Brexit asettaa Britannian lisäksi myös Euroopan unionin tilanteeseen, jossa sen on määriteltävä uudelleen rooliaan globaalissa politiikassa. Britannian erottua Euroopan unionista 31. tammikuuta unioni menetti joukostaan merkittävän ulkopoliittista valtaa käyttävän toimijan.

Euroopan unionissa on jo vuosia käyty keskustelua ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistämisestä, mutta keskustelu ei ole konkretisoitunut käytännön toimiksi. Komission ulko- ja turvallisuuspoliittisena keskustelunavauksena julkaistu globaalistrategia on kunnianhimoinen julistus itsenäisestä ja yhtenäisestä Euroopan unionista maailmanpolitiikan näyttämöllä. Strategia on kuitenkin niin kaukana vallitsevasta tilanteesta, että sen tavoitteisiin ei ole Euroopassa tartuttu kovinkaan suurella puhdilla. Komission sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan teemoja keskusteluun ovat nostaneet yksittäisten jäsenmaiden johtajat. 

Kuka määrittelee EU:n globaalin roolin Brexitin jälkeen? 

Brexitin toteutuminen tammikuun lopussa herätti kaivattua keskustelua Euroopan tulevaisuudesta. Ranskan presidentti Emmanuel Macron käytti tilaisuuden hyväkseen ja avasi pelin ehdottamalla helmikuun alussa, että EU:n tulisi keskustella Ranskan ydinaseiden roolista Euroopan puolustuksessa. Brexitin toteutuminen tekee Ranskasta ainoan EU:n jäsenmaan, jolla on käytössään ydinaseita. Macronin ehdotus on rohkea avaus tiiviimmän yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta. Nyt kun Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen ydinasesopimus on katkolla, presidentti Macron näkee sauman Euroopan unionin roolin vahvistamisessa kovasti kilpaillulla ydinasevarustelun kentällä. Samalla ydinasekilpailun vahvistuminen lisää painetta Euroopan unionin puolustusyhteistyölle.

Ranskan presidentti Macron näkee sauman Euroopan unionin roolin vahvistamisessa kovasti kilpaillulla ydinasevarustelun kentällä.

Klikkaa twiitataksesi.

Macronin uusin avaus on jatkumoa presidentin rohkeille ehdotuksille EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Jo vuonna 2018 Macron kyseenalaisti Euroopan puolustuspolitiikan vahvaa luottamusta Yhdysvaltoihin. Myös niin kutsuttu interventioaloite oli sekin lähtöisin Macronin kynästä. Aloitteessa pyritään vahvistamaan EU-maiden kykyä reagoida nopeasti kriiseihin, kuten luonnonkatastrofeihin ja evakuointeihin.

Macronin tiedetään olevan kansainvälisesti aktiivinen valtionjohtaja, joka on liputtanut tiiviimmän unionin puolesta myös turvallisuuspolitiikan saralla. Toinen EU:n turvallisuuspoliittista itsenäisyyttä vahvasti peräänkuuluttanut valtiojohtaja on Saksan liittokansleri Angela Merkel. Myös Merkel on ottanut kantaa itsenäisemmän Euroopan puolesta, etenkin Brexitin jälkeisessä tilanteessa. Vaikka turvallisuuspoliittinen yhteistyö jatkunee todennäköisesti jossakin muodossa, yhteistyön tavat ovat Brexitin jälkeen hyvin erilaisia. Britit joutuvat myös neuvottelemaan kansainväliset sopimukset itse, eikä enää osana EU:ta. 

Merkelin johdolla Saksa on ollut Ranskalle vakaa kumppani Euroopan unionin kehittämisessä, mutta Saksan asema EU:n johdossa on viime aikoina horjunut sisäpoliittisten jännitteiden seurauksena. Ensi vuoden liittopäivävaalit määrittävät merkittävästi Saksan tulevaa roolia Euroopan unionin tulevaisuuskeskusteluissa.

On myös syytä huomioida komission rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä unionin globaalin roolin kehittäjänä. Ursula von der Leyenin geopoliittiseksi kutsuma komissio julkaisi taannoin työohjelmansa vuodelle 2020. Epävakaa maailmantilanne näkyy komission ohjelmassa, joka rajautuu kumppanuuksien kehittämiseen niin lähialueilla kuin naapurustossa. Rohkeaa linjausta eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rakenteelliseen kehittämiseen saamme siis vielä von der Leyenin komissiolta odotella. Uskottavaa globaalia toimijuutta ei voida saavuttaa, ellei todellista yhtenäistä linjaa ja toimintamallia unionin sisällä löydetä.

