Fossiilisista polttoaineista luopuminen ei säästä Afrikan mannerta sisäisiltäkään väännöiltä. Kun öljyn kulutus laskee ja akkumineraalien arvo nousee, vaikuttaa se Afrikan raaka-aineita vievien maiden talouksiin. Lisäksi sähkön heikko saatavuus huonontaa Saharan eteläpuolisen Afrikan mahdollisuuksia olla mukana teknologisessa muutoksessa, jossa fossiilista polttoainetta korvataan sähkövirralla. Afrikan maiden asema vihreässä siirtymässä on riippuvainen Kiinan, EU:n ja muiden ulkomaisten toimijoiden politiikasta ja valtapyrkimyksistä.

Koronavuosi 2020 aiheutti odottamattoman romahduksen öljyn kulutuksessa. Kulutus ei välttämättä palaa enää ennalleen. Syyskuussa brittiläinen öljy-yhtiö BP ennakoi, että niin sanottu öljyhuippu olisi saavutettu jo vuonna 2019. BP:n ennuste oli merkittävä, sillä sen jälkeen useat öljyalan toimijat julkaisivat omia ennusteitaan, joiden mukaan öljyhuippu saavutetaan vuosien 2027 ja 2040 välillä. Öljyn kulutuksen lasku ei enää liity öljyvarantojen loppumiseen, vaan siihen, ettei öljyn tuottaminen ole kannattavaa.

Öljyn kulutuksen vähenemisellä on valtavat vaikutukset maailmanpolitiikkaan. The Economist tiivisti syyskuun 2020 numerossaan osuvasti, että öljy on kiihdyttänyt edellisen vuosisadan autot, sodat, taloudet ja geopolitiikan. Niinpä vihreä siirtymä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan tulee väistämättä vaikuttamaan siihen, miten valta maailmassa jakautuu.

vihreä siirtymä uusiutuvaan energiaan tulee väistämättä vaikuttamaan siihen, miten valta maailmassa jakautuu

Klikkaa twiitataksesi.

Muutoksilla tulee olemaan mittavia vaikutuksia myös Afrikan maihin. Öljyvaltioiden, kuten Nigerian ja Angolan, taloudet tulevat supistumaan, mikä voi johtaa laajoihin poliittis-taloudellisiin muutoksiin. Poliittinen eliitti menettää etujaan, maiden täytyy monipuolistaa talouttaan sekä parantaa verotustaan. Ne maat, joissa on tehty investointeja öljyyn tai kaasuun viime vuosina, kuten Mosambik, Uganda, Ghana ja Tansania, eivät tule hyötymään investoinneista niin kauan ja niin paljon, kuin maat ehkä ovat ennakoineet. Kongon demokraattisen tasavallan asema maailman ylivoimaisesti suurimpana koboltin viejänä antaa puolestaan maalle mahdollisuuden kartuttaa vientitulojaan, sillä koboltti on yksi nykyisen akkuteknologian keskeisimmistä metalleista.

Myös Afrikan maiden välinen valta-asetelma saattaa muuttua. Uusiutuvaan energiaan ja sähköistämiseen voimakkaasti panostava Kenia voi hyötyä energiamurroksesta ja haastaa öljyvaltio Nigerian aseman yhtenä mantereen taloudellisista suurvalloista. Eri maiden välisten voimasuhteiden muutokset voivat heijastua Afrikan unionin politiikkaan ja mantereen tavoitteeseen käydä sisäistä vapaata kauppaa.

Saharan eteläpuolista Afrikkaa vaivaa akuutti sähköpula

Energiamurroksen lisäksi ajassamme on tapahtumassa toinenkin suuri muutos, nimittäin sähköistyminen. Sähkön kulutus on kovassa nousussa koko maailmassa, kun liikennettä ja muuta fossiilisella energialla toimivaa laitteistoa sähköistetään. Ne maat, joissa sähköä on riittävästi ja luotettavasti kaikkien saatavilla, ja jotka hallitsevat esimerkiksi sähköisen liikenteen akkuteknologian arvoketjuja, tulevat olemaan etuoikeutetussa ja valtaapitävässä asemassa.

