Jaa

Lukuaika: 9 minuuttia
Ursula von der Leyen

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Kuva: Euroopan parlamentti. Kuva julkaistu Flickr-kuvapalvelussa CC BY 2.0 -lisenssillä.

Vuoden 2019 lopussa työnsä aloittaneen uuden Euroopan komission ohjelma on laaja-alainen ja kattava. Se pyrkii sovittamaan yhteen tavoitteita kunnianhimoisemmasta ilmastopolitiikasta kilpailukykyisempään talouteen ja EU:n globaalin vaikutusvallan vahvistamiseen. Komission ohjelman toteuttaminen riippuu siitä, millaisiin kompromisseihin EU-instituutiot ja jäsenmaat ovat valmiita ja kykeneviä.

Vuoden 2020 alussa näyttää siltä, että poliittiset voimasuhteet jäsenmaissa ja Euroopan parlamentissa antavat hieman liikkumatilaa kompromissien neuvottelemiseen. Keskeisten jäsenmaiden hallitukset suhtautuvat pääosin myönteisesti yhteistyöhön EU-tasolla, ja Euroopan parlamentissakin EU-myönteisillä puolueilla on enemmistö. Myös kansalaisten tuki EU-yhteistyölle näyttää jossain määrin palautuneen kriisien täyttämän 2010-luvun jälkeen.

Tiiviimmän EU-yhteistyön poliittinen tuki on kuitenkin hataralla pohjalla. Useissa jäsenmaissa valtaapitävien hallitusten asema on heikko. Monien jäsenmaiden puoluekenttä on muuttunut radikaalisti viime vuosikymmenen aikana: perinteisten keskustalaisten puolueiden asema on heikentynyt samalla, kun vasemmistolaiset ja oikeistolaiset populistipuolueet sekä liberaalit ja vihreät puolueet ovat vahvistaneet asemiaan. 

Eurooppalaista yhteistyötä vaikeuttaa lisäksi se, että jäsenmaiden väliset rakenteelliset eroavaisuudet ja intressiristiriidat ovat edelleen voimissaan. Uudella komissiolla on edessään vaikea tehtävä, mikäli se haluaa saada kestäviä tuloksia aikaan.

Mitä komission ohjelma sisältää?

Komission työohjelma noudattelee Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2019 määrittelemää Euroopan strategista ohjelmaa vuosille 2019–2024. Eurooppa-neuvosto nosti ohjelmassaan esiin neljä prioriteettia: kansalaisten ja vapauksien suojelu, vahvan ja elinvoimaisen taloudellisen perustan kehittäminen, Euroopan etujen ja arvojen edistäminen maailmassa sekä ilmastoneutraalin, vihreän, oikeudenmukaisen ja sosiaalisen Euroopan rakentaminen.

Komission omassa työohjelmassa nämä prioriteetit näkyvät selvästi, vaikka eri osa-alueita onkin sen ohjelmassa neljän sijasta kuusi. Ilmastopolitiikan, talouden ja EU:n ulkopolitiikan vahvistamisen ohella komissio on nostanut tavoitteidensa joukkoon digitalisaation kehittämisen, eurooppalaisen demokratian vahvistamisen sekä ristiriitaisen vastaanoton saaneen eurooppalaisen elämäntavan edistämisen. Viimeksi mainittu prioriteetti muutettiin eurooppalaisen elämäntavan puolustamisesta eurooppalaisen elämäntavan edistämiseksi, koska aikaisemman muotoilun katsottiin myötäilevän radikaalioikeiston näkemyksiä. Uusi komissio on painottanut erityisesti toimintaansa ilmastonmuutosta vastaan ja julkaisikin joulukuussa 2019 esityksensä niin sanotusta EU:n vihreästä sopimuksesta.

