Vastikään espanjalaisen työpaikkani seminaarissa meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun, kun esitelmä alkoi kartoituksella eurooppalaisista liittovaltioista, ja Suomi komeili listalla. Missä vaiheessa Suomesta on tullut federaatio? 

Myöhemmin esitelmän aikana kävi ilmi, että luennoitsija tarkoitti valtioita, joissa hallinnolliset velvollisuudet ja valtuudet on jaettu paikalliselle tasolle –Saksassa ja Espanjassa tämä tarkoittaa osavaltiota, mutta vähäväkisessä Suomessa nämä samat valtuudet on kunnilla. Tässä mielessä voisi sanoa, että Suomen kuntavaalit vastaavat Espanjan aluevaaleja tai Saksan osavaltiovaaleja. Tämä johtuu siitä, että Suomi on toistaiseksi ainut EU-maa, jossa valtion tai alueellisen tason hallintoja on vain yksi, mutta samaan aikaan kunnilla on taloudellinen itsehalllinto. Muissa Euroopan maissa, vaikkeivat liittovaltioita olisikaan, alue-, lääni-, tai maakuntahallinnot menevät valtuuksillaan kuntien ohitse.

Suomalaisille on tavallista maksaa kunnan määrittelemää kunnallisveroa. Vastineeksi kunta vastaa esimerkiksi asukkaiden palveluista, kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta ja urheilumahdollisuuksista. Nämä kuntatason velvollisuudet ja verotusvaltuudet ovat kuitenkin eurooppalaisessa mittakaavassa huikeita. Eurooppalaisten kuntien ja alueiden neuvosto CEMR luettelee eurooppalaisten kuntien yleisimpinä velvollisuuksina aluesuunnittelun lisäksi paikallisen jätehuollon ja teiden ylläpidon, kun taas Suomeen verrattavat valtuudet kunnilla on vain muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissakin kunnat kuitenkin loppujen lopuksi vastaavat aluehallinnoille, kun taas Suomessa vain valtiolle. Suomessa kuntavaaleilla on siis nimeään tärkeämpi rooli. 

Tietysti suoran vertauksen tekeminen eri maiden välillä on vaikeaa, koska hallintomuodot eri Euroopan valtioissa eroavat toisistaan monessa mielessä. Esimerkiksi suora vertaus Saksan osavaltioihin ei toimi, koska osavaltiot päättävät itsenäisesti korkeamman tason asioista, kuin pohjoismaiset kunnat. Toisaalta erilaisten federalististen malllien vertailu keskenään kärsii samasta ongelmasta: Sveitsin kantoni ei ihan vastaa Espanjan aluetta tai Saksan osavaltiota. Se, mikä merkitsee on kuitenkin se, että valtiotason alla on hallinnollinen taso, jolla on laajat, valtiosta itsenäiset valtuudet. Espanjassa se on Katalonia, Yhdistyneissä kuningaskunnissa Skotlanti ja Suomessa se on Kärsämäki.

Monissa Euroopan maissa, kuten vastikään Yhdistyneissä kuningaskunnissa, kunnallistason vaaleja pidetään eräänlaisena hallituksen kannatusmittauksena. Jos hallitseva puolue menestyy paikallisvaaleissa, se antaa legitimiteettiä istuvalle hallitukselle, kun taas oppositiopuolueen menestys tulkitaan epäluottamuslauseena. Tämä ei ole ihme maassa, jossa kunnanvaltuutettujen valtuudet ja velvollisuudet rajoittuvat lähinnä kansallisen tason lainsäädännön täytäntöönpanoon ja puistojen hallinnointiin. 

Ratkaiseva ero Suomeen on, että siinä missä Suomen kunnat märittelevät omat veroasteensa ja suunnittevat itsenäisesti budjettinsa ja tapansa hoitaa lakisääteiset velvoitteensa, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisen, englantilaiset kunnat keräävät valtiollisella tasolla määritellyn paikallisveron, jonka avulla he panevat täytäntöön jätekeräyksen. Suomalaisella kunnalla on siis paljon laajemmat itsehallinnolliset oikeudet kuin vaikkapa Englannissa tai – muita Pohjoismaita lukuun ottamatta – muissa Euroopan maissa.