Tässä kontekstissa Saharan eteläpuolisen Afrikan tilanne on lähes toivottoman huono. Kansainvälinen energiavirasto IEA on arvioinut, että vuoteen 2040 mennessä 90 prosenttia ilman sähköä elävästä maailman väestöstä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tällä hetkellä noin puolella alueen väestöstä ei ole sähköä. Yli 80 prosenttia käyttää polttopuuta ja puuhiiltä energiatarpeidensa tyydyttämiseen. Sähköverkko ei ole kaikkien ulottuvilla, ja sähkö on monille liian kallista ja epäluotettavaa. Säännölliset sähkökatkokset piinaavat yrityksiä ja kotitalouksia. Kaupunkien ja maaseudun välillä on suuria eroja. Keskimäärin vain 26 prosentilla maaseudun asukkaista on sähköä.

Afrikan valtioilla on kova paine lisätä energiantuotantoa ja sähkönjakelua. Kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan tämänhetkiset uudet energiainvestoinnit etenevät juuri ja juuri samaa tahtia kuin mantereen nopea väestönkasvu. Sähköä vailla olevien suhteellinen määrä on siis pysynyt kutakuinkin vakiona. Jotta kaikilla afrikkalaisilla olisi sähköä vuoteen 2040 mennessä, uusien investointien pitäisi palvella kolme kertaa suurempaa väestöä kuin nyt. YK:n ympäristöjärjestö UNEP on arvioinut, että uusia energiainvestointeja tarvittaisiin nykyisen 8–9 miljardin sijaan 43–55 miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä vuosittain, jotta tavoitteeseen päästäisiin. 

Fossiilinen energia on ylivoimaisesti suurin sähköntuotannon lähde Afrikassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Fossiilinen energia on ylivoimaisesti suurin sähköntuotannon lähde Afrikassa. Viime vuosina uusia investointeja tehtiin etenkin suuriin vesi- ja kaasuvoimaloihin, mutta myös kivihiileen investoidaan edelleen. Uusiutuva energia kattaa vain hieman yli 20 prosenttia koko sähköntuotantokapasiteetista. Julkisia investointeja uusiutuvaan energiaan ovat tehneet eniten Etelä-Afrikka ja Kenia. Yksityiset investoinnit uusiutuvaan energiaan, erityisesti aurinkovoimaan, kasvavat kuitenkin nopeasti. Ulkomaisia ja yksityisiä investointeja tehdään paljon pääverkosta riippumattomaan, niin sanottuun off-grid-energiantuotantoon, jossa yksilöt ja organisaatiot tuottavat oman energiansa. Erityisesti aurinkoenergiaan pohjautuvat off-grid-tuotteet, kuten aurinkokennovalaisimet, ovat lisääntyneet huimaa vauhtia Itä-Afrikassa ja laajenevat nyt Länsi-Afrikkaan. 

Kiinalla on ylivoimainen asema Afrikan energiantuotannossa

Afrikan valtiot investoivat itse eniten energiainfrastruktuuriinsa, erityisesti Kiinalta lainatulla rahalla ja usein kiinalaisten rakennusyritysten avulla. Kiina lainoittaa ja rakentaa esimerkiksi kiistanalaisia suurpatoja, joita monet ulkomaiset rahoittajat, kuten Maailmanpankki, eivät enää mielellään tue niiden aiheuttamien sosiaalisten ja ekologisten haittojen takia. Afrikassa on suunnitteilla useita patohankkeita, ja esimerkiksi Afrikan unionin infrastruktuuriohjelma panostaa eniten juuri niihin, sillä suurten vesivoimaloiden arvioidaan olevan edullisimpia ja luotettavimpia energianlähteitä. Myös Afrikan unionin Agenda 2063 on listannut yhdeksi prioriteettihankkeistaan maailmaan suurimman padon rakentamisen Kongojoen varteen. Grand Inga Dam -hanketta on kritisoitu muun muassa siitä, että padon seurauksena arviolta 35 000 ihmistä joutuisi jättämään kotinsa. Kiinalaiset urakoitsijat toimivat monissa vesivoimaprojekteissa ja rakentavat vesivoimaa Afrikkaan enemmän kuin mihinkään muualle. 

