtyvät esimerkiksi tummaihoisten henkilöiden tunnistamisessa. MIT:n ja Stanfordin yliopiston alkuvuodesta julkaisemassa tutkimuksessa selvisi, että teknologia tunnistaa ennen kaikkea valkoihoisia miehiä, ja että erehtymisprosentti on yli 30 prosentin luokkaa naisten ja tummaihoisten kohdalla.
Kiina on kehittänyt aasialaisia kasvonpiirteitä tunnistavaa teknologiaa. Samalla Kiina on yrittänyt hankkia teknistä etumatkaa muun muassa myymällä teknologiaansa Zimbabween. Vaihtokauppaan kuuluu, että Zimbabwe voi tehostaa kansalaistensa valvontaa, ja Kiina saa kerätä dataa, jolla se kehittää algoritmejaan entistä paremmiksi tummaihoisten tunnistamisessa.
Britanniassa kameroita on käytetty mielenosoittajien ja mielenterveyspotilaiden tunnistamiseen väkijoukoista. Alun perin yleisellä turvallisuudella ja rikollisten tarkkailulla perustellut ratkaisut ovat jo kääntyneet sinänsä lainkuuliaisia kansalaisia vastaan, eikä niillä ole mitään tekemistä rikollisuuden torjunnan kanssa. Hyväntahtoisiksi koetut turvallisuusmotiivit – joihin sairaskohtausten ja rikollisuuden tunnistamiset kuuluvat – ovat tuoneet arkipäiväämme teknologisia sovelluksia, jotka voivat muuttua poliittisten päätöstentekijöiden käsissä orastavan totalitaarisen systeemin työrukkasiksi. Unkarin valtapuolueen Fideszin ja Puolassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueen esimerkit osoittavat, ettei tällainen kehitys ole ennenkuulumatonta edes Euroopan unionissa.
Alati kehittyvä älykäs kameravalvonta on tehokas sosiaaliseen ja poliittisen kontrollin väline sellaisissa käsissä, jotka ovat valmiita sivuuttamaan oikeusvaltioperiaatteen. Tämä on hyvä muistaa valvontateknologian kehitystä seuratessa.[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]
Valvontakameroista on tullut osa julkisten tilojen vakiovarustusta ja niitä kehitetään jatkuvasti älykkäämmiksi: jo nyt uudet algoritmit pystyvät tarkkailemaan käyttäytymistämme ja tekemään siitä ilmoituksia viranomaisille. Kiinassa kamerat pisteyttävät kansalaisia näiden ostoskäyttäytymisen ja tunnereaktioiden perusteella.
Lisättävää?
Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.