Maanpuolustustahto nousuun osallisuutta edistämällä
Kaisa-Maria Tölli | 06.02.2019
Nuorten maanpuolustustahto on laskenut viimeisimmissä mittauksissa. Kansalaispalvelus ja sitä kautta tapahtuva kaikkien suomalaisten nykyistä tehokkaampi osallistaminen voisivat osaltaan toimia suomalaisten maanpuolustustahdon kohottajana ja monipuolistaa käsitystä maanpuolustuksesta.
Huoli maanpuolustustahdon heikentymisestä on herättänyt viime aikoina paljon julkista keskustelua. Puolustusministeriön alaisen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) viimeisimmän tutkimuksen mukaan kansalaisten maanpuolustustahto on heikentynyt erityisesti nuorten keskuudessa. Yhtä matala tulos on saatu viimeksi 30 vuotta sitten, kylmän sodan lopulla vuonna 1989.
Tutkimustietoa maanpuolustustahdon heikkenemisen syistä ei vielä ole, mutta ilmiön on arveltu johtuvan turvallisuusympäristön kansainvälistymisestä, uusista uhkista sekä tasa-arvon ja individualismin kasvusta. Syynä voi myös olla se, että nuorilla ei enää ole omakohtaista kosketusta sota-aikaan esimerkiksi isovanhempien kautta. Myös äärioikeiston ja populismin nousu on voinut vaikuttaa asiaan. Nationalistiset ääriliikkeet ovat omineet tunnuksikseen isänmaallisina ja maanpuolustuksellisina pidetyt symbolit, kuten Suomen leijonan ja maastokuosin, mikä on voinut vieraannuttaa nuoria maanpuolustuksesta.
Kun selvitetään syitä maanpuolustustahdon ja samalla myös yleisen asevelvollisuuden heikkenemiseen erityisesti nuorten keskuudessa, olisi tärkeä kiinnittää erityistä huomiota maanpuolustuskulttuurin ajanmukaisuuteen. Perinteinen maanpuolustuskuva on edelleen paljolti kiinni talvisodan juoksuhaudoissa, valkoisen vapaussotaperinteen sekä raavaan miehisen korpisoturi-ihanteen vaalimisessa. Useimmiten maanpuolustus myös nähdään kapeakatseisesti ainoastaan sotilaallisena ja pääasiassa vain miehiä koskevana asepalveluksena.
Sotilaallinen puolustus ei kuitenkaan enää yksin riitä vastaamaan uusiin hybridiuhkiin, ja puolustuspolitiikka kytkeytyy yhä tiiviimmin myös sisäpolitiikkaan. Siksi maanpuolustuskäsitystä on laajennettava sotilaallisesta puolustuksesta yksilön ja yhteiskunnan varautumiseen. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa maanpuolustus ymmärretäänkin osaksi yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.
Maanpuolustuskäsitystä on laajennettava sotilaallisesta puolustuksesta yksilön ja yhteiskunnan varautumiseen.Kansalaisille kokonaisturvallisuus ja asevelvollisuutta laajemmat osallistumismahdollisuudet jäävät kuitenkin vieraiksi. Maanpuolustustiedotus ulottuu pääasiassa vain miehiin, erityisesti kutsuntojen kautta. Kun kutsuntaprosessi toimii maanpuolustustiedotuksen pääväylänä, jäävät naiset väistämättä ulkopuolelle ja joutuvat etsimään tietoa omatoimisesti. Sama ilmiö on havaittavissa maanpuolustuksellisissa tapahtumissa ja reserviläisjärjestöissä, joissa naiset ovat selkeässä vähemmistössä. Myös nuorten osallistuminen on vähäistä.
Ratkaisuna osallisuuden edistäminen
Kestävänä ratkaisuna maanpuolustustahdon vahvistamiseen voisi olla osallisuuden edistäminen kansalaispalveluksen kautta. Yksipuolisen miehisen, aseellisen ja nationalistisen maanpuolustuskulttuurin vaaliminen ei mahdollista riittävän monimuotoisesti maanpuolustukseen osallistumista. Maanpuolustuksessa sukupuolia ja eri kansanryhmiä (mm. Jehovan todistajat, ahvenanmaalaiset, kaksoiskansalaiset) koskevat eri lait ja velvollisuudet. Tämä voi vieraannuttaa milleniaalit nuoret, jotka ovat omaksuneet globaalit demokratian, yhdenvertaisuuden, vapauden ja kestävän kehityksen arvot.