Kiinalaiset urakoitsijat ovat myös mukana hiilivoimahankkeissa ainakin kymmenessä Afrikan maassa. Huolimatta siitä, että monet kansainväliset lainanantajat ovat kääntymässä pois hiilestä ilmastonmuutoksen takia, jatkavat kiinalaiset pankit edelleen hiilivoiman rahoittamista. Fossiilisen energian ja jättimäisten patohankkeiden lisäksi kiinalaiset yritykset ovat aktiivisia myös uusiutuvan energian alalla.Ne rakentavat ainakin tuulipuistoa Etiopiaan ja aurinkovoimaa Ghanaan ja Zimbabween.

Kiinalaiset urakoitsijat ovat myös mukana hiilivoimahankkeissa ainakin kymmenessä Afrikan maassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Kiinalla on paljon erilaisia poliittisia intressejä toiminnassaan Afrikan energiahankkeissa. Ne tukevat Kiinan Vyö ja tie -aloitetta, jonka tarkoituksena on investoida muun muassa suuriin infrastruktuurihankkeisiin lähes 70 maassa sekä Global Interconnectedness -aloitetta, jonka tavoitteena on luoda maailman ensimmäinen globaali sähköverkko. Lainoittamalla Afrikan energiainfrastruktuuria, Kiina lähentää välejään Afrikan maiden kanssa, turvaa omia energiatarpeitaan ja saa liittolaisia YK:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä. Lisäksi Kiina haluaa hallita uusiutuvan energiateknologian arvoketjuja, joihin liittyvät keskeisesti koboltti ja litium. Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa tällä hetkellä noin 60 prosenttia maailman koboltista, ja Kiina vastaa noin 70-prosenttisesti maailman koboltin jalostuksesta. Kun Kiinan ulkoministeri Wang Yi vieraili Afrikassa alkuvuodesta 2021, yksi hänen vierailukohteistaan oli luonnollisesti juuri Kongo.

Myös Yhdysvallat ja monenväliset instituutiot, kuten Afrikan kehityspankki (AfDB), Maailmanpankki ja EU, ovat tukeneet energiainfrastruktuurin rakentamista ja sähkönjakelun laajentamista Afrikassa. Muut maat, kuten Intia ja Venäjä, ovat edelleen pieniä toimijoita, mutta nekin ovat lisänneet läsnäoloaan maanosan energiamarkkinoilla. Intialaiset yritykset toimivat erityisesti aurinkoenergiassa, ja Venäjä markkinoi ydinteollisuuttaan eri Afrikan maissa.

Kiinan asema muihin rahoittajiin verrattuna on ollut ylivoimainen. Afrikan infrastruktuurikonsortion laskelmien mukaan Kiina kanavoi vuonna 2017 yli 9 miljardia Yhdysvaltain dollaria Afrikan sähköistämiseen, kun taas Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio, Euroopan investointipankki, Islamilainen kehityspankki ja Afrikan kehityspankin vientiluottolaitos Afreximbank yhdessä kaikkien G8-maiden kanssa rahoittivat sektoria yhteensä noin 5,8 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla.

Kiinalla on ylivoimainen asema Afrikan energiantuotannossa

Klikkaa twiitataksesi.

Kiinalla ja länsimaisilla toimijoilla on muiltakin politiikan aloilta tuttu toimintaero. Kiina ei sekaannu tai pyri vaikuttamaan Afrikan energiapolitiikkaan, vaikka presidentti Xi Jinping on julkisesti vakuutellut Vyö ja tie -aloitteen olevan vihreä ja kestävä. Länsimaisilla toimijoilla on sen sijaan selkeät poliittiset tavoitteet toiminnassaan. Siinä missä Kiina ja kiinalaiset yritykset rahoittavat ja rakentavat kaikenlaisia energiaratkaisuja, joita Afrikan valtiot niiltä tilaavat, ovat länsimaat ja monenväliset järjestöt vastanneet erityisesti uusiutuvan energian rahoituksesta ja rakentamisesta. Rahoitusta antavat pääasiassa Maailmanpankki, EU, YK ja Afrikan kehityspankki. Suurin osa ulkomaisista yksityisistä investoinneista uusiutuvaan energiaan tulee eurooppalaisilta yrityksiltä. Niistä iso osa tehdään off-grid-energiaan, sähköverkkojen ulkopuolelle. Kiina puolestaan rakentaa voimaloita, jotka syöttävät virtaa sähköverkkoihin, joita valtiot hallitsevat.