Uusi komissio on painottanut toiminnassaan erityisesti ilmastonmuutoksen vastaisia toimia.
Integraatiomyönteiset mutta heikot jäsenmaiden hallitukset

Brexitin jälkeen EU:hun jäävien 27 jäsenmaan joukosta viidessä suurimmassa, Puolaa lukuun ottamatta, on vallassa hallitus, joka suhtautuu pääosin myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön. Poliittisen kentän pirstaloituminen ja perinteisten keskustalaisten puolueiden aseman heikkeneminen tarkoittavat kuitenkin, että vallassa olevien EU-myönteisten hallituskoalitioiden asema on heikko.

Saksassa liittokansleri Angela Merkelin pitkä valtakausi on päättymässä, ja hänen johtamansa kristillisdemokraattien (CDU) ja sosiaalidemokraattien (SPD) suuren koalition yhteistyö on käymistilassa. Muiden eurooppalaisten keskustavasemmistolaisten puolueiden tavoin Saksan sosiaalidemokraattinen puolue käy läpi omaa kriisiään ja kärsii heikoista kannatusluvuista. Syksyllä 2019 puolueen johto vaihtui, ja on avoin kysymys, näkeekö puolue oman tulevaisuutensa edelleen osana CDU:n johtamaa suurta koalitiota. Kevään 2019 europarlamenttivaaleissa menestynyt vihreät haastaa sekä CDU:ta että SPD:tä liberaalilla politiikallaan. Vastaavasti radikaalioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle luo painetta oikeistopuolueille, erityisesti CDU:lle ja sen sisarpuolueelle CSU:lle. Toistaiseksi Saksassa on kuitenkin vallassa pääosin EU-myönteinen hallituskoalitio. 

Presidentti Emmanuel Macronin asema Ranskan EU-politiikan johdossa on edelleen vahva, ja hän on ollut varsin aktiivinen esittäessään erilaisia unionin politiikkaa koskevia uudistusideoita.  Näihin ideoihin lukeutuu muun muassa euroalueen erillinen budjetti. Macronin kannatus kotimaassaan on edelleen melko vaisua, vaikka hänen suosionsa onkin noussut hieman vuoden 2018 pohjalukemista. Syinä Macronin suosion laskuun ovat erityisesti hänen ajamansa epäsuositut muutokset eli polttoaineverojen nosto ja eläkeuudistus. Seuraavat presidentinvaalit ja parlamenttivaalit järjestetään Ranskassa vuonna 2022. Macronilla on siis vielä kaksi vuotta aikaa yrittää toteuttaa politiikkaansa ja saada tukea EU:ssa ajamilleen uudistuksille. Hänen voidaan katsoa päässeen tässä työssä hyvään alkuun, sillä uuden komission kokoonpano ja ohjelma noudattelevat monilta osin Macronin tavoitteita.

Italiassa kevään 2019 vaalien jälkeen valtaan noussutta Viiden tähden liikkeen, keskustavasemmistolaisen Demokraattisen puolueen ja pienempien liberaali- ja vasemmistopuolueiden muodostamaa koalitiohallitusta voidaan luonnehtia etupäässä EU-myönteiseksi. Italialle merkittävimpiä kysymyksiä EU-politiikassa ovat euroalueen kehittäminen tavalla, joka tuo maalle liikkumavaraa julkisen talouden saralla, sekä EU-maiden keskinäinen solidaarisuus turvapaikkapolitiikassa. On mahdollista, että Italian nykyinen hallitus löytää yhteisen sävelen EU-politiikassa erityisesti Macronin johtaman Ranskan ja Espanjan uuden vasemmistokoalition kanssa.

Espanjassa sosialistipuolueen johtaja Pedro Sánchez sai vuoden 2020 tammikuussa loppuun neuvottelut, joiden pohjalta maahan muodostetaan sosialistien ja radikaalivasemmistolaisen Podemos-puolueen koalitiohallitus. Puolueilla ei kuitenkaan ole enemmistöä Espanjan parlamentissa, joten niiden johtaman hallituksen asema ei ole vahva. Sánchez on aikaisemmissa puheenvuoroissaan kannattanut tiiviimpää integraatiota EU-politiikan eri osa-alueilla, muun muassa euroalueen sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta.

