Kuva: Khairil Yusof / Wikimedia Commons

Poliittinen yksinvaltius ja maan heikko demokraattinen kulttuuri mahdollisti tilanteen, jossa entinen pääministeri Najib Razak suhmuroi 700 miljoonaa dollaria valtion kehitysrahoja omaan taskuunsa.

Malesian entinen pääministeri Najib Razak halusi Juha Sipilän tavoin laittaa taseet töihin ja perusti vuonna 2009 valtion kehitysrahaston 1Malaysia Development Berhadin eli 1MDB:n. Rahaston perustaminen liittyi Malesian valtion viralliseen Visio 2020 (Wawasan 2020) -hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edesauttaa Malesian nousemista kehittyneiden maiden joukkoon vuoteen 2020 mennessä. 

1MDB:stä kehittyi kuitenkin kansainvälinen korruptioskandaali, joka lopulta johti Najib Razakin vaalihäviöön ja hänen puolueensa UMNO:n 61-vuotisen valtakauden päättymiseen. Mikä mahdollisti yhden maailman kalleimmaksi osoittautuneen suhmuroinnin? 

Kehitysrahaston rahat katoavat muille maille

Kehitysrahaston tarkoituksena oli sijoittaa Malesian infrastruktuuriin, kuten kiinteistöjen rakentamiseen ja energiasektoriin. Rahaa kerätäkseen rahasto laski liikkeelle useita obligaatioita muun muassa  amerikkalaisen investointipankki Goldman Sachsin avustuksella saaden kokoon yhteensä noin 11 miljardia dollaria velkarahaa. Malesiaan kohdistuneiden sijoitusten sijaan rahasto päätyi kuitenkin sijoittamaan rahansa aivan muuhun kuin Malesian kehitystä edistäviin hankkeisiin. Rahaa päätyi esimerkiksi saudiarabialaiseen öljy-yhtiöön, Wolf of Wall Street -elokuvaan, Picasson maalaukseen, joka lahjoitettiin Leonardo DiCapriolle, kasinoihin, shampanjaan sekä suoraan pääministeri Najibin henkilökohtaiselle pankkitilille väitetysti 700 miljoonaa dollaria.

1MDBrahastoon liittyviä oikeusjuttuja on tähän mennessä nostettu Malesiassa ja Yhdysvalloissa Najib Razakia ja 17 Goldman Sachsin johtajaa vastaan. Lisäksi poliisitutkintoja on käynnissä muun muassa Singaporessa, Sveitsissä, Australiassa, Luxemburgissa sekä monissa muissa maissa. Kyseessä on siis kansainvälisestikin hyvin laaja petosvyyhti, jonka selvittäminen on ollut todella hankalaa. Rahastosta on kadoksissa yhteensä 4,5 miljardia dollaria, ja tämän vuoksi Malesian uusi hallitus on joutunut sopeuttamaan budjettia ja perumaan investointeja.

Kavalluksen toinen pääepäilty, malesialainen liikemies Jho Low, on maanpaossa ilmeisesti Kiinassa. Jho Lown on väitetty olleen hankkeen aivot, joka junaili rahavirrat yhdessä Najibin ja tämän vaimon Rosmah Mansorin kanssa. Rosmah Mansorin maine sai lähes Imelda Marcosmaisia piirteitä, kun Malesian poliisi takavarikoi 200 laatikollista luksuslaukkuja ja 72 matkalaukullista koruja, kelloja ja käteistä pääministerin kotoa vain viikko vaalihäviön jälkeen toukokuussa 2018. 

Pääministeri Najibin lähtölaskenta

Malesialaiset ottivat uutiset pääministeripariskunnan ylenpalttisesta elämäntyylistä vastaan vihaisina ja pettyneinä. Pääministeri oli nimittäin vain muutama vuosi aiemmin joutunut toisenlaisen skandaalin silmään. Vuonna 2014 Malesiassa kansalaiset valittivat nousevista elinkustannuksista ja uudesta arvonlisäverosta, jonka Najibin hallinto asetti. 

Vastauksena maanmiestensä huoliin kohoavista elinkustannuksista Najib ohjeisti ylimielisesti kansalaisiaan syömään kangkungia, paikallista vesipinaattilajiketta, joka on Malesiassa halpa ja suosittu ruoka-aines. Malesialaiset närkästyivät kommentista erityisesti sosiaalisessa mediassa, ja sitä pidettiin toimeentulostaan huolestuneiden malesialaisten avoimena halveksuntana. Kangkung-episodi oli epäilemättä myös yksi syy Najibin laskevaan suosioon, joka kulminoitui vuoden 2018 vaalitappioon.

Malesiassa oikeudenkäynti Najibia vastaan on ollut käynnissä jo vuoden päivät ja jatkuu edelleen. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Malesiassa nepotismi ja poliitikkojen korruptio on ollut maan tapa jo vuosikymmenien ajan. Najibin kohtaloksi koituikin liian härski rahanahneus, joka lopulta johti siihen, että äänestäjien mitta tuli täyteen. 