EU:n Afrikka-politiikka on nostanut uusiutuvan energian lisäämisen Afrikassa yhdeksi kärkitavoitteekseen. Euroopan komission vuonna 2020 julkaisemassa Afrikka-strategiassa korostetaan yhteistyötä uusiutuvien energialähteiden alalla. EU haluaa nähdä Afrikan vähähiilisellä vihreän kasvun polulla ja vastustaa uusia investointeja hiilivoimaan. Trumpin hallinnon aikana Yhdysvallat on Power Africa -aloitteessaan asettanut etusijalle fossiilisen, nesteytetyn maakaasun (LNG) kehittämisen, mutta se rahoittaa myös aurinko-, tuuli-, biomassa- ja geotermisiä hankkeita. Uusiutuvan energian hankkeiden tukemisen lisäksi OECD-mailla on yhteisinä tavoitteina energiamarkkinoiden sääntelyn kehittäminen ja energiamarkkinoiden vapauttaminen. Näihin asioihin Kiina ei sekaannu.

Afrikan energiapoliittinen liikkumavara saattaa olla kaventumassa

Useimmissa Afrikan maissa siirtyminen kestävään uusiutuvaan energiaan ei ole poliittinen prioriteetti. Kenia ja Etelä-Afrikka ovat harvoja maita, joissa sähköverkkoa on kehitetty uusiutuvan energian voimin. Uusiutuvan energian määrä kasvaa enemmän hajautettujen kylä- tai kotitalouskohtaisten mikroverkkojen kautta. Vaikka vesivoima on uusiutuva energialähde, eivät sen valtavat ekologiset ja sosiaaliset seuraukset tee siitä kestävää.

Afrikan valtioiden poliittinen liikkumavara päättää itse omista energiainvestoinneistaan saattaa kuitenkin olla kaventumassa. Kiinan valtiollisten kehityslainojen määrä alkoi laskea jo ennen koronaa ja koronan puhjettua lainaaminen on vähentynyt entisestään. Lisäksi useat Afrikan maat ovat koronapandemian aikana ajautuneet velkakriisien partaalle, mihin Kiina ja länsimaiset sijoitusrahastot ja pankit ovat pääsyyllisiä. Uusien jättilainojen sijaan Kiina joutuu neuvottelemaan olemassa oleville lainoille uusia maksuaikoja ja lyhennysvapaita. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoituskanavat sosiaalisesti ja ekologisesti kestämättömille suurille patohankkeille ja hiilivoimaloille voivat olla tyrehtymässä.

Afrikan energiapoliittinen liikkumavara saattaa olla kaventumassa.

Klikkaa twiitataksesi.

Vaikka koronan aiheuttaman taloustaantuman takia on epävarmaa, pystyvätkö vihreää siirtymää kannattavat OECD-maat ja järjestöt lisäämään rahoitustaan vihreälle siirtymälle Afrikassa, saattaa uusiutuvaa energiaa edistävälle agendalle löytyä nyt enemmän tilausta. Afrikan mailla on kova paine sähköistyä nopeasti, ja monet ovat luultavasti valmiita ottamaan tavoitetta varten kaiken mahdollisen avun vastaan. Lisäinvestointeja Afrikan energiantuotantoon ja –jakeluun tarvittaisiin joka tapauksessa kipeästi, sillä pahimmassa tapauksessa globaalista energiamurroksesta ja sähköistymisestä hyötyvät Afrikassa eniten ne, jotka tuttuun tapaan vievät raaka-aineita – tällä kertaa akkuihin. 

 ––

Kirjoittanut: Eva Nilsson

Editointi: Hinni Aarninsalo, Nina Näsman, Jannika Melkko

Kielenhuolto: Anna Kananen