Väestöltään EU:n viidenneksi suurin jäsenmaa Puola poikkeaa muista suurista jäsenmaista. Syksyllä 2019 kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti maassa vaalit. Puolueen johtama hallitus on ottanut yhteen EU-instituutioiden kanssa erityisesti demokratian tilaa ja oikeusvaltiota koskevissa kysymyksissä.

Suhtautuminen Euroopan unioniin jakaa kansalaisia – alle puolet luottaa unioniin

Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan eri jäsenmaiden kansalaisten luottamus Euroopan unioniin on palautunut viime vuosikymmenen heikoimmista lukemista. Syksyn 2019 eurobarometrin mukaan alle puolet (43 prosenttia) kansalaisista luottaa Euroopan unioniin. EU:n herättämät mielikuvat ovat kuitenkin pääasiassa positiivisia. Toki on syytä muistaa, että näkemyserot vaihtelevat merkittävästi sekä jäsenmaiden välillä että niiden sisällä. Suoranaista EU-eroa kannattaa enää harva jäsenmaiden suurimmista puolueista. Sen sijaan näkemykset siitä, millaista yhteistyötä Euroopassa halutaan tehdä, eroavat toisistaan merkittävästi. 

EU:n nauttima kannatus näyttää vähitellen kohenevan, mutta on epäselvää, kuinka vahvalla pohjalla tämä on. Hieman yli 40 prosentin kannatusta ei vielä voida pitää vahvana. Lisäksi on epäselvää, mitä EU:n kannattaminen eri jäsenmaissa tarkoittaa erilaisille väestöryhmille. Eurobarometrin mukaan kansalaiset katsovat siirtolaisuuden olevan edelleen merkittävin EU:n kohtaama kysymys. Viimeisimmissä kyselyissä ilmasto- ja ympäristöpolitiikan merkitys on myös noussut ja vastaavasti terrorismin merkitys laskenut.

Eurobarometrin mukaan kansalaiset pitävät siirtolaisuutta edelleen EU:n merkittävimpänä haasteena.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että enemmistö kansalaisista on valmis antamaan tukensa eurooppalaiselle yhteistyölle myös uuden vuosikymmenen alussa. Tämä enemmistö ei kuitenkaan ole erityisen suuri.

Rakenteelliset tekijät rajoittavat edelleen yhteistyötä

Poliittiset voimasuhteet ja kansalaismielipide antavat jossain määrin tukea uuden komission ohjelman toteuttamiselle. Yhteistyötä vaikeuttaa kuitenkin se, että jäsenmaiden taloudelliset ja sosiaaliset instituutiot sekä maantieteellinen sijainti ohjaavat niitä eri suuntiin, vaikka maita johtaisivatkin ideologisesti samalla aallonpituudella olevat koalitiot.

Ilmeisin esimerkki on edelleen jatkuva keskustelu euroalueen kehittämisestä. Kymmenen vuotta sitten puhjennut Euroopan talouskriisi toi näkyväksi jäsenmaiden väliset taloudelliset erot ja yhteisvaluutan järjestelmätason ongelmat. Rakenteelliset erot tiukkaa finanssipolitiikkaa kannattavien euroalueen pohjoisten jäsenmaiden ja vahvempaa yhteisvastuuta painottavien eteläisten jäsenmaiden välillä ovat edelleen näkyvissä. Tämä tarkoittaa, että kaikki ratkaisut euroalueen kehittämiseksi ovat yhä jatkossakin vaikeita kompromisseja.

Toisaalta valmiutta tällaisten kompromissien hiomiseen saattaa tällä hetkellä olla aikaisempaa enemmän. Uusi talouskomissaari Paolo Gentilioni on pohtinut tarvetta arvioida uudelleen EU:n budjettisääntöjä. Ranskan, Italian ja Espanjan hallitukset suhtautuvat myönteisesti euroalueen yhteisen finanssipoliittisen kapasiteetin kasvattamiseen ja vahvempiin yhteisvastuisiin euroalueella. Jopa Saksassa saatetaan olla hieman aikaisempaa myöntyväisempiä tiukan talouskuripolitiikan lieventämiseen. 