Rohkeaa linjausta eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen saamme vielä von der Leyenin komissiolta odotella.

Klikkaa twiitataksesi.

Transatlanttiset suhteet koetuksella

Vaikka Euroopassa on kuultu puheenvuoroja itsenäisemmän globaalin roolin puolesta, on Yhdysvallat edelleen EU:n tärkein kumppani globaalissa toiminnassa. Tiiviisti Natoon nojaava puolustus on yksi eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan kulmakiviä, joten yhteistyön on oltava toimivaa – erimielisyyksistä huolimatta. 

Vahvasti Brexitin puolesta kantaa ottanut Yhdysvaltain presidentti Donald Trump menetti Brexitin myötä luotettavan liittolaisen ja samansuuntaisen ajattelijan unionin sisältä, mikä saattaa kostautua Yhdysvalloille. Ilman vahvaa kumppania unionin sisällä, on vaikuttaminen Euroopan suuntaan jatkossa haastavampaa. Uusien kumppanuuksien rakentaminen on hidasta, varsinkin toisen osapuolen toimiessa arvaamattomasti ja unionia hajottavasti.

Trumpin sisäänpäin kääntynyt politiikka, vetäytyminen EU:n vahvasti puolustamasta Iranin ydinasesopimuksesta sekä arvaamattomuus kansainvälisellä kentällä on nimittäin viilentänyt EU:n ja Yhdysvaltojen välejä. Yhdysvaltojen arvaamattomuus esimerkiksi Iranin suhteen on aiheuttanut vastareaktiona harvinaista yhtenäisyyttä EU-johtajissa. 

Trumpin sisäänpäin kääntynyt politiikka on viilentänyt EU:n ja Yhdysvaltojen välejä.

Klikkaa twiitataksesi.

Mikäli arvaamaton ote Yhdysvalloissa jatkuu vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen, saattavat suhteet viiletä entisestään. Toisaalta Yhdysvaltojen sulkeutuminen ja vetäytyminen kansainvälisestä yhteistyöstä saattaa avata EU:lle lisätilaa monenkeskisen maailmanjärjestyksen ja länsimaisten arvojen globaalina puolustajana. 

Mitä Brexitistä tulisi oppia?

Seuraavien kuukausien aikana niin  Britannia kuin EU hakevat uutta asemaa sekä yhteisissä sopimusneuvotteluissa että maailmanpolitiikassa. Euroopan unionin globaalin roolin määrittely vaatii sekä rohkeaa katsetta tulevaan että itsekriittistä tarkastelua unionin omasta toiminnasta ja sisäisistä rakenteista. 

EU tarvitsee nykyistä vahvemman ulkopoliittisen roolin menestyäkseen jatkuvasti kiihtyvässä kansainvälisessä suurvaltakilpailussa, mutta jäsenmaat eivät ole tuntuneet olevan halukkaita viemään asiaa sanoista tekoihin. Brexitin on mahdollista tuoda tarvittava sysäys kohti todellista pohdintaa siitä, millaiseksi jäsenmaat haluavat EU:n globaalin roolin kehittyvän.

Jäsenmailta vaaditaan rohkeita ratkaisuja, sillä Euroopan unioni on juuri niin vahva, kuin jäsenvaltiot sen antavat olla. Jos jokainen jäsenmaa haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni omasta neuvotteluvallastaan kansainvälisessä politiikassa, ei vahvaa yhteistä asemaa voida saavuttaa. Koko Brexit-prosessi tulee ottaa oppina siitä, että EU:n on onnistuttava paremmin määrittelemään paikkansa ja merkityksensä, niin sisäisesti jäsenilleen kuin koko maailmalle.

Vuosia jatkuneet Brexit-neuvottelut eivät peloista huolimatta lamaannuttaneet EU:n toimintakykyä maailmanpolitiikassa. Brexit on myös unionille uusi mahdollisuus kirkastaa ääntään, tavoitteitaan ja toimijuuttaan maailmanpolitiikan kentällä. Tilaa uusille avauksille on, nyt tarvitaan rohkeutta tehdä niitä.

Vuosia jatkuneet Brexit-neuvottelut eivät peloista huolimatta lamaannuttaneet EU:n toimintakykyä maailmanpolitiikassa.

Klikkaa twiitataksesi.