Osallisuuden edistämisen tärkeydestä kertoo myös MTS:n tutkimustulos kansalaispalveluksen suosion kasvusta. Suomalaisista 55 prosenttia kertoo suhtautuvansa myönteisesti sekä naisia että miehiä koskevaan yleiseen kansalaispalvelukseen, jonka voisi suorittaa joko siviili- tai varusmiespalveluksena. Kun asiaa kysyttiin edellisen kerran vuonna 2010, vastasi siihen myönteisesti 45 prosenttia. Nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän korvaava kansalaispalvelusvelvollisuus olisikin nykymallia osallistavampi ja yhdenvertaisempi ja vastaisi paremmin uusiin turvallisuusuhkiin. Näin se tukisi samalla kattavammin kokonaisturvallisuutta. Kansalaispalvelus myös laajentaisi ymmärrystä maanpuolustuksesta, mikä voisi osaltaan lisätä maanpuolustustahtoa.
Kansalaispalvelus laajentaisi ymmärrystä maanpuolustuksesta, mikä voisi osaltaan lisätä maanpuolustustahtoa.Tarvetta maanpuolustuskäsityksen laajentamiseen osoittaa se, että MTS:n kyselyn mukaan suomalaiset kokivat eniten huolta herättäviksi uhkakuviksi ilmastonmuutoksen, kansainvälisen terrorismin ja maailman pakolaistilanteen. Perinteisen sodan uhka ei noussut kyselyssä uhkakuvien joukkoon, joskin huolta herättävien uhkien kärkeen nousivat sotilaallisiksi uhkiksi miellettävät joukkotuhoaseiden leviäminen ja kyberuhat.
Kansalaispalvelus saa kannatusta myös muualla Euroopassa. Kansalaispalveluksen ovat nostaneet esille niin Ranskan presidentti Emmanuel Macron kuin Saksan suurimman puolueen, kristillisdemokraattisen CDU:n uusi puoluejohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer. Sekä Macronin että Kramp-Karrenbauerin malleissa on pitkälti kyse lakkautettujen asevelvollisuusjärjestelmien palauttamisesta. Uutta ja mielenkiintoista on kuitenkin se, että ase- tai siviilipalvelus koskisi nyt myös naisia ja järjestelmä rakennettaisiin vastaamaan paremmin nykyisen turvallisuusympäristön haasteisiin. Siviilipalveluksen voisi suorittaa esimerkiksi sairaalassa tai koulussa, johon palveluksen suorittanut henkilö sijoitettaisiin mahdollisen kriisin aikana. Macronin malli koskisi kaikkia 16 vuotta täyttäneitä kansalaisia, kun taas Kramp-Karrenbauerin malli pitäisi sisällään myös täysi-ikäiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat ja edistäisi näin heidän kotoutumistaan.
Yleiset turvallisuustilaisuudet lisäisivät maanpuolustustietoutta
Ulkopuolisuus vieraannuttaa, syrjäyttää ja lisää väkivaltaa. Nuorten syrjäytyminen onkin luokiteltu Suomen suurimpien turvallisuusuhkien joukkoon. Keskeinen haaste on, miten rakentaa mahdollisimman osallistava puolustusjärjestelmä.
Koko ikäluokkaa koskevia yleisiä kutsuntoja ja kansalaispalvelusta on vastustettu siksi, että niiden pelätään johtavan valikoivaan puolustusjärjestelmään, joka syrjäyttää osan kansalaisista palveluksen ulkopuolelle. Huoli on aiheellinen, mutta huomioitava on myös nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän valikoiva luonne.
Yleisiksi nimitettävät kutsunnat ja asevelvollisuus koskevat vain miehiä (sekä yli 45 vuorokautta vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittaneita naisia). Miehistäkin yhä useampi karsiutuu palveluksesta ja moni palveluksen suorittanut jää vaille sodan ajan sijoitusta. Kansalaispalvelus olisi joka tapauksessa nykyjärjestelmää osallistavampi vaihtoehto, koska se velvoittaisi koko ikäluokan kutsunnat korvaaviin turvallisuustilaisuuksiin sekä tarvittavan henkilömäärän asepalvelukseen ja tarvittaessa myös siviilipalveluksen korvaavaan varautumispalvelukseen.