Myös ilmastopolitiikassa jäsenmaiden väliset rakenteelliset eroavaisuudet näkyvät selvästi. Tähän vaikuttavat erityisesti maiden pitkän aikavälin energiapoliittiset ratkaisut, joiden muuttaminen on vaikeaa. Joulukuussa 2019 jäsenmaat pääsivät sopuun yhteisestä tavoitteesta pyrkiä kohti hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Tosin Puola jätti sitoutumatta tähän tavoitteeseen.

Ehkä merkittävin tulevan komission työskentelyn osa-alue koskee juuri ilmastopolitiikkaa. Erityisen haastavaa on saada etenkin itäisen Euroopan jäsenmaat, joiden energiantuotanto perustuu monilta osin hiilivoimaan, sitoutumaan ilmastotavoitteisiin. Kokonaisuudessaan komission tavoite vähentää jäsenmaiden kasvihuonekaasupäästöjä ja irtautua fossiilisista polttoaineista lienee sen työohjelman vaikeimpia osa-alueita.

Erityisen haastavaa on saada itäiset EU:n jäsenmaat, joiden energiantuotanto perustuu hiilivoimaan, sitoutumaan ilmastotavoitteisiin.

Turvapaikkapolitiikka ei ole aivan viime aikoina ollut yhtä vahvasti esillä kuin vuosina 2015 ja 2016. Tältäkään osin rakenteelliset erot jäsenmaiden välillä eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Vahvempaa yhteistä turvapaikkapolitiikkaa kannattavat erityisesti ne eteläisen Euroopan jäsenmaat, joihin suurin osa turvapaikanhakijoista saapuu. 

Vaikka EU:n alueelle saapuvien turvapaikanhakijoiden kokonaismäärä on laskenut, ovat esimerkiksi Kreikkaan tulevien määrät olleet nousussa syksyllä 2019. Lisäksi erityisesti Kreikan saaristossa sijaitsevilla leireillä turvapaikanhakijat joutuvat elämään erittäin vaikeissa olosuhteissa. 

Toistaiseksi EU on pyrkinyt hallitsemaan turvapaikkapoliittista tilannetta ennen kaikkea ulkoistamalla kysymyksen EU:n ulkopuolisille kolmansille maille, kuten Turkille ja Libyalle. Tämä ratkaisu on erittäin ongelmallinen ihmisoikeuksien kannalta ja asettaa puheet EU:n edustamista arvoista kyseenalaisiksi. Uuden komission ohjelmassa luvataan uutta alkua EU:n turvapaikkapolitiikalle, mutta esitetyt toimenpiteet näyttävät painottuvan ennen kaikkea EU:n ulkorajojen valvontaan ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa. 

Vaikeiden kompromissien hiominen jatkuu

Uusi komissio aloittaa työnsä tilanteessa, jossa EU on hetkellisesti vapaa akuuteista kriiseistä. Ison-Britannian vaalitulos joulukuussa 2019 toi selkeyttä myös Brexit-prosessiin. Poliittiset voimasuhteet keskeisissä jäsenmaissa ja Euroopan parlamentissa antavat tukea komission ohjelman edellyttämien kompromissien hiomiseen. 

Seesteisempi vaihe EU-politiikassa saattaa kuitenkin olla ohimenevä, joten komissiolla ei ole aikaa hukattavana, mikäli se aikoo edistää ohjelmaansa. Radikaaleja uusia läpimurtoja ei liene odotettavissa, mutta vuoden 2020 alussa EU:sta saattaa löytyä valmiutta yhteisten päätösten hyväksymiseen. 

Hae
Generic filters
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in excerpt

Jaa