Demokratian puute mahdollistaa korruption

Najibin korruptoituneisuus ei ollut siis poikkeustapaus, vaan osa maan tapaa. Malesiassa päättäjien korruptio linkittyy vahvasti maan demokratian tilaan ja erityisesti poliitikkojen vastuunalaisuuteen (accountability). Maassa oli vuoden 1957 itsenäistymisestä aina vuoteen 2018 vallassa yksi ja sama valtakoalitio Barisan Nasional (BN), jonka johtava puolue oli Najibin UMNO (United Malays National Organisation). Valtapuolueen vuosikymmeniä kestävä valtakausi on omiaan heikentämään poliitikkojen vastuunalaisuutta äänestäjien silmissä ja mahdollistamaan korruption.

Freedom Housen demokratiaindeksin mukaan Malesia oli vuonna 2018 “osittain vapaa” demokratia, ja poliittisten oikeuksien toteutuminen oli raportin tasolla 4/7, jossa 7 tarkoittaa vähiten poliittisia oikeuksia. Malesiassa pidettiin vuonna 2013 edelliset parlamenttivaalit, joissa Najib säilytti vielä asemansa. 

Freedom Housen vuoden 2015 maaraportin mukaan Malesian vaalit 2013 eivät olleet vapaat eivätkä reilut: vaalilautakuntaa syytettiin muun muassa äänestysalueiden muokkaamisesta (gerrymandering) ja äänestäjärekisterin manipuloinnista UMNO:n hyväksi. Poliittinen pluralismi maassa oli heikkoa ja opposition toimintaa vaikeutettiin monella eri tapaa. Raportin mukaan maan poliittinen rakenne mahdollistaa rakenteellisen korruption, joka on oikeastaan politiikan sisäänrakennettu funktio virkamiesten liikkuessa liukkaasti julkisen ja yksityisen sektorin välillä. 

Transparency Internationalin korruptiobarometrin mukaan malesialaiset pitivät poliittisia puolueita kaikkein korruptoituneimpina instituutioina koko maassa. Tämän lisäksi vallan kolmijako oli maassa hämärtynyt, ja hallituksella oli voimakas valta oikeuslaitokseen, minkä vuoksi maassa on annettu myös poliittisia tuomioita.

Muuttuiko mikään uuden hallituksen myötä?

Miten tilanne maassa on muuttunut  sen jälkeen, kun oppositio voitti vaalit ensimmäistä kertaa itsenäisen Malesian historiassa vuonna 2018? Ei välttämättä kovinkaan paljoa. Ensinnäkin uusi pääministeri Mahathir Mohamad on itse asiassa entisen valtapuolueen UMNO:n pitkäaikainen johtaja joka toimi maan pääministerinä vuosina 1981–2003.  Nyt Mahathir on kääntynyt entistä puoluettaan vastaan ja johtaa maata Pakatan Harapan -puolueensa avulla. Ei voi kuitenkaan missään nimessä väittää, että uusi pääministeri olisi ollut varsinaisesti maata mullistava hahmo. 

Myös toinen entinen pääoppositiohahmo ja nykyinen Mahathirin suojatti Anwar Ibrahim on UMNO:n kasvatti ja entinen varapääministeri. Jo 94-vuotias Mahathir Mohamad on testamentannut pääministeriyden Anwarille siten, että tästä on tarkoitus tulla pääministeri lähivuosina. 

Malesialaisen professori Edmund Terence Gomezin mukaan näyttää myös siltä, että uusi hallitus jatkaa poliittisen talouden osalta edeltäjiensä linjoilla. Uuden hallituksen strategiana on ollut ottaa haltuunsa valtionyhtiöt (esimerkiksi Malaysian Airlines ja Maybank) ja asettaa omat johtajansa johtopaikoille jatkaen edellisen hallinnon nepotistisia käytäntöjä. Myös maan virallinen rotupolitiikka, joka suosii suurinta etnistä ryhmää malaijeja vähemmistöryhmien (kiinalaiset ja intialaiset) kustannuksella julkisten työpaikkojen ja yliopistojen opiskelijavalinnoissa, saa edelleen jatkoa vallanvaihdoksesta huolimatta. 

Vaikuttaakin siltä, että Malesia saa edelleen odottaa todellista poliittisen kulttuurin muutosta ja sitä kautta myös korruption vähenemistä. Sillä aikaa malesialaiset jatkavat 1MDB:n aiheuttaman 4,5 miljardin dollarin velan lyhentämistä ja toivovat, että ainakin osa rahoista saadaan takaisin oikeusjuttujen edetessä.

Mahathir itsekin kommentoi, että uuden hallituksen suurin haaste oli korjata edellisen hallinnon jäljet ja palauttaa virkamieskoneiston toimintakyky 1MDB-skandaalin jäljiltä, joka melkein syöksi koko maan konkurssiin. Selvää on, että malesialaiset seuraavat nyt silmä kovana mitä uusi hallitus tekee. Heillä on nimittäin nyt ensimmäistä kertaa kokemusta hallituksen vaihtamisesta vaaliuurnilla.