Kansalaispalvelus olisi joka tapauksessa nykyjärjestelmää osallistavampi vaihtoehto.Vaikka koko ikäluokkaa ei voitaisi resurssipulan takia velvoittaa palvelukseen – eikä koko ikäluokan kouluttamiselle ole välttämättä edes tarvetta – voitaisiin jokaisen nuoren maanpuolustustietoja ja -taitoja edistää yleisillä turvallisuustilaisuuksilla. Ne tukisivat nykyisiä kutsuntoja paremmin kokonaisturvallisuutta. Turvallisuustilaisuus olisi myös terminä kutsuntoja neutraalimpi, sillä kutsunnat mielletään helposti sotilaallisiksi rekrytointitilaisuuksiksi.
Parhaimmillaan yleiset turvallisuustilaisuudet olisivat osa toisen asteen opetussuunnitelmaa, ja ne voitaisiin toteuttaa esimerkiksi kokonaisturvallisuuspäivän nimellä yhteistyössä viranomaisten ja varautumiskoulutusta tarjoavien järjestöjen kanssa. Tilaisuuksissa jaettaisiin tietotaitoa yhteiskunnan ja yksilön varautumisesta ja tarjottaisiin erilaisia osallistumisvaihtoehtoja yhteisen turvallisuuden edistämiseen ase- ja siviilipalveluksesta vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja turvallisuustoimintaan. Samalla tilaisuuksissa voitaisiin toteuttaa terveystarkastukset koko ikäluokalle ja ohjata syrjäytymisriskin alla olevia nuoria tarvittavien tukitoimien pariin.
Maanpuolustus kuuluu kaikille
Maanpuolustus- ja armeijavastaisuus lisääntyivät merkittävästi erityisesti nuorten keskuudessa uusvasemmiston nousun aikakaudella 1960–1970-luvuilla. Maanpuolustus edusti uusvasemmistolaisille nuorille sotaan osallistuneiden sukupolvien vanhentunutta ja autoritääristä arvomaailmaa.
Maanpuolustusvastaisuus lieventyi tuolloin aktiivisella yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisella, maanpuolustustiedotusta lisäämällä sekä varusmiespalveluksen kulttuuria ja asevelvollisuusjärjestelmää uudistamalla. Asepalveluksen vaihtoehdoiksi ryhdyttiin kehittämään aseetonta palvelusta ja siviilipalvelusta.
Monipuolisia osallistumisvaihtoehtoja tarjoava järjestelmä olisikin paras ratkaisu maanpuolustustahdon vahvistamiseen.Maanpuolustustahtoa ja sitä koskevaa tutkimusta edistämään perustettiin valtioneuvoston toimesta myös Henkisen maanpuolustuksen komitea ja sitä seurannut Henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunta – MTS:n edeltäjät. Komitean ensimmäisessä, vuonna 1962 julkaistussa mietinnössä todettiin, että maanpuolustusta vieroksuvien kansalaisten voittaminen myönteiselle kannalle oli saavutettavissa vain muuttamalla isänmaallisuuden arvopohjaa ja tekemällä siitä koko kansan asia. Tämä saavutettiin vähentämällä vallitsevaa maanpuolustuksen ja isänmaallisuuden tunneperäistä ja vanhoihin arvoihin perustuvaa henkeä. Aivan saman voisi todeta myös nykypäivänä, sillä maanpuolustuksen on elettävä ajassa ja mukauduttava ajan henkeen.
Ilahduttavaa MTS:n uusimmassa tutkimuksessa on, että nuorten henkilökohtainen valmius osallistua maanpuolustuksen eri tehtäviin on edelleen korkea. Monipuolisia osallistumisvaihtoehtoja tarjoava järjestelmä olisikin paras ratkaisu maanpuolustustahdon vahvistamiseen.
Lisättävää?
Ylläpito tarkistaa kommentit ennen julkaisua. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.