 Tässä mielessä on hämmästyttävää, että viime vuosina kuntavaalien uutisointi on esittänyt ne vain eräänlaisena luottamuslauseena hallitukselle tai istuvan pääministerin suosion mittarina. Tämä trendi ei kuitenkaan näytä hetkauttaneen äänestäjiä. Keväällä 2021 toteutetun kyselyn mukaan 61 % äänestäjistä näkee kuntavaalit irrallisena valtakunnan tason politiikasta. Tämä osoittaa, että suomalaiset äänestäjät ovat tietoisia suomalaisen politiikan teon luonteesta: valtakunnan tasolla äänestetään suurista linjoista, kuten valtakunnan budjetista ja ulkopolitiikasta, kun taas se, lakkautetaanko lähikoulu tai saako kotihoidon tuen kuntalisää lapsilleen riippuu siitä, kenet valtuustoon äänestetään. 

Äänestäjillä voi olla Suomen järjestelmässä taipumusta jonkin puolueen äänestämiseen valtakunnan politiikassa ja jonkun toisen puolueen äänestämiseen kuntavaaleissa. Toisaalta valtakunnan tason puoluekuri ei toimi kuntavaaleissa, joissa kontekstista riippuen saman puolueen ehdokkaat voivat kannattaa hyvinkin erilaisia linjoja. Näin ollen kunnallispolitiikka selittää omalta osaltaan suomalaisen poliittisen kentän pirstaloitumista. 

Suomalaiset kuntavaalit ovat monessa mielessä paikallisdemokratian malliesimerkki, sillä niissä ovat kyseessä mikrotason päätökset ihmisten elämään merkittävästi vaikuttavista asioista. Suuret päätökset yhdistyvät kuntavaaleissa myös harvinaisen hyvin toteutuvaan politiikan edustavuuteen: Siinä missä eduskuntavaaleissa valituista ehdokkaista työssäkäyviä ovat lähes kaikki, kuntavaaleissa vastaava luku on 80 prosenttia. Kun tätä vertaa siihen, että puolet äänestäjistä on työelämän ulkopuolella ( kuten työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat), on selvää, että työelämän ulkopuolisten edustavuus toteutuu kuntatasolla valtakunnan tasoa paremmin. 

Sama logiikka toistuu korkeakoulututkinnoissa: eduskuntaan valituilla korkeakoulututkinto on noin 70 prosentilla, kuntavaaleissa valituilla 40:llä kun taas äänioikeutetuilla vastaava luku on 32 prosenttia. Lyhyesti sanottuna kuntavaaleissa on ehdoilla enemmän äänestäjiensä näköisiä ehdokkaita, mikä on yksi toimivan demokratian ihanteista. Nämä äänestäjiensä näköiset ehdokkaat taas tekevät arkemme kannalta hyvin merkittäviä päätöksiä.

Viime vuosina niin poliitikot kuin tutkijatkin ovat huomanneet suomalaisen politiikan viihteellistyvän: näkyvä läsnäolo sosiaalisessa mediassa, huomionhakuiset vaalilupaukset ja muut ulostulot henkilökohtaisuuksia säästelemättä ovat nykyään yhtä suuri osa politiikkaa kuin sen polarisaatio. Tähän ilmapiiriin sopii hyvin se, että media on alkanut kirjoittaa myös kuntavaaleista hallituksen luottamuslauseena.

Kaiken tämän keskustelun keskellä on hyvä muistaa, että Suomen kuntavaaleissa on tosi kyseessä. Politiikka voi olla viihdettäkin, mutta muissa maissa kuntavaalien käyttäminen galluppina on luontevampaa kuntien nimellisen roolin takia. Suomessa sen sijaan kuntavaalien viihde- ja symboliarvon ei tulisi viedä huomiota siltä, että näinkin maantieteellisesti pienissä vaaleissa tehdään kansainvälisessä mittakaavassa kokoaan suurempaa politiikkaa.

 

Kirjoittaja: Ilona Lahdelma
Editointi: Julius Lehtinen, Anna Saraste
Kielenhuolto: Sannimari Veini